Toivon kaikille blogini lukijoille satumaista joulua - sellaista, jossa lunta riittää, joulupukki tuo porolla lentäen joululahjat, ja jossa joululahjaksi tulee tieto, että meidän kaikkien lapsettomien joululahjat toimitetaan ensi vuoden aikana pienessä huutavassa paketissa.
Sitä joululahjojen toimitusta odotellessa yritän opetella nauttimaan tästä hetkestä ja tästä joulusta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat luonani nyt.
Oikein lämmintä joulua kaikille teille!
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Aivopesu ihan itse
Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia. Olisihan se pitänyt tietää, mutta kaikkea ei voi aina muistaa.
Hassu juttu tapahtui. Kirjoittelin täällä reilu viikko sitten tuskastuneena, kuinka ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa ja kuinka se tuo ikävän tunnelman koko elämään.
Kirjoittamisen jälkeen, heti kun olin saanut ongelmani kirjalliseen muotoon, päähäni pälkähti ajatus: Jos olen jumissa omien ajatusteni kanssa, kuinka voisin saada uusia ajatuksia?
Yksinkertainen kysymys, johon löytyy uskomattoman helppo vastaus. Lue jonkun muun ajatuksia. Täytä mieli toisen ihmisen ajatuksilla, jos et halua hukkua omiisi.
Otin kirjan käteeni ja luin. Luin toisen ihmisen ajatuksia elämästä. Se auttoi. Pääsin taas hetkeksi ohi siitä pahimmasta tuskasta, jossa olin vellonut muutaman viikon.
Toki lapsettomuus painaa mieltä edelleen joka päivä ja monta kertaa päivässä. Hormonitoiminta on heittänyt kuperkeikkaa, ja tässä kierrossa tiputteluvuoto alkoi samoihin aikoihin, kun viimeksi sain aikaan positiivisen ovulaatiotestin. Ehkä ovulaatio jäi väliin kokonaan, who knows. Hormonitoiminta ei siis ole parhaimmillaan. Mutta silti oma fiilis on positiivissävytteisempi kuin vielä hetki sitten.
Aivojen tuuletus auttoi. Hyvä niin. Silloin kun fiilis on maassa, on kaikki vaan niin synkkää.
Veikkaan, ettei mene kauaa, kun taas tarvitsisin vinkkejä oman mieleni piristämiseen. Kunnon aivojen tuuletus on ainakin tuolla vinkkilistalla! :)
Hassu juttu tapahtui. Kirjoittelin täällä reilu viikko sitten tuskastuneena, kuinka ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa ja kuinka se tuo ikävän tunnelman koko elämään.
Kirjoittamisen jälkeen, heti kun olin saanut ongelmani kirjalliseen muotoon, päähäni pälkähti ajatus: Jos olen jumissa omien ajatusteni kanssa, kuinka voisin saada uusia ajatuksia?
Yksinkertainen kysymys, johon löytyy uskomattoman helppo vastaus. Lue jonkun muun ajatuksia. Täytä mieli toisen ihmisen ajatuksilla, jos et halua hukkua omiisi.
Otin kirjan käteeni ja luin. Luin toisen ihmisen ajatuksia elämästä. Se auttoi. Pääsin taas hetkeksi ohi siitä pahimmasta tuskasta, jossa olin vellonut muutaman viikon.
Toki lapsettomuus painaa mieltä edelleen joka päivä ja monta kertaa päivässä. Hormonitoiminta on heittänyt kuperkeikkaa, ja tässä kierrossa tiputteluvuoto alkoi samoihin aikoihin, kun viimeksi sain aikaan positiivisen ovulaatiotestin. Ehkä ovulaatio jäi väliin kokonaan, who knows. Hormonitoiminta ei siis ole parhaimmillaan. Mutta silti oma fiilis on positiivissävytteisempi kuin vielä hetki sitten.
Aivojen tuuletus auttoi. Hyvä niin. Silloin kun fiilis on maassa, on kaikki vaan niin synkkää.
Veikkaan, ettei mene kauaa, kun taas tarvitsisin vinkkejä oman mieleni piristämiseen. Kunnon aivojen tuuletus on ainakin tuolla vinkkilistalla! :)
lauantai 13. joulukuuta 2014
Samat vanhat ajatukset lapsettomuudesta
Kirjoitin blogiini viimeksi kaksi viikkoa sitten. Valitettavasti kirjoittamattomuus ei tarkoita, etten olisi ajatellut asiaa. [Eivainoleollutmitäänuuttasanottavaa.]
Tällä hetkellä kyllästyttää.
Olen kyllästynyt lapsettomuuteen. Olen kyllästynyt lapsettomuuteen jatkuvana ongelmana elämässäni, mutta etenkin pysyvänä ajatusteni aiheena.
Ihminen ajattelee päivässä noin 60 000 ajatusta.
Itselläni ihan liian moni noista ajatuksista liittyy lapsettomuuteen.
Jos lapsettomuusajatuksia olisi alle 20% päiväni ajatuksista, liittyisi silti lapsettomuuteen yli 10 000 ajatusta päivässä.
Se on hemmetin monta kertaa ajatella lapsettomuutta. Olen ihan syystä kyllästynyt omiin ajatuksiini.
Ei, en ole masentunut. Enkä ajattele, että tämä ei koskaan onnistu. Olen vain pitkästynyt niihin samoihin juttuihin, joita pääni sisällä liikkuu.
Veikkaan, että moni teistä tuntee tämän fiiliksen.
Ajatusten vaihtaminen on hankalaa. Jos kyllästyttää syödä kaurapuuroa ja raejuustoa joka päivä, voi kaurapuuron ja raejuuston jättää kauppaan. Ostaa jotain muuta. Vaikka porkkanaa ja kananmunia. Sitten ei syödä kaurapuuroa, vaikka tekisi mieli.
Lapsettomuusajatuksista eroon pääseminen on paljon vaikeampaa.
Ajatukset ovat jumissa.
Kaipaan uusia ajatuksia. Sitä "hei, sain uuden ajatuksen"-ilofiilistä.
Jos ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa, voiko enää monen vuoden jälkeen saada uusia ajatuksia?
Kaikki lapsettomuusajatukset on ajateltu jo.
Valitettavasti lapsettomuutta ei tarvitse edes ajatella. Se myllertää jossain tuolla mielen syövereissä luoden perustilan olemukselle.
Sellaisen, joka vallitsee lähes koko ajan.
Mitä kuuluu, kysyy joku.
Ihan hyvää, vastaan.
Miksi ei voisi kerrankin kuulua todella hyvää?
Tuo kiukuttaa.
Tunnen lapsettomuudesta kärsineitä ihmisiä, jotka ovat myöhemmin saaneet lapsen.
Ero olemuksessa on merkittävä. Ilo kumpuaa syvemmältä. Taakka on poissa ja sen voi nähdä omin silmin. Näistä ihmisistä loistavat ihan toisenlaiset asiat. Vapaus. Ilo. Onnellisuus. Tavallinen tuskailu elämän pienistä ongelmista.
Kun näen näitä ihmisiä, näen silmissäni oman taakkani. Ja kun eron tajuaa, itsestä tuntuu vielä entistä pahemmalta. Harmikseni huomaan kaikki ne värit, jotka ovat minussa, mutta puuttuvat olemuksestani tällä hetkellä. Olen harmaa.
Blogiin kirjoittaminen piristää usein mieltä. Ja vielä enemmän mieltä piristävät kaikki kivat blogiin tulevat kommentit. Silti en ole viime päivinä halunnut kirjoittaa.
Näiden samojen tuskailujen kirjoittaminen ei tunne vievän minnekään. En haluaisi kirjoittaa negatiivissävytteisiä pohdintoja aiheeseen liittyen. Mutta ajatukset kulkevat omia ratojaan ja tässä lopputulos siitä. Ensi kerralla ehkä jotain muuta?
Tällä hetkellä kyllästyttää.
Olen kyllästynyt lapsettomuuteen. Olen kyllästynyt lapsettomuuteen jatkuvana ongelmana elämässäni, mutta etenkin pysyvänä ajatusteni aiheena.
Ihminen ajattelee päivässä noin 60 000 ajatusta.
Itselläni ihan liian moni noista ajatuksista liittyy lapsettomuuteen.
Jos lapsettomuusajatuksia olisi alle 20% päiväni ajatuksista, liittyisi silti lapsettomuuteen yli 10 000 ajatusta päivässä.
Se on hemmetin monta kertaa ajatella lapsettomuutta. Olen ihan syystä kyllästynyt omiin ajatuksiini.
Ei, en ole masentunut. Enkä ajattele, että tämä ei koskaan onnistu. Olen vain pitkästynyt niihin samoihin juttuihin, joita pääni sisällä liikkuu.
Veikkaan, että moni teistä tuntee tämän fiiliksen.
Ajatusten vaihtaminen on hankalaa. Jos kyllästyttää syödä kaurapuuroa ja raejuustoa joka päivä, voi kaurapuuron ja raejuuston jättää kauppaan. Ostaa jotain muuta. Vaikka porkkanaa ja kananmunia. Sitten ei syödä kaurapuuroa, vaikka tekisi mieli.
Lapsettomuusajatuksista eroon pääseminen on paljon vaikeampaa.
Ajatukset ovat jumissa.
Kaipaan uusia ajatuksia. Sitä "hei, sain uuden ajatuksen"-ilofiilistä.
Jos ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa, voiko enää monen vuoden jälkeen saada uusia ajatuksia?
Kaikki lapsettomuusajatukset on ajateltu jo.
***
Valitettavasti lapsettomuutta ei tarvitse edes ajatella. Se myllertää jossain tuolla mielen syövereissä luoden perustilan olemukselle.
Sellaisen, joka vallitsee lähes koko ajan.
Mitä kuuluu, kysyy joku.
Ihan hyvää, vastaan.
Miksi ei voisi kerrankin kuulua todella hyvää?
Tuo kiukuttaa.
Tunnen lapsettomuudesta kärsineitä ihmisiä, jotka ovat myöhemmin saaneet lapsen.
Ero olemuksessa on merkittävä. Ilo kumpuaa syvemmältä. Taakka on poissa ja sen voi nähdä omin silmin. Näistä ihmisistä loistavat ihan toisenlaiset asiat. Vapaus. Ilo. Onnellisuus. Tavallinen tuskailu elämän pienistä ongelmista.
Kun näen näitä ihmisiä, näen silmissäni oman taakkani. Ja kun eron tajuaa, itsestä tuntuu vielä entistä pahemmalta. Harmikseni huomaan kaikki ne värit, jotka ovat minussa, mutta puuttuvat olemuksestani tällä hetkellä. Olen harmaa.
***
Blogiin kirjoittaminen piristää usein mieltä. Ja vielä enemmän mieltä piristävät kaikki kivat blogiin tulevat kommentit. Silti en ole viime päivinä halunnut kirjoittaa.
Näiden samojen tuskailujen kirjoittaminen ei tunne vievän minnekään. En haluaisi kirjoittaa negatiivissävytteisiä pohdintoja aiheeseen liittyen. Mutta ajatukset kulkevat omia ratojaan ja tässä lopputulos siitä. Ensi kerralla ehkä jotain muuta?
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Mollivoittoinen elämäni
Viimeinen viikko on ollut vaikea.
Outo juttu tämä lapsettomuus. Juuri kun saa päähänsä, että maailma on täynnä mahdollisuuksia ja tulevaisuus on toivoa täynnä, tulee samantien ryminällä alas.
Elämässäni ei ole tapahtunut mitään ikävää. Kaikki tapahtuu vain pään sisällä. Kuinka paljon itkua ja surua voikaan ihminen kantaa sisällään?
Alakulooni on syy nimeltä kuukautiskierto, mutta sen tajuaminen ei tee päiviä helpommaksi.
Tällä viikolla olen viettänyt aikaa kivojen ihmisten kanssa. Muiden seurassa voi nauraa ja iloita, vaikka sisälle sattuu. Suru menee piiloon iloisen maskin alle. Ja vaikka hymyilee ja nauraa, voi sisällään itkeä.
Yksin ollessani olisin halunnut vain itkeä. Itkeä voi aamulla ennen töihin menoa ja illalla ennen nukahtamista. Kaikki se tyhjyys! Kuinka merkityksetöntä elämä voikaan olla.
Jouduin tekemään raskaustestin nyt kierron päätteeksi. Lapsettomuuslääkärin suosituksesta olen käyttänyt lugesteroneja nyt tässä luomukierrossakin. Hieman yllättävästi tällä kertaa vuoto on pysynyt pois pelkillä lugesteroneilla, hieno juttu sinänsä. Samalla lugesteroni saattaa olla syy normaalia mollivoittoisempiin ajatuksiini - jokainen kuukausi ei ole näin vaikea.
Raskaustesti oli tietysti negatiivinen. Tulos ei tietenkään ollut maailman suurin pettymys, onnistumisen todennäköisyys olisi ollut ehkä yksi miljoonasta. Yhtäkkinen luomuplussa olisi ollut jotain täysin käsittämätöntä.
Tänään alkoivat kuukautiset, joten pian pitäisi helpottaa. Luvassa on vain tätä hetkeä positiivisempia ajatuksia suunnilleen seuraavat kolme viikkoa.
Tiedän, että onnellisuus on vain päätös. Siksikin oma olo on typerä. Piehtaroin omassa ankeudessani enkä tosissaan edes yritä olla onnellinen.
Juuri nyt olen vain hemmetin huono tekemään hyviä päätöksiä.
Outo juttu tämä lapsettomuus. Juuri kun saa päähänsä, että maailma on täynnä mahdollisuuksia ja tulevaisuus on toivoa täynnä, tulee samantien ryminällä alas.
Elämässäni ei ole tapahtunut mitään ikävää. Kaikki tapahtuu vain pään sisällä. Kuinka paljon itkua ja surua voikaan ihminen kantaa sisällään?
Alakulooni on syy nimeltä kuukautiskierto, mutta sen tajuaminen ei tee päiviä helpommaksi.
Tällä viikolla olen viettänyt aikaa kivojen ihmisten kanssa. Muiden seurassa voi nauraa ja iloita, vaikka sisälle sattuu. Suru menee piiloon iloisen maskin alle. Ja vaikka hymyilee ja nauraa, voi sisällään itkeä.
Yksin ollessani olisin halunnut vain itkeä. Itkeä voi aamulla ennen töihin menoa ja illalla ennen nukahtamista. Kaikki se tyhjyys! Kuinka merkityksetöntä elämä voikaan olla.
Jouduin tekemään raskaustestin nyt kierron päätteeksi. Lapsettomuuslääkärin suosituksesta olen käyttänyt lugesteroneja nyt tässä luomukierrossakin. Hieman yllättävästi tällä kertaa vuoto on pysynyt pois pelkillä lugesteroneilla, hieno juttu sinänsä. Samalla lugesteroni saattaa olla syy normaalia mollivoittoisempiin ajatuksiini - jokainen kuukausi ei ole näin vaikea.
Raskaustesti oli tietysti negatiivinen. Tulos ei tietenkään ollut maailman suurin pettymys, onnistumisen todennäköisyys olisi ollut ehkä yksi miljoonasta. Yhtäkkinen luomuplussa olisi ollut jotain täysin käsittämätöntä.
Tänään alkoivat kuukautiset, joten pian pitäisi helpottaa. Luvassa on vain tätä hetkeä positiivisempia ajatuksia suunnilleen seuraavat kolme viikkoa.
Tiedän, että onnellisuus on vain päätös. Siksikin oma olo on typerä. Piehtaroin omassa ankeudessani enkä tosissaan edes yritä olla onnellinen.
Juuri nyt olen vain hemmetin huono tekemään hyviä päätöksiä.
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Valtava follikkeli
Minusta 14 mm follikkeli on valtava.
Valtavuudessaan se on samalla valtava ilon aihe. Yhden päivän pelastus jopa!
Tämä vaatii ehkä selityksen.
Niinkuin viime viikolla kirjoittelin, viime viikon ultrassa lääkäri löysi 14.3mm kokoisen follikkelin kasvamasta munasarjoissa. Luonnollisessa kierrossa. Ja kiertopäivänä 10.
Tuo on isompi kuin yksikään koskaan aiemmin! Siis luonnollisessa kierrossa. Lääkekierrot on sitten toki asia erikseen.
Yleensä tarina on ollut tämä: munarakkulat on pieniä ja vaste hormonilääkitykselle huono. Rakkulat ei kasva riittävän hyvin, ovat liian pieniä. Tarvitaan enemmän hormoneita. Sitten ne kasvavat, mutta ovat laadultaan vähän huonoja. Parempiakin voisivat olla.
Ja nyt munasarjoista löytyi yhtäkkiä valtava munarakkula! Ei mikään pieni 7mm kasvatusyritys vaan ihan oikea vakavastiotettava munarakkula. Mahtavaa.
Ja mahtavuus jatkuu: lauantaina sain ovulaatiotestiin positiivisen tuloksen. Sellaisen kuvista tutun hymynaaman. Ekaa kertaa ikinä.
Olen ehkä hieman höpsö, mutta olen ollut aivan fiiliksissä näistä kahdesta asiasta. Samalla olen ollut ylpeä. Minun kroppani on saanut aikaan jotain ihan oikeaa. Ilman hormoneita, ihan itse.
Voisiko olla, että kroppani toimisi pikkuriikkisen paremmin?
Voisiko olla, että ne kaikki vitamiinit, joita olen popsinut, olisivat vaikuttaneet johonkin?
Kun isommat ilonaiheet ovat vähissä, voi iloita pienistä - oli se ilonaihe sitten vaikkapa vain millimetrien kokoinen asia.
Valtavuudessaan se on samalla valtava ilon aihe. Yhden päivän pelastus jopa!
Tämä vaatii ehkä selityksen.
Niinkuin viime viikolla kirjoittelin, viime viikon ultrassa lääkäri löysi 14.3mm kokoisen follikkelin kasvamasta munasarjoissa. Luonnollisessa kierrossa. Ja kiertopäivänä 10.
Tuo on isompi kuin yksikään koskaan aiemmin! Siis luonnollisessa kierrossa. Lääkekierrot on sitten toki asia erikseen.
Yleensä tarina on ollut tämä: munarakkulat on pieniä ja vaste hormonilääkitykselle huono. Rakkulat ei kasva riittävän hyvin, ovat liian pieniä. Tarvitaan enemmän hormoneita. Sitten ne kasvavat, mutta ovat laadultaan vähän huonoja. Parempiakin voisivat olla.
Ja nyt munasarjoista löytyi yhtäkkiä valtava munarakkula! Ei mikään pieni 7mm kasvatusyritys vaan ihan oikea vakavastiotettava munarakkula. Mahtavaa.
Ja mahtavuus jatkuu: lauantaina sain ovulaatiotestiin positiivisen tuloksen. Sellaisen kuvista tutun hymynaaman. Ekaa kertaa ikinä.
Olen ehkä hieman höpsö, mutta olen ollut aivan fiiliksissä näistä kahdesta asiasta. Samalla olen ollut ylpeä. Minun kroppani on saanut aikaan jotain ihan oikeaa. Ilman hormoneita, ihan itse.
Voisiko olla, että kroppani toimisi pikkuriikkisen paremmin?
Voisiko olla, että ne kaikki vitamiinit, joita olen popsinut, olisivat vaikuttaneet johonkin?
Kun isommat ilonaiheet ovat vähissä, voi iloita pienistä - oli se ilonaihe sitten vaikkapa vain millimetrien kokoinen asia.
perjantai 14. marraskuuta 2014
Uutta toivoa 150:llä eurolla
Enpäs osannut odottaa tällaista tilannetta tulevaksi.
Pari viikkoa sitten tein jälleen kerran raskaustestin ja jälleen kerran petyin: ei raskaana.
Kaikenlaista pientä on tapahtunut parin viikon aikana oman pääkopan sisällä. Ja nyt olen jälleen kerran täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Välillä mietin, olenko ihan hölmö.
Miten kummassa ihminen jaksaakin nostaa aina uusien pettymysten jälkeen pään pystyyn ja kulkea kohti uusia yrityksiä? Eikö neljä alkionsiirtoa pitäisi jo riittää kertomaan, että helppoa hommaa tämä ei ole eikä tule olemaan?
Hassu optimisti on taas nostanut minussa päätään. Kyllä se sitten seuraavalla kerralla. Seuraava kerta on erilainen. Tulee uusi yritys ja tällä kertaa tilanne on niin paljon parempi!
Seuraavaa kertaa ajatellen kasasin tällä viikolla jälleen kerran kaikki lääkärinkertomukset, verikoetulokset ja hoitosuunnitelmat yhteen läjään.
Tapasimme yksityisen lapsettomuusklinikan lääkärin. Ja mikä ihana lääkäri tuo olikaan!
Juttelutuokion päätteeksi uskoin, että on vain ajan kysymys, koska olen raskaana. Sillä kaikki isoimmat asiat ovat kunnossa. Sanoi lääkäri.
Munasarjat toimivat. Ei ole ylipainoa. Ei ole viitteitä endometrioosista. Munasarjoissa näkyi 14mm munasolu kasvamassa ja useita pienempiä odottelemassa vuoroaan. Hedelmöittyminen onnistuu hyvin. Kaikki labrakoetulokset näyttivät olevan ok. En ole liian vanha, vaan olen suorastaan Nuori. Ja kaiken lisäksi olen jo kerran onnistunut tulemaan raskaaksi!
Käynnin aikana lääkäri sai minut myös uskomaan, että luomuraskaus on meillä ihan todellinen vaihtoehto. Meillä, joilla yritystä on takana yli neljä vuotta ja luomuajatukset on haudattu jo kauan aikaa sitten. Seksiä on jo pitkään harrastettu ihan muista syistä, ei lapsentekomielessä.
Miten hassu lääkärikäynti.
Emme aloita nyt hoitoja yksityisellä. Pitkän kaavan mukaisia hoitoja ei ehdittäisi tekemään ennen joulua. Odotamme luultavasti vuoroamme julkisella.
150 euroa meni tyhjään. Silti olen sitä mieltä, että tuo lääkärivisiitti oli joka pennin arvoinen. Koko raha tuli käytetyksi uuteen toivoon.
Käynnin jälkeen ostin kaupasta ovulaatiotestin. Minä, joka en ole koskaan onnistunut saamaan ovulaatiota testillä näkyviin.
En ole onnistunut edelleenkään. Vaikka ovulaation pitäisi olla jo tullut. En silti ole menettänyt tätä uudesti syntynyttä uskoani.
Sillä meidän tilanteestamme ei kuulemma kannata olla ollenkaan huolissaan.
Nyt keskitytään luomupuuhiin.
Pari viikkoa sitten tein jälleen kerran raskaustestin ja jälleen kerran petyin: ei raskaana.
Kaikenlaista pientä on tapahtunut parin viikon aikana oman pääkopan sisällä. Ja nyt olen jälleen kerran täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Välillä mietin, olenko ihan hölmö.
Miten kummassa ihminen jaksaakin nostaa aina uusien pettymysten jälkeen pään pystyyn ja kulkea kohti uusia yrityksiä? Eikö neljä alkionsiirtoa pitäisi jo riittää kertomaan, että helppoa hommaa tämä ei ole eikä tule olemaan?
Hassu optimisti on taas nostanut minussa päätään. Kyllä se sitten seuraavalla kerralla. Seuraava kerta on erilainen. Tulee uusi yritys ja tällä kertaa tilanne on niin paljon parempi!
Seuraavaa kertaa ajatellen kasasin tällä viikolla jälleen kerran kaikki lääkärinkertomukset, verikoetulokset ja hoitosuunnitelmat yhteen läjään.
Tapasimme yksityisen lapsettomuusklinikan lääkärin. Ja mikä ihana lääkäri tuo olikaan!
Juttelutuokion päätteeksi uskoin, että on vain ajan kysymys, koska olen raskaana. Sillä kaikki isoimmat asiat ovat kunnossa. Sanoi lääkäri.
Munasarjat toimivat. Ei ole ylipainoa. Ei ole viitteitä endometrioosista. Munasarjoissa näkyi 14mm munasolu kasvamassa ja useita pienempiä odottelemassa vuoroaan. Hedelmöittyminen onnistuu hyvin. Kaikki labrakoetulokset näyttivät olevan ok. En ole liian vanha, vaan olen suorastaan Nuori. Ja kaiken lisäksi olen jo kerran onnistunut tulemaan raskaaksi!
Käynnin aikana lääkäri sai minut myös uskomaan, että luomuraskaus on meillä ihan todellinen vaihtoehto. Meillä, joilla yritystä on takana yli neljä vuotta ja luomuajatukset on haudattu jo kauan aikaa sitten. Seksiä on jo pitkään harrastettu ihan muista syistä, ei lapsentekomielessä.
Miten hassu lääkärikäynti.
Emme aloita nyt hoitoja yksityisellä. Pitkän kaavan mukaisia hoitoja ei ehdittäisi tekemään ennen joulua. Odotamme luultavasti vuoroamme julkisella.
150 euroa meni tyhjään. Silti olen sitä mieltä, että tuo lääkärivisiitti oli joka pennin arvoinen. Koko raha tuli käytetyksi uuteen toivoon.
Käynnin jälkeen ostin kaupasta ovulaatiotestin. Minä, joka en ole koskaan onnistunut saamaan ovulaatiota testillä näkyviin.
En ole onnistunut edelleenkään. Vaikka ovulaation pitäisi olla jo tullut. En silti ole menettänyt tätä uudesti syntynyttä uskoani.
Sillä meidän tilanteestamme ei kuulemma kannata olla ollenkaan huolissaan.
Nyt keskitytään luomupuuhiin.
torstai 30. lokakuuta 2014
Ja sitten se testin tulos
Heippa.
Olen ollut ikävä ihminen ja pimittänyt teiltä tietoa jo pitkään.
Tein raskaustestin jo eilen aamulla. Haluatte varmaankin kuulla, miten testissä kävi.
No, sanotaan vaikkapa niin, että mikään ei muuttunut.
Testi oli negatiivinen.
Tulos ei ollut yllättävä, mutta tottakai olin pettynyt. Niinkuin myös mieheni oli pettynyt, ehkä jopa enemmän kuin minä. Perseestähän tämä on.
Nyt on neljä alkionsiirtoa takana. Yhdestä olen saanut positiivisen raskaustestituloksen, joten onnistumisen todennäköisyys minun alkionsiirroista on tällä hetkellä 25%.
Olen kai onnekas. Olen kerran tullut raskaaksi, joten pitäisi uskoa, että se voi tapahtua toisenkin kerran.
Olemme pohtineet jatkoa ja laskeneet säästöjämme. Kertoisipa joku, kuinka kauan tätä vielä jatkuu. Riittäisikö yksi yritys julkisella? Vai riittäisikö yksi yritys yksityisellä? Tai kaksi yritystä yksityisellä? Vai lahjasoluhoito tuplahinnalla? Vai kannattaisiko säästää myös adoptiokustannuksiin? Vai olemmeko väsyneet koko hommaan ja hylänneet ajatuksen lapsesta jo kauan ennen kuin adoptiojonoon päästäisiin?
Pakkanen on tyhjä, joten nyt on taas puhdas paperi edessä. Tulevaisuus täynnä vaihtoehtoja siis.
Olen ollut ikävä ihminen ja pimittänyt teiltä tietoa jo pitkään.
Tein raskaustestin jo eilen aamulla. Haluatte varmaankin kuulla, miten testissä kävi.
No, sanotaan vaikkapa niin, että mikään ei muuttunut.
Testi oli negatiivinen.
Tulos ei ollut yllättävä, mutta tottakai olin pettynyt. Niinkuin myös mieheni oli pettynyt, ehkä jopa enemmän kuin minä. Perseestähän tämä on.
Nyt on neljä alkionsiirtoa takana. Yhdestä olen saanut positiivisen raskaustestituloksen, joten onnistumisen todennäköisyys minun alkionsiirroista on tällä hetkellä 25%.
Olen kai onnekas. Olen kerran tullut raskaaksi, joten pitäisi uskoa, että se voi tapahtua toisenkin kerran.
Olemme pohtineet jatkoa ja laskeneet säästöjämme. Kertoisipa joku, kuinka kauan tätä vielä jatkuu. Riittäisikö yksi yritys julkisella? Vai riittäisikö yksi yritys yksityisellä? Tai kaksi yritystä yksityisellä? Vai lahjasoluhoito tuplahinnalla? Vai kannattaisiko säästää myös adoptiokustannuksiin? Vai olemmeko väsyneet koko hommaan ja hylänneet ajatuksen lapsesta jo kauan ennen kuin adoptiojonoon päästäisiin?
Pakkanen on tyhjä, joten nyt on taas puhdas paperi edessä. Tulevaisuus täynnä vaihtoehtoja siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)