Näin viime yönä unta, että olin raskaana.
Olin varannut ajan synnytystä varten maanantaiaamuksi. Aamulla kävin synnyttämässä. Synnytys sattui melko paljon, mutta loppujen lopuksi vauva plopsahti pihalle vatsastani melko helposti. Olin hurjan iloinen, että olin saanut elävän vauvan ehjänä maailmaan.
Synnytyksen jälkeen menin iltapäiväksi töihin. Vauvani jätin sairaalaan hoitoon. Äitiyslomani alkaisi vasta seuraavana päivänä. Kävellessäni työpaikalle mietin, kuinka erityisen onnekas olen, että olin niin hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen.
Työpaikalla en jostain syystä halunnut kertoa kenellekään, että kävin juuri synnyttämässä. Olin sitä mieltä, että minun piti olla töissä juuri silloin, mutta silti tuntui oudolta olla työpaikalla heti synnytyksen jälkeen.
Töitä tehdessäni huomasin yhtäkkiä, etten ollutkaan vielä synnyttänyt. Olin edelleen raskaana. Synnytys ei ollutkaan alkanut varaamallani ajanhetkellä.
Töissä kukaan ei tiennyt, että olin raskaana. Minulla ei ollut isoa mahaa, joka paljastaisi raskauden. Jäin miettimään, milloinhan synnyttäminen onnistuisi.
Aamulla heräsin. En ollut synnyttänyt enkä ollut raskaana. Paluu todellisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti