Äitiysloma!
Kahden viikon äitiyslomakokemuksella alan päästä vauhtiin.
Nyt olen tehnyt asioita, joita äitiyslomalla kuuluukin tehdä.
Olen ostanut vaatekaupasta pienen pieniä vauvanvaatteita. (En montaa, mutta joitain.)
Olen käynyt läpi kirpputoreja ja ostanut pienen pieniä vauvanvaatteita. (Samalla huomasin, että yhden kaupan vaatteen hinnalla hyvältä kirpparilta saa noin 10 vaatetta.)
Olen pessyt monta koneellista pyykkiä: kirppariostoksia, ostettuja, saatuja ja lainattuja vauvavaatteita, äitiyspakkauksen vaatteet.
Olen ripustanut elämäni ensimmäistä kertaa omaa vauvanvaatepyykkiä kuivumaan.
Olen järjestänyt vauvan vaatteille lipastoon ja kaappiin tilaa. Järjestänyt vaatteita koon mukaan, että niiden käyttäminen olisi helppoa. Pinonnut isompia vaatteita kaapin perälle; niitä ei tarvita hetkeen, mutta niidenkin on hyvä olla valmiina käyttöön.
Olen istunut keskellä päivää yksin kahvilassa ja nauttinut yksin olosta.
Olen nähnyt ystäviäni ja puhunut kauempana asuvien ystävien kanssa puhelimessa. Nyt kun vielä ehtii.
Olen ottanut torkut keskellä päivää, huonosti nukutun yön jälkeen.
Olen surffannut netistä imetysvaatteita ja pohtinut pitäisikö ostaa. (Ehkä ei vielä, jos imetys ei onnistukaan.) Olen eksynyt kaupungilla mammavaateliikkeen alennusmyyntiin ja ostanut kuitenkin imetyspaitoja: jos niin halvalla saa, on parempi ostaa kuin jättää ostamatta.
Olen lukenut vauvalehtiä.
Olen kasannut läjäksi lainaamiani ja ostamiani lastenkasvatuskirjoja, joita haluaisin lukea. Olen aloittanut lukemista ja tuskaillut mielessäni sitä, kuinka olisi pitänyt aloittaa jo paljon aiemmin.
Olen etsinyt tori.fi:stä meille pinnasängyn ja kasannut sen yhdessä mieheni kanssa.
Olen koonnut itselleni liian pitkän tehtävälistan asioista, jotka haluaisin tehdä ennen vauvan tuloa. Samalla olen yrittänyt luvata itselleni, etten stressaannu siitä, ettei lista lyhene riittävän nopeasti. Tämä on vielä minun omaa aikaani, ja jatkossa siitä tulee olemaan pula.
Silti en vieläkään ole täysin tajunnut, että laskettuun aikaan on vain kolme viikkoa, ja milloin tahansa meille voi saapua pieni tulokas, joka tällä hetkellä vain potkii tyytyväisenä kohdussani. Kaiken tämän valmistautumisen keskellä tuntuu siltä, että valmistautuminen on täysin mahdotonta.
maanantai 26. lokakuuta 2015
tiistai 20. lokakuuta 2015
Äitiyslomaterveisiä
Katson otsikkoa epätodellisin fiiliksin.
Minä! Äitiyslomalla!
Tänään on raskausviikko 36+0. Laskettuun aikaan on tasan 4 viikkoa.
Äitiyslomasta on jo muutaman päivän kokemus.
Olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä. Kiire on ollut positiivista ja täysin itse aiheutettua, mutta samalla tuo on aiheuttanut sen, etten ole joutunut tekemään ajatustyötä äitiyslomasta.
Minä olen ihan oikeasti äitiyslomalla. Vielä alkuvuodesta pelkäsin, etten koskaan pääsisi kokemaan raskautta, olemaan äitiyslomalla ja saamaan omaa lasta. Ja nyt olen yhtäkkiä niiden etuoikeutettujen äitiyslomalaisten joukossa. Tuo on aivan uskomatonta.
Minulla on oikea raskausmaha. Ja se kasvaa joka päivä. Se on mielestäni (vieläkin) ihan kaunis. Kunnolla pyöreä, edessä oleva raskausmaha. Takaapäin mahaa ei vieläkään juuri huomaa.
Raskaus ja kasvava maha aiheuttavat kaikenlaisia pieniä sivuoireita. Alaselkä on välillä kipeä. Jalkoihin tulee suonikohjuja. Vatsa reagoi kummallisesti eri ruoka-aineisiin ja menee helpommin sekaisin kuin ei-raskaana. Lonkkia vihloo etenkin yöllä. Öisin herään vessaan ja aina en saa uudestaan unta vaan päädyn valvomaan kello kolmesta aamuun asti.
Kaikki tuo on kuitenkin niin pientä. Kokonaisuudessaan olen voinut todella hyvin. Ja nyt kun olen raskaana, ei noilla pienillä sivuoireilla ole mitään väliä.
Minä! Äitiyslomalla!
Tänään on raskausviikko 36+0. Laskettuun aikaan on tasan 4 viikkoa.
Äitiyslomasta on jo muutaman päivän kokemus.
Olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä. Kiire on ollut positiivista ja täysin itse aiheutettua, mutta samalla tuo on aiheuttanut sen, etten ole joutunut tekemään ajatustyötä äitiyslomasta.
Minä olen ihan oikeasti äitiyslomalla. Vielä alkuvuodesta pelkäsin, etten koskaan pääsisi kokemaan raskautta, olemaan äitiyslomalla ja saamaan omaa lasta. Ja nyt olen yhtäkkiä niiden etuoikeutettujen äitiyslomalaisten joukossa. Tuo on aivan uskomatonta.
Minulla on oikea raskausmaha. Ja se kasvaa joka päivä. Se on mielestäni (vieläkin) ihan kaunis. Kunnolla pyöreä, edessä oleva raskausmaha. Takaapäin mahaa ei vieläkään juuri huomaa.
Raskaus ja kasvava maha aiheuttavat kaikenlaisia pieniä sivuoireita. Alaselkä on välillä kipeä. Jalkoihin tulee suonikohjuja. Vatsa reagoi kummallisesti eri ruoka-aineisiin ja menee helpommin sekaisin kuin ei-raskaana. Lonkkia vihloo etenkin yöllä. Öisin herään vessaan ja aina en saa uudestaan unta vaan päädyn valvomaan kello kolmesta aamuun asti.
Kaikki tuo on kuitenkin niin pientä. Kokonaisuudessaan olen voinut todella hyvin. Ja nyt kun olen raskaana, ei noilla pienillä sivuoireilla ole mitään väliä.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Synnytysuni
Pari yötä sitten näin ensimmäisen kerran unta vauvamme syntymästä.
Olen nähnyt synnytykseen liittyviä unia aiemminkin (uni 1 ja uni 2), mutta nuo aiemmat unet eivät ole kertoneet tästä vauvasta.
Oma unisynnytykseni sujui varsin näppärästi.
Seurasin vauvan liikehdintää kohdussani ja yhtäkkiä huomasin, kuinka vauvan nyrkin ääriviivat näkyivät vatsassani todella selvästi. Seuraavaksi huomasin vatsassa pään muodot, ja pienen korvan. Vauva oli ihon alla niin lähellä, että piirteet erottuivat selvästi.
Vauva nosti päänsä pystyyn, ja pää tuli ihon läpi pois vatsastani. Pian koko vauva oli tullut kohdusta maailmaan suoraan ihon läpi jättämättä ihoon mitään merkkejä tapahtuneesta.
Olin ihmeissäni.
Vauva oli tässä maailmassa ja tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Vauvamme osoittautui varsin fiksuksi tapaukseksi ja syntyessään hän osasi puhua.
Tutustuin vauvaani ja ihmettelin, eikö ollut vähän aikaista tulla pois kohdusta.
Vauva oli omasta mielestään ihan valmis.
Olin sitä mieltä, että luultavasti olisi vauvalle parempi, että hän menisi vielä joksikin aikaa takaisin kohtuun. Jäimme neuvottelemaan asiasta, enkä tiedä, mihin päädyimme, sillä uni loppui ja heräsin.
Ilmeisesti raskauden loppuvaiheessa on melko yleistä nähdä unta synnytyksestä. Nyt jään jännityksellä odottamaan, milloin tapaan vauvamme seuraavan kerran. Ja onko hän tuo sama unen vauva, vai joku ihan muu.
Olen nähnyt synnytykseen liittyviä unia aiemminkin (uni 1 ja uni 2), mutta nuo aiemmat unet eivät ole kertoneet tästä vauvasta.
Oma unisynnytykseni sujui varsin näppärästi.
Seurasin vauvan liikehdintää kohdussani ja yhtäkkiä huomasin, kuinka vauvan nyrkin ääriviivat näkyivät vatsassani todella selvästi. Seuraavaksi huomasin vatsassa pään muodot, ja pienen korvan. Vauva oli ihon alla niin lähellä, että piirteet erottuivat selvästi.
Vauva nosti päänsä pystyyn, ja pää tuli ihon läpi pois vatsastani. Pian koko vauva oli tullut kohdusta maailmaan suoraan ihon läpi jättämättä ihoon mitään merkkejä tapahtuneesta.
Olin ihmeissäni.
Vauva oli tässä maailmassa ja tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Vauvamme osoittautui varsin fiksuksi tapaukseksi ja syntyessään hän osasi puhua.
Tutustuin vauvaani ja ihmettelin, eikö ollut vähän aikaista tulla pois kohdusta.
Vauva oli omasta mielestään ihan valmis.
Olin sitä mieltä, että luultavasti olisi vauvalle parempi, että hän menisi vielä joksikin aikaa takaisin kohtuun. Jäimme neuvottelemaan asiasta, enkä tiedä, mihin päädyimme, sillä uni loppui ja heräsin.
Ilmeisesti raskauden loppuvaiheessa on melko yleistä nähdä unta synnytyksestä. Nyt jään jännityksellä odottamaan, milloin tapaan vauvamme seuraavan kerran. Ja onko hän tuo sama unen vauva, vai joku ihan muu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)