Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa

Tänään on ollut hyvä päivä, mutta olen silti tuntenut lapsettomuuden tuskaa. Tarkoituksettomuutta. Ulkopuolisuutta, tiedättehän.

Välillä sitä miettii, mikä järki tässä kaikessa on. Hoidoissa. Jatkuvassa yrittämisessä ja pään seinään hakkaamisessa. Oman kehon sekoittamisessa aina silloin tällöin erilaisilla hormoneilla. Siinä, että laittaa vähän väliä kaiken muun katkolle ja keskittyy täysillä taas yksiin hoitoihin. Uudestaan ja uudestaan.

Silti tahdon vauvan, oikean perheen, tarkoituksen tähän elämään.

Mutta tie on hemmetin pitkä. Vuosien aikana ehtii miettimään monenlaisia ajatuksia lapsettomuudesta. Mitä kaikkea olisin voinut oppia, jos olisin vuosien aikana käyttänyt yhtä paljon aikaa ja energiaa vaikkapa uuden oppimiseen kuin lapsettomuuteen?

Tästä kaikesta on pakko yrittää löytää jotain edes etäisesti positiivista... Vaihtoehtoina on hajota tähän tuskaan tai nousta tuhkasta entistä eheämpänä... Kasvaa ihmisenä? Viisastua ja vahvistua?

Mutta silti:
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa (Haloo Helsinki)

Jos en olisi kokenut tätä kaikkea, olisin ehkä ihmisenä ohuempi. Aina en ole täysin varma, olisiko se pelkästään huono asia. Ehkä sitten suhtautuisin elämään huolettomammin? Olisin rohkeampi ja luottavaisempi, kun taakkana ei olisi yhtä ainaista estettä, jolle ei voi mitään, vaikka tekee kaikkensa?

Uskoisinko silloin enemmän, että omilla teoillani voin saavuttaa mitä tahansa, kun elämässäni ei olisi jatkuvaa muistutusta päinvastaisesta?

#113911631 / gettyimages.com

***

Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?

Raskausuni

Näin viime yönä unta, että olin raskaana.

Olin varannut ajan synnytystä varten maanantaiaamuksi. Aamulla kävin synnyttämässä. Synnytys sattui melko paljon, mutta loppujen lopuksi vauva plopsahti pihalle vatsastani melko helposti. Olin hurjan iloinen, että olin saanut elävän vauvan ehjänä maailmaan.

Synnytyksen jälkeen menin iltapäiväksi töihin. Vauvani jätin sairaalaan hoitoon. Äitiyslomani alkaisi vasta seuraavana päivänä. Kävellessäni työpaikalle mietin, kuinka erityisen onnekas olen, että olin niin hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen.

Työpaikalla en jostain syystä halunnut kertoa kenellekään, että kävin juuri synnyttämässä. Olin sitä mieltä, että minun piti olla töissä juuri silloin, mutta silti tuntui oudolta olla työpaikalla heti synnytyksen jälkeen.

Töitä tehdessäni huomasin yhtäkkiä, etten ollutkaan vielä synnyttänyt. Olin edelleen raskaana. Synnytys ei ollutkaan alkanut varaamallani ajanhetkellä.

Töissä kukaan ei tiennyt, että olin raskaana. Minulla ei ollut isoa mahaa, joka paljastaisi raskauden. Jäin miettimään, milloinhan synnyttäminen onnistuisi.

Aamulla heräsin. En ollut synnyttänyt enkä ollut raskaana. Paluu todellisuuteen.

#177616963 / gettyimages.com

Lomalla lapsettomuudesta

Olen viettänyt hetken aikaa blogihiljaisuutta. Olen pysynyt pois sekä omastani että muiden lapsettomuusblogeista. Olen heittänyt lapsettomuusajatukset nurkkaan. Olen ollut lomalla, keskittynyt muihin asioihin, en lapsettomuuteen.

Olen harjoitellut kiitollisuutta, yrittänyt muistaa iloita kaikesta siitä, mitä meillä, minulla ja miehelläni nyt on. Meillä(kin) on syitä olla onnellisia, vaikka se kolmas, joka tekisi meistä oikean perheen, puuttuu. Lapsettomuus täyttää pään ja välillä noita muita asioita on kovin vaikea muistaa.

Mutta sitten on loma ja kiitollisuusharjoitus.

Olen syönyt hyvin ja juonut punaviiniä. Ottanut oluen kaverikseni saunaan. Olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Valvonut myöhään, nukkunut pitkään.

Olen lukenut kirjaa lentokoneessa, sulkenut korvani viereisen penkkirivin vauvan itkuilta.

Olen juonut kuohuviiniä aamupalalla. Syönyt raakaa lihaa ja kypsentämättömiä juustoja.

Olen nauttinut auringosta, ihmetellyt vihreää nurmea ja värikkäitä kukkia. Olen kiertänyt uusissa kaupungeissa, väsyttänyt jalkani kapeilla kujilla. Olen ostanut juuri sopivan tiukkoja vaatteita shoppailuhetkeni päätteeksi.

Olen uinut altaassa, polttanut jalkapohjani etelän tulikuumalla hiekalla ja viilentänyt varpaitani kylmässä merivedessä.

Nyt nautin siivotusta kodistani, vesisateen puhdistamasta ulkoilmasta ja rauhallisesta illasta. Loma ja hiljaisuus. Ihan ikioma aika.

#492693627 / gettyimages.com

Vitamiinikuuri lapsettomuuteen

Viime viikolla sain vietyä lapsettomuusasiaani pikkuriikkisen askeleen eteenpäin. Kävin tapaamassa jälleen hivenaineasiantuntijaa, sillä tulokset hiusanalyysistäni olivat tulleet!

(Hivenaineanalyysistä kirjoitin aiemmin täällä.)

Tuloksista olin ymmärtänyt etukäteen mm sen, että niiden tulkinta on äärimmäisen vaikeaa eikä ollenkaan yksiselitteistä. Vaikka tulos olisi normaali, voi se silti tarkoittaa sitä, että hivenaineesta on puutetta. Oireet kertovat tilanteesta yhtä lailla. Sen takia on tärkeää, että kokenut asiantuntija osaa yhdistää analyysin tulokset ja oireet.

Minun tulokseni paljastivat, että haitallisten raskasmetallien osalta olen kunnossa. Kehossani vismutin, elohopean ja hopean määrä on hieman kohonnut, mutta kaikki arvot ovat silti riittävän alhaalla. Jos arvoissa olisi ollut vikaa, olisin saanut puhdistuskuurin kehon siivoamiseksi.

Analyysi mittasi myös 23:n tärkeän hivenaineen määrää. Suurin puutos minulla löytyi jodista. Tuo ei ollut yllätys - minulla on lapsettomuushoitojen aikana todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja syön siihen lääkettä. Hivenaineasiantuntija epäili, että vajaatoimintani johtuu vain hivenaineiden puutteesta. Se olisi mielenkiintoista...

Muita merkittävimpiä puutteita olivat mm. kromi, boori ja magnesium. Lisäksi oireiden perusteella sain vitamiinilistalleni sinkin ja kuparin, vaikka analyysin perusteella en kärsi niiden puutteesta.

Analyysin ja oireiden tulkinnan perusteella sain tarkan hivenainesuunnitelman seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.

Suositus sisältää seuraavia vitamiineja päivittäin otettuna:

• Monivitamiini (Solgar Prenatal)
• Magnesium
• Sinkki
• Kupari
• Kromi
• Boori
• Jodi merilevätabletista (Kelpamax)
• B12-vitamiini
• Foolihappo
• B-vitamiinisekoitus (Solgar B 50)
• E-vitamiini
• C-vitamiini
• D-vitamiini
• Kalaöljy
• Rautaliuos
• Erilaisia maitohappobakteereja

Asiantuntija suositteli minua käyttämään Solgarin vitamiineja. Myös muut hyvälaatuiset käyvät yhtä lailla. Vitamiinien määrät katsottiin puutoksen vakavuuden perusteella. Sain ohjeeksi myös soittaa hivenaineasiantuntijalle, kun olen syönyt vitamiineja hetken aikaa.

Nyt minulla on siis tarkka vitamiinikuuri seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi! Seuraavan kolme kuukautta syön hivenaineita ja parannan hedelmällisyyttäni. Olen aiemminkin syönyt paljon vitamiineja (seurausta lapsettomuudesta), joten pitkä vitamiinilista ei tuo muutosta elämääni.

Vitamiinien määrä on silti hämmentävä. En omatoimisesti lähtisi ostamaan vaikkapa kuparia tai kromia lapsettomuuden korjaamiseksi!

En ole vielä ehtinyt kauppaan vitamiiniostoksille. Kuuri tulee kalliiksi, mutta niin tulee lapsettomuus aina. Kun saan vitamiinit hankittua, voin tutkailla olotilaani ja kertoa sitten taas teille kanssasisarilleni, miten vitamiinikuuri sujuu!

#172422595 / gettyimages.com

Viisi juhannusta

2010.
Istun nuotion äärellä ja mietin salaa mielessäni hymyillen, että ensi vuonna tilanne voi olla hyvin erilainen.

2011.
Istun nuotion äärellä ja mietin salaa, että ehkä ensi vuonna tilanne on erilainen.

2012.
Istun nuotion äärellä. Ajattelen, että ensi vuonna en halua viettää juhannustani näin. Missä viipyy se vauva, jonka piti tulla? Jos meillä ei ole lapsia, miksi emme vietä juhannuksiamme ystäviemme kanssa hauskaa pitäen? Mökkeillessä miehen sukulaisten kanssa päädyn liian helposti omiin ajatuksiini ja mietin käynnissä olevia lapsettomuushoitoja.

2013.
Istun nuotion äärellä. Ajattelen, että ensi vuonna en halua viettää juhannustani näin, jotain muuta on pakko keksiä - täällä on liikaa tilaa omille ajatuksilleni. Miehen serkku utelee oma lapsi sylissään, koskas meille tulee perheenlisäystä. Nauramme ääneen: ei ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Syksyllä on koeputkihedelmöityksen aika; ensi vuonna tilanteen täytyy olla erilainen.

2014.
Istun nuotion äärellä, ja mietin, kuinka vuodet toistavat toisiaan ja kuinka en erottaisi yhtä juhannusta toisesta. Samat sukulaiset ovat vuosi toisensa jälkeen liian humalassa. Samat ihmiset väsyvät katselemaan ja lähtevät ajoissa nukkumaan. Sukulaisten lapset syntyvät, oppivat kävelemään, kasvavat vauvoista pikkulapsiksi ja lähtevät juoksemaan pitkin metsiä. Toiset muuttuvat lapsista teineiksi. Teineistä tulee täysi-ikäisiä ja yhtäkkiä juhannuksen viettoon tulee myös sen entisen teinin tuore avovaimo.

Meillä tilanne on vuosi vuoden jälkeen samanlainen. Mitäs teille muuten kuuluu elämässä? Onko huolia tai murheita? Miehen vanhempi sukulainen pääsee yllättämään kysymyksellään. Ei meillä mitään huolia ole, vastaan. Töitä tehdään ja kiirettä pitää sillä rintamalla. Käännän puheenaiheen toisaalle. Keskenmenosta asti olen ollut herkässä olotilassa, jossa voisin purskahtaa itkuun koska tahansa. Ei keskenmenon vuoksi vaan kaiken tämän. Huomaan jatkuvasti pieniä hetkiä, joissa pidättelen kyyneleitä. Olin sitten työkavereiden kanssa terassilla, töissä palaverissa tai kotona yksin omien ajatusteni kanssa. Silmät kostuvat, on pakko ajatella jotain muuta. Keskityn muihin asioihin, hetki menee ohi.

Istun nuotion äärellä ja ihmettelen, kuinka meillä juhannukset ovat vuosi toisensa jälkeen samanlaisia. Mietin sitä, kuinka juuri nyt ystäväpariskunnat viettävät omia perhejuhannuksiaan rauhallisesti pienten lasten kanssa. Ei voi juoda, sillä vaimo on uudestaan raskaana. Mietin, tuleeko mieheni nelikymppisestä serkusta pappa ennen kuin minä onnistun tekemään miehestäni isän.

Viides juhannus. Enää en osaa ajatella, että ensi vuodeksi haluan jotain muuta. Ehkä aivoni ovat jo oppineet, että sillä mitä haluan, ei tunnu olevan juuri tekemistä ympäröivän todellisuuden kanssa.

#463672245 / gettyimages.com

Kaavinta, ei kaavintaa

Helpotus saapui tekstiviestillä pari päivää edellisen lääkärikäynnin jälkeen:
Kun seuraavat kuukautiset alkavat, soita ja varaa aika ultraääneen, joka tehdään vuodon loputtua tilanteen tarkistamiseksi. Nyt ei tarvitse tehdä mitään muuta.

Muutama päivä myöhemmin sain myös kirjeen lapsettomuusklinikalta:
Jäädään seuraamaan tilannetta. Kontrolliultraääni seuraavien normaalien kuukautisten jälkeen.

Verikokeiden tulokset kertoivat, etten ole raskaana. Hemoglobiini sen sijaan oli 117 - viikkojen verenvuoto jättää jälkensä. Verenvuoto lopulta loppui seitsemän viikkoa keskenmenon jälkeen.

Verikoetulosten saapumisen jälkeen lääkärini tulkitsi tilanteen uudelleen ja päätti, etten tarvitsekaan kaavintaa. Olo on helpottunut. Ja nyt kerrankin odotan innolla kuukautisten alkamista.

Seitsemän viikkoa verenvuotoa

Viime aikoina olen miettinyt useaan otteeseen, millaista blogia haluaisin kirjoittaa. Aina tulen samaan lopputulokseen: sellaista optimistista ja positiivista - tiedättehän ne veikeät blogit, jotka saavat hymyn huulille, kun niitä päätyy lukemaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että saan vaihtaa aihetta ennen kuin päädyn tuohon lopputulokseen. Tällä blogiaiheella tuo ei vain toteudu.

Tänään tuli kuluneeksi seitsemän viikkoa keskenmenosta. Samalla tuli täyteen seitsemän viikkoa verenvuotoa. Ja samana päivänä minulla oli myös tarkastuskäynti lääkärillä.

Ensin hyvät uutiset: Viime viikon aikana verenvuotoni on vähentynyt harvakseltaan tulevaksi tiputteluksi, joka on enimmäkseen ruskeaa ja vain harvoin punaista.

Toinen hyvä uutinen: Edellisellä kerralla lääkäri mainitsi, että munasarjoissani on kysta. Ehdin jo pelätä, mitä kaikkea lisähaasteita se voi aiheuttaa. Mutta nyt kaksi viikkoa myöhemmin kysta on kadonnut. Ei löydy. Hyvä niin.

Sitten huonommat uutiset: Lääkärinä oli tällä kertaa eri henkilö kuin viime kerran tarkastuskäynnillä. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että raskausajan kalvot eivät ole poistuneet vielä kohdusta. Verenvuodon vähenemisellä ei ole merkitystä. Ei vaikka tiputtelukin loppuisi. Luvassa on on joka tapauksessa kaavinta.

Ei ole totta, mietin jälleen kerran. Miten yksi lääkäri voi todeta kohdun olevan kunnossa ja toinen sanoa, että kohdussa on ylimääräisiä kalvoja? Huoh.

Se siitä positiivisesta blogista sitten.

Sain lähetteen verikokeeseen, jossa katsotaan vielä raskaushormonin määrä verestä. Näillä näkymin kaavinta tehdään loppukuusta. Siihen asti voin toivoa, että jokin pieni ihme tapahtuisi, kohtu tulisi kuntoon ja kaavintaa ei tarvitsisikaan tehdä.

#172253538 / gettyimages.com