Samaan aikaan kun jaan kokemuksiani keskenmenostani täällä blogissa, pohdin reaalimaailmassa kenelle kertoisin tapahtuneesta ja kenelle jättäisin kertomatta.
Kun sain keskenmenon, olin seitsemännellä viikolla raskaana. Raskaudestani tiesi muutama läheinen ystävä sekä minun ja mieheni sisaret. Kaikki heistä tiesivät myös lapsettomuushoidoista ja osasivat kysyä niiden tuloksia. Lisäksi keskenmenosta kerroin läheisimmälle työkaverilleni, sillä koin, että olin hänelle selityksen velkaa.
Äidilleni en ollut kertonut raskaudestani enkä myöskään ole kertonut keskenmenosta. Jostain syystä en osaa jutella hänen kanssaan vaikeista asioista kuten lapsettomuudesta. Meidän perheessä ei ole koskaan puhuttu vaikeuksista eikä tunteista. Nyt pelkään suorasukaisia kommentteja keskenmenoon ja myöhempiä uteluita mahdollisesta uudesta raskaudesta.
Tiedän äitini arvaavan, että meillä on vaikeuksia lapsen saamisessa. Hän on itse kokenut samoja ongelmia minua odottaessaan.
Nyt kun sain keskenmenon tuntuu väärältä, ettei äitini tiedä mitään koko asiasta. Mutta tuntuisi myös hieman omituiselta kertoa asiasta näin jälkikäteen.
Olen pohtinut muutamana päivänä, pitäisikö minun kertoa asiasta äidilleni. Ehkä hän ymmärtäisi minua sen jälkeen paremmin. Lisäksi mietin, kertoisinko asiasta avoimemmin muillekin ystävilleni. Se voisi syventää ystävyyssuhteita.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kaukaisemmaksi asiaksi keskenmeno muuttuu. Yhtäkkiä se ei olekaan enää ajankohtainen asia. Ehkä käy niin, että ajan kuluessa asian kertominen vain jää pois päiväjärjestyksestä. Tai toisaalta voi käydä niin, että asiasta on myöhemmin helpompi puhua.
Kenelle te lukijat olette kertoneet raskaudesta ja mahdollisesta keskenmenosta? Millaiset muistot kertomisesta jäi? Oliko parempi olla hiljaa vai puhua asiasta ääneen?
maanantai 28. huhtikuuta 2014
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Miksi kirjoitan lapsettomuusblogia?
Ihmisillä on erilaisia tapoja reagoida keskenmenoon. Toiset haluavat olla hiljaa, toiset haluavat puhua taukoamatta. Minä päätin kirjoittaa.
Tällä viikolla yksi pieni reilun seitsemän viikon ajanjakso päättyi. Olin tullut raskaaksi toisesta IVF-hoidostani ja toivoin toki, että raskaus kestäisi loppuun saakka. Tuo toive ei kuitenkaan toteutunut, vaan sain keskenmenon juuri ennen elämäni ensimmäistä varhaisultraa.
Keskenmenon jälkeen halusin aloittaa jotakin uutta ja löytää tavan, jolla saisin purettua omaa pahaa oloani ja rohkaistua itseäni positiivisuuteen. Tämä blogi on nyt tuo kanava.
Toivon, että blogin avulla voin edesauttaa sitä, ettei ajatuksissani elämäni jakaudu pelkästään vaiheiseen ennen keskenmenoa ja keskenmenon jälkeen vaan myös vaiheisiin ennen blogia ja sen perustamisen jälkeen.
Ensisijainen tarkoitus blogillani tällä hetkellä on toimia itselleni terapiana. Jos samalla löydän lukijoita, niin olen siitä kovin iloinen. Ehkä opin matkalla itse jotain uutta - ja jos oikein hyvin käy, ehkä joku muukin oppii jotain blogini kautta.
Tällä hetkellä koen blogista alkuinnostusta. Katsotaan kuinka kauan samanlainen innostus kestää.
Tällä viikolla yksi pieni reilun seitsemän viikon ajanjakso päättyi. Olin tullut raskaaksi toisesta IVF-hoidostani ja toivoin toki, että raskaus kestäisi loppuun saakka. Tuo toive ei kuitenkaan toteutunut, vaan sain keskenmenon juuri ennen elämäni ensimmäistä varhaisultraa.
Keskenmenon jälkeen halusin aloittaa jotakin uutta ja löytää tavan, jolla saisin purettua omaa pahaa oloani ja rohkaistua itseäni positiivisuuteen. Tämä blogi on nyt tuo kanava.
Toivon, että blogin avulla voin edesauttaa sitä, ettei ajatuksissani elämäni jakaudu pelkästään vaiheiseen ennen keskenmenoa ja keskenmenon jälkeen vaan myös vaiheisiin ennen blogia ja sen perustamisen jälkeen.
Ensisijainen tarkoitus blogillani tällä hetkellä on toimia itselleni terapiana. Jos samalla löydän lukijoita, niin olen siitä kovin iloinen. Ehkä opin matkalla itse jotain uutta - ja jos oikein hyvin käy, ehkä joku muukin oppii jotain blogini kautta.
Tällä hetkellä koen blogista alkuinnostusta. Katsotaan kuinka kauan samanlainen innostus kestää.
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Keskenmeno tuo perspektiiviä elämään
Olettekos huomanneet, että juuri nyt on kevät? Ja vielä upea sellainen! Aurinkoa ja lämpöä riittää, en muista milloin huhtikuussa olisi ollut lähes 20 astetta lämmintä.
Olen tänään nähnyt ystäviäni, syönyt jäätelöä, käynyt kävelyllä ja nauttinut auringosta.
Istuin pitkään kalliolla auringonpaisteessa ja oli mahtavaa vain olla. Linnut visersivät kaikkialla ympärillä. Eri tahtiin titityy, jokainen lintu omalla kielellään.
Jos olisin yhä raskaana, tämä päivä olisi täydellinen. Mutta vaikka en ole enää raskaana, niin ei tämä päivä hullumpi ole ollut. Auringonpaiste piristää kummasti!
Keskenmeno tuo myös hieman perspektiiviä elämään. Tällä viikolla töissä huomasin ajattelevani, kuinka hienoa on, että minä ja työkaverini olemme kaikki töissä eikä kukaan meistä ole kuollut. Miten kummallinen ajatus! Iloitsin silti tuosta huomiostani aidosti.
Oikeastaan viime päivät olen ollut äärimmäisen kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Minulla on mahtava aviomies, hyvä työpaikka, kivoja työkavereita ja ystäviä, joiden kanssa jutella kaikesta. Tiedän itkeväni vielä monet itkut keskenmenoni vuoksi. Mutta silloin kun en itke, yritän nauttia elämästä täysin rinnoin.
Olen tänään nähnyt ystäviäni, syönyt jäätelöä, käynyt kävelyllä ja nauttinut auringosta.
Istuin pitkään kalliolla auringonpaisteessa ja oli mahtavaa vain olla. Linnut visersivät kaikkialla ympärillä. Eri tahtiin titityy, jokainen lintu omalla kielellään.
Jos olisin yhä raskaana, tämä päivä olisi täydellinen. Mutta vaikka en ole enää raskaana, niin ei tämä päivä hullumpi ole ollut. Auringonpaiste piristää kummasti!
Keskenmeno tuo myös hieman perspektiiviä elämään. Tällä viikolla töissä huomasin ajattelevani, kuinka hienoa on, että minä ja työkaverini olemme kaikki töissä eikä kukaan meistä ole kuollut. Miten kummallinen ajatus! Iloitsin silti tuosta huomiostani aidosti.
Oikeastaan viime päivät olen ollut äärimmäisen kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on. Minulla on mahtava aviomies, hyvä työpaikka, kivoja työkavereita ja ystäviä, joiden kanssa jutella kaikesta. Tiedän itkeväni vielä monet itkut keskenmenoni vuoksi. Mutta silloin kun en itke, yritän nauttia elämästä täysin rinnoin.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Tänään peruin neuvolan
Peruin tänään ensimmäisen neuvolakäyntini, joka olisi ollut ensi viikolla. Surkeus.
Toivotan sulle hyvää jatkoa, ja toivotaan, että saisit varata uutta aikaa sitten jossain vaiheessa. Sillä tavalla neuvolan täti kommentoi minulle ystävällisesti puhelun lopussa.
Ystävällisyys ja myötätunto itkettää. Etenkin silloin ymmärtää, mitä on tapahtunut. Eikä silloin tarvitse olla reipas vaan saa olla surullinen.
Mutta toivotaan, että neuvolan tädin kommentti toteutuisi. Se ajanvaraus siis.
Toivotan sulle hyvää jatkoa, ja toivotaan, että saisit varata uutta aikaa sitten jossain vaiheessa. Sillä tavalla neuvolan täti kommentoi minulle ystävällisesti puhelun lopussa.
Ystävällisyys ja myötätunto itkettää. Etenkin silloin ymmärtää, mitä on tapahtunut. Eikä silloin tarvitse olla reipas vaan saa olla surullinen.
Mutta toivotaan, että neuvolan tädin kommentti toteutuisi. Se ajanvaraus siis.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Vatsakipuja keskenmenon jälkeen
Keskenmeno tapahtui toissapäivänä, mutta vielä tänäänkin olen maannut kotona tuskissani vatsakipujen vuoksi.
Koskaan aiemmin en ajatellut asiaa tältä kannalta. Kuvittelin, että keskenmenon fyysinen tuska olisi pientä henkisen tuskan rinnalla. Tai että fyysinen kipu menisi nopeasti ohi. Ainakaan minulla asia ei ole niin yksinkertainen, sillä tänään on jo kolmas päivä, kun minulla on ollut keskenmenosta johtuvaa sietämätöntä vatsakipua. Kotoa löytyneet särkylääkkeet (1000mg parasetamolia ja 400mg buranaa) eivät auttaneet kipuun eikä sitä voinut unohtaa hetkeksikään.
Minulla kipu on ollut pitkään kestävää, mutta jaksottaista. Voisin huutaa kivusta kolmen tunnin ajan ja seuraavat kolme tuntia tunnen olevani kunnossa. Onneksi ajan kuluminen auttaa. Toivoisin, että huomenna sekä kivut että vuodot olisivat jo helpottaneet.
Kävin myös lääkärin luona ultrassa. Minulla oli sopivasti varattu etukäteen varhaisultra juuri tälle viikolle. Nyt tuon ultran tarkoitus muuttui varsin ikävällä tavalla. Mieluummin olisin kuunnellut sydänääniä ja iloinnut alkion kehittymisestä.
Ultrassa lääkäri vahvisti meidän jo tietämämme. Alkiota kohdussa ei enää näkynyt. Istukkaa oli jäljellä pieni pala, ja siitä lääkäri kommentoi, että se näytti normaalisti kehittyneeltä. Myös raskausmateriaalia oli paljon jäljellä, vaikka ennen ultraa olin vuotanut jo paljon pois. Kohdun puolesta raskaus näytti edenneen siis hyvin.
Emme saaneet tietää, oliko kyseessä tuulimunaraskaus vai oliko sikiöpussissa myös sikiön alku. Keskenmenon syy jäi arvoitukseksi. Tällä kertaa vain kävi näin.
Koskaan aiemmin en ajatellut asiaa tältä kannalta. Kuvittelin, että keskenmenon fyysinen tuska olisi pientä henkisen tuskan rinnalla. Tai että fyysinen kipu menisi nopeasti ohi. Ainakaan minulla asia ei ole niin yksinkertainen, sillä tänään on jo kolmas päivä, kun minulla on ollut keskenmenosta johtuvaa sietämätöntä vatsakipua. Kotoa löytyneet särkylääkkeet (1000mg parasetamolia ja 400mg buranaa) eivät auttaneet kipuun eikä sitä voinut unohtaa hetkeksikään.
Minulla kipu on ollut pitkään kestävää, mutta jaksottaista. Voisin huutaa kivusta kolmen tunnin ajan ja seuraavat kolme tuntia tunnen olevani kunnossa. Onneksi ajan kuluminen auttaa. Toivoisin, että huomenna sekä kivut että vuodot olisivat jo helpottaneet.
Kävin myös lääkärin luona ultrassa. Minulla oli sopivasti varattu etukäteen varhaisultra juuri tälle viikolle. Nyt tuon ultran tarkoitus muuttui varsin ikävällä tavalla. Mieluummin olisin kuunnellut sydänääniä ja iloinnut alkion kehittymisestä.
Ultrassa lääkäri vahvisti meidän jo tietämämme. Alkiota kohdussa ei enää näkynyt. Istukkaa oli jäljellä pieni pala, ja siitä lääkäri kommentoi, että se näytti normaalisti kehittyneeltä. Myös raskausmateriaalia oli paljon jäljellä, vaikka ennen ultraa olin vuotanut jo paljon pois. Kohdun puolesta raskaus näytti edenneen siis hyvin.
Emme saaneet tietää, oliko kyseessä tuulimunaraskaus vai oliko sikiöpussissa myös sikiön alku. Keskenmenon syy jäi arvoitukseksi. Tällä kertaa vain kävi näin.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Keskenmeno
Sain eilen keskenmenon.
Itkin hetkittäin jo useana päivänä etukäteen. Ennusmerkit olivat nähtävissä. Mutta silti toivoin, että pieni vuoto olisi vain ohimenevää, ei mitään vakavaa. Ja että jouluun mennessä sylissäni olisi pieni suloinen käärö.
Vuoto alkoi torstaiaamuna pienellä vaaleanruskealla tiputtelulla. Aamulla ylireagoin tuohon ja olin varma keskenmenosta, mutta iltapäivällä vuoto oli lakannut ja nauroin jo itselleni - ei kaikkea pidä säikähtää. Lauantaina tiputtelu oli punaisempaa ja tummempaa, mutta vuotoa tuli vain vähän. Sunnuntaina alavatsassa alkoi pieni jomotus, niin kuin kuukautiskivut. Pieni tumma vuoto lisääntyi. Eilen aamulla tiesin jo, ettei kaikki ole hyvin. Alavatsakipu koveni koko ajan. Vuotoa tuli silti vain vähän. Epäilin kohdunulkoista raskautta ja pelkäsin sen seurauksia. Vatsakipu koveni, eikä särkylääkkeistä ollut mitään hyötyä. Tiesin, etten ole kunnossa.
Iltapäivällä menin vessaan ja yhtäkkiä pönttöön tipahti jotain. Iso punainen verimöhkäle. Raskausmateriaalia, opin myöhemmin.
Pahin vatsakipu hellitti ja kova vuoto alkoi. Enää ei ollut kysymysmerkki, mikä on tilanne. Pääsiäinen sai muistoissani uuden merkityksen. Olin saanut keskenmenon.
Itkin hetkittäin jo useana päivänä etukäteen. Ennusmerkit olivat nähtävissä. Mutta silti toivoin, että pieni vuoto olisi vain ohimenevää, ei mitään vakavaa. Ja että jouluun mennessä sylissäni olisi pieni suloinen käärö.
Vuoto alkoi torstaiaamuna pienellä vaaleanruskealla tiputtelulla. Aamulla ylireagoin tuohon ja olin varma keskenmenosta, mutta iltapäivällä vuoto oli lakannut ja nauroin jo itselleni - ei kaikkea pidä säikähtää. Lauantaina tiputtelu oli punaisempaa ja tummempaa, mutta vuotoa tuli vain vähän. Sunnuntaina alavatsassa alkoi pieni jomotus, niin kuin kuukautiskivut. Pieni tumma vuoto lisääntyi. Eilen aamulla tiesin jo, ettei kaikki ole hyvin. Alavatsakipu koveni koko ajan. Vuotoa tuli silti vain vähän. Epäilin kohdunulkoista raskautta ja pelkäsin sen seurauksia. Vatsakipu koveni, eikä särkylääkkeistä ollut mitään hyötyä. Tiesin, etten ole kunnossa.
Iltapäivällä menin vessaan ja yhtäkkiä pönttöön tipahti jotain. Iso punainen verimöhkäle. Raskausmateriaalia, opin myöhemmin.
Pahin vatsakipu hellitti ja kova vuoto alkoi. Enää ei ollut kysymysmerkki, mikä on tilanne. Pääsiäinen sai muistoissani uuden merkityksen. Olin saanut keskenmenon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)