Kaksoset kyydissä!

Siirto on tehty, jee!

Ja jee, paikan päällä lääkäri teki ylläri-ilmoituksen.

"Tänään siirretään kaksi top-luokan alkiota. Yksi 8-soluinen ja yksi 9-soluinen."

Eli jos kaikki menee supersupersuperhyvin, niin meille saattaa tulla kaksoset! Ihan mieletöntä! :)

Saatiin myös kuulla muiden alkioiden tilanteesta.

• 16 munasolua saatiin keräyksestä
• 12 munasolua noista oli kypsiä 
• 10 munasolua noista oli hedelmöittynyt
• 2 alkiota oli jo pakastettu
• 2 alkiota siirrettiin nyt
• 6 alkiota oli yhä jatkoviljelyssä ja seurannassa, jos niistä kehittyisi lisää pakastettavaa

Raskaustestin saan tehdä kahden viikon päästä. Perjantaina 13. päivä. Olisipa se tällä kertaa onnen päivä!

View image | gettyimages.com

Puhelu klinikalta isomahaiselle

"Me soitetaan vaan siinä tapauksessa, että tulee ongelmia. Jos kaikki menee hyvin, niin meistä ei kuulu mitään."

Tänään puhelin soi. Kännykän näytössä näkyi klinikan nimi.

Sydän pomppasi kurkkuun. Ennen vastaamista ehdin käydä jo kaikki kauhuskenaariot läpi. Mitä meidän alkioille on tapahtunut?

Vastasin hermostuneena ja maltoin hädin tuskin kuunnella soittajan asian.

"Me haluttaisiin siirtää siirtoaikaa aikaisemmaksi, että ehditään tehdä kaikki siirrot huomenna."

Huoh. Sopii! Tottakai sopii!

Kaikki siis hyvin tähän mennessä.

Muuten olen täällä isomahaisena ja turvonneena. Juoksen vessassa vähän väliä - tuntuu siltä kuin turvonneet munarakkulat veisivät tilaa rakolta ja vessassa saisi käydä paljon normaalia tiiviimmin.

Mahani tuntuu valtavalta ilmapallolta, joka laajenee joka päivä iltaa kohti. Nälkää on vaikea erottaa, kun maha on koko ajan poksahtamispisteessä. Viikonloppuna on suunnitelmissa lähteä ihmisten ilmoille, mutta mitä ihmettä laitan päälleni? Kaapissa lojuva löysä tunika tuntuisi varmasti oikein sopivalta, mutta kangas on niin pehmeä ja soljuva, että se varmasti korostaa ilmapallomahaani.

Maanantaina haasteena on miettiä töihin vaatteet, joiden kanssa en näytä raskaana olevalta mammalta.

Kun on fokus vaatteissa, on helpompi unohtaa ne oikeat asiat: huominen alkionsiirto (jaiks!) ja tulossa olevat piinapäivät.

Eli pohdinta jatkuu: mitä laittaisinkaan päälleni seuraavina päivinä?

View image | gettyimages.com

Läjäpäin munasoluja

Pääsimme tänään punktioon, jota olin alkanut jännittää sunnuntaina. Ja josta pelkäsin, että munasolut ovat karanneet omille teilleen etuajassa eikä punktiossa löydy enää yhtään munasolua.

Ja - ylläri, ylläri - pelkoni oli ollut turha.

Punktiossa löytyi läjäpäin munasoluja!!!

Tässä läjäpäin on yhtä kuin 16 kappaletta.

Munasolujen supertuottajille tuo ei tietenkään ole paljon, mutta minulle, joka olen aiemmilla kerroilla saanut vaivoin puserrettua 10 munasolua, tuo on ihan valtavasti. Hurja määrä.

Määrä näkyi myös lääkärin ja hoitajien kasvoilla olevasta hymystä.

Tuli enemmän kuin odotettiin, hoitaja kommentoi hymyillen.

Mekin hymyilemme. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsemme siirtoon perjantaina. Siihen asti luvassa on lepäilyä ja rennosti ottamista.

View image | gettyimages.com

Paniikki ennen punktiota

Huomenna on luvassa munasolupunktio, ja eilen illalla tajusin sen koko mahtavuudessaan.

Makasin sängyssä enkä saanut unta. Irroituspiikki oli pistetty, viimeiset synarelat suihkautettu. Tiistaina kerättäisiin munasoluja.

Jos kerättäisiin.

Mitä jos synarela ei ole toiminut? Mitä jos olen ovuloinut kaikki munasolut kadoksiin jo etuajassa? Mitä jos munasarjat ovat ihan tyhjät? Mitä jos munasoluja on ihan liian vähän? Mitä jos rakkuloista ei löydy yhtäkään munasolua? Mitä jos munasolut ovat laadultaan surkeita? Mitä jos ne eivät hedelmöity? Mitä jos yksikään ei lähde jakautumaan? Mitä jos siirtoon ei päästä? Mitä jos yhtään ei saada pakastimeen?

Huoh.

Onneksi nämä ajatukset eivät ole tulleet mieleen aiemmin hoitoon valmistautuessa. Olisi saattanut jännittää jo aiemmin.

Ehdin kuin ehdinkin saamaan jännityksen päälle ennen keräystä. Jännittää ihan oikeasti, miten tässä käy.

Kahdella ensimmäisellä kerralla munarakkuloita on ollut parikymmentä ja munasoluja on molemmilla kerroilla saatu 10 kpl. Tällä kertaa lääkärit halusivat tavoitella sekä suurempaa määrää että parempaa laatua. Mutta viime viikon ultrassa sopivan kokoisia munarakkuloita oli vain 10. Se kuulostaa todella vähältä. Mutta tosiaan, eihän sitä tarvita kuin yksi laadukas yksilö yhteen vauvaan.

Tämän illan saan vielä jännittää munasolujeni puolesta. Aamulla olemme viisaampia. Pitäkää peukkuja!

View image | gettyimages.com

Neljä pistosta koeputkihedelmöitykseen

Kun valmistautuu koeputkihedelmöitykseen, kannattaisi varmastikin rentoutua, välttää stressiä ja noudattaa yltiöterveellisiä elintapoja.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Tällä kertaa olen itse onnistunut hankkimaan itselleni hirmuisen kasan työkiireitä. Kun stressaa töistä, ei ehdi stressaamaan hoidon etenemisestä. Hienoa - ehkä?

Töiden parissa puurtaessani en ole ehtinyt urheilemaankaan. Tosin hoitaja klinikalla varoitteli, että tällä hetkellä munasarjat roikkuvat sisälläni löysinä lenkkeinä. Ei kannattaisi hyppiä tai pomppia. Eikä tehdä vatsalihasliikkeitä. Voi mennä munasarjat rullalle ja siitä ei hyvää seuraa.

Munasarjat rullalla, se tästä vielä puuttuisikin.

Olen siis välttänyt urheilua ja rentoutunut tekemällä töitä.

Tänään on vuorossa kahdeksas pistos. Annostuksena 225 yksikköä Menopuria joka päivä alkaen päivästä kolme. Yhteensä kymmenen päivää samalla annostuksella. Pistoksista ja kirvelevistä hormoneista on pienet lapset tehty.

Pistäminen on edelleen tuskaa, vaikka se sujuukin rutiinilla. Gonal F:ään verrattuna Menopurin neulat ovat masentavan paksuja. Ensin neula uppoaa helposti ensimmäiset millimetrit, sitten se pysähtyy kuin seinään. Olen tullut siihen lopputulokseen, että minulla on mahassa ihon alla jokin paksu ylimääräinen vatsamakkarakerros, johon neula jää jumiin. Kun tarpeeksi survaisee, neula läpäisee sen ihon alla olevan makkarakerroksen ja menee pehmeästi perille. Loppu sujuu helposti, alku ei.

Lopputuloksena kaikista pistostuskailuista ultrassa näkyi munarakkuloita 10 kpl, isoimmat kooltaan 9-11mm.

Olisin toivonut läjäpäin munarakkuloita. Lääkäreiden tavoitteena oli lisätä määrää ja laatua. Määrä on pienempi kuin aiemmin, ja laadun näkee vasta myöhemmin. Ei-niin-hirveän-monta-päivää-myöhemmin.

Viisi päivää?

Vaikka kirjoittelen sujuvasti etenemisestä, en ole tainnut täysin vielä tajuta, että nyt ihan oikeasti tapahtuu. Taas kerran.

Tiistaina on keräys. Sitten tulee saikkua.

Tänään luvassa pistos. Huomenna pistos. Lauantaina pistos. Ja sunnuntaina myös pistos, mutta sillä kertaa vuorossa irroituspiikki.

Neljä pistosta koeputkihedelmöitykseen. Jos tajuaisi, että nyt tapahtuu, nyt olisi sopiva aika ryhtyä jännittämään.

View image | gettyimages.com

P.s. Tällä kertaa saan pistää vielä jälkikäteenkin: sain vakuutettua julkisen puolen lääkärini, että nyt on oiva hetki kokeilla gonapeptyliä. Otetaan kaikki kauan pantatut lääkkeet mukaan arsenaaliin!

Lapsettomuuden kiertokulkua

-2.
Sitten kun ollaan 27v, meillä on varmaan molemmilla mies, omakotitalo, auto ja kaksi lasta. Ja ollaan toistemme lasten kummeja! Mitähän me tehdään sitten työksemme?

-1.
Olis ihan hirveetä, jos kävis vahinko ja tulis raskaaksi. Koko elämä olis täysin pilalla!

0.
Kyllä me halutaan lapsia, mies haluaisi ehkä neljä - mutta ei nyt ihan vielä :)

1.
Jätettiin pillerit pois, ihan jännää. Mutta minä en aio seota tän jutun kaa ja alkaa tikutteleen ovulaatioita ja mittaileen aamulämpöjä. Tulee jos on tullakseen.

2.
Me tultiin tänne ihan vaan varmistaan, että kaikki on ok. Ollaan nyt yritetty hetki, mutta ei oo onnistunut.

3.
Joo, voidaan kokeilla ovulaation induktiota ja inseminaatiota. Ei meillä oo mikään tosi kova kiire, kokeillaan nyt noita.

4.
Hemmetin lapsettomuusklinikka. Eikö ne tajua huolehtia mistään perusjutuista ennen kuin määräävät lääkkeitään?! Olisivat nyt tsekanneet edes kilpirauhasarvot!! Ja ei ihme, ettei tuu inseminaatiosta tuloksia, jos kuukautiset alkaa heti parin päivän päästä!! Ne ei tunnu välittävän kokonaisuudesta ollenkaan...

5.
Ehkä onnistutaan nyt kun aloitan kilpirauhaslääkityksen ja syön vitamiineja. Ja varasin akupunktion ja vyöhyketerapian. Jotkut on onnistuneet niiden avulla tulemaan raskaaksi. Mittailen aamulämpöjä ja tsekkaan, että kaikki on ok. Jos on pohja kunnossa, niin kai se raskaaksi tuleminen on helpompaa.

6.
Ai, nekin on raskaana. Voi perse. Miksi hemmetissä kaikki muut onnistuu samantien?

7.
Haluttaisiin koeputkihedelmöitykseen julkiselle. Me haluttaisiin saada vauva nyt heti. Koeputkihedelmöityksissä on onneksi melko hyvä todennäköisyys.

8.
Vihaan tätä! Miksi ihmeessä ihmisen pitää myrkyttää itsensä hemmetin hormoneilla kun toiset onnistuu vahingossa.

9.
Nega tuli. Ja loput alkiot meni roskiin. Munasoluissa on kai jotain vikaa. Tää on ihan perseestä.

10.
Itkettää koko ajan. Ei millään oo mitään väliä. En oo koskaan ollut näin rikki.

11.
Eikö ihmiset yhtään mieti, mitä ne puhuu? Eikö ne tajua, että kaikille lapsen saaminen ei oo ihan niin helppoa?

12.
Tämä odottelu on todella turhauttavaa. Miksi ihmeessä me viivyteltiin alussa? Olis pitänyt viedä hoitoja nopeammin eteenpäin. Miksi miksi miksi?

13.
Tällä kertaa onnistutaan.

14.
Se on plussa!!!!!!!!!!! Olen raskaana!

15.
Pelottaa ihan hulluna, että tulee keskenmeno. Mutta ei sille vois mitään, joten parempi vaan nauttia.

16.
Mitä tää pieni verenvuoto on? Toivottavasti kaikki on ok.

17.
Sattuuuuu!!!!! Tältäkö keskenmeno tuntuu? Voi kun tää kipu jo loppuis..!!

18.
Itkettää. Aloitin blogin, niin on jokin paikka, minne purkaa ajatuksia. Tuleekohan sinne koskaan yhtään lukijaa..?

19.
Eikö tää vuoto lopu ikinä?

20.
Pidän nyt lomaa koko hommasta.

21.
Ai, niille tulee toinen lapsi. Niinpä tietysti. Toivottavasti mekin joskus saataisiin edes yksi oma lapsi.

22.
Onneksi meillä on kaksi alkiota pakastimessa.

23.
Nega. Toinenkin nega. Itkettää. Saadaanko me koskaan omaa lasta? En jaksa tätä hemmetin lapsettomuutta. Millään ei ole mitään väliä. Voisin itkeä koko ajan. Vaikka hymyilen, sisällä itken.

24.
Tyhjyys. En jaksa edes omia ajatuksiani.

25.
Hei, elämässä on niin paljon hyviä asioita! Olen kai löytänyt jonkinlaisen rauhan, ainakin hetkeksi. Haluan olla kiinni elämässä. En aio murehtia lapsettomuudesta vähään aikaan.

26.
Olen jälleen yhden piikityksen verran lähempänä oman lapsen saamista.

View image | gettyimages.com

Ensimmäinen pistos

Tänään aloitin Menopur-pistokset.

Outo fiilis. Viimeisimmistä pistoksista on jo melkein vuosi. Ja ensimmäisistä hormonipistoksista 2,5 vuotta.

Täällä ollaan taas. Lähdetään alusta jälleen kerran.

Olen pistämisen konkari. Ei ehkä sellainen asia, mitä haluaisin olla.

Kohta paisun kuin pullataikina. Pelkkä synarela on nostanut painoani parissa viikossa 1,6 kiloa. Ja tiedän paisuvani vielä paljon tässä hoitokierrossa. Mutta mitäpä sitä ei oman vauvan eteen tekisi.

Tiedättekö, kuinka inhottavaa on näyttää raskaana olevalta silloin, kun ei ole raskaana? Tiedätte varmaankin - en ole varmaankaan ole ainoa, joka turpoaa silminnähtävästi hoitojen aikana. Mistä löydän joka päivä vaatteet? Mitä jos mitkään vaatteet ei mahdu päälle?

Suuria ongelmia siis. Yritän olla murehtimatta oikeista asioista. Keskityn mieluummin epäolennaisiin asioihin - kuten siihen, mitä laittaa päälle, kun maha turpoaa.

Hassua, että tämä on tosiaan kolmas IVF. Tällä kertaa olo on rauhallisempi kuin aiemmin. Lääkkeet ovat eri lääkkeitä, mutta enää ei tarvitse käydä niin paljon oman pään sisäistä keskustelua. Kaikkea sitä pohdintaa siitä, kuinka epäreilua on, että joutuu myrkyttämään oman kroppansa, kun toiset tulevat raskaaksi puolihuolimattomasti ohimennen.

Nyt on mieli rauhallinen. Elämä jatkuu joka tapauksessa. Tämä on meidän keinomme saada se ihan oma vauva.

Nyt innolla kohti uusia hoitoja!

View image | gettyimages.com

Lääkkeitä ja siivekkäitä hevosia

Nyt jo yli viikon ajan minulla on ollut Synarela ilonani.

Tsuh. Tsuh. Sumuttelua aamuin ja illoin. Tiedätte varmasti, kuinka hauskaa tuo on.

Seurauksena tulee kaikenlaista pientä kivaa. Nukun huonommin. Illalla en saa unta. Yöllä heräilen vähän väliä ja joudun käymään yöllä wc:ssä. Näen todella omituisia unia ja paljon. Ihan jatkuvasti.

Viime yönä asuin hienossa valkoisessa kivitalossa, olin pieni lapsi, ja lensin siivekkäällä valkoisella hevosella talon parvekkeelta alas. Valkoinen mekkoni liihotti tuulessa. Joku näki minut ulkoa, ja ehdin huolestua. Minua ja siivekästä hevostani ei olisi saanut kukaan nähdä. Mutta minä vain lensin hevosellani pois.

Aamulla olen puhki unien katselusta.

Päivällä aivastelen välillä niin paljon, ettei sille meinaa tulla loppua.

Kuljin töissä jo ihan unessa, mutta sitten huomasin, että nukun syvemmin, jos otan magnesium-tabletteja ja magnesium-suihketta illalla. Niiden avulla onnistun nukkumaan paremmin, vaikka silloinkin yöt menevät unia katsellessa.

Pieniä ongelmiahan nämä ovat. Ja kuukautiset ovat alkamassa hetkenä minä hyvänsä. Nyt tiputtelee jo. Sitten hoidot pääsevät etenemään.

Ihan kohta meillä alkaa kolmas IVF-kierto. Nyt ryhdytään (taas kerran) tekemään vauvoja!

View image | gettyimages.com

Kuinka selvitä lapsettomuuden keskellä?

Hilkka kirjoitteli taannoin lapsettomuusblogissaan aiheesta Miten jaksaa kun tuntuu toivottomalta?

Kävin silloin kommentoimassa aihetta, ja halusin nyt kirjoittaa hieman muokattuna omat vinkkini tänne itselleni talteen, jotta itsekin jaksaisin paremmin silloin, kun tuntuu täysin toivottomalta. Sellaisella hetkellä kaikki hyvät ajatukset ovat tarpeen, joten ehkä teiltä muilta  löytyy lisää vinkkejä aiheeseen?


1) Kunnon yöunet. Tämä on ihan ehdoton. Väsyneenä kaikki ongelmat ovat isompia.

2) Liikunta. Juoksulenkki, sali, mikä vaan urheilu. Lopputuloksena takuuvarma parempi mieli. Jos ei tule pyöreää vauvamahaa, niin ehkä odotellessa tulee edes upea sixpäkki ;)

3) Kirjojen lukeminen. Kun oma mieli pyörii lähes pelkästään lapsettomuusajatusten keskellä, saa lapsettomuusblogien lukemisesta mukavaa vertaistukea, mutta valitettavasti mieli ei yleensä parane - jokaisella meistä on ongelmia ihan liikaa. Piristystä omiin ajatuksiin saa romaaneista tai muista kirjoista. Maailma on täynnä elämänhallinnan oppaita ja self-help-kirjoja, ja ainakin itselläni muiden ajatusten lukeminen pelasti minut joulukuun ikävistä fiiliksistä.

4) Ystävät
Ystävät on yksi tärkeimpiä asioita elämässäni, mutta en haluaisi kuormittaa heitä liikaa omalla lapsettomuustuskallani. Siksi on parempi, että saan oman pääkopan kuntoon ja sen jälkeen voin todella vain nauttia ystävieni seurasta. Hätätilanteessa ystäville voi purkaa suurinta tuskaa silloin, kun mieli on eniten maassa.

5) Tapahtumarikas elämä. On parempi jos ei ehdi koko ajan miettiä lapsettomuutta. Tapahtumarikas elämä rakentuu mielellään yhdessä ystävien kanssa, kivalla porukalla kaikki on mukavampaa.

6) Uuden oppiminen. Uuden oppiminen on iso osa onnellisen elämän elementeistä. Lapsettomuuden keskellä elämä pyörii paikoillaan. Vuodet kuluvat, mutta mikään ei etene. Ehkä uutta oppimalla voisi saada itselleen tunteen, että jokin asia etenee?

7) Terveellinen ruoka. Lapsettomuudesta kärsiessä ei kaipaa lisämorkkista huonoista ruokavalinnoista, parempi vaan ottaa tavaksi terveellinen ruokavalio niin voi olla joka päivä hyvillä mielin ruokatottumuksistaan :)

8) Armollisuus itseään kohtaan. Vaikka kaikki yllä olevat menisivät pieleen, ei se haittaa. Huomenna on toivottavasti parempi päivä.

View image | gettyimages.com