Äitiysloma!
Kahden viikon äitiyslomakokemuksella alan päästä vauhtiin.
Nyt olen tehnyt asioita, joita äitiyslomalla kuuluukin tehdä.
Olen ostanut vaatekaupasta pienen pieniä vauvanvaatteita. (En montaa, mutta joitain.)
Olen käynyt läpi kirpputoreja ja ostanut pienen pieniä vauvanvaatteita. (Samalla huomasin, että yhden kaupan vaatteen hinnalla hyvältä kirpparilta saa noin 10 vaatetta.)
Olen pessyt monta koneellista pyykkiä: kirppariostoksia, ostettuja, saatuja ja lainattuja vauvavaatteita, äitiyspakkauksen vaatteet.
Olen ripustanut elämäni ensimmäistä kertaa omaa vauvanvaatepyykkiä kuivumaan.
Olen järjestänyt vauvan vaatteille lipastoon ja kaappiin tilaa. Järjestänyt vaatteita koon mukaan, että niiden käyttäminen olisi helppoa. Pinonnut isompia vaatteita kaapin perälle; niitä ei tarvita hetkeen, mutta niidenkin on hyvä olla valmiina käyttöön.
Olen istunut keskellä päivää yksin kahvilassa ja nauttinut yksin olosta.
Olen nähnyt ystäviäni ja puhunut kauempana asuvien ystävien kanssa puhelimessa. Nyt kun vielä ehtii.
Olen ottanut torkut keskellä päivää, huonosti nukutun yön jälkeen.
Olen surffannut netistä imetysvaatteita ja pohtinut pitäisikö ostaa. (Ehkä ei vielä, jos imetys ei onnistukaan.) Olen eksynyt kaupungilla mammavaateliikkeen alennusmyyntiin ja ostanut kuitenkin imetyspaitoja: jos niin halvalla saa, on parempi ostaa kuin jättää ostamatta.
Olen lukenut vauvalehtiä.
Olen kasannut läjäksi lainaamiani ja ostamiani lastenkasvatuskirjoja, joita haluaisin lukea. Olen aloittanut lukemista ja tuskaillut mielessäni sitä, kuinka olisi pitänyt aloittaa jo paljon aiemmin.
Olen etsinyt tori.fi:stä meille pinnasängyn ja kasannut sen yhdessä mieheni kanssa.
Olen koonnut itselleni liian pitkän tehtävälistan asioista, jotka haluaisin tehdä ennen vauvan tuloa. Samalla olen yrittänyt luvata itselleni, etten stressaannu siitä, ettei lista lyhene riittävän nopeasti. Tämä on vielä minun omaa aikaani, ja jatkossa siitä tulee olemaan pula.
Silti en vieläkään ole täysin tajunnut, että laskettuun aikaan on vain kolme viikkoa, ja milloin tahansa meille voi saapua pieni tulokas, joka tällä hetkellä vain potkii tyytyväisenä kohdussani. Kaiken tämän valmistautumisen keskellä tuntuu siltä, että valmistautuminen on täysin mahdotonta.
Kaikkea hyvää sinun loppuodotukseesi, tai paljon onnea jos pienokainen on jo masun tällä puolen! Blogipostisi osui silmiini kun googletin omaa raskauskirjaani (hah, en kyennyt muistamaan sen alaotsikkoa :D kyllä, äitiaivot voivat vaivata vielä 2v synnytyksen jälkeen...). Kiitos kun olit kirjoittanut kivan postauksen siitä. Voimia vauva-arkeen! Ne unettomat yöt helpottavat kyllä... sitten kun jossain kohti mietit, että "eikö tää lopu koskaan" :)
VastaaPoistaLämmöllä
Kaisa Jaakkola <3
Kiitos kommentistasi! :)
PoistaTäällä vielä ollaan, ja jännitetään miten odotus etenee. Tänään rv 38+5. Periaatteessa siis pieni voi syntyä milloin tahansa :) Jännittäviä päiviä on edessä!