Kävin perjantaina taas lääkärillä. Tarkoituksena oli tarkistaa, onko kaikki kunnossa alkionsiirtoa varten.
Kohtu oli ok, ja limakalvo 6mm paksu. Kuulostaa vähältä. Aiemmin kuusi millimetriä paksu limakalvo on ollut ihan liian vähän raskautumiseen. Onnekseni ei enää. Lääkäri kertoi uusimmista tutkimuksista, joiden mukaan 6-8mm on ideaalipaksuus onnistumisen kannalta.
Jihuu siis! Kohdun limakalvo on valmis ottamaan vastaan kerran jäädytetyn ja kerran sulatetun minipalleron.
Nyt alkoi myös lugesteron-kuuri. Toisin sanoen kolme kertaa päivässä tabletti sisään ja mömmöt alkkareissa loppupäivän ajan. Mikä etuoikeus! Nyt leikitään, että ovulaatio on jo tapahtunut. Vaikka sehän on estetty kokonaan zumenonilla. Lääkkeet ovat ihmeellisiä.
Zumenonin ja lugesteronin kanssa minulla on siis lääkkeet kasassa seuraaviksi viikoiksi. Toivottavasti käytän noita vielä noin 10 viikkoa eteenpäin. (Se tietysti tarkoittaisi maailman parhaita uutisia.)
Siirtopäiväksi sovittiin keskiviikko. Olen innoissani!
Keskiviikkoon asti joudun jännittämään, selviääkö alkio sulatuksesta. Joudun järjestämään työpäiväni niin, että voin olla pois siirron vuoksi. Lopulta tuo voi olla ihan turhaa, jos jo sulatus epäonnistuu.
Lääkärikäynnin jälkeen tajusin jotain. Kun siirto on tehty, olen tavallaan raskaana. Siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivista, ryhdytään laskemaan raskausviikkoja. Tällä hetkellä elän noita ensimmäisiä raskausviikkoja.
Ilman alkiota toki. Silti tuo oma kieroutunut ajatukseni hymyilyttää suuresti. Olen raskaana. Salaa itseltänikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti