Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskenmeno. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskenmeno. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. syyskuuta 2014

Koeputkihedelmöityksiä ja alkionsiirtoja

Keskiviikkona menen kolmannen kerran alkionsiirtoon (toivottavasti).

Jo kaksi kertaa aiemmin olen mennyt samaan paikkaan mieli täynnä odotuksia ja virtsarakko täynnä hetkeä aiemmin juotua vettä. Olen kokenut kaksi erilaista alkionsiirtoa, vaikka prosessi oli ihan sama.

Ensimmäinen IVF

Ensimmäinen munasolujen keräys oli rankka. Kipu oli kova. Munarakkuloita oli parikymmentä ja niistä löytyi 10 munasolua. 10, sehän on monta, ajattelin keräyksen jälkeen.

Kymmenestä munasolusta kypsiä oli yhdeksän. Niistä hedelmöittyi seitsemän. Edelleen tulos oli hyvä ja olin tuloksesta valtavan iloinen.

Seitsemästä munasolusta yksi siirrettiin. Jäljelle jäänyttä kuutta ryhdyttiin jatkoviljelemään. Viikko siirron jälkeen sain kotiin kirjeen. Loput alkiot olivat menneet roskiin. Ne eivät olleet lähteneet jakautumaan vaadittavalla tavalla.

Itkin kirjettä lukiessani. Istutettuun alkioon en uskonut. En tuntenut olevani raskaana. Olin vain turvonnut, isomahainen ja näytin siltä kuin olisin raskaana.

Kuukautiset alkoivat tiputellen noin viikko siirron jälkeen ja 10 päivää alkionsiirron jälkeen vuoto oli jo runsasta. Ihan liian aikaisin. Ei tarvinnut jännittää raskaustestin tulosta.

Muistan edelleen hyvin ensimmäisen kiertopäivän. Sinä päivänä kävelin kadulla ja itkin valtoimenaan. Ajattelin, että en ikinä onnistuisi tulemaan raskaaksi.

Toinen IVF

Tasan viisi kuukautta myöhemmin olen jälleen alkionsiirtohuoneessa.

Toinen munasolujen keräys oli sujunut paremmin. Tunsin olevani valmis keräykseen, keräys sattui vähemmän ja fyysinen oloni oli parempi.

Munarakkuloita oli taas parikymmentä ja niistä löytyi jälleen 10 munasolua. Kaikki olivat kypsiä ja niistä hedelmöittyi kahdeksan. Saimme pian tietää, että alkioista yksi siirretään ja kaksi pakastetaan. Kaksi pakastetaan! Äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Mahtavaa!

Kaikki sujui hyvin. Tunsin, että nyt voisin tulla raskaaksi. Kiinnittymisen tunsin kaksi päivää siirron jälkeen voimakkaana nipistelynä. Piinapäivien aikana aavistin olevani raskaana. Olin asiasta lähes varma, vaikka minulla ei ollut fyysisiä oireita, joista olisin voinut sen päätellä.

Kun raskaustestin aika koitti, se kertoi sen, minkä sisimmässäni aavistin jo. Olin raskaana.

Harmi, ettei raskaus kestänyt loppuun saakka.

Ensimmäinen pakastealkionsiirto

Ylihuomenna luvassa on ensimmäinen pakastealkionsiirto. Viime kerrasta tuolla alkionsiirtohuoneessa on lähes kuusi kuukautta. Näin ne vuodet vierivät, parin yrityksen vuosivauhdilla. Olen väsynyt odottamaan. Toivottavasti keskiviikko tuottaa tuloksia.


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kirotut vauvavuodet - ja kuukaudet

Kun täyttää 30 ja päälle, koittaa aika, jolloin on ilo juhlia syntymän juhlaa. Jatkuvasti. Tai siis toisilla on ja toisilla ei. Lähipiiri lisääntyy, tuttavapiiri lisääntyy ja tuntuu siltä kuin koko maailma lisääntyisi. Kaikki muut, mutta itse ei.

Viimeisen puolentoista kuukauden aikana 10 ihmistä tuttavapiirissäni on saanut vauvan. Ystäviä, vanhoja työkavereita, opiskelukavereita, tuttavia. Toiset hyviä ystäviä ja toiset ihmisiä, joiden elämää seuraan nykyisin ainoastaan Facebookissa.

10 ihmistä. Tuntuu siltä kuin siinä olisi muutama liikaa näin lyhyelle ajalle. Reilu kuukausi. Ihan niin kuin muutenkin ei olisi jo tarpeeksi vaikeaa.

Facebook muistaa iloisesti ilmoittaa tapahtuneesta joka kerta. Minä tykkään ja yritän olla iloinen muiden puolesta, mutta kurkkuun nousee pala joka kerta. Uutiset tuntuvat puukoniskuilta, iloitsemista helpompaa on yrittää olla ajattelematta koko asiaa.

Läheisten ystävien kohdalla tilanne on eri. Heidän onnistumisestaan olen aidosti iloinen. On mahtava nähdä, kuinka minulle läheiset ihmiset onnistuvat tuomaan maailmaan uuden ihmisen, joka on ihan uusi, mutta silti tuttu. Samalla olen salaa kauhuissani, että jään aivan yksin, kun kaikki vauvalliset ystävät siirtyvät viettämään perhe-elämää ja viettämään aikaa toisten lapsiperheiden kanssa.

Kesällä vallinnut synnytysbuumi ei lopu syksyn tuloon. Tunnen raskaana olevia naisia, joiden tiedän synnyttävän tänä vuonna. Ja tälle vuodelle ehtii myös iso kasa vauvoja, joiden tulosta en tiedä vielä mitään.

Tuntuu, että koko maailma olisi raskaana tai juuri synnyttänyt.

Eikä kyse ole vain tästä vuodesta. Viimeisen neljän vuoden aikana vauvojentekotahti on vain kiihtynyt ja pieniä perheenlisäyksiä on joka vuosi tullut edellistä vuotta enemmän.

Pikaisesti laskien viime vuonna sai vauvan 15 ystävääni ja tuttavaani. Tänä vuonna luvusta on tulossa suurempi. Olisin niin kovasti halunnut olla samassa joukossa. Se keskenmennyt kaveri olisi syntynyt joulukuun alussa. Jos olisin raskaana, tietäisin keiden kanssa äitiyslomaani viettäisin vauvaperheen arkea ihmetellen.

Nyt ihmettelen muiden vauvoja, joita tulee maailmaan kuin liukuhihnalta. Tuskailen omaa tilannettani keskellä näitä kirottuja vauvavuosia. Ja jatkossa yritän pitää Facebookin tiukemmin kiinni.






sunnuntai 10. elokuuta 2014

Lääkärikäynti

Kävin tällä viikolla lääkärissä keskenmenon jälkitarkastuksessa. Kirjoitin käynnistä pitkän tekstin tänne blogiin, mutta sitten  nettiselaimeen tuli jokin vika ja tallennus epäonnistui. Hups, niin hävisi teksti taivaan tuuliin.

Sekin vielä. Ensin lapsettomuus ja sitten tekstitkään ei pysy tallessa. Tiedätte varmasti tunteen. Kirjoitan nyt uuden tekstin ja yritän tallentaa sen ajoissa, ennen kuin teksti taas häviää.

Kävin siis lääkärissä. Julkisella puolella hoidoissa ei ole omaa lääkäriä, mutta olen kulkenut klinikalla jo niin monta kertaa, että luulin tavanneeni kaikki klinikan lääkärit. Tällä kertaa lääkäri oli minulle uusi. Loppukäynti meni sen mukaisesti.

Ensin katsottiin kohtu. Se oli puhdistunut hyvin. Sain lääkäriltä luvan uuteen yritykseen ja pakastealkionsiirtoon. (Jihuu!)

Lääkäri olisi ollut valmis tekemään siirron jo tässä kierrossa. Kerroin hänelle itse, että aiempien lääkärien kanssa on sovittu hormonaalisesta kierrosta. Kerroin tilanteestani vielä tarkemmin, jonka jälkeen lääkäri kommentoi, että hormonaalinen kierto on varmasti hyvä idea.

Sen jälkeen lääkäri sähläsi lääkereseptini kanssa. Luuli minulla olevan käyttämättömän Zumenon-reseptin eikä aikonut kirjoittaa uutta. Minähän en ole voinut tarvita reseptiä, koska keväällä tehtiin IVF ja Zumenonia käytetään vain pakastealkionsiirroissa. Epäilin lääkäriä ja muistelin jo käyttäneeni Zumenonia. Lopulta hän suostui tarkistamaan asian koneelta, löysi sieltä tiedot ja totesi minun olleen oikeassa.

Lopuksi juttelin lääkärille siitä, kuinka sain keskenmenon heti, kun lopetin progesteronilääkityksen keväällä. Että epäilen tuon vaikuttaneen asiaan. Lääkäri ei väittänyt vastaan. Hän ei myöskään myöntänyt tuota, mutta kuunteli ja halusi huomioida asian jatkossa.

Lääkäri ei ottanut kilpirauhaseni tilannetta puheeksi enkä minä myöskään. Hän ei luultavasti edes tiedoistaan huomannut minun sairastavan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Yritän nyt hoitaa kilpirauhasarvoni kuntoon ennen seuraavaa yritystä. En halua, että niistä tulee myöhemmin ongelmaa.

Lääkärikäynti meni kaiken kaikkiaan hyvin, mutta hoidot olisivat voineet mennä myös vähän pieleen, jos en olisi itse pitänyt huolta tilanteestani. Itselläni on lapsettomuushoidoista vähän huonoja kokemuksia. Pari vuotta sitten yksityinen lapsettomuusklinikka ei tehnyt kunnollisia perustutkimuksia alkuun. Hoitojen jälkeen minulta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, kun itse hankin lähetteen ja mittautin arvot.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Millaisista asioista olette itse joutuneet huolehtimaan hoitojen yhteydessä? Onko se itse asiassa ihan ok, että itse joutuu myös huolehtimaan hoidostaan ja ettei lääkäreihin voi luottaa sokeana? Vai onko kaikki sujunut niin hyvin, ettei tällaiset asiat ole tulleet mieleen?

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kuukautiset keskenmenon jälkeen - ja kuinka hoitotarina jatkuu

Keskenmenon jälkeen minulla kesti seitsemän viikkoa, että verenvuoto loppui. Verenvuodon loppumisen jälkeen meni 23 päivää, että ensimmäiset kuukautiset tulivat. Tuossa vaiheessa keskenmenosta oli siis kulunut yli 10 viikkoa.

En ole varmaankaan koskaan iloinnut kuukautisten alkamista niin paljon. Se oli oudolla tavalla ihana jälleennäkeminen. Samanaikaisesti se oli rankkaa, sillä kuukautiseni eivät ole koskaan olleet niin runsaat. Mutta toki se oli pientä keskenmenon verenvuotoon verrattuna.

Toiset kuukautiset alkoivat 28 päivää myöhemmin.

Nyt minulla on ollut jo kahdet kuukautiset keskenmenon jälkeen. Kahdet kuukautiset oli se aika, jonka lääkäri etukäteen määräsi odotettavaksi ennen uusia hoitokokeiluja. Nyt saatan olla kohdun osalta valmis uusiin haasteisiin.

Huomenna hoitotarina jatkuu. Menen käymään lapsettomuusklinikalla. Siellä katsotaan kohdun tila. Ja sitten kuulen, milloin pääsemme jatkamaan yrittämistä.

Toisen IVF:n jäljiltä meillä on kaksi alkiota pakastimessa. Ne eivät ole täydellisiä, mutta ihan hyviä. Riittävän hyviä pakastettavaksi. Ensimmäisen keräyksen jäljiltä pakastimeen ei saatu mitään. Kaksi alkiota pakastimessa on siis äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Pakastetut alkiot ovat loistava syy olla iloinen ja hymyillä!

Pakastealkionsiirto on minulla tarkoitus tehdä hormonaaliseen kiertoon. Tuo siksi, että oma kiertoni on epäsäännöllinen. Tässä onkin suurinpiirtein kaikki, mitä tiedän tällä hetkellä. Mutta huomisen jälkeen olen viisaampi.


tiistai 5. elokuuta 2014

Kokemuksia jodista kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa

Lupasin kesäkuussa kirjoittaa myöhemmin kokemuksia vitamiinikuurista, jonka aloitin hivenaineasiantuntijan opastuksella. Nyt vihdoin kirjoitan kokemuksiani, mutta tällä kertaa keskityn pelkästään jodiin.

Aloitin heinäkuun alussa vitamiinien tankkauksen ja samantien huomasin eroja olotilassa. Kädet tuntuivat lämpöisemmiltä ja verenkierto alkoi toimia normaalia paremmin. "Jodi auttaa kilpirauhasen toimintaan", ajattelin. Olin innoissani, vihdoinkin jotain edistystä!

Jodin aloituksen ansiosta normaali kilpirauhaslääkkeen annostukseni alkoi tuntua turhan suurelta. Vähensin omatoimisesti Thyroxinia 100 mikrosta per päivä 50 mikroon per päivä. Olo oli hyvä. Verenkierto tuntui pelaavan. Ehkä jodin puute oli ratkaisu kaikkiin kilpirauhasongelmiini ja lapsettomuuteen! Ehkä ongelma oli tällä ratkaistu?

Olin yhteydessä hivenaineasiantuntijaani, joka iloitsi siitä, että minulla jodi oli auttanut tuomaan kehoon kauan kaivattua lämpöä. Hänelle tämä ei ollut mitenkään tavatonta - olihan asiakkaiden joukossa yleistä, että kilpirauhaslääkkeistä pääsi kokonaan eroon jodin avulla.

Hivenaineasiantuntija suositteli, että kävisin mittauttamassa kilpirauhasarvoni jossain vaiheessa.

Viime viikolla päätin käydä kilpirauhaskokeessa. Eilen sain tulokset. T4V oli 12.1 ja TSH, eli kilpirauhasta stimuloiva hormoni, 4.6. Mitä ihmettä?!! Panikoin samantien. Ei tässä näin pitänyt käydä! Ei, ei, ei. Minulla TSH ei ole koskaan noussut korkealle vaan olen sairastanut ns. subkliinistä (eli piilevää) kilpirauhasen vajaatoimintaa, jossa TSH ei ole vielä noussut eikä myöskään vajaatoiminnan oireita ole juurikaan tullut. Minulla oireena on ollut palelu. Ja sitten se lapsettomuus. (Niin kuin lapsettomuus muka olisi yksistään selitettävissä jollain yhdellä kilpirauhasen vajaatoiminnalla.)

Ennen kilpirauhaslääkityksen aloittamista joulukuussa 2012 TSH-arvoni oli 1.8 ja T4V oli 9.6. TSH 1.8 oli varsin normaali arvo. Ellen kärsisi lapsettomuudesta, ketään ei kiinnostaisi hieman alakantissa oleva T4-varastohormonin määrä.  Mutta nyt se kiinnostaa.

Vuoden 2013 aikana opiskelin lähes kaiken mahdollisen kilpirauhasesta. Opin, kuinka funktionaalisen lääketieteen näkemys poikkeaa valtavirrasta. Opin, kuinka perusterveydenhuollon mukaan on tärkeämpää hoitaa verikoearvoja ja numeroita eikä ihmisen olotilaa. Jos numerot on väärässä asennossa, ei ole merkitystä sillä, että olotila olisi hyvä. Tai jos numerot ovat kunnossa, on turha valittaa, että olotila on huono. Samalla opin, kuinka on parempi noudattaa valtavirran sääntöjä, jos haluaa saada lapsettomuushoitoja julkiselta puolelta. Opin myös, että kukaan ei ole niin kiinnostunut sinun terveydestäsi kuin sinä itse. Samalla jatkoin terveyteen liittyviin asioihin perehtymistä itsenäisesti.

Mutta nyt olin taas poikennut valtavirrasta liikaa: olin aloittanut omatoimisesti jodikuurin enkä osannut etukäteen veikata, että se saisi TSH-arvoni pillastumaan ja aiheuttaisi ongelmia jatkohoidoilleni. Pieleen meni siis!

Otin yhteyttä hivenaineasiantuntijaani, ja sain kommentin: jodi ei voi aiheuttaa tuollaista, mutta lopeta jodi toistaiseksi ja ota yhteyttä lääkäriisi.
Otin yhteyttä funktionaaliseen lääkäriini, joka kommentoi: jodi ei voi aiheuttaa tuollaista vaan sinulla on nyt kilpirauhasen vajaatoiminta kovempana kuin ennen ja varaa aika vastaanotolle.

Seuraavaksi otin yhteyttä googleen, joka kertoi minulle, kuinka jodin käyttö voi aiheuttaa TSH-arvon räjähdysmäisesti nousun, mutta TSH:n nousun ei välttämättä pitäisi haitata yhtään mitään. Arvo vain kertoo siitä, että jodi kulkeutuu kilpirauhaseen. Niin kuin sen pitäisikin, jos jodista on ollut puutetta. Asiasta kertoo esimerkiksi youtube-video täällä.

Kun odotan kovasti pääsyä seuraaviin lapsettomuushoitoihin, on ylisuureksi kasvanut TSH tietysti ongelma. Julkinen klinikka ei tee minulle hoitoja ennen kuin kilpirauhasarvoni ovat normaalit.

Joudun lopettamaan jodin syönnin. Palautan lääkeannostuksen ennalleen ja tällä hetkellä toivon, että TSH laskee nopeasti. Jos lapsettomuuslääkärini ei halua mitata kilpirauhasarvoni heti lähiaikoina, minulla on ehkä toivoa saada arvo laskemaan seuraavaan mittaukseen mennessä. Ensisijaisesti en haluaisi kertoa lääkärille jodikokeilustani, sillä saisin siitä sapiskaa.

Lopputulos harmittaa. Tunsin, että oloni oli parempi, kun käytin jodia. Jodin puute aiheuttaa keskenmenoja ja laskee syntyvän lapsen älykkyyttä. Tiedän, että minulla on jodinpuute, mutta näillä näkymin se jää hoitamatta, koska eihän Suomessa sellaista virallisesti ilmene.




keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kaavinta, ei kaavintaa

Helpotus saapui tekstiviestillä pari päivää edellisen lääkärikäynnin jälkeen:
Kun seuraavat kuukautiset alkavat, soita ja varaa aika ultraääneen, joka tehdään vuodon loputtua tilanteen tarkistamiseksi. Nyt ei tarvitse tehdä mitään muuta.

Muutama päivä myöhemmin sain myös kirjeen lapsettomuusklinikalta:
Jäädään seuraamaan tilannetta. Kontrolliultraääni seuraavien normaalien kuukautisten jälkeen.

Verikokeiden tulokset kertoivat, etten ole raskaana. Hemoglobiini sen sijaan oli 117 - viikkojen verenvuoto jättää jälkensä. Verenvuoto lopulta loppui seitsemän viikkoa keskenmenon jälkeen.

Verikoetulosten saapumisen jälkeen lääkärini tulkitsi tilanteen uudelleen ja päätti, etten tarvitsekaan kaavintaa. Olo on helpottunut. Ja nyt kerrankin odotan innolla kuukautisten alkamista.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Seitsemän viikkoa verenvuotoa

Viime aikoina olen miettinyt useaan otteeseen, millaista blogia haluaisin kirjoittaa. Aina tulen samaan lopputulokseen: sellaista optimistista ja positiivista - tiedättehän ne veikeät blogit, jotka saavat hymyn huulille, kun niitä päätyy lukemaan.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että saan vaihtaa aihetta ennen kuin päädyn tuohon lopputulokseen. Tällä blogiaiheella tuo ei vain toteudu.

Tänään tuli kuluneeksi seitsemän viikkoa keskenmenosta. Samalla tuli täyteen seitsemän viikkoa verenvuotoa. Ja samana päivänä minulla oli myös tarkastuskäynti lääkärillä.

Ensin hyvät uutiset: Viime viikon aikana verenvuotoni on vähentynyt harvakseltaan tulevaksi tiputteluksi, joka on enimmäkseen ruskeaa ja vain harvoin punaista.

Toinen hyvä uutinen: Edellisellä kerralla lääkäri mainitsi, että munasarjoissani on kysta. Ehdin jo pelätä, mitä kaikkea lisähaasteita se voi aiheuttaa. Mutta nyt kaksi viikkoa myöhemmin kysta on kadonnut. Ei löydy. Hyvä niin.

Sitten huonommat uutiset: Lääkärinä oli tällä kertaa eri henkilö kuin viime kerran tarkastuskäynnillä. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että raskausajan kalvot eivät ole poistuneet vielä kohdusta. Verenvuodon vähenemisellä ei ole merkitystä. Ei vaikka tiputtelukin loppuisi. Luvassa on on joka tapauksessa kaavinta.

Ei ole totta, mietin jälleen kerran. Miten yksi lääkäri voi todeta kohdun olevan kunnossa ja toinen sanoa, että kohdussa on ylimääräisiä kalvoja? Huoh.

Se siitä positiivisesta blogista sitten.

Sain lähetteen verikokeeseen, jossa katsotaan vielä raskaushormonin määrä verestä. Näillä näkymin kaavinta tehdään loppukuusta. Siihen asti voin toivoa, että jokin pieni ihme tapahtuisi, kohtu tulisi kuntoon ja kaavintaa ei tarvitsisikaan tehdä.




tiistai 27. toukokuuta 2014

Kohdun tyhjennys Cytotec-lääkkeellä, osa 3

Tänään kävin lääkärissä tarkastuksessa Cytotec-kokemusteni jälkeen. Siellä sain pitkästä aikaa hyviä uutisia.

Vaikka Cytotec ei aiheuttanut minulla supistuksia ja verenvuoto ainoastaan niukkeni, näytti kohtuni lääkärin mukaan tällä kertaa paremmalta. Raskausajan kalvoja siellä ei enää näkynyt. En siis joudu kaavintaan, enkä joudu ottamaan lisää Cytotec-tabletteja.

Olo on helpottunut. Keventynyt. Parempi. Voin vihdoin katsoa taas tulevaisuuteen.

Nyt vain odotellaan, että verenvuoto loppuisi - tai että kuukautiset alkaisivat. Tällä hetkellä verenvuotoa on kestänytkin jo yli viisi viikkoa keskenmenon jälkeen.

Seuraava tarkastus on taas parin viikon päästä. Silloin katsovat vielä, kuinka kohtu on siinä vaiheessa toipunut keskenmenosta.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kohdun tyhjennys Cytotec-lääkkeellä, osa 2

Tänään on kulunut kolme vuorokautta yrityksistäni tyhjentää kohtu keskenmenon jälkeen Cytotec-lääkkeillä.

Olotilassani ei ole tapahtunut muutosta lauantain jälkeen. Vuodan hieman verta, mutta edelleen vähemmän kuin ennen lääkkeen ottamista.

Cytotecilla ja antibioottikuurilla on ollut vain se vaikutus, että olen saanut mahani antibiootista sekaisin. Aloin olla jo toivoton vatsani suhteen, mutta onneksi internet kertoi, että apteekista saa Precosa-nimistä lääkettä, joka auttaa mahaongelmiin antibioottikuurin aikana.  Lisää lääkkeitä siis jälleen.

Hain tänään paketin Precosaa ja se tuntuu helpottavan tilannetta. Lisäksi olen syönyt yliannostuksia maitohappobakteereita.

Soitin tänään myös lapsettomuusklinikalle. He pyysivät minua heti huomenna käymään. Tarkistavat tilanteen ja tekevät uuden suunnitelman.

Toivon, että luvassa ei ole kaavintaa. Mutta huomenna olen viisaampi sen suhteen.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kohdun tyhjennys Cytotec-lääkkeellä

Tänään pohdinnassa jälleen, kuinka saisin kohdun tyhjäksi keskenmenon jälkeen.

Keskiviikkona kerroin lääkärikäynnistäni ja Cytotec-tableteista, jotka sain keskenmenon jälkeistä kohdun tyhjentämistä varten. Lääkäri varoitti minua kovista supistuksista, joiden pitäisi alkaa pari tuntia lääkkeiden ottamisen jälkeen. Siksi sovimme, että otan lääkkeet vasta viikonloppuna.

Otin eilen suun kautta kaksi Cytotec-tablettia klo 17:30. Odotin oireita. Ei tapahtunut mitään. Tunsin pientä jomotusta vatsan seudulla, mutta sellaista olen tuntenut muutenkin keskenmenon jälkeen. Hetken päästä huomasin, että verenvuoto oli lakannut. Täysin päinvastainen reaktio kuin odotin. Ei sen näin pitänyt mennä.

Seuraavat kaksi tablettia otin klo 23. Ei muutoksia olotilassa. Hetken päästä menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Se siitä kohdun tyhjentämisestä sitten.

***

Aamulla etsin internetistä tietoa muiden kokemuksista Cytotecin käytöstä. Osalla oireet ovat alkaneet muutaman tunnin sisällä lääkkeiden ottamisesta, mutta joillakin on kulunut jopa kolme päivää ennen kuin supistukset ovat alkaneet.

Kävikö niin, että minulla lääkkeet eivät toimineet ja tämä oli tässä? Pelolla odotan jo, mitä lääkäri keksii seuraavaksi, jos kohtua ei saada näillä lääkkeillä tyhjäksi.

Vai onko niin, että supistukset ovat vielä tulossa?

Luvassa on siis odotusta viikonlopun ajan.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Päättymätön keskenmenoni

En ole hävinnyt maan pinnalta enkä lopettanut blogin kirjoittamista, vaikka viimeisimmästä päivityksestäni on tänään kulunut kaksi viikkoa.

Olen ollut kiireinen. Totta puhuen se on ihanaa. Silloin en ole lapseton enkä ulkopuolinen vaan kiireinen niinkuin lähes kaikki muutkin tuntuvat olevan tässä maailmassa. Samaa kiirettä on luvassa lähiaikoina lisää, joten tämä on minun osaltani pikainen tilannepäivitys, jonka jälkeen palaan takaisin kiire-maailmaan.

Vuodan edelleen verta. Keskenmenostani on kulunut jo yli neljä viikkoa, eikä verenvuodolle näy loppua. Välillä vuoto jo lakkasi, ja siitä kirjoitinkin aiemmassa blogikirjoituksessani. Sitten vuoto alkoi uudestaan.

Tänään kävin lääkärissä keskenmenon jälkitarkastuksessa, vaikka eihän se nyt jälkitarkastus ollut, kun vuoto ei ole loppunut. Lääkärin diagnoosi oli, että istukkaa ei näy, mutta verenvuoto on ongelma. Se aiheuttaa tulehdusriskin ja lisäksi vaarana on, että kohtuun tulee isompia ongelmia, jolloin raskaus vaikeutuu tulevaisuudessa entisestään.

Lääkäri määräsi minulle kohdun tyhjennykseen abortteihinkin käytettävää lääkettä nimeltä Cytotec. Lisäksi sain antibioottikuurin tulehduksien estämiseksi ja särkylääkereseptin Cytotecin aiheuttamia supistuksia varten.  Olen kyllästynyt lääkkeisiin, en haluaisi niitä enää yhtään lisää. Mutta tässä sitä taas mennään, uudet pillerit valmiina käyttöön.

Otan lääkkeet viikonloppuna. Odotettavissa olevat supistukset ovat niin kovat, etten olisi työkykyinen.

Lääkärikäynnin jälkeen palasin töihin. Siellä olisin halunnut vain itkeä. Pidättelin kyyneleitä, yritin jutella normaalisti työkavereille. Mietin aborttilääkettä laukussani ja sitä, kuinka kieroutunut maailma on. Lapsettomuuden tuska palasi kiireiseen mieleeni.

Nyt sitten reippaana tyhjentämään kohtua tulevaisuutta varten. Jippijaijee. Totta puhuen en oikein jaksaisi tätä kaikkea aina.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Mistä keskenmeno johtuu?

Huomenna keskenmenostani on kulunut kaksi viikkoa. Se on pieni ikuisuus. Niin monenlaisia ajatuksia olen ehtinyt ajatella viimeisen kahden viikon aikana.

Heti keskenmenon jälkeen päätin, etten lähde miettimään päätäni puhki, mistä keskenmenoni johtui. Täytyy silti myöntää, että olen ajatellut asiaa. Onko keskenmenolleni olemassa jokin selkeä syy?

Tahdon uskoa lääkärien ja hoitajien toistelemia lauseita: Suurin osa keskenmenoista johtuu alkionkehityksen häiriöistä. Keskenmenoon ei voi itse vaikuttaa mitenkään.

Jos lähtisin pohtimaan asiaa perinpohjin, saisin erinomaisen mahdollisuuden seota täysin. Söinkö jotain väärää? Liikuinko liikaa tai liian vähän? Stressasinko liikaa työasioita? Johtuiko se rooibos-teestä, jota join, vaikka raskaana ei pitäisi? Sama pohdinta jatkuisi loputtomiin. Voisin syyllistää itseäni ja tehdä tuskasta entistä suuremman. Siksi on parempi olla ajattelematta asiaa liikaa.



Yksi asia on kuitenkin mietityttänyt minua. Se on progesteronin vaikutus.

Kuukautiskiertoni on aina ollut lyhyt ja erilaisten lapsettomuushoitojen aikana (tai oikeastaan vasta hoitojen jälkeen) on havaittu, että tarvitsen paljon progesteronilisää, etteivät kuukautiset ala liian aikaisin. Tällä kertaa IVF:n päätteeksi olinkin saanut käyttööni sekä lugesteronin että zumenonin, molempia otin kolme kertaa päivässä.

Positiivisen raskaustestin jälkeen lääkäri opasti minut lopettamaan molempien käytön vähitellen. Noudatin ohjeita, vaikka olisin mieluummin pitänyt lääkityksen.

Otin viimeisen lugesteronin tiistaina. Tiputteluvuoto alkoi torstaina ja maanantaina tuli keskenmeno. Silloin olin seitsemännellä viikolla raskaana.

Olisiko raskaus kestänyt, jos olisin jatkanut lugesteronia pidemmälle?

Kuka tietää. Ehkä, ehkä ei.

Toki lääkärit pohjaavat päätöksensä tutkimuksiin. Tuossa vaiheessa progesteronin poisjättämisen ei ilmeisesti pitäisi enää vaikuttaa asiaan. Mutta eivät tutkimuksetkaan ole täydellisiä.

Toivon, että tulen vielä joskus uudestaan raskaaksi. Ja silloin keskustelen progesteronista lääkärin kanssa vielä tarkemmin. Siihen asti unohdan koko aiheen.

Mutta toki kuulen mielelläni, jos jollakin teistä on tietämystä aiheesta tai muuten kommentteja asiaan :)

perjantai 2. toukokuuta 2014

Lapsettomuus on taaksepäin menoa

Eilen iloitsin blogissa loppunutta verenvuotoa. Ajattelin päässeeni eteenpäin keskenmenosta. Olevani siinä vaiheessa, jossa odotetaan seuraavia kuukautisia, ja sitä seuraavia. Että sitten jossain vaiheessa voi taas yrittää uudelleen.

Tänään verenvuoto alkoi uudelleen rajuna. Ihan kuin muistutuksena koko lapsettomuuden tuskasta. Lapsettomuus on juuri tätä. Pysähtyneisyyttä. Taaksepäin menoa. Sitä, että suree ja odottaa. Välillä iloitsee ja sitten taas kerran pettyy. 

Välillä luulee, että asia etenee. Kuvittelee menevänsä eteenpäin. Tekee paljon, mutta mikään ei muutu. Hetken päästä on taas lähtötilanteessa. Yhä uudestaan ja uudestaan. 

Ja kun muut ovat raskaana ensimmäisen kerran ja sitten toisen kerran, itse huomaa olevansa edelleen siinä samassa lähtötilanteessa, jossa oli jo monta vuotta sitten.   

Odottaen, että jossain vaiheessa elämä menisi eteenpäin.


torstai 1. toukokuuta 2014

Vuodan verta kuin seula - keskenmeno ja erikoiset kokemukset

Myönnän heti alkuun, että otsikko on huijausta. En enää vuoda verta kuin seula. Itse asiassa nyt kun keskenmenosta on kulunut 10 päivää, vuoto on vihdoin lakannut lähes kokonaan. Mutta palaan nyt hetkeksi keskenmenon jälkeiseen päivään.

Analyyttisesti ajatellen keskenmeno on yksi elämän erikoisista kokemuksista.

Keskenmenoon liittyy vahvasti tunne siitä, että kaikki on jo menetetty eikä millään ole mitään väliä. Pienet haasteet eivät vaivaa mieltä, sillä se millä oli merkitystä, on jo mennyttä. Tuo saa arjen yksityiskohdat tuntumaan absurdilta. Maailma menee eteenpäin, mutta itse on jossain toisessa ulottuvuudessa. Tuntuu siltä kuin katselisi oman elämänsä arjen tapahtumia elokuvana, joka sattuu tapahtumaan oman itsensä ympärillä.

Itse yritin keskenmenon ja yhden kotona itketyn yön jälkeen palata heti normaaliin elämään. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tuo ei ollut kovin järkevää. Keskenmeno vaatii kropalta paljon eikä silloin kannata yrittää yhtään mitään.

Minulla selkein fyysinen ongelma oli todella kova verenvuoto. Keskenmenon jälkeisenä päivänä oli hetkiä, kun sain vaihtaa uuden siteen 15 minuutin välein. Ja aina sidettä vaihtaessa suoraan vessanpönttöön tipahti kasa hyytynyttä verta.

Tuo teetti aikamoisia haasteita normaalielämääni, jota tuona päivänä yritin elää. Mitä tehdä, kun verenvuoto alkaa ulkona niin kovana, että tietää, ettei mikään side ime sitä verimäärää..? Onneksi  pääsin kiireellä kotiin. Tai mitä tehdä, jos autolla ajaessa verta tulee yhtäkkiä niin paljon, että pelkää sotkevansa koko auton? Ei ole totta, mietin ensimmisenä, kun tajusin, mitä tapahtuu. Taas vauhdilla kotiin! Ja onneksi autokin säilyi puhtaana.

Ilmeisesti läheskään kaikilla verenvuoto ei ole noin voimakasta. Minulla oli. Olen onnellinen, että vuoto on lakannut jo lähes kokonaan.

Nyt koko homma outoudessaan lähinnä huvittaa. Suurempia vahinkoja ei tapahtunut. Ja toisaalta pienet vahingot eivät tuntuneet juuri miltään, sillä se kaikkein suurin vahinko oli jo tapahtunut.

Mutta huh - melko erikoinen kokemus!




maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kenelle olet kertonut keskenmenosta?

Samaan aikaan kun jaan kokemuksiani keskenmenostani täällä blogissa, pohdin reaalimaailmassa kenelle kertoisin tapahtuneesta ja kenelle jättäisin kertomatta.

Kun sain keskenmenon, olin seitsemännellä viikolla raskaana. Raskaudestani tiesi muutama läheinen ystävä sekä minun ja mieheni sisaret. Kaikki heistä tiesivät myös lapsettomuushoidoista ja osasivat kysyä niiden tuloksia. Lisäksi keskenmenosta kerroin läheisimmälle työkaverilleni, sillä koin, että olin hänelle selityksen velkaa.

Äidilleni en ollut kertonut raskaudestani enkä myöskään ole kertonut keskenmenosta. Jostain syystä en osaa jutella hänen kanssaan vaikeista asioista kuten lapsettomuudesta. Meidän perheessä ei ole koskaan puhuttu vaikeuksista eikä tunteista. Nyt pelkään suorasukaisia kommentteja keskenmenoon ja myöhempiä uteluita mahdollisesta uudesta raskaudesta.

Tiedän äitini arvaavan, että meillä on vaikeuksia lapsen saamisessa. Hän on itse kokenut samoja ongelmia minua odottaessaan.

Nyt kun sain keskenmenon tuntuu väärältä, ettei äitini tiedä mitään koko asiasta. Mutta tuntuisi myös hieman omituiselta kertoa asiasta näin jälkikäteen.

Olen pohtinut muutamana päivänä, pitäisikö minun kertoa asiasta äidilleni. Ehkä hän ymmärtäisi minua sen jälkeen paremmin. Lisäksi mietin, kertoisinko asiasta avoimemmin muillekin ystävilleni. Se voisi syventää ystävyyssuhteita.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kaukaisemmaksi asiaksi keskenmeno muuttuu. Yhtäkkiä se ei olekaan enää ajankohtainen asia. Ehkä käy niin, että ajan kuluessa asian kertominen vain jää pois päiväjärjestyksestä. Tai toisaalta voi käydä niin, että asiasta on myöhemmin helpompi puhua.

Kenelle te lukijat olette kertoneet raskaudesta ja mahdollisesta keskenmenosta? Millaiset muistot kertomisesta jäi? Oliko parempi olla hiljaa vai puhua asiasta ääneen?

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Miksi kirjoitan lapsettomuusblogia?

Ihmisillä on erilaisia tapoja reagoida keskenmenoon. Toiset haluavat olla hiljaa, toiset haluavat puhua taukoamatta. Minä päätin kirjoittaa.

Tällä viikolla yksi pieni reilun seitsemän viikon ajanjakso päättyi. Olin tullut raskaaksi toisesta IVF-hoidostani ja toivoin toki, että raskaus kestäisi loppuun saakka. Tuo toive ei kuitenkaan toteutunut, vaan sain keskenmenon juuri ennen elämäni ensimmäistä varhaisultraa.

Keskenmenon jälkeen halusin aloittaa jotakin uutta ja löytää tavan, jolla saisin purettua omaa pahaa oloani ja rohkaistua itseäni positiivisuuteen. Tämä blogi on nyt tuo kanava.

Toivon, että blogin avulla voin edesauttaa sitä, ettei ajatuksissani elämäni jakaudu pelkästään vaiheiseen ennen keskenmenoa ja keskenmenon jälkeen vaan myös vaiheisiin ennen blogia ja sen perustamisen jälkeen.

Ensisijainen tarkoitus blogillani tällä hetkellä on toimia itselleni terapiana. Jos samalla löydän lukijoita, niin olen siitä kovin iloinen. Ehkä opin matkalla itse jotain uutta - ja jos oikein hyvin käy, ehkä joku muukin oppii jotain blogini kautta.

Tällä hetkellä koen blogista alkuinnostusta. Katsotaan kuinka kauan samanlainen innostus kestää.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Keskenmeno tuo perspektiiviä elämään

Olettekos huomanneet, että juuri nyt on kevät? Ja vielä upea sellainen! Aurinkoa ja lämpöä riittää, en muista milloin huhtikuussa olisi ollut lähes 20 astetta lämmintä.

Olen tänään nähnyt ystäviäni, syönyt jäätelöä, käynyt kävelyllä ja nauttinut auringosta.

Istuin pitkään kalliolla auringonpaisteessa ja oli mahtavaa vain olla. Linnut visersivät kaikkialla ympärillä. Eri tahtiin titityy, jokainen lintu omalla kielellään.

Jos olisin yhä raskaana, tämä päivä olisi täydellinen. Mutta vaikka en ole enää raskaana, niin ei tämä päivä hullumpi ole ollut. Auringonpaiste piristää kummasti!

Keskenmeno tuo myös hieman perspektiiviä elämään. Tällä viikolla töissä huomasin ajattelevani, kuinka hienoa on, että minä ja työkaverini olemme kaikki töissä eikä kukaan meistä ole kuollut. Miten kummallinen ajatus! Iloitsin silti tuosta huomiostani aidosti.

Oikeastaan viime päivät olen ollut äärimmäisen kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Minulla on mahtava aviomies, hyvä työpaikka, kivoja työkavereita ja ystäviä, joiden kanssa jutella kaikesta. Tiedän itkeväni vielä monet itkut keskenmenoni vuoksi. Mutta silloin kun en itke, yritän nauttia elämästä täysin rinnoin.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Tänään peruin neuvolan

Peruin tänään ensimmäisen neuvolakäyntini, joka olisi ollut ensi viikolla. Surkeus.

Toivotan sulle hyvää jatkoa, ja toivotaan, että saisit varata uutta aikaa sitten jossain vaiheessa. Sillä tavalla neuvolan täti kommentoi minulle ystävällisesti puhelun lopussa.

Ystävällisyys ja myötätunto itkettää. Etenkin silloin ymmärtää, mitä on tapahtunut. Eikä silloin tarvitse olla reipas vaan saa olla surullinen.

Mutta toivotaan, että neuvolan tädin kommentti toteutuisi. Se ajanvaraus siis.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Vatsakipuja keskenmenon jälkeen

Keskenmeno tapahtui toissapäivänä, mutta vielä tänäänkin olen maannut kotona tuskissani vatsakipujen vuoksi.

Koskaan aiemmin en ajatellut asiaa tältä kannalta. Kuvittelin, että keskenmenon fyysinen tuska olisi pientä henkisen tuskan rinnalla. Tai että fyysinen kipu menisi nopeasti ohi. Ainakaan minulla asia ei ole niin yksinkertainen, sillä tänään on jo kolmas päivä, kun minulla on ollut keskenmenosta johtuvaa sietämätöntä vatsakipua. Kotoa löytyneet särkylääkkeet (1000mg parasetamolia ja 400mg buranaa) eivät auttaneet kipuun eikä sitä voinut unohtaa hetkeksikään.

Minulla kipu on ollut pitkään kestävää, mutta jaksottaista. Voisin huutaa kivusta kolmen tunnin ajan ja seuraavat kolme tuntia tunnen olevani kunnossa. Onneksi ajan kuluminen auttaa. Toivoisin, että huomenna sekä kivut että vuodot olisivat jo helpottaneet.

Kävin myös lääkärin luona ultrassa. Minulla oli sopivasti varattu etukäteen varhaisultra juuri tälle viikolle. Nyt tuon ultran tarkoitus muuttui varsin ikävällä tavalla. Mieluummin olisin kuunnellut sydänääniä ja iloinnut alkion kehittymisestä.

Ultrassa lääkäri vahvisti meidän jo tietämämme. Alkiota kohdussa ei enää näkynyt. Istukkaa oli jäljellä pieni pala, ja siitä lääkäri kommentoi, että se näytti normaalisti kehittyneeltä. Myös raskausmateriaalia oli paljon jäljellä, vaikka ennen ultraa olin vuotanut jo paljon pois. Kohdun puolesta raskaus näytti edenneen siis hyvin.

Emme saaneet tietää, oliko kyseessä tuulimunaraskaus vai oliko sikiöpussissa myös sikiön alku. Keskenmenon syy jäi arvoitukseksi. Tällä kertaa vain kävi näin.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Keskenmeno

Sain eilen keskenmenon.

Itkin hetkittäin jo useana päivänä etukäteen. Ennusmerkit olivat nähtävissä. Mutta silti toivoin, että pieni vuoto olisi vain ohimenevää, ei mitään vakavaa. Ja että jouluun mennessä sylissäni olisi pieni suloinen käärö.

Vuoto alkoi torstaiaamuna pienellä vaaleanruskealla tiputtelulla. Aamulla ylireagoin tuohon ja olin varma keskenmenosta, mutta iltapäivällä vuoto oli lakannut ja nauroin jo itselleni - ei kaikkea pidä säikähtää. Lauantaina tiputtelu oli punaisempaa ja tummempaa, mutta vuotoa tuli vain vähän. Sunnuntaina alavatsassa alkoi pieni jomotus, niin kuin kuukautiskivut. Pieni tumma vuoto lisääntyi. Eilen aamulla tiesin jo, ettei kaikki ole hyvin. Alavatsakipu koveni koko ajan. Vuotoa tuli silti vain vähän. Epäilin kohdunulkoista raskautta ja pelkäsin sen seurauksia. Vatsakipu koveni, eikä särkylääkkeistä ollut mitään hyötyä. Tiesin, etten ole kunnossa.

Iltapäivällä menin vessaan ja yhtäkkiä pönttöön tipahti jotain. Iso punainen verimöhkäle. Raskausmateriaalia, opin myöhemmin.

Pahin vatsakipu hellitti ja kova vuoto alkoi. Enää ei ollut kysymysmerkki, mikä on tilanne. Pääsiäinen sai muistoissani uuden merkityksen. Olin saanut keskenmenon.