Viimeinen viikko on ollut vaikea.
Outo juttu tämä lapsettomuus. Juuri kun saa päähänsä, että maailma on täynnä mahdollisuuksia ja tulevaisuus on toivoa täynnä, tulee samantien ryminällä alas.
Elämässäni ei ole tapahtunut mitään ikävää. Kaikki tapahtuu vain pään sisällä. Kuinka paljon itkua ja surua voikaan ihminen kantaa sisällään?
Alakulooni on syy nimeltä kuukautiskierto, mutta sen tajuaminen ei tee päiviä helpommaksi.
Tällä viikolla olen viettänyt aikaa kivojen ihmisten kanssa. Muiden seurassa voi nauraa ja iloita, vaikka sisälle sattuu. Suru menee piiloon iloisen maskin alle. Ja vaikka hymyilee ja nauraa, voi sisällään itkeä.
Yksin ollessani olisin halunnut vain itkeä. Itkeä voi aamulla ennen töihin menoa ja illalla ennen nukahtamista. Kaikki se tyhjyys! Kuinka merkityksetöntä elämä voikaan olla.
Jouduin tekemään raskaustestin nyt kierron päätteeksi. Lapsettomuuslääkärin suosituksesta olen käyttänyt lugesteroneja nyt tässä luomukierrossakin. Hieman yllättävästi tällä kertaa vuoto on pysynyt pois pelkillä lugesteroneilla, hieno juttu sinänsä. Samalla lugesteroni saattaa olla syy normaalia mollivoittoisempiin ajatuksiini - jokainen kuukausi ei ole näin vaikea.
Raskaustesti oli tietysti negatiivinen. Tulos ei tietenkään ollut maailman suurin pettymys, onnistumisen todennäköisyys olisi ollut ehkä yksi miljoonasta. Yhtäkkinen luomuplussa olisi ollut jotain täysin käsittämätöntä.
Tänään alkoivat kuukautiset, joten pian pitäisi helpottaa. Luvassa on vain tätä hetkeä positiivisempia ajatuksia suunnilleen seuraavat kolme viikkoa.
Tiedän, että onnellisuus on vain päätös. Siksikin oma olo on typerä. Piehtaroin omassa ankeudessani enkä tosissaan edes yritä olla onnellinen.
Juuri nyt olen vain hemmetin huono tekemään hyviä päätöksiä.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Valtava follikkeli
Minusta 14 mm follikkeli on valtava.
Valtavuudessaan se on samalla valtava ilon aihe. Yhden päivän pelastus jopa!
Tämä vaatii ehkä selityksen.
Niinkuin viime viikolla kirjoittelin, viime viikon ultrassa lääkäri löysi 14.3mm kokoisen follikkelin kasvamasta munasarjoissa. Luonnollisessa kierrossa. Ja kiertopäivänä 10.
Tuo on isompi kuin yksikään koskaan aiemmin! Siis luonnollisessa kierrossa. Lääkekierrot on sitten toki asia erikseen.
Yleensä tarina on ollut tämä: munarakkulat on pieniä ja vaste hormonilääkitykselle huono. Rakkulat ei kasva riittävän hyvin, ovat liian pieniä. Tarvitaan enemmän hormoneita. Sitten ne kasvavat, mutta ovat laadultaan vähän huonoja. Parempiakin voisivat olla.
Ja nyt munasarjoista löytyi yhtäkkiä valtava munarakkula! Ei mikään pieni 7mm kasvatusyritys vaan ihan oikea vakavastiotettava munarakkula. Mahtavaa.
Ja mahtavuus jatkuu: lauantaina sain ovulaatiotestiin positiivisen tuloksen. Sellaisen kuvista tutun hymynaaman. Ekaa kertaa ikinä.
Olen ehkä hieman höpsö, mutta olen ollut aivan fiiliksissä näistä kahdesta asiasta. Samalla olen ollut ylpeä. Minun kroppani on saanut aikaan jotain ihan oikeaa. Ilman hormoneita, ihan itse.
Voisiko olla, että kroppani toimisi pikkuriikkisen paremmin?
Voisiko olla, että ne kaikki vitamiinit, joita olen popsinut, olisivat vaikuttaneet johonkin?
Kun isommat ilonaiheet ovat vähissä, voi iloita pienistä - oli se ilonaihe sitten vaikkapa vain millimetrien kokoinen asia.
Valtavuudessaan se on samalla valtava ilon aihe. Yhden päivän pelastus jopa!
Tämä vaatii ehkä selityksen.
Niinkuin viime viikolla kirjoittelin, viime viikon ultrassa lääkäri löysi 14.3mm kokoisen follikkelin kasvamasta munasarjoissa. Luonnollisessa kierrossa. Ja kiertopäivänä 10.
Tuo on isompi kuin yksikään koskaan aiemmin! Siis luonnollisessa kierrossa. Lääkekierrot on sitten toki asia erikseen.
Yleensä tarina on ollut tämä: munarakkulat on pieniä ja vaste hormonilääkitykselle huono. Rakkulat ei kasva riittävän hyvin, ovat liian pieniä. Tarvitaan enemmän hormoneita. Sitten ne kasvavat, mutta ovat laadultaan vähän huonoja. Parempiakin voisivat olla.
Ja nyt munasarjoista löytyi yhtäkkiä valtava munarakkula! Ei mikään pieni 7mm kasvatusyritys vaan ihan oikea vakavastiotettava munarakkula. Mahtavaa.
Ja mahtavuus jatkuu: lauantaina sain ovulaatiotestiin positiivisen tuloksen. Sellaisen kuvista tutun hymynaaman. Ekaa kertaa ikinä.
Olen ehkä hieman höpsö, mutta olen ollut aivan fiiliksissä näistä kahdesta asiasta. Samalla olen ollut ylpeä. Minun kroppani on saanut aikaan jotain ihan oikeaa. Ilman hormoneita, ihan itse.
Voisiko olla, että kroppani toimisi pikkuriikkisen paremmin?
Voisiko olla, että ne kaikki vitamiinit, joita olen popsinut, olisivat vaikuttaneet johonkin?
Kun isommat ilonaiheet ovat vähissä, voi iloita pienistä - oli se ilonaihe sitten vaikkapa vain millimetrien kokoinen asia.
perjantai 14. marraskuuta 2014
Uutta toivoa 150:llä eurolla
Enpäs osannut odottaa tällaista tilannetta tulevaksi.
Pari viikkoa sitten tein jälleen kerran raskaustestin ja jälleen kerran petyin: ei raskaana.
Kaikenlaista pientä on tapahtunut parin viikon aikana oman pääkopan sisällä. Ja nyt olen jälleen kerran täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Välillä mietin, olenko ihan hölmö.
Miten kummassa ihminen jaksaakin nostaa aina uusien pettymysten jälkeen pään pystyyn ja kulkea kohti uusia yrityksiä? Eikö neljä alkionsiirtoa pitäisi jo riittää kertomaan, että helppoa hommaa tämä ei ole eikä tule olemaan?
Hassu optimisti on taas nostanut minussa päätään. Kyllä se sitten seuraavalla kerralla. Seuraava kerta on erilainen. Tulee uusi yritys ja tällä kertaa tilanne on niin paljon parempi!
Seuraavaa kertaa ajatellen kasasin tällä viikolla jälleen kerran kaikki lääkärinkertomukset, verikoetulokset ja hoitosuunnitelmat yhteen läjään.
Tapasimme yksityisen lapsettomuusklinikan lääkärin. Ja mikä ihana lääkäri tuo olikaan!
Juttelutuokion päätteeksi uskoin, että on vain ajan kysymys, koska olen raskaana. Sillä kaikki isoimmat asiat ovat kunnossa. Sanoi lääkäri.
Munasarjat toimivat. Ei ole ylipainoa. Ei ole viitteitä endometrioosista. Munasarjoissa näkyi 14mm munasolu kasvamassa ja useita pienempiä odottelemassa vuoroaan. Hedelmöittyminen onnistuu hyvin. Kaikki labrakoetulokset näyttivät olevan ok. En ole liian vanha, vaan olen suorastaan Nuori. Ja kaiken lisäksi olen jo kerran onnistunut tulemaan raskaaksi!
Käynnin aikana lääkäri sai minut myös uskomaan, että luomuraskaus on meillä ihan todellinen vaihtoehto. Meillä, joilla yritystä on takana yli neljä vuotta ja luomuajatukset on haudattu jo kauan aikaa sitten. Seksiä on jo pitkään harrastettu ihan muista syistä, ei lapsentekomielessä.
Miten hassu lääkärikäynti.
Emme aloita nyt hoitoja yksityisellä. Pitkän kaavan mukaisia hoitoja ei ehdittäisi tekemään ennen joulua. Odotamme luultavasti vuoroamme julkisella.
150 euroa meni tyhjään. Silti olen sitä mieltä, että tuo lääkärivisiitti oli joka pennin arvoinen. Koko raha tuli käytetyksi uuteen toivoon.
Käynnin jälkeen ostin kaupasta ovulaatiotestin. Minä, joka en ole koskaan onnistunut saamaan ovulaatiota testillä näkyviin.
En ole onnistunut edelleenkään. Vaikka ovulaation pitäisi olla jo tullut. En silti ole menettänyt tätä uudesti syntynyttä uskoani.
Sillä meidän tilanteestamme ei kuulemma kannata olla ollenkaan huolissaan.
Nyt keskitytään luomupuuhiin.
Pari viikkoa sitten tein jälleen kerran raskaustestin ja jälleen kerran petyin: ei raskaana.
Kaikenlaista pientä on tapahtunut parin viikon aikana oman pääkopan sisällä. Ja nyt olen jälleen kerran täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Välillä mietin, olenko ihan hölmö.
Miten kummassa ihminen jaksaakin nostaa aina uusien pettymysten jälkeen pään pystyyn ja kulkea kohti uusia yrityksiä? Eikö neljä alkionsiirtoa pitäisi jo riittää kertomaan, että helppoa hommaa tämä ei ole eikä tule olemaan?
Hassu optimisti on taas nostanut minussa päätään. Kyllä se sitten seuraavalla kerralla. Seuraava kerta on erilainen. Tulee uusi yritys ja tällä kertaa tilanne on niin paljon parempi!
Seuraavaa kertaa ajatellen kasasin tällä viikolla jälleen kerran kaikki lääkärinkertomukset, verikoetulokset ja hoitosuunnitelmat yhteen läjään.
Tapasimme yksityisen lapsettomuusklinikan lääkärin. Ja mikä ihana lääkäri tuo olikaan!
Juttelutuokion päätteeksi uskoin, että on vain ajan kysymys, koska olen raskaana. Sillä kaikki isoimmat asiat ovat kunnossa. Sanoi lääkäri.
Munasarjat toimivat. Ei ole ylipainoa. Ei ole viitteitä endometrioosista. Munasarjoissa näkyi 14mm munasolu kasvamassa ja useita pienempiä odottelemassa vuoroaan. Hedelmöittyminen onnistuu hyvin. Kaikki labrakoetulokset näyttivät olevan ok. En ole liian vanha, vaan olen suorastaan Nuori. Ja kaiken lisäksi olen jo kerran onnistunut tulemaan raskaaksi!
Käynnin aikana lääkäri sai minut myös uskomaan, että luomuraskaus on meillä ihan todellinen vaihtoehto. Meillä, joilla yritystä on takana yli neljä vuotta ja luomuajatukset on haudattu jo kauan aikaa sitten. Seksiä on jo pitkään harrastettu ihan muista syistä, ei lapsentekomielessä.
Miten hassu lääkärikäynti.
Emme aloita nyt hoitoja yksityisellä. Pitkän kaavan mukaisia hoitoja ei ehdittäisi tekemään ennen joulua. Odotamme luultavasti vuoroamme julkisella.
150 euroa meni tyhjään. Silti olen sitä mieltä, että tuo lääkärivisiitti oli joka pennin arvoinen. Koko raha tuli käytetyksi uuteen toivoon.
Käynnin jälkeen ostin kaupasta ovulaatiotestin. Minä, joka en ole koskaan onnistunut saamaan ovulaatiota testillä näkyviin.
En ole onnistunut edelleenkään. Vaikka ovulaation pitäisi olla jo tullut. En silti ole menettänyt tätä uudesti syntynyttä uskoani.
Sillä meidän tilanteestamme ei kuulemma kannata olla ollenkaan huolissaan.
Nyt keskitytään luomupuuhiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)