torstai 10. joulukuuta 2015

Hoitojen tuloksena syntynyt pikkuinen

Meidän pikkuisemme täyttää kohta kolme viikkoa.

Aika on mennyt nopeasti.

Päivät täyttyvät imettämisestä, vaipanvaihdosta ja itkevän vauvan rauhoittelusta. Kun on hetki aikaa, täytyy laittaa ruokaa, syödä itse, siivota kodin sotkuja ja käydä vessassa. Suihkussakäynti on oma luksushetki; lämmn vesi tuntuu hyvältä eikä suihkussa satu rintoihin tai alapäähän.

Päivät täyttävä pikkuinen tyttömme on hurjan ihana. Nukkuvaa vauvaa voisi katsella ikuisuuksia. Ja hereillä olevan pienen vauvan tummat silmät ovat täynnä viisautta, joka aikuisilta puuttuu. Silmissä näkyy avoimuus elämälle ja kyky elää tässä hetkessä. Ja samalla niissä loistaa vastaus jokaiseen kysymykseen.

Olen ehkä äitiyden hormonihuuruissa, mutta pieni on joka tapauksessa ihmeellinen.

En voi käsittää, että tuo täydellinen olento tuli minun sisältäni. On todella vaikea uskoa, että tuo pieni tyttö on kasvanut minun sisälläni kuukausien ajan siihen asti, että päätti tulla ulos. Miten minun sisälläni on voinut kasvaa jotain noin valmiiksi?

Vielä vaikeampi on uskoa, että tyttö on vuosien tuskan tulos. Lapsettomuushoidot toisensa jälkeen. Piikitykset, munasolujen keräykset, alkionsiirrot, piinapäivät.

Lapsettomuushoidoissa ei ole mitään luonnollista. Jokaista pistettävää piikkiä on helppo vihata.

Muistan ensimmäiset pistoshoidot, kun istuin kotona, itkin, ja pistin itseäni. Oman kehon sekoittaminen ulkopuolisilla hormoneilla tuntui väärältä, vaikka tavoite oli selvä. Itkin, nielin kyyneleeni ja pistin. Noiden pistosten jälkeen pistin itseäni vielä kymmeniä kertoja. Pistämistä en enää itkenyt, mutta itkin jokaista epäonnistumista ja jokaista kuulemaani vauvauutista.

Nyt meillä on oma tyttö, jota kukaan ei tule hakemaan pois meiltä. Tyttö on niin luonnollinen ja niin omanlaisensa, että on lähes mahdotonta kuvitella, että tyttö liittyy mitenkään lapsettomuushoitoihin, joilla hän on saanut alkunsa.

Miten kummassa pienestä alkiosta on voinut tulla kokonainen vauva?

Ihmeteltävää riittää.

Miten ihmeessä minä pystyin synnyttämään meidän tyttömme, kokonaisen vauvan? Miten kummassa vauva mahtui ulos sisältäni? Miten voin olla niin onnekas, että kokemieni lapsettomuushoitojen jälkeen saan kokea ihan oikean synnytyksen? Miten voin olla niin onnekas, että kokemieni lapsettomuushoitojen jälkeen onnistun imettämään vauvaamme?

Tällä hetkellä olemme samanlainen vauvaperhe kuin muutkin vauvaperheet. Oli vauva saanut alkunsa ensiyrityksellä tai vuosien hoitojen jälkeen. Nyt olemme samassa tilanteessa. Se tuntuu omituiselta, mutta todella hienolta.

Olen hurjan kiitollinen. Olen kokenut raskauden, synnytyksen, imetyksen ja vauvan ensihetket. En voi olla varma, saanko kokea mitään näistä toista kertaa, mutta olen hurjan iloinen, että olen saanut kokea tuon kaiken ainakin tämän yhden kerran.


12 kommenttia:

  1. Ihana teksti! <3

    Onnea aivan hirmuisesti pienestä ihmeestä!
    Meidän ihme potkii vielä toivottavasti jonkin aikaa sisälläni, laskettu aika helmikuussa. Muistan, kun itse näin rakenneultrassa vauvamme, tunsin ihmetystä ja kiitosta siitä, että minun sisälläni kasvaa kuitenkin uusi elämä, vaikka olin jo nin varma, ettei sellaista tule koskaan tapahtumaan. Etten ilmeisesti kelpaa kasvattamaan sisälläni sellaista ihanaa ihmettä.
    Ihanaa vauva-aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Hienoa että teilläkin on oma pieni ihme tulossa! Muista nauttia täysillä odotusajasta, tuo aika menee kuitenkin lopulta niin nopeasti ohi :) Ja onnea odotukseen!

      Poista
  2. Hei ihana kun kerkesit päivittämään teidänkin kuulumisia :) Tosiaan aikaa tän bloggerin avaamiseen ei juurikaan enää ole. Aina pitää tinkiä jostain, nytkin vaihdoin aamupalan syömisen blogin päivittämiseen. Kaikkea ei vaan kerkeä enää samalla tavalla. Meitä on täällä blogimaailmassa muutamia, joilla oli suht samaan aikaan la, olisi niin kiva tietää miten muilla menee, mutta muilla on varmaan ihan yhtä kiirus kun meillä :)

    Ihanaa joulun odotusta teidän koko perheelle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt ihan samaa että muiden kuulumisia olisi kyllä kiva lukea. Mutta tosiaan itselläkin aika on melko vähissä :)

      Oikein mukavaa joulun odotusta teillekin!

      Poista
  3. Onnea hirmuisesti pienokaisesta <3! Päiväsi kuulostavat tutulta. Vauvojen kanssa on kädet täynnä töitä, eikä blogia ole ehtinyt kirjoittaa. -aes

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Olisi kyllä kiva lukea sinunkin kuulumisiasi!

      Poista
  4. Hei, tulin lukemaan kirjoituksesi nyt uudelleen kun oma rakas tyttömme on sylissämme. Tekstisi kolahti nyt enemmän kuin ennen synnytystä. Täysin samoja asioita olen pohtinut kyyneleet kiitollisuudesta sokaistuina. Tätä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.

    Kiitos blogistasi, se antoi voimaa vaikeina aikoina ja hymyä niinä helpompina. Kaikkea hyvää teille. Mielellään lukisin vauva arjen tuomista tunteistasi jatkossakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin!

      Blogi on pysynyt hiljaisena jo pitkään, mutta katsotaan saisinko jossain välissä kirjoitettua kuulumisia :)

      Poista
  5. Hei,
    Miten teillä sujuu?
    Bertta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      Meillä sujuu hyvin, mutta en keksi mitenkään missä välissä kirjoittaisin blogia. Nytkin tyttö vieressä kaipaa huomiota. Ehkä joskus..

      Entä miten teillä sujuu? :)

      Poista
    2. Haastavaa on ollut, pikkuinen tyttö sekoittanut koko elämän. Kuvitelmien rennosta äidistä on kuoriutunut nalkuttava vaimo ja kaikesta stressaava äiti..Maitoallergia sekoitti pakan ja vauveli kiljunut suoraa huutoa kuukausi tolkulla..Lisääntyvän valon yötä herännyt toivo, ehkä pikkuhiljaa helpottaa...!

      b

      Poista
    3. Oho. Onpas teillä ollut haasteita kerrakseen. Toivottavasti vauvelin lisääntyvä ikä tuo teille mukanaan helpotuksen :)

      Poista