torstai 19. helmikuuta 2015

Neljä pistosta koeputkihedelmöitykseen

Kun valmistautuu koeputkihedelmöitykseen, kannattaisi varmastikin rentoutua, välttää stressiä ja noudattaa yltiöterveellisiä elintapoja.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Tällä kertaa olen itse onnistunut hankkimaan itselleni hirmuisen kasan työkiireitä. Kun stressaa töistä, ei ehdi stressaamaan hoidon etenemisestä. Hienoa - ehkä?

Töiden parissa puurtaessani en ole ehtinyt urheilemaankaan. Tosin hoitaja klinikalla varoitteli, että tällä hetkellä munasarjat roikkuvat sisälläni löysinä lenkkeinä. Ei kannattaisi hyppiä tai pomppia. Eikä tehdä vatsalihasliikkeitä. Voi mennä munasarjat rullalle ja siitä ei hyvää seuraa.

Munasarjat rullalla, se tästä vielä puuttuisikin.

Olen siis välttänyt urheilua ja rentoutunut tekemällä töitä.

Tänään on vuorossa kahdeksas pistos. Annostuksena 225 yksikköä Menopuria joka päivä alkaen päivästä kolme. Yhteensä kymmenen päivää samalla annostuksella. Pistoksista ja kirvelevistä hormoneista on pienet lapset tehty.

Pistäminen on edelleen tuskaa, vaikka se sujuukin rutiinilla. Gonal F:ään verrattuna Menopurin neulat ovat masentavan paksuja. Ensin neula uppoaa helposti ensimmäiset millimetrit, sitten se pysähtyy kuin seinään. Olen tullut siihen lopputulokseen, että minulla on mahassa ihon alla jokin paksu ylimääräinen vatsamakkarakerros, johon neula jää jumiin. Kun tarpeeksi survaisee, neula läpäisee sen ihon alla olevan makkarakerroksen ja menee pehmeästi perille. Loppu sujuu helposti, alku ei.

Lopputuloksena kaikista pistostuskailuista ultrassa näkyi munarakkuloita 10 kpl, isoimmat kooltaan 9-11mm.

Olisin toivonut läjäpäin munarakkuloita. Lääkäreiden tavoitteena oli lisätä määrää ja laatua. Määrä on pienempi kuin aiemmin, ja laadun näkee vasta myöhemmin. Ei-niin-hirveän-monta-päivää-myöhemmin.

Viisi päivää?

Vaikka kirjoittelen sujuvasti etenemisestä, en ole tainnut täysin vielä tajuta, että nyt ihan oikeasti tapahtuu. Taas kerran.

Tiistaina on keräys. Sitten tulee saikkua.

Tänään luvassa pistos. Huomenna pistos. Lauantaina pistos. Ja sunnuntaina myös pistos, mutta sillä kertaa vuorossa irroituspiikki.

Neljä pistosta koeputkihedelmöitykseen. Jos tajuaisi, että nyt tapahtuu, nyt olisi sopiva aika ryhtyä jännittämään.



P.s. Tällä kertaa saan pistää vielä jälkikäteenkin: sain vakuutettua julkisen puolen lääkärini, että nyt on oiva hetki kokeilla gonapeptyliä. Otetaan kaikki kauan pantatut lääkkeet mukaan arsenaaliin!

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä piikittelyyn :) Pidän peukkuja. Mä en saanut tokalla kerralla lainkaan lietsottua jännitystä. Tänään käyn hakemassa alkion kyytiin, enkä vieläkään oikein tajua mitä tässä on tapahtumassa. Ihan kuin maitoa lähtisi kaupasta hakemaan.

    Se hyvä tässä on, että joku muu on sanonut mitä koskakin tekee ja riittää kun tekee juuri sen. Pistänyt sitä mitä pitää, silloin kun pitää ja mennyt klinikalle silloin kun pitää ja muuten vain olla möllöttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Sulla oli blogin perusteella sujunut tuo maidonhakumatka oikein hyvin :) Nyt vaan jännittämään tuloksia! :)

      Poista
  2. Ihan kohta pääset punktioon ja sen jälkeen alkionsiirtoon! Toivottavasti saatte hyviä alkioita! Ja niissähän se määrä ei ratkaise, ei ainakaan meillä ratkaissut. Pidän kyllä kovasti teille peukkuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivotaan että molemmista tulisi oikein hyvä lopputulos!

      Poista