Analyyttisesti ajatellen keskenmeno on yksi elämän erikoisista kokemuksista.
Keskenmenoon liittyy vahvasti tunne siitä, että kaikki on jo menetetty eikä millään ole mitään väliä. Pienet haasteet eivät vaivaa mieltä, sillä se millä oli merkitystä, on jo mennyttä. Tuo saa arjen yksityiskohdat tuntumaan absurdilta. Maailma menee eteenpäin, mutta itse on jossain toisessa ulottuvuudessa. Tuntuu siltä kuin katselisi oman elämänsä arjen tapahtumia elokuvana, joka sattuu tapahtumaan oman itsensä ympärillä.
Itse yritin keskenmenon ja yhden kotona itketyn yön jälkeen palata heti normaaliin elämään. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tuo ei ollut kovin järkevää. Keskenmeno vaatii kropalta paljon eikä silloin kannata yrittää yhtään mitään.
Minulla selkein fyysinen ongelma oli todella kova verenvuoto. Keskenmenon jälkeisenä päivänä oli hetkiä, kun sain vaihtaa uuden siteen 15 minuutin välein. Ja aina sidettä vaihtaessa suoraan vessanpönttöön tipahti kasa hyytynyttä verta.
Tuo teetti aikamoisia haasteita normaalielämääni, jota tuona päivänä yritin elää. Mitä tehdä, kun verenvuoto alkaa ulkona niin kovana, että tietää, ettei mikään side ime sitä verimäärää..? Onneksi pääsin kiireellä kotiin. Tai mitä tehdä, jos autolla ajaessa verta tulee yhtäkkiä niin paljon, että pelkää sotkevansa koko auton? Ei ole totta, mietin ensimmisenä, kun tajusin, mitä tapahtuu. Taas vauhdilla kotiin! Ja onneksi autokin säilyi puhtaana.
Ilmeisesti läheskään kaikilla verenvuoto ei ole noin voimakasta. Minulla oli. Olen onnellinen, että vuoto on lakannut jo lähes kokonaan.
Nyt koko homma outoudessaan lähinnä huvittaa. Suurempia vahinkoja ei tapahtunut. Ja toisaalta pienet vahingot eivät tuntuneet juuri miltään, sillä se kaikkein suurin vahinko oli jo tapahtunut.
Mutta huh - melko erikoinen kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti