Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa

Tänään on ollut hyvä päivä, mutta olen silti tuntenut lapsettomuuden tuskaa. Tarkoituksettomuutta. Ulkopuolisuutta, tiedättehän.

Välillä sitä miettii, mikä järki tässä kaikessa on. Hoidoissa. Jatkuvassa yrittämisessä ja pään seinään hakkaamisessa. Oman kehon sekoittamisessa aina silloin tällöin erilaisilla hormoneilla. Siinä, että laittaa vähän väliä kaiken muun katkolle ja keskittyy täysillä taas yksiin hoitoihin. Uudestaan ja uudestaan.

Silti tahdon vauvan, oikean perheen, tarkoituksen tähän elämään.

Mutta tie on hemmetin pitkä. Vuosien aikana ehtii miettimään monenlaisia ajatuksia lapsettomuudesta. Mitä kaikkea olisin voinut oppia, jos olisin vuosien aikana käyttänyt yhtä paljon aikaa ja energiaa vaikkapa uuden oppimiseen kuin lapsettomuuteen?

Tästä kaikesta on pakko yrittää löytää jotain edes etäisesti positiivista... Vaihtoehtoina on hajota tähän tuskaan tai nousta tuhkasta entistä eheämpänä... Kasvaa ihmisenä? Viisastua ja vahvistua?

Mutta silti:
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa (Haloo Helsinki)

Jos en olisi kokenut tätä kaikkea, olisin ehkä ihmisenä ohuempi. Aina en ole täysin varma, olisiko se pelkästään huono asia. Ehkä sitten suhtautuisin elämään huolettomammin? Olisin rohkeampi ja luottavaisempi, kun taakkana ei olisi yhtä ainaista estettä, jolle ei voi mitään, vaikka tekee kaikkensa?

Uskoisinko silloin enemmän, että omilla teoillani voin saavuttaa mitä tahansa, kun elämässäni ei olisi jatkuvaa muistutusta päinvastaisesta?

#113911631 / gettyimages.com

***

Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?

Raskausuni

Näin viime yönä unta, että olin raskaana.

Olin varannut ajan synnytystä varten maanantaiaamuksi. Aamulla kävin synnyttämässä. Synnytys sattui melko paljon, mutta loppujen lopuksi vauva plopsahti pihalle vatsastani melko helposti. Olin hurjan iloinen, että olin saanut elävän vauvan ehjänä maailmaan.

Synnytyksen jälkeen menin iltapäiväksi töihin. Vauvani jätin sairaalaan hoitoon. Äitiyslomani alkaisi vasta seuraavana päivänä. Kävellessäni työpaikalle mietin, kuinka erityisen onnekas olen, että olin niin hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen.

Työpaikalla en jostain syystä halunnut kertoa kenellekään, että kävin juuri synnyttämässä. Olin sitä mieltä, että minun piti olla töissä juuri silloin, mutta silti tuntui oudolta olla työpaikalla heti synnytyksen jälkeen.

Töitä tehdessäni huomasin yhtäkkiä, etten ollutkaan vielä synnyttänyt. Olin edelleen raskaana. Synnytys ei ollutkaan alkanut varaamallani ajanhetkellä.

Töissä kukaan ei tiennyt, että olin raskaana. Minulla ei ollut isoa mahaa, joka paljastaisi raskauden. Jäin miettimään, milloinhan synnyttäminen onnistuisi.

Aamulla heräsin. En ollut synnyttänyt enkä ollut raskaana. Paluu todellisuuteen.

#177616963 / gettyimages.com

Lomalla lapsettomuudesta

Olen viettänyt hetken aikaa blogihiljaisuutta. Olen pysynyt pois sekä omastani että muiden lapsettomuusblogeista. Olen heittänyt lapsettomuusajatukset nurkkaan. Olen ollut lomalla, keskittynyt muihin asioihin, en lapsettomuuteen.

Olen harjoitellut kiitollisuutta, yrittänyt muistaa iloita kaikesta siitä, mitä meillä, minulla ja miehelläni nyt on. Meillä(kin) on syitä olla onnellisia, vaikka se kolmas, joka tekisi meistä oikean perheen, puuttuu. Lapsettomuus täyttää pään ja välillä noita muita asioita on kovin vaikea muistaa.

Mutta sitten on loma ja kiitollisuusharjoitus.

Olen syönyt hyvin ja juonut punaviiniä. Ottanut oluen kaverikseni saunaan. Olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Valvonut myöhään, nukkunut pitkään.

Olen lukenut kirjaa lentokoneessa, sulkenut korvani viereisen penkkirivin vauvan itkuilta.

Olen juonut kuohuviiniä aamupalalla. Syönyt raakaa lihaa ja kypsentämättömiä juustoja.

Olen nauttinut auringosta, ihmetellyt vihreää nurmea ja värikkäitä kukkia. Olen kiertänyt uusissa kaupungeissa, väsyttänyt jalkani kapeilla kujilla. Olen ostanut juuri sopivan tiukkoja vaatteita shoppailuhetkeni päätteeksi.

Olen uinut altaassa, polttanut jalkapohjani etelän tulikuumalla hiekalla ja viilentänyt varpaitani kylmässä merivedessä.

Nyt nautin siivotusta kodistani, vesisateen puhdistamasta ulkoilmasta ja rauhallisesta illasta. Loma ja hiljaisuus. Ihan ikioma aika.

#492693627 / gettyimages.com