maanantai 30. kesäkuuta 2014

Vitamiinikuuri lapsettomuuteen

Viime viikolla sain vietyä lapsettomuusasiaani pikkuriikkisen askeleen eteenpäin. Kävin tapaamassa jälleen hivenaineasiantuntijaa, sillä tulokset hiusanalyysistäni olivat tulleet!

(Hivenaineanalyysistä kirjoitin aiemmin täällä.)

Tuloksista olin ymmärtänyt etukäteen mm sen, että niiden tulkinta on äärimmäisen vaikeaa eikä ollenkaan yksiselitteistä. Vaikka tulos olisi normaali, voi se silti tarkoittaa sitä, että hivenaineesta on puutetta. Oireet kertovat tilanteesta yhtä lailla. Sen takia on tärkeää, että kokenut asiantuntija osaa yhdistää analyysin tulokset ja oireet.

Minun tulokseni paljastivat, että haitallisten raskasmetallien osalta olen kunnossa. Kehossani vismutin, elohopean ja hopean määrä on hieman kohonnut, mutta kaikki arvot ovat silti riittävän alhaalla. Jos arvoissa olisi ollut vikaa, olisin saanut puhdistuskuurin kehon siivoamiseksi.

Analyysi mittasi myös 23:n tärkeän hivenaineen määrää. Suurin puutos minulla löytyi jodista. Tuo ei ollut yllätys - minulla on lapsettomuushoitojen aikana todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja syön siihen lääkettä. Hivenaineasiantuntija epäili, että vajaatoimintani johtuu vain hivenaineiden puutteesta. Se olisi mielenkiintoista...

Muita merkittävimpiä puutteita olivat mm. kromi, boori ja magnesium. Lisäksi oireiden perusteella sain vitamiinilistalleni sinkin ja kuparin, vaikka analyysin perusteella en kärsi niiden puutteesta.

Analyysin ja oireiden tulkinnan perusteella sain tarkan hivenainesuunnitelman seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.

Suositus sisältää seuraavia vitamiineja päivittäin otettuna:
  • Monivitamiini (Solgar Prenatal)
  • Magnesium
  • Sinkki
  • Kupari
  • Kromi
  • Boori
  • Jodi merilevätabletista (Kelpamax)
  • B12-vitamiini
  • Foolihappo
  • B-vitamiinisekoitus (Solgar B 50)
  • E-vitamiini
  • C-vitamiini
  • D-vitamiini
  • Kalaöljy
  • Rautaliuos
  • Erilaisia maitohappobakteereja
Asiantuntija suositteli minua käyttämään Solgarin vitamiineja. Myös muut hyvälaatuiset käyvät yhtä lailla. Vitamiinien määrät katsottiin puutoksen vakavuuden perusteella. Sain ohjeeksi myös soittaa hivenaineasiantuntijalle, kun olen syönyt vitamiineja hetken aikaa.

Nyt minulla on siis tarkka vitamiinikuuri seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi! Seuraavan kolme kuukautta syön hivenaineita ja parannan hedelmällisyyttäni. Olen aiemminkin syönyt paljon vitamiineja (seurausta lapsettomuudesta), joten pitkä vitamiinilista ei tuo muutosta elämääni.

Vitamiinien määrä on silti hämmentävä. En omatoimisesti lähtisi ostamaan vaikkapa kuparia tai kromia lapsettomuuden korjaamiseksi!

En ole vielä ehtinyt kauppaan vitamiiniostoksille. Kuuri tulee kalliiksi, mutta niin tulee lapsettomuus aina. Kun saan vitamiinit hankittua, voin tutkailla olotilaani ja kertoa sitten taas teille kanssasisarilleni, miten vitamiinikuuri sujuu!


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Viisi juhannusta


2010.
Istun nuotion äärellä ja mietin salaa mielessäni hymyillen, että ensi vuonna tilanne voi olla hyvin erilainen.

2011.
Istun nuotion äärellä ja mietin salaa, että ehkä ensi vuonna tilanne on erilainen.

2012.
Istun nuotion äärellä. Ajattelen, että ensi vuonna en halua viettää juhannustani näin. Missä viipyy se vauva, jonka piti tulla? Jos meillä ei ole lapsia, miksi emme vietä juhannuksiamme ystäviemme kanssa hauskaa pitäen? Mökkeillessä miehen sukulaisten kanssa päädyn liian helposti omiin ajatuksiini ja mietin käynnissä olevia lapsettomuushoitoja.

2013.
Istun nuotion äärellä. Ajattelen, että ensi vuonna en halua viettää juhannustani näin, jotain muuta on pakko keksiä - täällä on liikaa tilaa omille ajatuksilleni. Miehen serkku utelee oma lapsi sylissään, koskas meille tulee perheenlisäystä. Nauramme ääneen: ei ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Syksyllä on koeputkihedelmöityksen aika; ensi vuonna tilanteen täytyy olla erilainen.

2014.
Istun nuotion äärellä, ja mietin, kuinka vuodet toistavat toisiaan ja kuinka en erottaisi yhtä juhannusta toisesta. Samat sukulaiset ovat vuosi toisensa jälkeen liian humalassa. Samat ihmiset väsyvät katselemaan ja lähtevät ajoissa nukkumaan. Sukulaisten lapset syntyvät, oppivat kävelemään, kasvavat vauvoista pikkulapsiksi ja lähtevät juoksemaan pitkin metsiä. Toiset muuttuvat lapsista teineiksi. Teineistä tulee täysi-ikäisiä ja yhtäkkiä juhannuksen viettoon tulee myös sen entisen teinin tuore avovaimo.

Meillä tilanne on vuosi vuoden jälkeen samanlainen. Mitäs teille muuten kuuluu elämässä? Onko huolia tai murheita? Miehen vanhempi sukulainen pääsee yllättämään kysymyksellään. Ei meillä mitään huolia ole, vastaan. Töitä tehdään ja kiirettä pitää sillä rintamalla. Käännän puheenaiheen toisaalle. Keskenmenosta asti olen ollut herkässä olotilassa, jossa voisin purskahtaa itkuun koska tahansa. Ei keskenmenon vuoksi vaan kaiken tämän. Huomaan jatkuvasti pieniä hetkiä, joissa pidättelen kyyneleitä. Olin sitten työkavereiden kanssa terassilla, töissä palaverissa tai kotona yksin omien ajatusteni kanssa. Silmät kostuvat, on pakko ajatella jotain muuta. Keskityn muihin asioihin, hetki menee ohi.

Istun nuotion äärellä ja ihmettelen, kuinka meillä juhannukset ovat vuosi toisensa jälkeen samanlaisia. Mietin sitä, kuinka juuri nyt ystäväpariskunnat viettävät omia perhejuhannuksiaan rauhallisesti pienten lasten kanssa. Ei voi juoda, sillä vaimo on uudestaan raskaana. Mietin, tuleeko mieheni nelikymppisestä serkusta pappa ennen kuin minä onnistun tekemään miehestäni isän.

Viides juhannus. Enää en osaa ajatella, että ensi vuodeksi haluan jotain muuta. Ehkä aivoni ovat jo oppineet, että sillä mitä haluan, ei tunnu olevan juuri tekemistä ympäröivän todellisuuden kanssa.



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kaavinta, ei kaavintaa

Helpotus saapui tekstiviestillä pari päivää edellisen lääkärikäynnin jälkeen:
Kun seuraavat kuukautiset alkavat, soita ja varaa aika ultraääneen, joka tehdään vuodon loputtua tilanteen tarkistamiseksi. Nyt ei tarvitse tehdä mitään muuta.

Muutama päivä myöhemmin sain myös kirjeen lapsettomuusklinikalta:
Jäädään seuraamaan tilannetta. Kontrolliultraääni seuraavien normaalien kuukautisten jälkeen.

Verikokeiden tulokset kertoivat, etten ole raskaana. Hemoglobiini sen sijaan oli 117 - viikkojen verenvuoto jättää jälkensä. Verenvuoto lopulta loppui seitsemän viikkoa keskenmenon jälkeen.

Verikoetulosten saapumisen jälkeen lääkärini tulkitsi tilanteen uudelleen ja päätti, etten tarvitsekaan kaavintaa. Olo on helpottunut. Ja nyt kerrankin odotan innolla kuukautisten alkamista.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Seitsemän viikkoa verenvuotoa

Viime aikoina olen miettinyt useaan otteeseen, millaista blogia haluaisin kirjoittaa. Aina tulen samaan lopputulokseen: sellaista optimistista ja positiivista - tiedättehän ne veikeät blogit, jotka saavat hymyn huulille, kun niitä päätyy lukemaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että saan vaihtaa aihetta ennen kuin päädyn tuohon lopputulokseen. Tällä blogiaiheella tuo ei vain toteudu.

Tänään tuli kuluneeksi seitsemän viikkoa keskenmenosta. Samalla tuli täyteen seitsemän viikkoa verenvuotoa. Ja samana päivänä minulla oli myös tarkastuskäynti lääkärillä.

Ensin hyvät uutiset: Viime viikon aikana verenvuotoni on vähentynyt harvakseltaan tulevaksi tiputteluksi, joka on enimmäkseen ruskeaa ja vain harvoin punaista.

Toinen hyvä uutinen: Edellisellä kerralla lääkäri mainitsi, että munasarjoissani on kysta. Ehdin jo pelätä, mitä kaikkea lisähaasteita se voi aiheuttaa. Mutta nyt kaksi viikkoa myöhemmin kysta on kadonnut. Ei löydy. Hyvä niin.

Sitten huonommat uutiset: Lääkärinä oli tällä kertaa eri henkilö kuin viime kerran tarkastuskäynnillä. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että raskausajan kalvot eivät ole poistuneet vielä kohdusta. Verenvuodon vähenemisellä ei ole merkitystä. Ei vaikka tiputtelukin loppuisi. Luvassa on on joka tapauksessa kaavinta.

Ei ole totta, mietin jälleen kerran. Miten yksi lääkäri voi todeta kohdun olevan kunnossa ja toinen sanoa, että kohdussa on ylimääräisiä kalvoja? Huoh.

Se siitä positiivisesta blogista sitten.

Sain lähetteen verikokeeseen, jossa katsotaan vielä raskaushormonin määrä verestä. Näillä näkymin kaavinta tehdään loppukuusta. Siihen asti voin toivoa, että jokin pieni ihme tapahtuisi, kohtu tulisi kuntoon ja kaavintaa ei tarvitsisikaan tehdä.




sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Hedelmällisyys ja hivenainetasapaino

Lupailin muutama viikko sitten, että kerron blogissani tulevasta käynnistäni hivenaineasiantuntijalla.

No, kävin kyllä hivenaineasiantuntijalla, mutta sen jälkeen mielen on täyttänyt jatkuva verenvuoto ja huoli kohdun tilanteesta, joista olenkin jo kirjoittanut. Lisäksi kirjoittamista on haitannut se ihana ja vapauttava kiire, josta myös kirjoitin jo aiemmin.

Vasta nyt on vihdoin sopiva hetki palata muistelemaan hivenaineasiantuntijalla käyntiä. Hivenravintoterapiassa ajatuksena on siis, että tiettyjen vitamiinien ja mineraalien puute voi aiheuttaa muun muassa lapsettomuutta. Hedelmällisyyttä voi parantaa puutoksien korjaamisella, eli lisäravinteiden avulla.

***

Ehkä itse onnistuin luomaan päähäni assosiaation poppatohtorin tapaamisesta. Turhaan. Poppatohtorin sijaan tapasin hivenravintoterapeutin, jolla on vuosikymmenien kokemus lapsettomuuden hoitamisesta hivenaineilla. Olin kertonut hänelle jo etukäteen puhelimessa lapsettomuudestani ja tuoreesta keskenmenosta. Hän tiesi siis mitä odottaa.

Terapeutti kävi läpi verikoetulokseni ja kaikki lääkärinlausunnot, jotka olin ottanut mukaan. Minä sain täytettäväksi lomakkeen, jossa oli kahden puolen paperia listattuna erilaisia oireita.

"Valitse mitkä oireet täsmäävät, merkkaa raksi ruutuun."

Lihaskipuja? Selkäkipuja? Hauraat hiukset? Pitkittäiset uurteet kynsissä? Poikittaiset uurteet kynsissä? Sydämentykytyksiä? Heikentynyt hämäränäkö? Väsymys? Auringolle herkkä iho? Masennus? Ummetus?  Ripuli? Kuukautishäiriöt? Hammaskivi? Palelu? Huimaus seisomaan noustessa? ...

Vaikutuin esikartoituksen pitkästä oirelistasta. Parin vuoden lapsettomuushoitojen aikana yksikään lääkäri tai hoitaja ei ole kartoittanut terveydentilaani yhtä huolella.

Sitten minulta otettiin hiusnäyte tarkempaa analyysiä varten. Terapeutti leikkasi saksilla hiustuppoja irti hiusten juuresta. Minä pelkäsin saavani kaljuja laikkuja päähäni.  Toivoin, että pikkuruiset pätkät hiusten latvoista kelpaisivat, mutta ei - juuressa on saatavilla tuorein tieto hivenainetasapainosta.

Lapsettomuusprojektini vuoksi en ole värjännyt hiuksiani aikoihin. Tällä kertaa se oli onni, sillä vain värjäämättömät hiukset kelpaavat analysoitavaksi. Hiuksensa värjänneitä voin lohduttaa, että kuulemma myös häpykarvoitus ajaisi saman asian.

Hiusnäytteeni lähetettiin analysoitavaksi MDD:lle. MDD:n mukaan hiuksista tehtävä hivenaineanalyysi mittaa elimistön solutasolta 23 tärkeää hivenainetta sekä 16 haitallista raskasmetallia. Saan tulokset kuukauden sisällä. Silloin tapaan hivenravintoterapeutin uudestaan ja saan häneltä jonkinlaisen lisäravinnesuosituksen.

Olen hyvin utelias lopputuloksesta. Tämä on mielenkiintoista ja jännittävää - oli lopputulos mikä tahansa.