Tammikuun aikana en ole juuri häirinnyt teitä kirjoituksillani.
Olen keskittynyt olemaan onnellinen. (Olen esimerkiksi mennyt aikuisten kesken pulkkamäkeen ja naamioinut retken seitsemänkuukautisen vauvan ensimmäiseksi pulkkaretkeksi - pieni ei tainnut paljon tajuta koko hommasta, mutta aikuisilla oli hurjan hauskaa!)
En tiedä, mitä pääni sisällä on tapahtunut. Ehkä se oli tuo loma auringossa. Tai ehkä se johtuu tauosta kaikkien ylimääräisten hormonien käytössä.
Joka tapauksessa olen vain ollut ihan hirvittävän onnellinen.
Tietystikään kaikki asiat eivät ole menneet ihan putkeen - ihmisen elämässä on varmasti ongelmia aina. Mutta jopa noiden ongelmien keskellä olen onnistunut nauramaan ongelmille ja nauttimaan niistä asioista, jotka ovat hyvin.
Sekoittiko joku onnellisuuspillereitä aamupalaani?
Muutos aiempaan on niin merkittävä, että olen itsekin hämmentynyt. Pääni sisällä palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Olen löytänyt oman sisäisen aurinkoni.
Tiedättekö, millaisia ajatukseni olivat viime vuoden puolella?
Ajattelin - vaikka ehkä en ihan täysin tietoisesti, vaan enemmän alitajuisesti pinnan alla, että olen täysin epäonnistunut ihmisenä. Olen epäonnistunut naisena, vaimona, ystävänä, työkaverina, lounasseurana, aikuisena, kadullakävelijänä, paikallaolijana. Listaa voi jatkaa [keksitähänjokinrooli]. Koska en ole saanut lasta. Ja kaikki muut minun ikäiseni ovat jo saaneet lapsen (mikä ei tietystikään edes pidä paikkaansa).
Ajattelin myös (alitajuisesti), että en ole tärkeä. Minulla ja ajatuksillani ei ole merkitystä. Ja että kukaan ei voisi koskaan haluta olla ystäväni. Koska en ole saanut lasta.
Huoh. Kuinka tyhmä ihmisen pitää välillä ollakin? Olenko ainoa, jonka alitajuinen ajatusmaailma on päässyt lapsettomuuskokemusten aikana vinksahtamaan näin?
Onneksi viimeisen kuukauden aikana olen ymmärtänyt, että en ole epäonnistunut ihmisenä. Ihan oikeasti en ole. Itse asiassa olen onnistunut melko monessa asiassa. Minulla menee monessa asiassa hurjan hyvin, ja ympärilläni on ihania ystäviä ja muita todella hienoja ihmisiä. Ja kaikki nämä ihmiset varmasti tukisivat minua vaikeuksissani, jos antaisin heille tilaisuuden siihen.
Tämä yhtäkkinen onnellisuuden kokemus on ollut vapauttavaa. Viimeisen kuukauden aikana olen ollut enemmän läsnä ja nauttinut hetkestä. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluita ja oppinut paljon.
Olen todella onnekas: olen terve, minulla on ihania ystäviä ja mies, johon olen yhä hulluna kaikkien vuosien jälkeenkin.
Ei hullumpaa siis. Jännityksellä jään odottamaan helmikuuta ja hormonilääkityksen sivuoireita - katsotaan kauanko onnellisuuden tunteeni kestää.
lauantai 31. tammikuuta 2015
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Back to business - ja takaisin hoitoihin
Täällä ollaan Suomi. Lomat on vietetty ja olemme jo ehtineet palata normaaliin arkeen Suomessa. Nyt on kylmää ja pimeää, ja lomamatkan aurinko on muisto vain.
Ja nyt se sitten taas alkaa. Meidän kolmas ja viimeinen hoitokierto julkisella lapsettomuusklinikalla.
Kävimme jo hoidon suunnittelukäynnillä. Kolmas yritys mennään pitkällä kaavalla ja kolmannen kerran kunniaksi otetaan taas kerran uudet lääkekombinaatiot käyttöön.
Lääkitys alkaa reilun viikon päästä. Näennäisesti nyt alkaa siis tapahtua pian. Keräys ja siirto ovat kuitenkin todennäköisesti vasta helmikuun viimeisellä viikolla.
Odottavalle aika helmikuun loppuun tuntuu pitkältä.
* edit: teknisten ongelmien vuoksi teksti oli hetken pois näkyvistä julkaisun jälkeen... Huoh, näitä laitteita..
Ja nyt se sitten taas alkaa. Meidän kolmas ja viimeinen hoitokierto julkisella lapsettomuusklinikalla.
Kävimme jo hoidon suunnittelukäynnillä. Kolmas yritys mennään pitkällä kaavalla ja kolmannen kerran kunniaksi otetaan taas kerran uudet lääkekombinaatiot käyttöön.
Lääkitys alkaa reilun viikon päästä. Näennäisesti nyt alkaa siis tapahtua pian. Keräys ja siirto ovat kuitenkin todennäköisesti vasta helmikuun viimeisellä viikolla.
Odottavalle aika helmikuun loppuun tuntuu pitkältä.
* edit: teknisten ongelmien vuoksi teksti oli hetken pois näkyvistä julkaisun jälkeen... Huoh, näitä laitteita..
maanantai 5. tammikuuta 2015
Paratiisi
Kerron teille nyt salaisuuden.
Olen paratiisissa.
Paikassa, jossa aurinko paistaa, merivesi on lämmintä, ruoka on hyvää ja ihmiset hymyilevät. Sellaisessa paikassa, jossa on sopivasti eksotiikkaa ja ihmeteltävää, niin että lapsettomuusajatukset unohtuvat.
Kun viimeisimmät hoidot epäonnistuivat, päätimme löytää elämäämme hetkeksi auringon toisaalta.
Täällä sitä on riittänyt.
Hassua, miten vähän lapsettomuutta miettii, kun mieli on kiireinen muissa ajatuksissa ja kun ympäristö ei jatkuvasti muistuta, kuinka poikkeavia omassa elinpiirissämme olemme.
Täällä on hyvä antaa mielen levätä.
Olen paratiisissa.
Paikassa, jossa aurinko paistaa, merivesi on lämmintä, ruoka on hyvää ja ihmiset hymyilevät. Sellaisessa paikassa, jossa on sopivasti eksotiikkaa ja ihmeteltävää, niin että lapsettomuusajatukset unohtuvat.
Kun viimeisimmät hoidot epäonnistuivat, päätimme löytää elämäämme hetkeksi auringon toisaalta.
Täällä sitä on riittänyt.
Hassua, miten vähän lapsettomuutta miettii, kun mieli on kiireinen muissa ajatuksissa ja kun ympäristö ei jatkuvasti muistuta, kuinka poikkeavia omassa elinpiirissämme olemme.
Täällä on hyvä antaa mielen levätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)