Olen tavallaan hieman ylpeä itsestäni. En ole seonnut ihan täysin tästä piinapäiväjutusta.
Olen pystynyt keskittymään muihin asioihin ja miettimään päivien aikana muutakin kuin vain sitä, että ensi viikolla paljastuu taas yksi totuus meidän elämän matkan varrelta.
Melkoisen merkittävä päivä tulossa siis ensi viikolla.
Toki olen joutunut näkemään hieman vaivaa oman pääkoppani hillitsemisen eteen. Kyllähän nämä asiat mielessä pyörivät.
Ovatko rinnat aremmat kuin edellisillä siirtokerroilla? Tuntuuko mahassa erilaisemmalta? Onko olotila mitenkään erilainen? Olenko aikaisin illalla väsyneempi kuin yleensä?
Lopulta vastaus on, että en tiedä.
Olotila tuntuu niin normaalilta, että se tuntuu epänormaalilta.
***
Bertta kyseli jo edellisen tekstin kommenteissa, milloin aion tehdä raskaustestin. Viimeistään piinapäivänä 14 - näin sanoisin :)
Mies on sitä mieltä, että ei pidä testata liian aikaisin. Että on parempi odottaa viralliseen päivään. Ei tuosta haittaakaan ole - paitsi se odottaminen. Katsotaan siis.
Toinen kysymys testipäivän lisäksi on raskaustestin valinta. Luin eilen Soilikin positiivisia uutisia (onnea vielä sinne!). Olen edelleen hieman hämmentynyt siitä, että tuollainen erittäin herkkä 10 IU/ml raskaustesti ei näyttänyt selkeää plussaa.
Itse olen tähän asti käyttänyt ainoastaan tavallisia raskaustestejä, joissa herkkyys on ollut 25 mlU/ml. Päätin jo, että tällä kertaa hankin sekä tavallisen testin että erittäin herkän testin. Soilikin kokemuksen vuoksi en uskaltaisi juuri nyt luottaa vain yhteen tavalliseen testiin.
Ehkä tuplatestaus on täysin ylimitoitettua, mutta se on kuitenkin lopulta pientä tähän kaikkeen muuhun verrattuna.
