Terveisiä poksahtamispisteestä! Täällä ollaan taas.
Päivä alkoi hyvin. Aamulla kaivoin kaapista pitkän leveän paidan ja totesimme miehen kanssa yhdessä, että mahani näyttää melkein normaalilta kyseisen paidan kanssa. Työkaverit eivät varmasti kiinnittäisi huomiota mahaani.
Tuo oli tilanne aamulla.
Kun tulin nyt illalla kotiin ja näytin miehelle mahani, tämä spontaanisti kommentoi: mitä ihmettä on tapahtunut?
Niinpä. Kävelin hieman. En paljon enkä vauhdilla. Ihan vähän vain.
Fyysinen rasitus lisää munarakkuloiden turvotusta, joten aktiivista liikuntaa on syytä välttää muutaman päivän ajan punktion jälkeen. (Lähde: Lääkärikeskus Aava)
Nyt olen poksahtamassa. En käsittänyt, että parin tunnin rauhallinen kiertely kaupoissa tarkoittaa aktiivista liikuntaa tai fyysistä rasitusta.
Omasta mielestäni rasituin liikuntaa enemmän lähinnä ärsytyksestä. Pukukopissa housut eivät menneet kiinni ja paitojen läpi näkyi pyöreä ilmapallomaha. Tunikasuunnitelmat eivät toimi shoppailuturvotuksen kanssa - kokeiltu on.
Nyt loppui rauhallinenkin kävely minun osaltani.
Huomisen suhteen toivon kovasti, että turvotus laskisi taas yön aikana.
Turvotus saattaa helpottaa vasta raskaustestiaikaan. Tosin en tiedä, päteekö tuo jos raskaustesti on positiivinen. Helpottaako silloin turvotus ollenkaan?
Tänään olisin ostanut uusia vaatteita, jotka piilottavat mahani, mutta piheys iski. Kannattaako maksaa 50 euroa ihan tavallisesta paidasta, joka saattaa olla turha kahden viikon päästä?
Piinapäiviä en ole ehtinyt turvotuksen ja tuskaisen olon vuoksi miettiä juuri ollenkaan. Kiinnityspiikin pistin tänään, ja nyt piikitykset ovat ohi. Toivottavasti gonapeptyl tekee tehtävänsä ja kaksoset pysyvät kyydissä loppuun asti.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koeputkihedelmöitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koeputkihedelmöitys. Näytä kaikki tekstit
maanantai 2. maaliskuuta 2015
perjantai 27. helmikuuta 2015
Kaksoset kyydissä!
Siirto on tehty, jee!
Ja jee, paikan päällä lääkäri teki ylläri-ilmoituksen.
"Tänään siirretään kaksi top-luokan alkiota. Yksi 8-soluinen ja yksi 9-soluinen."
Eli jos kaikki menee supersupersuperhyvin, niin meille saattaa tulla kaksoset! Ihan mieletöntä! :)
Saatiin myös kuulla muiden alkioiden tilanteesta.
Raskaustestin saan tehdä kahden viikon päästä. Perjantaina 13. päivä. Olisipa se tällä kertaa onnen päivä!
Ja jee, paikan päällä lääkäri teki ylläri-ilmoituksen.
"Tänään siirretään kaksi top-luokan alkiota. Yksi 8-soluinen ja yksi 9-soluinen."
Eli jos kaikki menee supersupersuperhyvin, niin meille saattaa tulla kaksoset! Ihan mieletöntä! :)
Saatiin myös kuulla muiden alkioiden tilanteesta.
- 16 munasolua saatiin keräyksestä
- 12 munasolua noista oli kypsiä
- 10 munasolua noista oli hedelmöittynyt
- 2 alkiota oli jo pakastettu
- 2 alkiota siirrettiin nyt
- 6 alkiota oli yhä jatkoviljelyssä ja seurannassa, jos niistä kehittyisi lisää pakastettavaa
Raskaustestin saan tehdä kahden viikon päästä. Perjantaina 13. päivä. Olisipa se tällä kertaa onnen päivä!
torstai 26. helmikuuta 2015
Puhelu klinikalta isomahaiselle
"Me soitetaan vaan siinä tapauksessa, että tulee ongelmia. Jos kaikki menee hyvin, niin meistä ei kuulu mitään."
Tänään puhelin soi. Kännykän näytössä näkyi klinikan nimi.
Sydän pomppasi kurkkuun. Ennen vastaamista ehdin käydä jo kaikki kauhuskenaariot läpi. Mitä meidän alkioille on tapahtunut?
Vastasin hermostuneena ja maltoin hädin tuskin kuunnella soittajan asian.
"Me haluttaisiin siirtää siirtoaikaa aikaisemmaksi, että ehditään tehdä kaikki siirrot huomenna."
Huoh. Sopii! Tottakai sopii!
Kaikki siis hyvin tähän mennessä.
Muuten olen täällä isomahaisena ja turvonneena. Juoksen vessassa vähän väliä - tuntuu siltä kuin turvonneet munarakkulat veisivät tilaa rakolta ja vessassa saisi käydä paljon normaalia tiiviimmin.
Mahani tuntuu valtavalta ilmapallolta, joka laajenee joka päivä iltaa kohti. Nälkää on vaikea erottaa, kun maha on koko ajan poksahtamispisteessä. Viikonloppuna on suunnitelmissa lähteä ihmisten ilmoille, mutta mitä ihmettä laitan päälleni? Kaapissa lojuva löysä tunika tuntuisi varmasti oikein sopivalta, mutta kangas on niin pehmeä ja soljuva, että se varmasti korostaa ilmapallomahaani.
Maanantaina haasteena on miettiä töihin vaatteet, joiden kanssa en näytä raskaana olevalta mammalta.
Kun on fokus vaatteissa, on helpompi unohtaa ne oikeat asiat: huominen alkionsiirto (jaiks!) ja tulossa olevat piinapäivät.
Eli pohdinta jatkuu: mitä laittaisinkaan päälleni seuraavina päivinä?
Tänään puhelin soi. Kännykän näytössä näkyi klinikan nimi.
Sydän pomppasi kurkkuun. Ennen vastaamista ehdin käydä jo kaikki kauhuskenaariot läpi. Mitä meidän alkioille on tapahtunut?
Vastasin hermostuneena ja maltoin hädin tuskin kuunnella soittajan asian.
"Me haluttaisiin siirtää siirtoaikaa aikaisemmaksi, että ehditään tehdä kaikki siirrot huomenna."
Huoh. Sopii! Tottakai sopii!
Kaikki siis hyvin tähän mennessä.
Muuten olen täällä isomahaisena ja turvonneena. Juoksen vessassa vähän väliä - tuntuu siltä kuin turvonneet munarakkulat veisivät tilaa rakolta ja vessassa saisi käydä paljon normaalia tiiviimmin.
Mahani tuntuu valtavalta ilmapallolta, joka laajenee joka päivä iltaa kohti. Nälkää on vaikea erottaa, kun maha on koko ajan poksahtamispisteessä. Viikonloppuna on suunnitelmissa lähteä ihmisten ilmoille, mutta mitä ihmettä laitan päälleni? Kaapissa lojuva löysä tunika tuntuisi varmasti oikein sopivalta, mutta kangas on niin pehmeä ja soljuva, että se varmasti korostaa ilmapallomahaani.
Maanantaina haasteena on miettiä töihin vaatteet, joiden kanssa en näytä raskaana olevalta mammalta.
Kun on fokus vaatteissa, on helpompi unohtaa ne oikeat asiat: huominen alkionsiirto (jaiks!) ja tulossa olevat piinapäivät.
Eli pohdinta jatkuu: mitä laittaisinkaan päälleni seuraavina päivinä?
torstai 19. helmikuuta 2015
Neljä pistosta koeputkihedelmöitykseen
Kun valmistautuu koeputkihedelmöitykseen, kannattaisi varmastikin rentoutua, välttää stressiä ja noudattaa yltiöterveellisiä elintapoja.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Tällä kertaa olen itse onnistunut hankkimaan itselleni hirmuisen kasan työkiireitä. Kun stressaa töistä, ei ehdi stressaamaan hoidon etenemisestä. Hienoa - ehkä?
Töiden parissa puurtaessani en ole ehtinyt urheilemaankaan. Tosin hoitaja klinikalla varoitteli, että tällä hetkellä munasarjat roikkuvat sisälläni löysinä lenkkeinä. Ei kannattaisi hyppiä tai pomppia. Eikä tehdä vatsalihasliikkeitä. Voi mennä munasarjat rullalle ja siitä ei hyvää seuraa.
Munasarjat rullalla, se tästä vielä puuttuisikin.
Olen siis välttänyt urheilua ja rentoutunut tekemällä töitä.
Tänään on vuorossa kahdeksas pistos. Annostuksena 225 yksikköä Menopuria joka päivä alkaen päivästä kolme. Yhteensä kymmenen päivää samalla annostuksella. Pistoksista ja kirvelevistä hormoneista on pienet lapset tehty.
Pistäminen on edelleen tuskaa, vaikka se sujuukin rutiinilla. Gonal F:ään verrattuna Menopurin neulat ovat masentavan paksuja. Ensin neula uppoaa helposti ensimmäiset millimetrit, sitten se pysähtyy kuin seinään. Olen tullut siihen lopputulokseen, että minulla on mahassa ihon alla jokin paksu ylimääräinen vatsamakkarakerros, johon neula jää jumiin. Kun tarpeeksi survaisee, neula läpäisee sen ihon alla olevan makkarakerroksen ja menee pehmeästi perille. Loppu sujuu helposti, alku ei.
Lopputuloksena kaikista pistostuskailuista ultrassa näkyi munarakkuloita 10 kpl, isoimmat kooltaan 9-11mm.
Olisin toivonut läjäpäin munarakkuloita. Lääkäreiden tavoitteena oli lisätä määrää ja laatua. Määrä on pienempi kuin aiemmin, ja laadun näkee vasta myöhemmin. Ei-niin-hirveän-monta-päivää-myöhemmin.
Viisi päivää?
Vaikka kirjoittelen sujuvasti etenemisestä, en ole tainnut täysin vielä tajuta, että nyt ihan oikeasti tapahtuu. Taas kerran.
Tiistaina on keräys. Sitten tulee saikkua.
Tänään luvassa pistos. Huomenna pistos. Lauantaina pistos. Ja sunnuntaina myös pistos, mutta sillä kertaa vuorossa irroituspiikki.
Neljä pistosta koeputkihedelmöitykseen. Jos tajuaisi, että nyt tapahtuu, nyt olisi sopiva aika ryhtyä jännittämään.
P.s. Tällä kertaa saan pistää vielä jälkikäteenkin: sain vakuutettua julkisen puolen lääkärini, että nyt on oiva hetki kokeilla gonapeptyliä. Otetaan kaikki kauan pantatut lääkkeet mukaan arsenaaliin!
Helpommin sanottu kuin tehty.
Tällä kertaa olen itse onnistunut hankkimaan itselleni hirmuisen kasan työkiireitä. Kun stressaa töistä, ei ehdi stressaamaan hoidon etenemisestä. Hienoa - ehkä?
Töiden parissa puurtaessani en ole ehtinyt urheilemaankaan. Tosin hoitaja klinikalla varoitteli, että tällä hetkellä munasarjat roikkuvat sisälläni löysinä lenkkeinä. Ei kannattaisi hyppiä tai pomppia. Eikä tehdä vatsalihasliikkeitä. Voi mennä munasarjat rullalle ja siitä ei hyvää seuraa.
Munasarjat rullalla, se tästä vielä puuttuisikin.
Olen siis välttänyt urheilua ja rentoutunut tekemällä töitä.
Tänään on vuorossa kahdeksas pistos. Annostuksena 225 yksikköä Menopuria joka päivä alkaen päivästä kolme. Yhteensä kymmenen päivää samalla annostuksella. Pistoksista ja kirvelevistä hormoneista on pienet lapset tehty.
Pistäminen on edelleen tuskaa, vaikka se sujuukin rutiinilla. Gonal F:ään verrattuna Menopurin neulat ovat masentavan paksuja. Ensin neula uppoaa helposti ensimmäiset millimetrit, sitten se pysähtyy kuin seinään. Olen tullut siihen lopputulokseen, että minulla on mahassa ihon alla jokin paksu ylimääräinen vatsamakkarakerros, johon neula jää jumiin. Kun tarpeeksi survaisee, neula läpäisee sen ihon alla olevan makkarakerroksen ja menee pehmeästi perille. Loppu sujuu helposti, alku ei.
Lopputuloksena kaikista pistostuskailuista ultrassa näkyi munarakkuloita 10 kpl, isoimmat kooltaan 9-11mm.
Olisin toivonut läjäpäin munarakkuloita. Lääkäreiden tavoitteena oli lisätä määrää ja laatua. Määrä on pienempi kuin aiemmin, ja laadun näkee vasta myöhemmin. Ei-niin-hirveän-monta-päivää-myöhemmin.
Viisi päivää?
Vaikka kirjoittelen sujuvasti etenemisestä, en ole tainnut täysin vielä tajuta, että nyt ihan oikeasti tapahtuu. Taas kerran.
Tiistaina on keräys. Sitten tulee saikkua.
Tänään luvassa pistos. Huomenna pistos. Lauantaina pistos. Ja sunnuntaina myös pistos, mutta sillä kertaa vuorossa irroituspiikki.
Neljä pistosta koeputkihedelmöitykseen. Jos tajuaisi, että nyt tapahtuu, nyt olisi sopiva aika ryhtyä jännittämään.
P.s. Tällä kertaa saan pistää vielä jälkikäteenkin: sain vakuutettua julkisen puolen lääkärini, että nyt on oiva hetki kokeilla gonapeptyliä. Otetaan kaikki kauan pantatut lääkkeet mukaan arsenaaliin!
tiistai 9. syyskuuta 2014
Meidän alkiot
Huomenna on alkionsiirto (toivottavasti).
Meillä on pakastettuna kaksi alkiota. Ne odottavat pakastimessa ja ovat siellä valmiina sulatukseen ja valmiina siirtoon.
Kaksi ei ole kovin montaa, mutta samalla se on hurja määrä. Kaksi on äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Nuo kaksi alkiota eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat riittävän hyviä pakastettavaksi.
Toinen alkioista on kaunis, mutta hieman hidas. Ja toinen nopea hosuli, mutta vähän ruma.
(Ja tämä oli siis lääkärin tieteellinen analyysi aiheesta!)
Ensimmäinen alkioista on seitsemänsoluinen. Kaikki solut ovat kauniita, mutta niitä on vähän liian vähän. Toisessa soluja on 10. Ja ne 10 solua taas ovat vähän sinnepäin.
Se keväällä siirretty alkio oli kahdeksansoluinen, sellaisia kolme päivää vanhojen alkioiden kuuluisi olla.
Jos kaikki menee hyvin, huomenna siirretään tuo nätti, mutta vähän hidas tyyppi.
Melkoista ulkonäkösyrjintää. Lääketiede suosii kauniimpia jo alkionsiirtovaiheessa! Pienillä ei ole edes vielä elämä alussa, ja nyt jo toinen joutuu syrjityksi ulkonäkönsä takia. Rankka elämä tulossa ;)
Vaikka nuo meidän alkiomme eivät täytä kaikkia lääketieteen kriteereitä, se ei haittaa. Meille ne ovat täydellisiä silti.
p.s. Ainiin, pitäkää peukkuja huomista varten! :)
Meillä on pakastettuna kaksi alkiota. Ne odottavat pakastimessa ja ovat siellä valmiina sulatukseen ja valmiina siirtoon.
Kaksi ei ole kovin montaa, mutta samalla se on hurja määrä. Kaksi on äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Nuo kaksi alkiota eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat riittävän hyviä pakastettavaksi.
Toinen alkioista on kaunis, mutta hieman hidas. Ja toinen nopea hosuli, mutta vähän ruma.
(Ja tämä oli siis lääkärin tieteellinen analyysi aiheesta!)
Ensimmäinen alkioista on seitsemänsoluinen. Kaikki solut ovat kauniita, mutta niitä on vähän liian vähän. Toisessa soluja on 10. Ja ne 10 solua taas ovat vähän sinnepäin.
Se keväällä siirretty alkio oli kahdeksansoluinen, sellaisia kolme päivää vanhojen alkioiden kuuluisi olla.
Jos kaikki menee hyvin, huomenna siirretään tuo nätti, mutta vähän hidas tyyppi.
Melkoista ulkonäkösyrjintää. Lääketiede suosii kauniimpia jo alkionsiirtovaiheessa! Pienillä ei ole edes vielä elämä alussa, ja nyt jo toinen joutuu syrjityksi ulkonäkönsä takia. Rankka elämä tulossa ;)
Vaikka nuo meidän alkiomme eivät täytä kaikkia lääketieteen kriteereitä, se ei haittaa. Meille ne ovat täydellisiä silti.
p.s. Ainiin, pitäkää peukkuja huomista varten! :)
maanantai 8. syyskuuta 2014
Koeputkihedelmöityksiä ja alkionsiirtoja
Keskiviikkona menen kolmannen kerran alkionsiirtoon (toivottavasti).
Jo kaksi kertaa aiemmin olen mennyt samaan paikkaan mieli täynnä odotuksia ja virtsarakko täynnä hetkeä aiemmin juotua vettä. Olen kokenut kaksi erilaista alkionsiirtoa, vaikka prosessi oli ihan sama.
Kymmenestä munasolusta kypsiä oli yhdeksän. Niistä hedelmöittyi seitsemän. Edelleen tulos oli hyvä ja olin tuloksesta valtavan iloinen.
Seitsemästä munasolusta yksi siirrettiin. Jäljelle jäänyttä kuutta ryhdyttiin jatkoviljelemään. Viikko siirron jälkeen sain kotiin kirjeen. Loput alkiot olivat menneet roskiin. Ne eivät olleet lähteneet jakautumaan vaadittavalla tavalla.
Itkin kirjettä lukiessani. Istutettuun alkioon en uskonut. En tuntenut olevani raskaana. Olin vain turvonnut, isomahainen ja näytin siltä kuin olisin raskaana.
Kuukautiset alkoivat tiputellen noin viikko siirron jälkeen ja 10 päivää alkionsiirron jälkeen vuoto oli jo runsasta. Ihan liian aikaisin. Ei tarvinnut jännittää raskaustestin tulosta.
Muistan edelleen hyvin ensimmäisen kiertopäivän. Sinä päivänä kävelin kadulla ja itkin valtoimenaan. Ajattelin, että en ikinä onnistuisi tulemaan raskaaksi.
Toinen munasolujen keräys oli sujunut paremmin. Tunsin olevani valmis keräykseen, keräys sattui vähemmän ja fyysinen oloni oli parempi.
Munarakkuloita oli taas parikymmentä ja niistä löytyi jälleen 10 munasolua. Kaikki olivat kypsiä ja niistä hedelmöittyi kahdeksan. Saimme pian tietää, että alkioista yksi siirretään ja kaksi pakastetaan. Kaksi pakastetaan! Äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Mahtavaa!
Kaikki sujui hyvin. Tunsin, että nyt voisin tulla raskaaksi. Kiinnittymisen tunsin kaksi päivää siirron jälkeen voimakkaana nipistelynä. Piinapäivien aikana aavistin olevani raskaana. Olin asiasta lähes varma, vaikka minulla ei ollut fyysisiä oireita, joista olisin voinut sen päätellä.
Kun raskaustestin aika koitti, se kertoi sen, minkä sisimmässäni aavistin jo. Olin raskaana.
Harmi, ettei raskaus kestänyt loppuun saakka.
Jo kaksi kertaa aiemmin olen mennyt samaan paikkaan mieli täynnä odotuksia ja virtsarakko täynnä hetkeä aiemmin juotua vettä. Olen kokenut kaksi erilaista alkionsiirtoa, vaikka prosessi oli ihan sama.
Ensimmäinen IVF
Ensimmäinen munasolujen keräys oli rankka. Kipu oli kova. Munarakkuloita oli parikymmentä ja niistä löytyi 10 munasolua. 10, sehän on monta, ajattelin keräyksen jälkeen.Kymmenestä munasolusta kypsiä oli yhdeksän. Niistä hedelmöittyi seitsemän. Edelleen tulos oli hyvä ja olin tuloksesta valtavan iloinen.
Seitsemästä munasolusta yksi siirrettiin. Jäljelle jäänyttä kuutta ryhdyttiin jatkoviljelemään. Viikko siirron jälkeen sain kotiin kirjeen. Loput alkiot olivat menneet roskiin. Ne eivät olleet lähteneet jakautumaan vaadittavalla tavalla.
Itkin kirjettä lukiessani. Istutettuun alkioon en uskonut. En tuntenut olevani raskaana. Olin vain turvonnut, isomahainen ja näytin siltä kuin olisin raskaana.
Kuukautiset alkoivat tiputellen noin viikko siirron jälkeen ja 10 päivää alkionsiirron jälkeen vuoto oli jo runsasta. Ihan liian aikaisin. Ei tarvinnut jännittää raskaustestin tulosta.
Muistan edelleen hyvin ensimmäisen kiertopäivän. Sinä päivänä kävelin kadulla ja itkin valtoimenaan. Ajattelin, että en ikinä onnistuisi tulemaan raskaaksi.
Toinen IVF
Tasan viisi kuukautta myöhemmin olen jälleen alkionsiirtohuoneessa.Toinen munasolujen keräys oli sujunut paremmin. Tunsin olevani valmis keräykseen, keräys sattui vähemmän ja fyysinen oloni oli parempi.
Munarakkuloita oli taas parikymmentä ja niistä löytyi jälleen 10 munasolua. Kaikki olivat kypsiä ja niistä hedelmöittyi kahdeksan. Saimme pian tietää, että alkioista yksi siirretään ja kaksi pakastetaan. Kaksi pakastetaan! Äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Mahtavaa!
Kaikki sujui hyvin. Tunsin, että nyt voisin tulla raskaaksi. Kiinnittymisen tunsin kaksi päivää siirron jälkeen voimakkaana nipistelynä. Piinapäivien aikana aavistin olevani raskaana. Olin asiasta lähes varma, vaikka minulla ei ollut fyysisiä oireita, joista olisin voinut sen päätellä.
Kun raskaustestin aika koitti, se kertoi sen, minkä sisimmässäni aavistin jo. Olin raskaana.
Harmi, ettei raskaus kestänyt loppuun saakka.
Ensimmäinen pakastealkionsiirto
Ylihuomenna luvassa on ensimmäinen pakastealkionsiirto. Viime kerrasta tuolla alkionsiirtohuoneessa on lähes kuusi kuukautta. Näin ne vuodet vierivät, parin yrityksen vuosivauhdilla. Olen väsynyt odottamaan. Toivottavasti keskiviikko tuottaa tuloksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)