Olo on hyvä. Fiilis on hyvä. Ainakin juuri tällä hetkellä uskallan jopa luottaa raskauteen. En pelkää koko ajan keskenmenoa. Se on mahtava tunne. Olemme silti pitäneet edelleen hyvin matalaa profiilia raskauden suhteen. Vain läheisimmät ihmiset tietävät raskaudesta. Kaikki muut ehtivät kyllä kuulla myöhemminkin.
En edelläänkään ole tosissaan tajunnut, että olen raskaana. En ollenkaan käsitä, kuinka paljon elämämme tulee muuttumaan. Jos kesä viuhahtaa ohi yhtä nopeasti kuin yleensä, on marraskuu ihan yhtäkkiä täällä.
Olen tällä viikolla yrittänyt totutella ajatukseen, että ensi talvena en ole töissä. Olen normaalisti ehkä jopa liian työorientoitunut, joten ajatus tuntuu omituiselta. Nyt, kun iso osa lapsettomuuden taakasta on tippunut pois, on erilaista olla töissä. Hauskempaa. Mielenkiintoisempaa. Kevyempää.
Ennen käytin illat lapsettomuuden vatvomiseen, masentuneena olemiseen ja kaikkeen lapsettomuus-nettisurffailuun, ja nyt yhtäkkiä päästä on vapautunut hirvittävä määrä energiaa. Kaiken tuon vapautuneen energian haluaisi käyttää uuden oppimiseen. Yhtäkkiä nyt myös oman ammattitaidon kehittäminen tuntuu taas ihan uudella tavalla innostavalta.
Nyt, kun ainoa asia ei ole etsiä merkitystä elämälleen ja jaksaa päivästä toiseen.
Hassua, että vielä mikään ei ole muuttunut ja silti ihan kaikki on jo muuttunut.
Töissä tuntuu hauskemmalta, ja jossain kieroutuneessa mielentilassa yritän tehdä itsestäni töissä tärkeän. Ettei minua unohdettaisi, kun olen poissa. Päätöntä. Ei työelämäni lopu siihen, että jään äitiyslomalle. Ja mikä voisi olla tärkeämpää, kuin olla kotona sen kauan odotetun pikkuisen kanssa?
Kaikki tuleva ihmetyttää. Millaista elämä on sitten, kun meillä on ihan oikeasti vauva?
Millaisessa kodissa haluamme sitten asua? Millä seudulla haluamme asua? Mikä on meille sitten tärkeää perheenä? Onko nykyinen kotimme ihan mahdoton vauvaperheelle?
Näemmekö edelleen ystäviämme ja ystäväperheitämme? Olemmeko niin väsyneitä, ettemme jaksa poistua kotoa ja tavata ystäviämme? Miten säilytetään elämän sosiaalisuus, kun kotona on pieni vauva?
Voiko vauvan kanssa matkustaa? Olemmeko niin väsyneitä, ettemme halua matkustaa?
Jaksanko väsyneenä miettiä terveellistä ruokavaliota vai muuttuuko syömiseni epäterveellisen ruuan naposteluksi? Miten muistaisin priorisoida unta?
Kuinka opin olemaan ilman haastavia ajattelua vaativia tehtäviä? Miten opin olemaan ilman tuttua työyhteisöä? Löydänkö mitään mielenkiintoista ajateltavaa, etteivät aivoni surkastuisi kokonaan pois äitiysloman aikana?
Kuinka voisin oppia ennen synnytystä nauttimaan hetkestä ja olemaan läsnä tässä ja nyt?
Kuinka voisin olla rakastava, lämmin ja hetkessä kiinni oleva äiti, joka aina kuuntelee lastaan, mutta ei liikaa lelli tai ole ylihuolehtivainen?
Kuinka voisin rakentaa itselleni hyvät vahvat toimintamallit, etten väsyneenä toteuttaisi automaattiohjauksella juuri niitä lapsuudenkodista opittuja tapoja, jotka niin kovasti haluaisin heivata roskakoriin?
Miten ihmeessä voisin saada käyttööni niiden ihailemieni äitien ja isien toimintatavat, jotka ovat rentoja, hauskoja, läsnä tässä hetkessä ja aina valmiina keskustelemaan lastensa kanssa?
Tunnistin pohdinnoistasi itseni muutamien vuosien takaa. On totta, että töissä halusi tehdä itsestään entistä tärkeämmän, kun edessä oli pidempi tauko. Olen kaksi kertaa jäänyt äitiyslomalle ja kaksi kertaa palannut omaan, melko haastavaan työhöni. Molemmilla kerroilla toivotettiin lähtiessä tervetulleeksi pian takaisin ja takaisin palatessa meni pari päivää, kun olin taas humpsahtanut työn pyörteisiin.
VastaaPoistaRennosta, viisaasta vanhemmuudesta. Oletko nähnyt elokuvan Boyhood? Siinä oli mun mielestä kuvattu pitkälti juuri sellaista vanhemmuutta, jota toivoisin itsekin edustavani. Rentoa, mutta kuitenkin välittävää. Suosittelen.
Kodista ja elämäntyylistä. Meillä on mennyt vähän niin päin, että lapset ovat syntyneet vallitsevaan tilanteeseen ja muuttaneet arkeamme sitten sen verran kuin on ollut tarpeen. Emme siis varsinaisesti muuttaneet mitään ennen lasten syntymää vaan muutosta on tullut lasten mukana. Olemme tavanneet vanhoja ystäviä ja saaneet lasten myötä paljon uusia, olemme matkustaneet ja toisaalta olemme tyytyneet helppoon retkeilyyn kotikulmilla, olemme olleet aktiivisia ja passiivisia, olemme olleet terveitä ja sairastelleet. Kaiken kaikkiaan ihan tavallisessa arjessakin on hirveästi sisältöä, kun on noita pieniä perheessä.
Jokainen tietysti löytää aina omat tapansa luovia vanhemmuudesta ja uudesta arjesta.
Kiva kuulla, että sinullakin on ollut samansuuntaisia mietteitä :) Kyllähän näitä juttuja tulee väkisinkin pohdittua, ja varmasti pohtiminen vain lisääntyy mitä pidemmälle raskaus etenee. Jännittävää.
PoistaBoyhood-leffaa en ole vielä nähnyt, täytyykin laittaa se listalle.
Muistan myös samankaltaisia ajatuksia esikoisen alkuraskaudesta ja tämän hetkisellä kokemuksella sanoisin, että olet olkeaan suuntaan matkalla. Nuo asiat on sellaisia, jotka kannattaa tiedostaa, muttei niitä ehkä kannata liikaa miettiä.
VastaaPoistaJa onneksi on raskausaika, jonka aikana sitä vaan ne palaset loksahtelee paikoilleen.
Vastaukset tippuu eteen ja jotkut kysymykset alkavat näyttää vaan ihan mitättömiltä.
Pikkuhiljaa se rauha löytyy ja oma tie.
Onnea hirmusti raskauteen <3 Ihanan pitkällä olet jo!
Minä poksuttelen tänään rv 9+0
Kiva kuulla! Nyt voinkin jäädä odottelemaan vastausten saapumista ;)
PoistaOlen kyllä jo hurjan pitkällä. Ihan mielettömän hienoa tällainen :)
Kiva että sinullakin on sujunut kaikki hyvin!