Kuinka kova pissahätä ihmisellä voi olla ennen kuin tulee housuun?
En tiedä, mutta luulen, että tänään olin aika lähellä tuota tilannetta.
Pääsimme jälleen alkionsiirtoon (Jee!), mutta ajat olivat reilusti myöhässä, ja olin kiltisti noudattanut klinikan ohjetta "tule rakko mahdollisimman täynnä".
Olin räjähtämäisilläni.
Kello mateli. En pystynyt olemaan mitenkään päin, en istumaan, en seisomaan.
En usko, että olen kokenut niin kovaa pissahätää koko aikuisiälläni. Ja lapsuuden kokemuksia on vaikea vertailla.
Selvisin pissaamatta housuihini.
Nyt kohdussani oleilee 12 soluinen alkio. Pakastettaessa 10 soluinen, sulatuksen jälkeen 9 soluinen ja tuon jälkeen 12 soluiseksi kasvanut tyyppi.
Oleilisipa kauan. Jos vaikka sen yhdeksän kuukautta.
Toivottavasti se ei saanut traumoja sulatuksesta ja yhden solun häviämisestä.
Hei, sinä tyyppi siellä kohdussani, nähdään sitten yhdeksän kuukauden päästä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pakastealkionsiirto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pakastealkionsiirto. Näytä kaikki tekstit
torstai 16. lokakuuta 2014
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Kohti uutta alkionsiirtoa
Taas on viikko vierähtänyt.
Havaintoni jälkeen (eli sen, ettei lapsettomuuden tarvitse olla elämäni keskipiste, vaikka se olisikin elämäni tärkein asia) olen näköjään muuttunut kerran viikossa postaajaksi.
Ei se mitään. Jos fokus pysyy pääasiassa muualla, se ei haittaa.
Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin olen pystynyt keskittymään muihin asioihin. Vaikka olen edelleen lukenut teidän muiden blogipostauksia, olen onnistunut olemaan murehtimatta liikoja. Lapsettomuus on mielessä joka päivä, mutta ei ehkä enää joka tunti niin kuin aiemmin.
En tiedä, vaikuttaako tämä teistä siltä kuin olisin luovuttanut. Siitä ei ole kyse.
En aio yrittää yhtään vähempää kuin tähänkään asti. Teen kaikkeni. Olen vain ymmärtänyt, ettei lopputulos muutu paremmaksi sillä, että ajattelisin asiaa joka ikinen sekunti.
Lapsettomuushoidot ovat edenneet hieman taas tällä viikolla. Kävin lapsettomuusklinikalla tarkastuksessa. Kohdun limakalvo oli reilut 6mm. Seuraava alkionsiirto on ensi viikolla.
Katsotaan, miten tällä kertaa käy. Ehkäpä neljäs kerta toden sanoo?
Havaintoni jälkeen (eli sen, ettei lapsettomuuden tarvitse olla elämäni keskipiste, vaikka se olisikin elämäni tärkein asia) olen näköjään muuttunut kerran viikossa postaajaksi.
Ei se mitään. Jos fokus pysyy pääasiassa muualla, se ei haittaa.
Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin olen pystynyt keskittymään muihin asioihin. Vaikka olen edelleen lukenut teidän muiden blogipostauksia, olen onnistunut olemaan murehtimatta liikoja. Lapsettomuus on mielessä joka päivä, mutta ei ehkä enää joka tunti niin kuin aiemmin.
En tiedä, vaikuttaako tämä teistä siltä kuin olisin luovuttanut. Siitä ei ole kyse.
En aio yrittää yhtään vähempää kuin tähänkään asti. Teen kaikkeni. Olen vain ymmärtänyt, ettei lopputulos muutu paremmaksi sillä, että ajattelisin asiaa joka ikinen sekunti.
Lapsettomuushoidot ovat edenneet hieman taas tällä viikolla. Kävin lapsettomuusklinikalla tarkastuksessa. Kohdun limakalvo oli reilut 6mm. Seuraava alkionsiirto on ensi viikolla.
Katsotaan, miten tällä kertaa käy. Ehkäpä neljäs kerta toden sanoo?
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Piinapäivistä nauttimista
Keskiviikkoisen alkionsiirron jälkeen olen pyrkinyt pysymään poissa lapsettomuusblogeista.
No, en ole siinä ihan onnistunut, sillä teidän muiden kirjoituksia olen käynyt lukemassa. Omasta blogistani olen sentään onnistunut pysynyt poissa. Olen myös pyrkinyt olemaan miettimättä lapsettomuutta ja ajattelemaan kevyempiä aiheita sen sijaan.
Siirron jälkeen tuskailin jo etukäteen noita tulevaa kahta viikkoa. Piinapäiviä.
Ymmärsin perjantaina, että tuskailu on aivan turhaa. Kokonaisuuden huomioiden tämä on paras mahdollinen tilanne, jossa voin olla.
Missä voisin olla nyt?
a) Olla lapsellisena lapsettomana olemisen sijaan. Tämä olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta fakta on, että en ole ja sen faktan muuttaminen nyt on hyvin vaikeaa. Samoin voisin olla viimeisilläni raskaana, mutta en ole. Ensimmäinen vaihtoehto tippuu siis pois joukosta mahdottomuutensa vuoksi.
b) Olla hoitotauolla. Tällöin ei tarvitse koko ajan miettiä lapsettomuutta ja hoitoja, mutta onhan tuo todella turhauttavaa. Aika kuluu, mutta mikään ei etene.
c) Odottaa hoitojen alkamista. Myös tämä on turhauttavaa. Kun odotan hoitojen alkamista, mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Miten voisin valmistautua paremmin? Miten voisin saada kehostani vielä terveemmän?
d) Olla keskellä hoitoja. Lääkkeet, pistämiset, väsyminen, mielialanvaihtelut, punktiokivut, turpoaminen. Elämää kellon kanssa, että muistaa ottaa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Hoidoista stressaamista. Ei kuulosta hauskalta eikä ole.
e) Elää "piinapäiviä" alkionsiirron jälkeen. Nyt ei tarvitse tehdä mitään. Enää ei tarvitse yrittää. Nyt on hyvä syy rentoutua, nukkua hyvin ja syödä hyvin. Nyt on hyvä syy pyytää ylimääräisiä halauksia mieheltä. Juuri nyt olen tavallaan raskaana, joten mikä voisi olla paremmin?
Kun asiaa järkeilee, piinapäivät on paras paikka olla. Loppujen lopuksi ei hullumpaa siis.
p.s. Piinapäivät on nimitys, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Jo kyseinen sana ohjaa ajatuksia kohti piinailua. Jokainen pystyy ihan itse valitsemaan omat ajatuksensa, mutta on hölmöä, että keksimme asioille nimityksiä, jotka ohjaavat meitä naisia massoittain stressaamaan asioista. Nimeän omassa mielessäni piinapäivät rentoutumispäiviksi. Nämä päivät alkionsiirron jälkeen ovat meidän naisten hetki rentoutua ja nauttia siitä, että juuri nyt ei tarvitse yrittää yhtään mitään.
No, en ole siinä ihan onnistunut, sillä teidän muiden kirjoituksia olen käynyt lukemassa. Omasta blogistani olen sentään onnistunut pysynyt poissa. Olen myös pyrkinyt olemaan miettimättä lapsettomuutta ja ajattelemaan kevyempiä aiheita sen sijaan.
Siirron jälkeen tuskailin jo etukäteen noita tulevaa kahta viikkoa. Piinapäiviä.
Ymmärsin perjantaina, että tuskailu on aivan turhaa. Kokonaisuuden huomioiden tämä on paras mahdollinen tilanne, jossa voin olla.
Missä voisin olla nyt?
a) Olla lapsellisena lapsettomana olemisen sijaan. Tämä olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta fakta on, että en ole ja sen faktan muuttaminen nyt on hyvin vaikeaa. Samoin voisin olla viimeisilläni raskaana, mutta en ole. Ensimmäinen vaihtoehto tippuu siis pois joukosta mahdottomuutensa vuoksi.
b) Olla hoitotauolla. Tällöin ei tarvitse koko ajan miettiä lapsettomuutta ja hoitoja, mutta onhan tuo todella turhauttavaa. Aika kuluu, mutta mikään ei etene.
c) Odottaa hoitojen alkamista. Myös tämä on turhauttavaa. Kun odotan hoitojen alkamista, mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Miten voisin valmistautua paremmin? Miten voisin saada kehostani vielä terveemmän?
d) Olla keskellä hoitoja. Lääkkeet, pistämiset, väsyminen, mielialanvaihtelut, punktiokivut, turpoaminen. Elämää kellon kanssa, että muistaa ottaa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Hoidoista stressaamista. Ei kuulosta hauskalta eikä ole.
e) Elää "piinapäiviä" alkionsiirron jälkeen. Nyt ei tarvitse tehdä mitään. Enää ei tarvitse yrittää. Nyt on hyvä syy rentoutua, nukkua hyvin ja syödä hyvin. Nyt on hyvä syy pyytää ylimääräisiä halauksia mieheltä. Juuri nyt olen tavallaan raskaana, joten mikä voisi olla paremmin?
Kun asiaa järkeilee, piinapäivät on paras paikka olla. Loppujen lopuksi ei hullumpaa siis.
p.s. Piinapäivät on nimitys, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Jo kyseinen sana ohjaa ajatuksia kohti piinailua. Jokainen pystyy ihan itse valitsemaan omat ajatuksensa, mutta on hölmöä, että keksimme asioille nimityksiä, jotka ohjaavat meitä naisia massoittain stressaamaan asioista. Nimeän omassa mielessäni piinapäivät rentoutumispäiviksi. Nämä päivät alkionsiirron jälkeen ovat meidän naisten hetki rentoutua ja nauttia siitä, että juuri nyt ei tarvitse yrittää yhtään mitään.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Kolmas alkionsiirtoni
Tänään päästiin alkionsiirtoon!
Upeaa, mahtavaa ja ihanaa!
Se meidän kaunis, mutta vähän hidas tyyppi, josta eilen kerroin, oli yllättänyt ja kasvattanut itsensä kahdeksansoluiseksi juuri ennen pakastusta. Alkio oli pakastuspäivänä tutkittu vähän aiemmin ja koneelle oli kirjattu tiedot seitsemänsoluisesta alkiosta. Yllättäen tänään sulatuksessa esiin oli tullut kahdeksansoluinen alkio.
Kaikki solut olivat selvinneet sulatuksesta hienosti.
Tänään alkio siirrettiin. Nyt se on hyvässä tallessa minun kohdussani. Toivottavasti se pysyy siellä pitkään.
Kun siirto oli ohi, samalla hetkellä alkoi siis parin viikon odotus ja jännitys.
Toinen alkio jäi vielä pakastimeen. Toivottavasti siitä tulee vielä joskus pikkusisko tai pikkuveli tuolle tänään siirretylle tyypille.
Upeaa, mahtavaa ja ihanaa!
Se meidän kaunis, mutta vähän hidas tyyppi, josta eilen kerroin, oli yllättänyt ja kasvattanut itsensä kahdeksansoluiseksi juuri ennen pakastusta. Alkio oli pakastuspäivänä tutkittu vähän aiemmin ja koneelle oli kirjattu tiedot seitsemänsoluisesta alkiosta. Yllättäen tänään sulatuksessa esiin oli tullut kahdeksansoluinen alkio.
Kaikki solut olivat selvinneet sulatuksesta hienosti.
Tänään alkio siirrettiin. Nyt se on hyvässä tallessa minun kohdussani. Toivottavasti se pysyy siellä pitkään.
Kun siirto oli ohi, samalla hetkellä alkoi siis parin viikon odotus ja jännitys.
Toinen alkio jäi vielä pakastimeen. Toivottavasti siitä tulee vielä joskus pikkusisko tai pikkuveli tuolle tänään siirretylle tyypille.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Meidän alkiot
Huomenna on alkionsiirto (toivottavasti).
Meillä on pakastettuna kaksi alkiota. Ne odottavat pakastimessa ja ovat siellä valmiina sulatukseen ja valmiina siirtoon.
Kaksi ei ole kovin montaa, mutta samalla se on hurja määrä. Kaksi on äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Nuo kaksi alkiota eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat riittävän hyviä pakastettavaksi.
Toinen alkioista on kaunis, mutta hieman hidas. Ja toinen nopea hosuli, mutta vähän ruma.
(Ja tämä oli siis lääkärin tieteellinen analyysi aiheesta!)
Ensimmäinen alkioista on seitsemänsoluinen. Kaikki solut ovat kauniita, mutta niitä on vähän liian vähän. Toisessa soluja on 10. Ja ne 10 solua taas ovat vähän sinnepäin.
Se keväällä siirretty alkio oli kahdeksansoluinen, sellaisia kolme päivää vanhojen alkioiden kuuluisi olla.
Jos kaikki menee hyvin, huomenna siirretään tuo nätti, mutta vähän hidas tyyppi.
Melkoista ulkonäkösyrjintää. Lääketiede suosii kauniimpia jo alkionsiirtovaiheessa! Pienillä ei ole edes vielä elämä alussa, ja nyt jo toinen joutuu syrjityksi ulkonäkönsä takia. Rankka elämä tulossa ;)
Vaikka nuo meidän alkiomme eivät täytä kaikkia lääketieteen kriteereitä, se ei haittaa. Meille ne ovat täydellisiä silti.
p.s. Ainiin, pitäkää peukkuja huomista varten! :)
Meillä on pakastettuna kaksi alkiota. Ne odottavat pakastimessa ja ovat siellä valmiina sulatukseen ja valmiina siirtoon.
Kaksi ei ole kovin montaa, mutta samalla se on hurja määrä. Kaksi on äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Nuo kaksi alkiota eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat riittävän hyviä pakastettavaksi.
Toinen alkioista on kaunis, mutta hieman hidas. Ja toinen nopea hosuli, mutta vähän ruma.
(Ja tämä oli siis lääkärin tieteellinen analyysi aiheesta!)
Ensimmäinen alkioista on seitsemänsoluinen. Kaikki solut ovat kauniita, mutta niitä on vähän liian vähän. Toisessa soluja on 10. Ja ne 10 solua taas ovat vähän sinnepäin.
Se keväällä siirretty alkio oli kahdeksansoluinen, sellaisia kolme päivää vanhojen alkioiden kuuluisi olla.
Jos kaikki menee hyvin, huomenna siirretään tuo nätti, mutta vähän hidas tyyppi.
Melkoista ulkonäkösyrjintää. Lääketiede suosii kauniimpia jo alkionsiirtovaiheessa! Pienillä ei ole edes vielä elämä alussa, ja nyt jo toinen joutuu syrjityksi ulkonäkönsä takia. Rankka elämä tulossa ;)
Vaikka nuo meidän alkiomme eivät täytä kaikkia lääketieteen kriteereitä, se ei haittaa. Meille ne ovat täydellisiä silti.
p.s. Ainiin, pitäkää peukkuja huomista varten! :)
maanantai 8. syyskuuta 2014
Koeputkihedelmöityksiä ja alkionsiirtoja
Keskiviikkona menen kolmannen kerran alkionsiirtoon (toivottavasti).
Jo kaksi kertaa aiemmin olen mennyt samaan paikkaan mieli täynnä odotuksia ja virtsarakko täynnä hetkeä aiemmin juotua vettä. Olen kokenut kaksi erilaista alkionsiirtoa, vaikka prosessi oli ihan sama.
Kymmenestä munasolusta kypsiä oli yhdeksän. Niistä hedelmöittyi seitsemän. Edelleen tulos oli hyvä ja olin tuloksesta valtavan iloinen.
Seitsemästä munasolusta yksi siirrettiin. Jäljelle jäänyttä kuutta ryhdyttiin jatkoviljelemään. Viikko siirron jälkeen sain kotiin kirjeen. Loput alkiot olivat menneet roskiin. Ne eivät olleet lähteneet jakautumaan vaadittavalla tavalla.
Itkin kirjettä lukiessani. Istutettuun alkioon en uskonut. En tuntenut olevani raskaana. Olin vain turvonnut, isomahainen ja näytin siltä kuin olisin raskaana.
Kuukautiset alkoivat tiputellen noin viikko siirron jälkeen ja 10 päivää alkionsiirron jälkeen vuoto oli jo runsasta. Ihan liian aikaisin. Ei tarvinnut jännittää raskaustestin tulosta.
Muistan edelleen hyvin ensimmäisen kiertopäivän. Sinä päivänä kävelin kadulla ja itkin valtoimenaan. Ajattelin, että en ikinä onnistuisi tulemaan raskaaksi.
Toinen munasolujen keräys oli sujunut paremmin. Tunsin olevani valmis keräykseen, keräys sattui vähemmän ja fyysinen oloni oli parempi.
Munarakkuloita oli taas parikymmentä ja niistä löytyi jälleen 10 munasolua. Kaikki olivat kypsiä ja niistä hedelmöittyi kahdeksan. Saimme pian tietää, että alkioista yksi siirretään ja kaksi pakastetaan. Kaksi pakastetaan! Äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Mahtavaa!
Kaikki sujui hyvin. Tunsin, että nyt voisin tulla raskaaksi. Kiinnittymisen tunsin kaksi päivää siirron jälkeen voimakkaana nipistelynä. Piinapäivien aikana aavistin olevani raskaana. Olin asiasta lähes varma, vaikka minulla ei ollut fyysisiä oireita, joista olisin voinut sen päätellä.
Kun raskaustestin aika koitti, se kertoi sen, minkä sisimmässäni aavistin jo. Olin raskaana.
Harmi, ettei raskaus kestänyt loppuun saakka.
Jo kaksi kertaa aiemmin olen mennyt samaan paikkaan mieli täynnä odotuksia ja virtsarakko täynnä hetkeä aiemmin juotua vettä. Olen kokenut kaksi erilaista alkionsiirtoa, vaikka prosessi oli ihan sama.
Ensimmäinen IVF
Ensimmäinen munasolujen keräys oli rankka. Kipu oli kova. Munarakkuloita oli parikymmentä ja niistä löytyi 10 munasolua. 10, sehän on monta, ajattelin keräyksen jälkeen.Kymmenestä munasolusta kypsiä oli yhdeksän. Niistä hedelmöittyi seitsemän. Edelleen tulos oli hyvä ja olin tuloksesta valtavan iloinen.
Seitsemästä munasolusta yksi siirrettiin. Jäljelle jäänyttä kuutta ryhdyttiin jatkoviljelemään. Viikko siirron jälkeen sain kotiin kirjeen. Loput alkiot olivat menneet roskiin. Ne eivät olleet lähteneet jakautumaan vaadittavalla tavalla.
Itkin kirjettä lukiessani. Istutettuun alkioon en uskonut. En tuntenut olevani raskaana. Olin vain turvonnut, isomahainen ja näytin siltä kuin olisin raskaana.
Kuukautiset alkoivat tiputellen noin viikko siirron jälkeen ja 10 päivää alkionsiirron jälkeen vuoto oli jo runsasta. Ihan liian aikaisin. Ei tarvinnut jännittää raskaustestin tulosta.
Muistan edelleen hyvin ensimmäisen kiertopäivän. Sinä päivänä kävelin kadulla ja itkin valtoimenaan. Ajattelin, että en ikinä onnistuisi tulemaan raskaaksi.
Toinen IVF
Tasan viisi kuukautta myöhemmin olen jälleen alkionsiirtohuoneessa.Toinen munasolujen keräys oli sujunut paremmin. Tunsin olevani valmis keräykseen, keräys sattui vähemmän ja fyysinen oloni oli parempi.
Munarakkuloita oli taas parikymmentä ja niistä löytyi jälleen 10 munasolua. Kaikki olivat kypsiä ja niistä hedelmöittyi kahdeksan. Saimme pian tietää, että alkioista yksi siirretään ja kaksi pakastetaan. Kaksi pakastetaan! Äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Mahtavaa!
Kaikki sujui hyvin. Tunsin, että nyt voisin tulla raskaaksi. Kiinnittymisen tunsin kaksi päivää siirron jälkeen voimakkaana nipistelynä. Piinapäivien aikana aavistin olevani raskaana. Olin asiasta lähes varma, vaikka minulla ei ollut fyysisiä oireita, joista olisin voinut sen päätellä.
Kun raskaustestin aika koitti, se kertoi sen, minkä sisimmässäni aavistin jo. Olin raskaana.
Harmi, ettei raskaus kestänyt loppuun saakka.
Ensimmäinen pakastealkionsiirto
Ylihuomenna luvassa on ensimmäinen pakastealkionsiirto. Viime kerrasta tuolla alkionsiirtohuoneessa on lähes kuusi kuukautta. Näin ne vuodet vierivät, parin yrityksen vuosivauhdilla. Olen väsynyt odottamaan. Toivottavasti keskiviikko tuottaa tuloksia.sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Lähempänä siirtoa
Kävin perjantaina taas lääkärillä. Tarkoituksena oli tarkistaa, onko kaikki kunnossa alkionsiirtoa varten.
Kohtu oli ok, ja limakalvo 6mm paksu. Kuulostaa vähältä. Aiemmin kuusi millimetriä paksu limakalvo on ollut ihan liian vähän raskautumiseen. Onnekseni ei enää. Lääkäri kertoi uusimmista tutkimuksista, joiden mukaan 6-8mm on ideaalipaksuus onnistumisen kannalta.
Jihuu siis! Kohdun limakalvo on valmis ottamaan vastaan kerran jäädytetyn ja kerran sulatetun minipalleron.
Nyt alkoi myös lugesteron-kuuri. Toisin sanoen kolme kertaa päivässä tabletti sisään ja mömmöt alkkareissa loppupäivän ajan. Mikä etuoikeus! Nyt leikitään, että ovulaatio on jo tapahtunut. Vaikka sehän on estetty kokonaan zumenonilla. Lääkkeet ovat ihmeellisiä.
Zumenonin ja lugesteronin kanssa minulla on siis lääkkeet kasassa seuraaviksi viikoiksi. Toivottavasti käytän noita vielä noin 10 viikkoa eteenpäin. (Se tietysti tarkoittaisi maailman parhaita uutisia.)
Siirtopäiväksi sovittiin keskiviikko. Olen innoissani!
Keskiviikkoon asti joudun jännittämään, selviääkö alkio sulatuksesta. Joudun järjestämään työpäiväni niin, että voin olla pois siirron vuoksi. Lopulta tuo voi olla ihan turhaa, jos jo sulatus epäonnistuu.
Lääkärikäynnin jälkeen tajusin jotain. Kun siirto on tehty, olen tavallaan raskaana. Siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivista, ryhdytään laskemaan raskausviikkoja. Tällä hetkellä elän noita ensimmäisiä raskausviikkoja.
Ilman alkiota toki. Silti tuo oma kieroutunut ajatukseni hymyilyttää suuresti. Olen raskaana. Salaa itseltänikin.
Kohtu oli ok, ja limakalvo 6mm paksu. Kuulostaa vähältä. Aiemmin kuusi millimetriä paksu limakalvo on ollut ihan liian vähän raskautumiseen. Onnekseni ei enää. Lääkäri kertoi uusimmista tutkimuksista, joiden mukaan 6-8mm on ideaalipaksuus onnistumisen kannalta.
Jihuu siis! Kohdun limakalvo on valmis ottamaan vastaan kerran jäädytetyn ja kerran sulatetun minipalleron.
Nyt alkoi myös lugesteron-kuuri. Toisin sanoen kolme kertaa päivässä tabletti sisään ja mömmöt alkkareissa loppupäivän ajan. Mikä etuoikeus! Nyt leikitään, että ovulaatio on jo tapahtunut. Vaikka sehän on estetty kokonaan zumenonilla. Lääkkeet ovat ihmeellisiä.
Zumenonin ja lugesteronin kanssa minulla on siis lääkkeet kasassa seuraaviksi viikoiksi. Toivottavasti käytän noita vielä noin 10 viikkoa eteenpäin. (Se tietysti tarkoittaisi maailman parhaita uutisia.)
Siirtopäiväksi sovittiin keskiviikko. Olen innoissani!
Keskiviikkoon asti joudun jännittämään, selviääkö alkio sulatuksesta. Joudun järjestämään työpäiväni niin, että voin olla pois siirron vuoksi. Lopulta tuo voi olla ihan turhaa, jos jo sulatus epäonnistuu.
Lääkärikäynnin jälkeen tajusin jotain. Kun siirto on tehty, olen tavallaan raskaana. Siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivista, ryhdytään laskemaan raskausviikkoja. Tällä hetkellä elän noita ensimmäisiä raskausviikkoja.
Ilman alkiota toki. Silti tuo oma kieroutunut ajatukseni hymyilyttää suuresti. Olen raskaana. Salaa itseltänikin.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Pakastealkionsiirtokierto ja muita hankalia sanoja
Voihan Zumenon!
Mitä luulette, voisikohan zumenon toimia kirosanana? Tällä hetkellä tuo käyttö sopisi minulle hyvin. Hemmetin lääkkeet!
Olen syönyt zumenonia nyt reilun viikon ajan kolme kertaa päivässä. Tuona aikana olen saanut yhtenä päivänä vatsani sekaisin. Toisena päivänä olen saanut turvotusta ja ilmavaivoja. Kolmantena päivänä olen ollut masennuksesta lamaantunut ja varma siitä, että ei tästä kierrosta mitään tule.
Kaikki nuo edellä mainitut oireet ovat luultavimmin zumenonin aikaansaannosta. Vatsa ei yleensä aiheuta haasteita ja masennus on kaverinani kuukaudessa vain sen yhden päivän juuri ennen kuukautisten alkamista. Muun ajan kuukaudesta olen valmis onnistumaan.
Mitä jos meidän alkiot ei selviä sulatuksesta? Mitä jos me ei onnistuta koskaan? Tämä ei ole minä, nämä eivät ole minun ajatuksiani, vaan pikkuriikkisten tablettien tuomia. Kivoja kavereita nuo tabletit. Mutta en valita, pientähän tämä on piikityksiin ja munasolujen kasvatukseen verrattuna. Helppo homma.
Silti, tällä hetkellä en kaipaisi zumenonin luomaa harmaata olotilaa hetkeksikään.
Haluaisin olla joka hetki innoissani tulevasta pakastealkionsiirrosta. Ja tällä hetkellä olenkin! Pakastealkionsiirto saattaa olla edessä ensi viikolla, ja minä olen ihmeissäni. Samaan aikaan kaikki tapahtuu niin hitaasti, mutta toisaalta niin nopeasti.
Meillä on pakastimessa kaksi alkiota. Niistä sulatetaan toinen. Ja jos se selviää sulatuksesta, saan olla ainakin hetken aikaa raskaana. Ainakin raskaustestiin asti.
Nyt siis peukut pystyyn, että sulatus onnistuu. Eri lapsettomuusklinikoiden nettisivujen mukaan pakastetuista alkioista selviää sulatuksen jälkeen 70-90% alkioista. Onneksi luku on melko iso. Oman klinikkamme lukua en tiedä.
Sulatuksesta selviäminen ei tietysti riitä ihan loppuun asti.
Väestöliitön mukaan noin joka neljäs pakastetun alkion siirto johtaa kliiniseen raskauteen. Synnytykseen johtavan raskauden alkamisen todennäköisyys on noin 15 % alkionsiirtoa kohti.
15%. Se ei ole kovin iso luku. Oikeastaan tässä yhteydessä se on aivan pikkuriikkinen.
Pikkuriikkinen määrä onnea riittäisi kuitenkin siihen, että me onnistuisimme.
Seuraava lääkärikäynti on perjantaina. Silloin kuulen pyritäänkö siirtoon ensi viikolla vai jatketaanko kohdun kalvon kasvattamista zumenonilla pidemmälle.
Mitä luulette, voisikohan zumenon toimia kirosanana? Tällä hetkellä tuo käyttö sopisi minulle hyvin. Hemmetin lääkkeet!
Olen syönyt zumenonia nyt reilun viikon ajan kolme kertaa päivässä. Tuona aikana olen saanut yhtenä päivänä vatsani sekaisin. Toisena päivänä olen saanut turvotusta ja ilmavaivoja. Kolmantena päivänä olen ollut masennuksesta lamaantunut ja varma siitä, että ei tästä kierrosta mitään tule.
Kaikki nuo edellä mainitut oireet ovat luultavimmin zumenonin aikaansaannosta. Vatsa ei yleensä aiheuta haasteita ja masennus on kaverinani kuukaudessa vain sen yhden päivän juuri ennen kuukautisten alkamista. Muun ajan kuukaudesta olen valmis onnistumaan.
Mitä jos meidän alkiot ei selviä sulatuksesta? Mitä jos me ei onnistuta koskaan? Tämä ei ole minä, nämä eivät ole minun ajatuksiani, vaan pikkuriikkisten tablettien tuomia. Kivoja kavereita nuo tabletit. Mutta en valita, pientähän tämä on piikityksiin ja munasolujen kasvatukseen verrattuna. Helppo homma.
Silti, tällä hetkellä en kaipaisi zumenonin luomaa harmaata olotilaa hetkeksikään.
Haluaisin olla joka hetki innoissani tulevasta pakastealkionsiirrosta. Ja tällä hetkellä olenkin! Pakastealkionsiirto saattaa olla edessä ensi viikolla, ja minä olen ihmeissäni. Samaan aikaan kaikki tapahtuu niin hitaasti, mutta toisaalta niin nopeasti.
Meillä on pakastimessa kaksi alkiota. Niistä sulatetaan toinen. Ja jos se selviää sulatuksesta, saan olla ainakin hetken aikaa raskaana. Ainakin raskaustestiin asti.
Nyt siis peukut pystyyn, että sulatus onnistuu. Eri lapsettomuusklinikoiden nettisivujen mukaan pakastetuista alkioista selviää sulatuksen jälkeen 70-90% alkioista. Onneksi luku on melko iso. Oman klinikkamme lukua en tiedä.
Sulatuksesta selviäminen ei tietysti riitä ihan loppuun asti.
Väestöliitön mukaan noin joka neljäs pakastetun alkion siirto johtaa kliiniseen raskauteen. Synnytykseen johtavan raskauden alkamisen todennäköisyys on noin 15 % alkionsiirtoa kohti.
15%. Se ei ole kovin iso luku. Oikeastaan tässä yhteydessä se on aivan pikkuriikkinen.
Pikkuriikkinen määrä onnea riittäisi kuitenkin siihen, että me onnistuisimme.
Seuraava lääkärikäynti on perjantaina. Silloin kuulen pyritäänkö siirtoon ensi viikolla vai jatketaanko kohdun kalvon kasvattamista zumenonilla pidemmälle.
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Kuinka valmistautua alkionsiirtoon?
Tällä hetkellä omat ajatukseni pyörivät pakastealkionsiirron ympärillä. Sen vuoksi ryhdyin kokoamaan tänne listaa asioita, mitä voisin tehdä valmistautuakseni tulevaan alkionsiirtoon.
Suunnitelmani on tällä hetkellä seuraavanlainen.
p.s. Samat asiat pyörivät tällä hetkellä mielessä muillakin, ks. Toiveena vauva -blogin kirjoitus eiliseltä.
Suunnitelmani on tällä hetkellä seuraavanlainen.
- Syön ainakin kaikkia tärkeimpiä vitamiineja. (Näistä voisin koota erillisen blogipostauksen.)
- En juo kahvia. (Yli viisi kuppia heikentää IVF:n onnistumistodennäköisyyttä todistetusti, mutta tuskin pienemmästäkään määrästä hyötyä on.)
- En juo alkoholia. (Tästä on tosin eri lähteissä hieman ristiriitaista tietoa liittyen siihen, onko parempi olla täysin ilman alkoholia vai auttaisiko pieni määrä punaviinia kiinnittymiseen.).
- Vältän soijaa (joka aiheuttaa hiirillä hedelmättömyyttä).
- Nukun riittävästi. (Vähintään 8 tuntia yössä.)
- Liikun sopivasti. En tee rääkkitreeniä, mutta liikun sen verran, että verenkierto toimii kunnolla.
- Käyn akupunktiossa juuri ennen alkionsiirtoa, sillä akupunktio parantaa onnistumisen todennäköisyyttä.
- Lämmitän vatsaani lämmitettävällä viljapussilla tai lämmitetyllä merisuolalla ennen alkionsiirtoa.
- Pidän itseni lämpöisenä akupunktiohoitajani ohjeiden mukaan: laitan villasukat jalkaan, syön lämmintä ruokaa, juon teetä ja lämmitän jalkojani lämmitettävällä viljapussilla tai lämmitetyllä merisuolalla.
- Juon riittävästi vettä, mieluiten lämpöisenä teen muodossa.
- En hanki pelleä paikalle alkionsiirtoon, mutta pyydän miestäni hoitamaan pellen virkaa. (Pelle-shown hyödyistä IVF:n onnistumisessa kerrotaan esimerkiksi täällä).
- En käytä hajuvettä, sillä joidenkin lähteiden mukaan ylimääräiset tuoksut voivat haitata kiinnittymistä.
- Nauran ja iloitsen mahdollisimman paljon.
- Rentoudun, teen meditaatioharjoituksia ja uskon tulevani raskaaksi.
Onko teillä muilla vinkkejä, kuinka voisin valmistautua alkionsiirtoon? Kuinka voisin parantaa alkion kiinnittymisen todennäköisyyttä? Mitä itse olette tehneet, tai ajattelitte tehdä tuoresiirron tai pakastealkionsiirron onnistumiseksi?
p.s. Samat asiat pyörivät tällä hetkellä mielessä muillakin, ks. Toiveena vauva -blogin kirjoitus eiliseltä.
maanantai 25. elokuuta 2014
Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin
Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Tämän neuvon sain vyöhyketerapeutiltani muutama kuukausi sitten. Hän tarkoitti lapsettomuutta, ja oli oikeassa siinä, että se vaara on olemassa meillä kaikilla, jotka saamme nauttia lapsettomuudesta seuranamme.
Vyöhyketerapeuttini on herttainen vanhempi nainen, joka jaksaa aina suhtautua positiivisesti mahdollisuuksiimme saada oma vauva.
Ensitapaamisestamme on jo melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen olen käynyt hänen luonaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Samalla olemme tulleet tutuiksi ja jutelleet kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyen. Hormonihoidoista, parisuhteesta, peloistani, haaveistani.
Aluksi halusin kokeilla, auttaisiko pelkkä vyöhyketerapia minua tulemaan raskaaksi. Ei auttanut. Sen jälkeen olen kokeillut hormonihoitojen yhteydessä, tukisiko vyöhyketerapia noita lapsettomuusklinikan hoitoja.
En osaa sanoa, onko vyöhyketerapiahoidoista ollut fyysistä hyötyä hormonihoitojen rinnalla. Fyysisiä vaikutuksia niillä on ollut, sen tiedän. Erään hoitokerran jälkeen kilpirauhaseni käynnistyi oikein kunnolla, ja olin täysin ylienerginen pari päivää vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Hoidon jälkeisenä yönä olin niin energinen, etten saanut nukuttua. Syy ylikierroksilla oloon oli päivänselvä. Etukäteen en olisi uskonut tuollaista mahdolliseksi, mutta itse sen kokeneena en voi väittää vastaankaan.
Silti fyysistä puolta isompana asiana olen pitänyt sitä, että nuo käynnit ovat olleet äärimmäisen rentouttavia ja tärkeitä henkisen jaksamisen kannalta. Hoito tuntuu hyvältä, rentouttaa ja samalla saan jutella koko hoidon ajan tutulle ihmiselle lapsettomuuden tuskista ja hormonihoitojen etenemisestä.
Vyöhyketerapeutiltani olen myös saanut tuon ehkä parhaan neuvon lapsettomuuteen liittyen. Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Se olisi niin helppoa. Antaa lapsettomuuden syödä itseään sisältäpäin.
Tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. En aio antaa. En anna sille periksi. Kävi miten kävi, tuosta on pidettävä kiinni. Siinä ilmainen neuvo teille muillekin. Lapsettomuushoitojen tuloksiin ei välttämättä pysty itse täysin vaikuttamaan teki mitä tahansa. Mutta omaan pääkoppaan voi. Kävi miten kävi, älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Keskenmenon jälkeen olen käynyt vyöhyketerapeutilla hoidossa kolme kertaa valmistaakseni kehoani tulevaan. Tänään kävin tapaamassa vyöhyketerapeuttiani viimeksi. Hän on sitä mieltä, että kehoni on valmis tulemaan raskaaksi. Että hän löytää kehostani ainoastaan hyvin pieniä vikoja, jotka eivät mitenkään haittaa raskaaksi tulemistani.
Kommentit ovat hyväntahtoisella tavalla täysin hupsuja, mutta hupsuus ei haittaa. Otan niistä kaiken ilon irti. Vakuutan itselleni, että näin on. Olen valmis tulemaan raskaaksi ja pysymään raskaana.
Nyt tuohon olisi myös hyvä mahdollisuus, sillä tänään alkoi uusi kierto. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tässä kierrossa päästään tekemään pakastealkionsiirto. Tänään aloitin zumenonin ja varasin ajan kontrolliultraan.
Nyt alkaa toden teolla valmistautuminen pakastealkionsiirtoon.
Tämän neuvon sain vyöhyketerapeutiltani muutama kuukausi sitten. Hän tarkoitti lapsettomuutta, ja oli oikeassa siinä, että se vaara on olemassa meillä kaikilla, jotka saamme nauttia lapsettomuudesta seuranamme.
Vyöhyketerapeuttini on herttainen vanhempi nainen, joka jaksaa aina suhtautua positiivisesti mahdollisuuksiimme saada oma vauva.
Ensitapaamisestamme on jo melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen olen käynyt hänen luonaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Samalla olemme tulleet tutuiksi ja jutelleet kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyen. Hormonihoidoista, parisuhteesta, peloistani, haaveistani.
Aluksi halusin kokeilla, auttaisiko pelkkä vyöhyketerapia minua tulemaan raskaaksi. Ei auttanut. Sen jälkeen olen kokeillut hormonihoitojen yhteydessä, tukisiko vyöhyketerapia noita lapsettomuusklinikan hoitoja.
En osaa sanoa, onko vyöhyketerapiahoidoista ollut fyysistä hyötyä hormonihoitojen rinnalla. Fyysisiä vaikutuksia niillä on ollut, sen tiedän. Erään hoitokerran jälkeen kilpirauhaseni käynnistyi oikein kunnolla, ja olin täysin ylienerginen pari päivää vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Hoidon jälkeisenä yönä olin niin energinen, etten saanut nukuttua. Syy ylikierroksilla oloon oli päivänselvä. Etukäteen en olisi uskonut tuollaista mahdolliseksi, mutta itse sen kokeneena en voi väittää vastaankaan.
Silti fyysistä puolta isompana asiana olen pitänyt sitä, että nuo käynnit ovat olleet äärimmäisen rentouttavia ja tärkeitä henkisen jaksamisen kannalta. Hoito tuntuu hyvältä, rentouttaa ja samalla saan jutella koko hoidon ajan tutulle ihmiselle lapsettomuuden tuskista ja hormonihoitojen etenemisestä.
Vyöhyketerapeutiltani olen myös saanut tuon ehkä parhaan neuvon lapsettomuuteen liittyen. Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Se olisi niin helppoa. Antaa lapsettomuuden syödä itseään sisältäpäin.
Keskenmenon jälkeen olen käynyt vyöhyketerapeutilla hoidossa kolme kertaa valmistaakseni kehoani tulevaan. Tänään kävin tapaamassa vyöhyketerapeuttiani viimeksi. Hän on sitä mieltä, että kehoni on valmis tulemaan raskaaksi. Että hän löytää kehostani ainoastaan hyvin pieniä vikoja, jotka eivät mitenkään haittaa raskaaksi tulemistani.
Kommentit ovat hyväntahtoisella tavalla täysin hupsuja, mutta hupsuus ei haittaa. Otan niistä kaiken ilon irti. Vakuutan itselleni, että näin on. Olen valmis tulemaan raskaaksi ja pysymään raskaana.
Nyt tuohon olisi myös hyvä mahdollisuus, sillä tänään alkoi uusi kierto. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tässä kierrossa päästään tekemään pakastealkionsiirto. Tänään aloitin zumenonin ja varasin ajan kontrolliultraan.
Nyt alkaa toden teolla valmistautuminen pakastealkionsiirtoon.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Lääkärikäynti
Kävin tällä viikolla lääkärissä keskenmenon jälkitarkastuksessa. Kirjoitin käynnistä pitkän tekstin tänne blogiin, mutta sitten nettiselaimeen tuli jokin vika ja tallennus epäonnistui. Hups, niin hävisi teksti taivaan tuuliin.
Sekin vielä. Ensin lapsettomuus ja sitten tekstitkään ei pysy tallessa. Tiedätte varmasti tunteen. Kirjoitan nyt uuden tekstin ja yritän tallentaa sen ajoissa, ennen kuin teksti taas häviää.
Kävin siis lääkärissä. Julkisella puolella hoidoissa ei ole omaa lääkäriä, mutta olen kulkenut klinikalla jo niin monta kertaa, että luulin tavanneeni kaikki klinikan lääkärit. Tällä kertaa lääkäri oli minulle uusi. Loppukäynti meni sen mukaisesti.
Ensin katsottiin kohtu. Se oli puhdistunut hyvin. Sain lääkäriltä luvan uuteen yritykseen ja pakastealkionsiirtoon. (Jihuu!)
Lääkäri olisi ollut valmis tekemään siirron jo tässä kierrossa. Kerroin hänelle itse, että aiempien lääkärien kanssa on sovittu hormonaalisesta kierrosta. Kerroin tilanteestani vielä tarkemmin, jonka jälkeen lääkäri kommentoi, että hormonaalinen kierto on varmasti hyvä idea.
Sen jälkeen lääkäri sähläsi lääkereseptini kanssa. Luuli minulla olevan käyttämättömän Zumenon-reseptin eikä aikonut kirjoittaa uutta. Minähän en ole voinut tarvita reseptiä, koska keväällä tehtiin IVF ja Zumenonia käytetään vain pakastealkionsiirroissa. Epäilin lääkäriä ja muistelin jo käyttäneeni Zumenonia. Lopulta hän suostui tarkistamaan asian koneelta, löysi sieltä tiedot ja totesi minun olleen oikeassa.
Lopuksi juttelin lääkärille siitä, kuinka sain keskenmenon heti, kun lopetin progesteronilääkityksen keväällä. Että epäilen tuon vaikuttaneen asiaan. Lääkäri ei väittänyt vastaan. Hän ei myöskään myöntänyt tuota, mutta kuunteli ja halusi huomioida asian jatkossa.
Lääkäri ei ottanut kilpirauhaseni tilannetta puheeksi enkä minä myöskään. Hän ei luultavasti edes tiedoistaan huomannut minun sairastavan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Yritän nyt hoitaa kilpirauhasarvoni kuntoon ennen seuraavaa yritystä. En halua, että niistä tulee myöhemmin ongelmaa.
Lääkärikäynti meni kaiken kaikkiaan hyvin, mutta hoidot olisivat voineet mennä myös vähän pieleen, jos en olisi itse pitänyt huolta tilanteestani. Itselläni on lapsettomuushoidoista vähän huonoja kokemuksia. Pari vuotta sitten yksityinen lapsettomuusklinikka ei tehnyt kunnollisia perustutkimuksia alkuun. Hoitojen jälkeen minulta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, kun itse hankin lähetteen ja mittautin arvot.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Millaisista asioista olette itse joutuneet huolehtimaan hoitojen yhteydessä? Onko se itse asiassa ihan ok, että itse joutuu myös huolehtimaan hoidostaan ja ettei lääkäreihin voi luottaa sokeana? Vai onko kaikki sujunut niin hyvin, ettei tällaiset asiat ole tulleet mieleen?
Sekin vielä. Ensin lapsettomuus ja sitten tekstitkään ei pysy tallessa. Tiedätte varmasti tunteen. Kirjoitan nyt uuden tekstin ja yritän tallentaa sen ajoissa, ennen kuin teksti taas häviää.
Ensin katsottiin kohtu. Se oli puhdistunut hyvin. Sain lääkäriltä luvan uuteen yritykseen ja pakastealkionsiirtoon. (Jihuu!)
Lääkäri olisi ollut valmis tekemään siirron jo tässä kierrossa. Kerroin hänelle itse, että aiempien lääkärien kanssa on sovittu hormonaalisesta kierrosta. Kerroin tilanteestani vielä tarkemmin, jonka jälkeen lääkäri kommentoi, että hormonaalinen kierto on varmasti hyvä idea.
Sen jälkeen lääkäri sähläsi lääkereseptini kanssa. Luuli minulla olevan käyttämättömän Zumenon-reseptin eikä aikonut kirjoittaa uutta. Minähän en ole voinut tarvita reseptiä, koska keväällä tehtiin IVF ja Zumenonia käytetään vain pakastealkionsiirroissa. Epäilin lääkäriä ja muistelin jo käyttäneeni Zumenonia. Lopulta hän suostui tarkistamaan asian koneelta, löysi sieltä tiedot ja totesi minun olleen oikeassa.
Lopuksi juttelin lääkärille siitä, kuinka sain keskenmenon heti, kun lopetin progesteronilääkityksen keväällä. Että epäilen tuon vaikuttaneen asiaan. Lääkäri ei väittänyt vastaan. Hän ei myöskään myöntänyt tuota, mutta kuunteli ja halusi huomioida asian jatkossa.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Millaisista asioista olette itse joutuneet huolehtimaan hoitojen yhteydessä? Onko se itse asiassa ihan ok, että itse joutuu myös huolehtimaan hoidostaan ja ettei lääkäreihin voi luottaa sokeana? Vai onko kaikki sujunut niin hyvin, ettei tällaiset asiat ole tulleet mieleen?
keskiviikko 6. elokuuta 2014
Kuukautiset keskenmenon jälkeen - ja kuinka hoitotarina jatkuu
Keskenmenon jälkeen minulla kesti seitsemän viikkoa, että verenvuoto loppui. Verenvuodon loppumisen jälkeen meni 23 päivää, että ensimmäiset kuukautiset tulivat. Tuossa vaiheessa keskenmenosta oli siis kulunut yli 10 viikkoa.
En ole varmaankaan koskaan iloinnut kuukautisten alkamista niin paljon. Se oli oudolla tavalla ihana jälleennäkeminen. Samanaikaisesti se oli rankkaa, sillä kuukautiseni eivät ole koskaan olleet niin runsaat. Mutta toki se oli pientä keskenmenon verenvuotoon verrattuna.
Toiset kuukautiset alkoivat 28 päivää myöhemmin.
Nyt minulla on ollut jo kahdet kuukautiset keskenmenon jälkeen. Kahdet kuukautiset oli se aika, jonka lääkäri etukäteen määräsi odotettavaksi ennen uusia hoitokokeiluja. Nyt saatan olla kohdun osalta valmis uusiin haasteisiin.
Huomenna hoitotarina jatkuu. Menen käymään lapsettomuusklinikalla. Siellä katsotaan kohdun tila. Ja sitten kuulen, milloin pääsemme jatkamaan yrittämistä.
Toisen IVF:n jäljiltä meillä on kaksi alkiota pakastimessa. Ne eivät ole täydellisiä, mutta ihan hyviä. Riittävän hyviä pakastettavaksi. Ensimmäisen keräyksen jäljiltä pakastimeen ei saatu mitään. Kaksi alkiota pakastimessa on siis äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Pakastetut alkiot ovat loistava syy olla iloinen ja hymyillä!
Pakastealkionsiirto on minulla tarkoitus tehdä hormonaaliseen kiertoon. Tuo siksi, että oma kiertoni on epäsäännöllinen. Tässä onkin suurinpiirtein kaikki, mitä tiedän tällä hetkellä. Mutta huomisen jälkeen olen viisaampi.
En ole varmaankaan koskaan iloinnut kuukautisten alkamista niin paljon. Se oli oudolla tavalla ihana jälleennäkeminen. Samanaikaisesti se oli rankkaa, sillä kuukautiseni eivät ole koskaan olleet niin runsaat. Mutta toki se oli pientä keskenmenon verenvuotoon verrattuna.
Toiset kuukautiset alkoivat 28 päivää myöhemmin.
Nyt minulla on ollut jo kahdet kuukautiset keskenmenon jälkeen. Kahdet kuukautiset oli se aika, jonka lääkäri etukäteen määräsi odotettavaksi ennen uusia hoitokokeiluja. Nyt saatan olla kohdun osalta valmis uusiin haasteisiin.
Huomenna hoitotarina jatkuu. Menen käymään lapsettomuusklinikalla. Siellä katsotaan kohdun tila. Ja sitten kuulen, milloin pääsemme jatkamaan yrittämistä.
Toisen IVF:n jäljiltä meillä on kaksi alkiota pakastimessa. Ne eivät ole täydellisiä, mutta ihan hyviä. Riittävän hyviä pakastettavaksi. Ensimmäisen keräyksen jäljiltä pakastimeen ei saatu mitään. Kaksi alkiota pakastimessa on siis äärettömän paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Pakastetut alkiot ovat loistava syy olla iloinen ja hymyillä!
Pakastealkionsiirto on minulla tarkoitus tehdä hormonaaliseen kiertoon. Tuo siksi, että oma kiertoni on epäsäännöllinen. Tässä onkin suurinpiirtein kaikki, mitä tiedän tällä hetkellä. Mutta huomisen jälkeen olen viisaampi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)