Rakas ystävä,
Olet ihana. Olet minulle tärkeä, olenhan tuntenut sinut jo yli 30 vuotta. Olen kiitollinen siitä, että yhä jaksat viettää aikaa kanssani, vaikka teillä on oikea perhe ja meillä ei.
En ollut nähnyt sinua pitkään aikaan. Sillä välin olit kasvattanut taas valtavan mahan. Olen onnellinen puolestasi. Minusta on hienoa, että teille tulee toinen lapsi. Mutta on harmi, ettemme ole nyt syksyllä molemmat yhtä aikaa isomahaisia niin kuin suunnittelimme vielä keväällä.
Olen surullinen siitä, että ystävyytemme on kärsinyt lapsettomuudestani. Voin puhua sinulle hoidoistani ja sinä voit puhua minulle väsymyksestäsi, arjen kiireistäsi ja siitä, kuinka lapsesi vaatii sinulta paljon huomiotasi. Voimme puhua toisillemme ja olla ymmärtävinämme, miltä toisesta tuntuu, mutta samaan aikaan meillä ei ole asiasta hajuakaan.
Miehesi kertoo, kuinka elämänne on muuttunut. Kuinka nykyisin Kanarian saaret kuulostaa oikein houkuttelevalta lomakohteelta. Aurinko, hyvä uima-allas ja ruoka valmiiksi katettuna. Siinä tärkeimmät vaatimukset lomalle.
Kerrotte, kuinka nykyisin rahankäyttöä joutuu suunnittelemaan pidemmälle. Kun on perhe elätettävänä. Ei voi enää muuttaa kaksin kaverin nurkkiin uuteen kaupunkiin ja lähteä sitten etsimään töitä. Elämä on erilaista.
Kerrot, kuinka olette tutustuneet toisiin lapsiperheisiin ja kuinka heidän kanssaan on näppärä viettää aikaa - heillä on samanikäisiä lapsia. Uskon tuon.
Minä kerron sinulle, kuinka tunnen oloni ulkopuoliseksi, kun lapsiperheet siirtyvät viettämään perhe-elämää enkä näe ystäviäni enää niin usein. Ei ole kyse siitä, etteikö haluaisi nähdä ystäviään, sinä vastaat. Mutta usein on väsynyt. Ja samalla usein on vain mukava viettää viikonloppua rauhassa oman perheen kesken. Lapset kasvavat nopeasti ja tuntuu, ettei heille ole koskaan riittävästi aikaa.
Niin, ymmärrän. En silti tiedä, miltä se tuntuu. Voin vain kuvitella.
Luulen, että yritätte molemmat piristää meitä. Lohduttaa. Kyllä teidänkin elämänne on kurjaa. Kaupunkilomatkaan eivät ole enää hauskoja. Ja ravintoloissa käymisestäkin voi vain haaveilla, kun pieni ei jaksa istua paikoillaan hetkeäkään.
Kaikessa on puolensa, yritätte kertoa.
Ongelma on vain siinä, että lohdutus ei toimi. Ottaisin liian lyhyt yöunet ja kiukuttelevan lapsen jos saisin. Olen ollut jo monella kaupunkilomalla ja seikkailulomilla eksoottisissa maissa. Tiedän millaista se on.
Mutta minulla ei ole hajuakaan, miltä tuntuu, kun pieni otus potkii mahassa tai kun vauva herättää yöllä monta kertaa huutamalla nälkäänsä. En tiedä, miltä tuntuu, kun omassa kohdussa kasvanut vauva nauraa ensimmäisen kerran. En tiedä, millaista on katsella oman vauvan ja hänen isänsä touhuiluja. Millaista on viettää äitienpäivää, isänpäivää, jouluja...
En osaa kuvitella, millaista on vertailla omia kokemuksia äitiystävien kanssa. Lujittaako se ystävyyttä?
Olet minulle tärkeä ja rakas, mutta tällä hetkellä välillämme on ikävä kuilu. Sinulle tuo kaikki on ollut aina niin helppoa. Ja minulle niin vaikeaa. Yritämme ymmärtää toisiamme, mutta emme ole olleet siellä, missä toinen on. Voimme kuunnella toisiamme ja voimme keskustella. Mutta emme voi tosissaan sisäistää toistemme ajatuksia.
Luulen, että tämä on sinullekin hankalaa. Et oikein tiedä, mitä minulle pitäisi sanoa. Näemme niin harvoin, että et tiedä, miten lapsettomuuteeni pitäisi suhtautua. Olet varmasti surullinen puolestani. Tiedän sen siitä, kuinka kovasti iloitsit, kun keväällä kuulit minun olevan raskaana ja kuinka surulliselta vaikutit, kun sainkin keskenmenon.
Ehkä tulevaisuus tuo tullessaan muutoksen. Raskauden?
Toivottavasti hetken päästä minäkin ymmärrän, millaista on olla äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti