keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kirotut vauvavuodet - ja kuukaudet

Kun täyttää 30 ja päälle, koittaa aika, jolloin on ilo juhlia syntymän juhlaa. Jatkuvasti. Tai siis toisilla on ja toisilla ei. Lähipiiri lisääntyy, tuttavapiiri lisääntyy ja tuntuu siltä kuin koko maailma lisääntyisi. Kaikki muut, mutta itse ei.

Viimeisen puolentoista kuukauden aikana 10 ihmistä tuttavapiirissäni on saanut vauvan. Ystäviä, vanhoja työkavereita, opiskelukavereita, tuttavia. Toiset hyviä ystäviä ja toiset ihmisiä, joiden elämää seuraan nykyisin ainoastaan Facebookissa.

10 ihmistä. Tuntuu siltä kuin siinä olisi muutama liikaa näin lyhyelle ajalle. Reilu kuukausi. Ihan niin kuin muutenkin ei olisi jo tarpeeksi vaikeaa.

Facebook muistaa iloisesti ilmoittaa tapahtuneesta joka kerta. Minä tykkään ja yritän olla iloinen muiden puolesta, mutta kurkkuun nousee pala joka kerta. Uutiset tuntuvat puukoniskuilta, iloitsemista helpompaa on yrittää olla ajattelematta koko asiaa.

Läheisten ystävien kohdalla tilanne on eri. Heidän onnistumisestaan olen aidosti iloinen. On mahtava nähdä, kuinka minulle läheiset ihmiset onnistuvat tuomaan maailmaan uuden ihmisen, joka on ihan uusi, mutta silti tuttu. Samalla olen salaa kauhuissani, että jään aivan yksin, kun kaikki vauvalliset ystävät siirtyvät viettämään perhe-elämää ja viettämään aikaa toisten lapsiperheiden kanssa.

Kesällä vallinnut synnytysbuumi ei lopu syksyn tuloon. Tunnen raskaana olevia naisia, joiden tiedän synnyttävän tänä vuonna. Ja tälle vuodelle ehtii myös iso kasa vauvoja, joiden tulosta en tiedä vielä mitään.

Tuntuu, että koko maailma olisi raskaana tai juuri synnyttänyt.

Eikä kyse ole vain tästä vuodesta. Viimeisen neljän vuoden aikana vauvojentekotahti on vain kiihtynyt ja pieniä perheenlisäyksiä on joka vuosi tullut edellistä vuotta enemmän.

Pikaisesti laskien viime vuonna sai vauvan 15 ystävääni ja tuttavaani. Tänä vuonna luvusta on tulossa suurempi. Olisin niin kovasti halunnut olla samassa joukossa. Se keskenmennyt kaveri olisi syntynyt joulukuun alussa. Jos olisin raskaana, tietäisin keiden kanssa äitiyslomaani viettäisin vauvaperheen arkea ihmetellen.

Nyt ihmettelen muiden vauvoja, joita tulee maailmaan kuin liukuhihnalta. Tuskailen omaa tilannettani keskellä näitä kirottuja vauvavuosia. Ja jatkossa yritän pitää Facebookin tiukemmin kiinni.






maanantai 11. elokuuta 2014

Historiatietojen dokumentointi

Päätin dokumentoida muinaisia historiatietoja ja lisäsin blogiin vihdoinkin oman sivun aiemmista tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet ennen blogin olemassaoloa.

Aika kulkee vähän turhan nopeaan. Kun katsoo taaksepäin kuinka hitaasti asiat ovat edenneet, toivoisi, että olisi itse vauhdittanut tapahtumien kulkua siellä, missä se oli mahdollista. Aloittanut aiemmin. Lähtenyt hoitoihin nopeammin.

Mutta täällä ollaan nyt. Ja nyt täytyy vain jatkaa matkaa eteenpäin - toivottavasti kuljette mukana matkalla!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Lääkärikäynti

Kävin tällä viikolla lääkärissä keskenmenon jälkitarkastuksessa. Kirjoitin käynnistä pitkän tekstin tänne blogiin, mutta sitten  nettiselaimeen tuli jokin vika ja tallennus epäonnistui. Hups, niin hävisi teksti taivaan tuuliin.

Sekin vielä. Ensin lapsettomuus ja sitten tekstitkään ei pysy tallessa. Tiedätte varmasti tunteen. Kirjoitan nyt uuden tekstin ja yritän tallentaa sen ajoissa, ennen kuin teksti taas häviää.

Kävin siis lääkärissä. Julkisella puolella hoidoissa ei ole omaa lääkäriä, mutta olen kulkenut klinikalla jo niin monta kertaa, että luulin tavanneeni kaikki klinikan lääkärit. Tällä kertaa lääkäri oli minulle uusi. Loppukäynti meni sen mukaisesti.

Ensin katsottiin kohtu. Se oli puhdistunut hyvin. Sain lääkäriltä luvan uuteen yritykseen ja pakastealkionsiirtoon. (Jihuu!)

Lääkäri olisi ollut valmis tekemään siirron jo tässä kierrossa. Kerroin hänelle itse, että aiempien lääkärien kanssa on sovittu hormonaalisesta kierrosta. Kerroin tilanteestani vielä tarkemmin, jonka jälkeen lääkäri kommentoi, että hormonaalinen kierto on varmasti hyvä idea.

Sen jälkeen lääkäri sähläsi lääkereseptini kanssa. Luuli minulla olevan käyttämättömän Zumenon-reseptin eikä aikonut kirjoittaa uutta. Minähän en ole voinut tarvita reseptiä, koska keväällä tehtiin IVF ja Zumenonia käytetään vain pakastealkionsiirroissa. Epäilin lääkäriä ja muistelin jo käyttäneeni Zumenonia. Lopulta hän suostui tarkistamaan asian koneelta, löysi sieltä tiedot ja totesi minun olleen oikeassa.

Lopuksi juttelin lääkärille siitä, kuinka sain keskenmenon heti, kun lopetin progesteronilääkityksen keväällä. Että epäilen tuon vaikuttaneen asiaan. Lääkäri ei väittänyt vastaan. Hän ei myöskään myöntänyt tuota, mutta kuunteli ja halusi huomioida asian jatkossa.

Lääkäri ei ottanut kilpirauhaseni tilannetta puheeksi enkä minä myöskään. Hän ei luultavasti edes tiedoistaan huomannut minun sairastavan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Yritän nyt hoitaa kilpirauhasarvoni kuntoon ennen seuraavaa yritystä. En halua, että niistä tulee myöhemmin ongelmaa.

Lääkärikäynti meni kaiken kaikkiaan hyvin, mutta hoidot olisivat voineet mennä myös vähän pieleen, jos en olisi itse pitänyt huolta tilanteestani. Itselläni on lapsettomuushoidoista vähän huonoja kokemuksia. Pari vuotta sitten yksityinen lapsettomuusklinikka ei tehnyt kunnollisia perustutkimuksia alkuun. Hoitojen jälkeen minulta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, kun itse hankin lähetteen ja mittautin arvot.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Millaisista asioista olette itse joutuneet huolehtimaan hoitojen yhteydessä? Onko se itse asiassa ihan ok, että itse joutuu myös huolehtimaan hoidostaan ja ettei lääkäreihin voi luottaa sokeana? Vai onko kaikki sujunut niin hyvin, ettei tällaiset asiat ole tulleet mieleen?

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kuukautiset keskenmenon jälkeen - ja kuinka hoitotarina jatkuu

Keskenmenon jälkeen minulla kesti seitsemän viikkoa, että verenvuoto loppui. Verenvuodon loppumisen jälkeen meni 23 päivää, että ensimmäiset kuukautiset tulivat. Tuossa vaiheessa keskenmenosta oli siis kulunut yli 10 viikkoa.

En ole varmaankaan koskaan iloinnut kuukautisten alkamista niin paljon. Se oli oudolla tavalla ihana jälleennäkeminen. Samanaikaisesti se oli rankkaa, sillä kuukautiseni eivät ole koskaan olleet niin runsaat. Mutta toki se oli pientä keskenmenon verenvuotoon verrattuna.

Toiset kuukautiset alkoivat 28 päivää myöhemmin.

Nyt minulla on ollut jo kahdet kuukautiset keskenmenon jälkeen. Kahdet kuukautiset oli se aika, jonka lääkäri etukäteen määräsi odotettavaksi ennen uusia hoitokokeiluja. Nyt saatan olla kohdun osalta valmis uusiin haasteisiin.

Huomenna hoitotarina jatkuu. Menen käymään lapsettomuusklinikalla. Siellä katsotaan kohdun tila. Ja sitten kuulen, milloin pääsemme jatkamaan yrittämistä.

Toisen IVF:n jäljiltä meillä on kaksi alkiota pakastimessa. Ne eivät ole täydellisiä, mutta ihan hyviä. Riittävän hyviä pakastettavaksi. Ensimmäisen keräyksen jäljiltä pakastimeen ei saatu mitään. Kaksi alkiota pakastimessa on siis äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Pakastetut alkiot ovat loistava syy olla iloinen ja hymyillä!

Pakastealkionsiirto on minulla tarkoitus tehdä hormonaaliseen kiertoon. Tuo siksi, että oma kiertoni on epäsäännöllinen. Tässä onkin suurinpiirtein kaikki, mitä tiedän tällä hetkellä. Mutta huomisen jälkeen olen viisaampi.


tiistai 5. elokuuta 2014

Kokemuksia jodista kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa

Lupasin kesäkuussa kirjoittaa myöhemmin kokemuksia vitamiinikuurista, jonka aloitin hivenaineasiantuntijan opastuksella. Nyt vihdoin kirjoitan kokemuksiani, mutta tällä kertaa keskityn pelkästään jodiin.

Aloitin heinäkuun alussa vitamiinien tankkauksen ja samantien huomasin eroja olotilassa. Kädet tuntuivat lämpöisemmiltä ja verenkierto alkoi toimia normaalia paremmin. "Jodi auttaa kilpirauhasen toimintaan", ajattelin. Olin innoissani, vihdoinkin jotain edistystä!

Jodin aloituksen ansiosta normaali kilpirauhaslääkkeen annostukseni alkoi tuntua turhan suurelta. Vähensin omatoimisesti Thyroxinia 100 mikrosta per päivä 50 mikroon per päivä. Olo oli hyvä. Verenkierto tuntui pelaavan. Ehkä jodin puute oli ratkaisu kaikkiin kilpirauhasongelmiini ja lapsettomuuteen! Ehkä ongelma oli tällä ratkaistu?

Olin yhteydessä hivenaineasiantuntijaani, joka iloitsi siitä, että minulla jodi oli auttanut tuomaan kehoon kauan kaivattua lämpöä. Hänelle tämä ei ollut mitenkään tavatonta - olihan asiakkaiden joukossa yleistä, että kilpirauhaslääkkeistä pääsi kokonaan eroon jodin avulla.

Hivenaineasiantuntija suositteli, että kävisin mittauttamassa kilpirauhasarvoni jossain vaiheessa.

Viime viikolla päätin käydä kilpirauhaskokeessa. Eilen sain tulokset. T4V oli 12.1 ja TSH, eli kilpirauhasta stimuloiva hormoni, 4.6. Mitä ihmettä?!! Panikoin samantien. Ei tässä näin pitänyt käydä! Ei, ei, ei. Minulla TSH ei ole koskaan noussut korkealle vaan olen sairastanut ns. subkliinistä (eli piilevää) kilpirauhasen vajaatoimintaa, jossa TSH ei ole vielä noussut eikä myöskään vajaatoiminnan oireita ole juurikaan tullut. Minulla oireena on ollut palelu. Ja sitten se lapsettomuus. (Niin kuin lapsettomuus muka olisi yksistään selitettävissä jollain yhdellä kilpirauhasen vajaatoiminnalla.)

Ennen kilpirauhaslääkityksen aloittamista joulukuussa 2012 TSH-arvoni oli 1.8 ja T4V oli 9.6. TSH 1.8 oli varsin normaali arvo. Ellen kärsisi lapsettomuudesta, ketään ei kiinnostaisi hieman alakantissa oleva T4-varastohormonin määrä.  Mutta nyt se kiinnostaa.

Vuoden 2013 aikana opiskelin lähes kaiken mahdollisen kilpirauhasesta. Opin, kuinka funktionaalisen lääketieteen näkemys poikkeaa valtavirrasta. Opin, kuinka perusterveydenhuollon mukaan on tärkeämpää hoitaa verikoearvoja ja numeroita eikä ihmisen olotilaa. Jos numerot on väärässä asennossa, ei ole merkitystä sillä, että olotila olisi hyvä. Tai jos numerot ovat kunnossa, on turha valittaa, että olotila on huono. Samalla opin, kuinka on parempi noudattaa valtavirran sääntöjä, jos haluaa saada lapsettomuushoitoja julkiselta puolelta. Opin myös, että kukaan ei ole niin kiinnostunut sinun terveydestäsi kuin sinä itse. Samalla jatkoin terveyteen liittyviin asioihin perehtymistä itsenäisesti.

Mutta nyt olin taas poikennut valtavirrasta liikaa: olin aloittanut omatoimisesti jodikuurin enkä osannut etukäteen veikata, että se saisi TSH-arvoni pillastumaan ja aiheuttaisi ongelmia jatkohoidoilleni. Pieleen meni siis!

Otin yhteyttä hivenaineasiantuntijaani, ja sain kommentin: jodi ei voi aiheuttaa tuollaista, mutta lopeta jodi toistaiseksi ja ota yhteyttä lääkäriisi.
Otin yhteyttä funktionaaliseen lääkäriini, joka kommentoi: jodi ei voi aiheuttaa tuollaista vaan sinulla on nyt kilpirauhasen vajaatoiminta kovempana kuin ennen ja varaa aika vastaanotolle.

Seuraavaksi otin yhteyttä googleen, joka kertoi minulle, kuinka jodin käyttö voi aiheuttaa TSH-arvon räjähdysmäisesti nousun, mutta TSH:n nousun ei välttämättä pitäisi haitata yhtään mitään. Arvo vain kertoo siitä, että jodi kulkeutuu kilpirauhaseen. Niin kuin sen pitäisikin, jos jodista on ollut puutetta. Asiasta kertoo esimerkiksi youtube-video täällä.

Kun odotan kovasti pääsyä seuraaviin lapsettomuushoitoihin, on ylisuureksi kasvanut TSH tietysti ongelma. Julkinen klinikka ei tee minulle hoitoja ennen kuin kilpirauhasarvoni ovat normaalit.

Joudun lopettamaan jodin syönnin. Palautan lääkeannostuksen ennalleen ja tällä hetkellä toivon, että TSH laskee nopeasti. Jos lapsettomuuslääkärini ei halua mitata kilpirauhasarvoni heti lähiaikoina, minulla on ehkä toivoa saada arvo laskemaan seuraavaan mittaukseen mennessä. Ensisijaisesti en haluaisi kertoa lääkärille jodikokeilustani, sillä saisin siitä sapiskaa.

Lopputulos harmittaa. Tunsin, että oloni oli parempi, kun käytin jodia. Jodin puute aiheuttaa keskenmenoja ja laskee syntyvän lapsen älykkyyttä. Tiedän, että minulla on jodinpuute, mutta näillä näkymin se jää hoitamatta, koska eihän Suomessa sellaista virallisesti ilmene.




lauantai 26. heinäkuuta 2014

Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa

Tänään on ollut hyvä päivä, mutta olen silti tuntenut lapsettomuuden tuskaa. Tarkoituksettomuutta. Ulkopuolisuutta, tiedättehän.

Välillä sitä miettii, mikä järki tässä kaikessa on. Hoidoissa. Jatkuvassa yrittämisessä ja pään seinään hakkaamisessa. Oman kehon sekoittamisessa aina silloin tällöin erilaisilla hormoneilla. Siinä, että laittaa vähän väliä kaiken muun katkolle ja keskittyy täysillä taas yksiin hoitoihin. Uudestaan ja uudestaan.

Silti tahdon vauvan, oikean perheen, tarkoituksen tähän elämään.

Mutta tie on hemmetin pitkä. Vuosien aikana ehtii miettimään monenlaisia ajatuksia lapsettomuudesta. Mitä kaikkea olisin voinut oppia, jos olisin vuosien aikana käyttänyt yhtä paljon aikaa ja energiaa vaikkapa uuden oppimiseen kuin lapsettomuuteen?

Tästä kaikesta on pakko yrittää löytää jotain edes etäisesti positiivista... Vaihtoehtoina on hajota tähän tuskaan tai nousta tuhkasta entistä eheämpänä... Kasvaa ihmisenä? Viisastua ja vahvistua?

Mutta silti:
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa (Haloo Helsinki)

Jos en olisi kokenut tätä kaikkea, olisin ehkä ihmisenä ohuempi. Aina en ole täysin varma, olisiko se pelkästään huono asia. Ehkä sitten suhtautuisin elämään huolettomammin? Olisin rohkeampi ja luottavaisempi, kun taakkana ei olisi yhtä ainaista estettä, jolle ei voi mitään, vaikka tekee kaikkensa?

Uskoisinko silloin enemmän, että omilla teoillani voin saavuttaa mitä tahansa, kun elämässäni ei olisi jatkuvaa muistutusta päinvastaisesta?



***
Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Raskausuni

Näin viime yönä unta, että olin raskaana.

Olin varannut ajan synnytystä varten maanantaiaamuksi. Aamulla kävin synnyttämässä. Synnytys sattui melko paljon, mutta loppujen lopuksi vauva plopsahti pihalle vatsastani melko helposti. Olin hurjan iloinen, että olin saanut elävän vauvan ehjänä maailmaan.

Synnytyksen jälkeen menin iltapäiväksi töihin. Vauvani jätin sairaalaan hoitoon. Äitiyslomani alkaisi vasta seuraavana päivänä. Kävellessäni työpaikalle mietin, kuinka erityisen onnekas olen, että olin niin hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen.

Työpaikalla en jostain syystä halunnut kertoa kenellekään, että kävin juuri synnyttämässä. Olin sitä mieltä, että minun piti olla töissä juuri silloin, mutta silti tuntui oudolta olla työpaikalla heti synnytyksen jälkeen.

Töitä tehdessäni huomasin yhtäkkiä, etten ollutkaan vielä synnyttänyt. Olin edelleen raskaana. Synnytys ei ollutkaan alkanut varaamallani ajanhetkellä.

Töissä kukaan ei tiennyt, että olin raskaana. Minulla ei ollut isoa mahaa, joka paljastaisi raskauden. Jäin miettimään, milloinhan synnyttäminen onnistuisi.

Aamulla heräsin. En ollut synnyttänyt enkä ollut raskaana. Paluu todellisuuteen.