Tänään kävin lääkärissä tarkastuksessa Cytotec-kokemusteni jälkeen. Siellä sain pitkästä aikaa hyviä uutisia.
Vaikka Cytotec ei aiheuttanut minulla supistuksia ja verenvuoto ainoastaan niukkeni, näytti kohtuni lääkärin mukaan tällä kertaa paremmalta. Raskausajan kalvoja siellä ei enää näkynyt. En siis joudu kaavintaan, enkä joudu ottamaan lisää Cytotec-tabletteja.
Olo on helpottunut. Keventynyt. Parempi. Voin vihdoin katsoa taas tulevaisuuteen.
Nyt vain odotellaan, että verenvuoto loppuisi - tai että kuukautiset alkaisivat. Tällä hetkellä verenvuotoa on kestänytkin jo yli viisi viikkoa keskenmenon jälkeen.
Seuraava tarkastus on taas parin viikon päästä. Silloin katsovat vielä, kuinka kohtu on siinä vaiheessa toipunut keskenmenosta.
tiistai 27. toukokuuta 2014
maanantai 26. toukokuuta 2014
Kohdun tyhjennys Cytotec-lääkkeellä, osa 2
Tänään on kulunut kolme vuorokautta yrityksistäni tyhjentää kohtu keskenmenon jälkeen Cytotec-lääkkeillä.
Olotilassani ei ole tapahtunut muutosta lauantain jälkeen. Vuodan hieman verta, mutta edelleen vähemmän kuin ennen lääkkeen ottamista.
Cytotecilla ja antibioottikuurilla on ollut vain se vaikutus, että olen saanut mahani antibiootista sekaisin. Aloin olla jo toivoton vatsani suhteen, mutta onneksi internet kertoi, että apteekista saa Precosa-nimistä lääkettä, joka auttaa mahaongelmiin antibioottikuurin aikana. Lisää lääkkeitä siis jälleen.
Hain tänään paketin Precosaa ja se tuntuu helpottavan tilannetta. Lisäksi olen syönyt yliannostuksia maitohappobakteereita.
Soitin tänään myös lapsettomuusklinikalle. He pyysivät minua heti huomenna käymään. Tarkistavat tilanteen ja tekevät uuden suunnitelman.
Toivon, että luvassa ei ole kaavintaa. Mutta huomenna olen viisaampi sen suhteen.
Olotilassani ei ole tapahtunut muutosta lauantain jälkeen. Vuodan hieman verta, mutta edelleen vähemmän kuin ennen lääkkeen ottamista.
Cytotecilla ja antibioottikuurilla on ollut vain se vaikutus, että olen saanut mahani antibiootista sekaisin. Aloin olla jo toivoton vatsani suhteen, mutta onneksi internet kertoi, että apteekista saa Precosa-nimistä lääkettä, joka auttaa mahaongelmiin antibioottikuurin aikana. Lisää lääkkeitä siis jälleen.
Hain tänään paketin Precosaa ja se tuntuu helpottavan tilannetta. Lisäksi olen syönyt yliannostuksia maitohappobakteereita.
Soitin tänään myös lapsettomuusklinikalle. He pyysivät minua heti huomenna käymään. Tarkistavat tilanteen ja tekevät uuden suunnitelman.
Toivon, että luvassa ei ole kaavintaa. Mutta huomenna olen viisaampi sen suhteen.
lauantai 24. toukokuuta 2014
Kohdun tyhjennys Cytotec-lääkkeellä
Tänään pohdinnassa jälleen, kuinka saisin kohdun tyhjäksi keskenmenon jälkeen.
Keskiviikkona kerroin lääkärikäynnistäni ja Cytotec-tableteista, jotka sain keskenmenon jälkeistä kohdun tyhjentämistä varten. Lääkäri varoitti minua kovista supistuksista, joiden pitäisi alkaa pari tuntia lääkkeiden ottamisen jälkeen. Siksi sovimme, että otan lääkkeet vasta viikonloppuna.
Otin eilen suun kautta kaksi Cytotec-tablettia klo 17:30. Odotin oireita. Ei tapahtunut mitään. Tunsin pientä jomotusta vatsan seudulla, mutta sellaista olen tuntenut muutenkin keskenmenon jälkeen. Hetken päästä huomasin, että verenvuoto oli lakannut. Täysin päinvastainen reaktio kuin odotin. Ei sen näin pitänyt mennä.
Seuraavat kaksi tablettia otin klo 23. Ei muutoksia olotilassa. Hetken päästä menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Se siitä kohdun tyhjentämisestä sitten.
Aamulla etsin internetistä tietoa muiden kokemuksista Cytotecin käytöstä. Osalla oireet ovat alkaneet muutaman tunnin sisällä lääkkeiden ottamisesta, mutta joillakin on kulunut jopa kolme päivää ennen kuin supistukset ovat alkaneet.
Kävikö niin, että minulla lääkkeet eivät toimineet ja tämä oli tässä? Pelolla odotan jo, mitä lääkäri keksii seuraavaksi, jos kohtua ei saada näillä lääkkeillä tyhjäksi.
Vai onko niin, että supistukset ovat vielä tulossa?
Luvassa on siis odotusta viikonlopun ajan.
Keskiviikkona kerroin lääkärikäynnistäni ja Cytotec-tableteista, jotka sain keskenmenon jälkeistä kohdun tyhjentämistä varten. Lääkäri varoitti minua kovista supistuksista, joiden pitäisi alkaa pari tuntia lääkkeiden ottamisen jälkeen. Siksi sovimme, että otan lääkkeet vasta viikonloppuna.
Otin eilen suun kautta kaksi Cytotec-tablettia klo 17:30. Odotin oireita. Ei tapahtunut mitään. Tunsin pientä jomotusta vatsan seudulla, mutta sellaista olen tuntenut muutenkin keskenmenon jälkeen. Hetken päästä huomasin, että verenvuoto oli lakannut. Täysin päinvastainen reaktio kuin odotin. Ei sen näin pitänyt mennä.
Seuraavat kaksi tablettia otin klo 23. Ei muutoksia olotilassa. Hetken päästä menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Se siitä kohdun tyhjentämisestä sitten.
***
Kävikö niin, että minulla lääkkeet eivät toimineet ja tämä oli tässä? Pelolla odotan jo, mitä lääkäri keksii seuraavaksi, jos kohtua ei saada näillä lääkkeillä tyhjäksi.
Vai onko niin, että supistukset ovat vielä tulossa?
Luvassa on siis odotusta viikonlopun ajan.
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Päättymätön keskenmenoni
En ole hävinnyt maan pinnalta enkä lopettanut blogin kirjoittamista, vaikka viimeisimmästä päivityksestäni on tänään kulunut kaksi viikkoa.
Olen ollut kiireinen. Totta puhuen se on ihanaa. Silloin en ole lapseton enkä ulkopuolinen vaan kiireinen niinkuin lähes kaikki muutkin tuntuvat olevan tässä maailmassa. Samaa kiirettä on luvassa lähiaikoina lisää, joten tämä on minun osaltani pikainen tilannepäivitys, jonka jälkeen palaan takaisin kiire-maailmaan.
Vuodan edelleen verta. Keskenmenostani on kulunut jo yli neljä viikkoa, eikä verenvuodolle näy loppua. Välillä vuoto jo lakkasi, ja siitä kirjoitinkin aiemmassa blogikirjoituksessani. Sitten vuoto alkoi uudestaan.
Tänään kävin lääkärissä keskenmenon jälkitarkastuksessa, vaikka eihän se nyt jälkitarkastus ollut, kun vuoto ei ole loppunut. Lääkärin diagnoosi oli, että istukkaa ei näy, mutta verenvuoto on ongelma. Se aiheuttaa tulehdusriskin ja lisäksi vaarana on, että kohtuun tulee isompia ongelmia, jolloin raskaus vaikeutuu tulevaisuudessa entisestään.
Lääkäri määräsi minulle kohdun tyhjennykseen abortteihinkin käytettävää lääkettä nimeltä Cytotec. Lisäksi sain antibioottikuurin tulehduksien estämiseksi ja särkylääkereseptin Cytotecin aiheuttamia supistuksia varten. Olen kyllästynyt lääkkeisiin, en haluaisi niitä enää yhtään lisää. Mutta tässä sitä taas mennään, uudet pillerit valmiina käyttöön.
Otan lääkkeet viikonloppuna. Odotettavissa olevat supistukset ovat niin kovat, etten olisi työkykyinen.
Lääkärikäynnin jälkeen palasin töihin. Siellä olisin halunnut vain itkeä. Pidättelin kyyneleitä, yritin jutella normaalisti työkavereille. Mietin aborttilääkettä laukussani ja sitä, kuinka kieroutunut maailma on. Lapsettomuuden tuska palasi kiireiseen mieleeni.
Nyt sitten reippaana tyhjentämään kohtua tulevaisuutta varten. Jippijaijee. Totta puhuen en oikein jaksaisi tätä kaikkea aina.
Olen ollut kiireinen. Totta puhuen se on ihanaa. Silloin en ole lapseton enkä ulkopuolinen vaan kiireinen niinkuin lähes kaikki muutkin tuntuvat olevan tässä maailmassa. Samaa kiirettä on luvassa lähiaikoina lisää, joten tämä on minun osaltani pikainen tilannepäivitys, jonka jälkeen palaan takaisin kiire-maailmaan.
Vuodan edelleen verta. Keskenmenostani on kulunut jo yli neljä viikkoa, eikä verenvuodolle näy loppua. Välillä vuoto jo lakkasi, ja siitä kirjoitinkin aiemmassa blogikirjoituksessani. Sitten vuoto alkoi uudestaan.
Tänään kävin lääkärissä keskenmenon jälkitarkastuksessa, vaikka eihän se nyt jälkitarkastus ollut, kun vuoto ei ole loppunut. Lääkärin diagnoosi oli, että istukkaa ei näy, mutta verenvuoto on ongelma. Se aiheuttaa tulehdusriskin ja lisäksi vaarana on, että kohtuun tulee isompia ongelmia, jolloin raskaus vaikeutuu tulevaisuudessa entisestään.
Lääkäri määräsi minulle kohdun tyhjennykseen abortteihinkin käytettävää lääkettä nimeltä Cytotec. Lisäksi sain antibioottikuurin tulehduksien estämiseksi ja särkylääkereseptin Cytotecin aiheuttamia supistuksia varten. Olen kyllästynyt lääkkeisiin, en haluaisi niitä enää yhtään lisää. Mutta tässä sitä taas mennään, uudet pillerit valmiina käyttöön.
Otan lääkkeet viikonloppuna. Odotettavissa olevat supistukset ovat niin kovat, etten olisi työkykyinen.
Lääkärikäynnin jälkeen palasin töihin. Siellä olisin halunnut vain itkeä. Pidättelin kyyneleitä, yritin jutella normaalisti työkavereille. Mietin aborttilääkettä laukussani ja sitä, kuinka kieroutunut maailma on. Lapsettomuuden tuska palasi kiireiseen mieleeni.
Nyt sitten reippaana tyhjentämään kohtua tulevaisuutta varten. Jippijaijee. Totta puhuen en oikein jaksaisi tätä kaikkea aina.
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Blogi kaksi viikkoa, sivun katseluita yli 1000
Blogini täytti eilen kaksi viikkoa ja samana päivänä 1000 sivun katselun raja ylittyi. Määrä ei tietenkään ole blogimaailmassa päätähuimaava, mutta itse olen tuosta todella iloinen! Etukäteen ajattelin, että blogini jää yksinäiseksi linnakkeeksi internetin laidalle. Mietin, miksi ketään ylipäänsä kiinnostaisi lukea minun lapsettomuustuskaani käsitteleviä tekstejä. Mieheni sai minut ylipuhuttua blogin kirjoittamiseen ja hyvä niin. Todella viisas mies minulla!
Lukijoiden suhteen olin ainakin pikkaisen väärässä, sillä tänne on todistettavasti eksynyt muutama lukija ja joku ehkä useammankin kerran. Se on hienoa!
Kiitos jokaiselle lukijalle! Omalla lapsettomuusmatkalla jopa tieto äänettömistä virtuaalisista tukijoista kannustaa ja piristää mieltä. Ja kommentit ovat toki aina tervetulleita, eli äänettömänä ei tarvitse pysyä.
Lukijoiden suhteen olin ainakin pikkaisen väärässä, sillä tänne on todistettavasti eksynyt muutama lukija ja joku ehkä useammankin kerran. Se on hienoa!
Kiitos jokaiselle lukijalle! Omalla lapsettomuusmatkalla jopa tieto äänettömistä virtuaalisista tukijoista kannustaa ja piristää mieltä. Ja kommentit ovat toki aina tervetulleita, eli äänettömänä ei tarvitse pysyä.
tiistai 6. toukokuuta 2014
Uusi suunnitelma: auttavatko lisäravinteet lapsettomuuteen?
Tänään päätin tehdä jotain edistääkseni jossain tulevaisuudessa häämöttävää tulevaa raskautta. Tähän mennessä olen kokeillut jo monenlaisia lähestymistapoja lapsettomuuden ratkaisemiseksi. Hyödyt ovat osittain hieman kyseenalaisia, sillä lapsia meillä ei ole vielä näkynyt. Minulle on ollut kuitenkin tärkeää se, että saan kokea vieväni asiaa eteenpäin. Nyt on taas uuden kokeilun aika.
Soitin henkilölle, joka hoitaa lapsettomuutta muun muassa lisäravinteiden avulla. Tutkimuksissa lähdetään liikkeelle hivenainemittauksista ja oireiden tulkinnasta. Ajatuksena tässä on se, että tiettyjen hivenaineiden, mineraalien ja vitamiinien puutteet voivat aiheuttaa lapsettomuutta. Ja kun puutostila korjataan, hedelmällisyys paranee ja lopulta korjaantuu myös ongelma.
Varasin ajan reilun viikon päähän. Silloin menen tapaamaan kyseistä asiantuntijaa. En odota ihmeitä - olenhan juossut jo monilla lääkäreillä ja kokeillut myös vaihtoehtohoitoja. Olen kuitenkin utelias. Ehkä olen käyntini jälkeen viisaampi. Ehkä ymmärrän sitten omaa kehoani paremmin.
Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että otin askeleen eteenpäin. Ehkä vain näennäisesti, mutta kuitenkin.
Soitin henkilölle, joka hoitaa lapsettomuutta muun muassa lisäravinteiden avulla. Tutkimuksissa lähdetään liikkeelle hivenainemittauksista ja oireiden tulkinnasta. Ajatuksena tässä on se, että tiettyjen hivenaineiden, mineraalien ja vitamiinien puutteet voivat aiheuttaa lapsettomuutta. Ja kun puutostila korjataan, hedelmällisyys paranee ja lopulta korjaantuu myös ongelma.
Varasin ajan reilun viikon päähän. Silloin menen tapaamaan kyseistä asiantuntijaa. En odota ihmeitä - olenhan juossut jo monilla lääkäreillä ja kokeillut myös vaihtoehtohoitoja. Olen kuitenkin utelias. Ehkä olen käyntini jälkeen viisaampi. Ehkä ymmärrän sitten omaa kehoani paremmin.
Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että otin askeleen eteenpäin. Ehkä vain näennäisesti, mutta kuitenkin.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Mistä keskenmeno johtuu?
Huomenna keskenmenostani on kulunut kaksi viikkoa. Se on pieni ikuisuus. Niin monenlaisia ajatuksia olen ehtinyt ajatella viimeisen kahden viikon aikana.
Heti keskenmenon jälkeen päätin, etten lähde miettimään päätäni puhki, mistä keskenmenoni johtui. Täytyy silti myöntää, että olen ajatellut asiaa. Onko keskenmenolleni olemassa jokin selkeä syy?
Tahdon uskoa lääkärien ja hoitajien toistelemia lauseita: Suurin osa keskenmenoista johtuu alkionkehityksen häiriöistä. Keskenmenoon ei voi itse vaikuttaa mitenkään.
Jos lähtisin pohtimaan asiaa perinpohjin, saisin erinomaisen mahdollisuuden seota täysin. Söinkö jotain väärää? Liikuinko liikaa tai liian vähän? Stressasinko liikaa työasioita? Johtuiko se rooibos-teestä, jota join, vaikka raskaana ei pitäisi? Sama pohdinta jatkuisi loputtomiin. Voisin syyllistää itseäni ja tehdä tuskasta entistä suuremman. Siksi on parempi olla ajattelematta asiaa liikaa.
Yksi asia on kuitenkin mietityttänyt minua. Se on progesteronin vaikutus.
Kuukautiskiertoni on aina ollut lyhyt ja erilaisten lapsettomuushoitojen aikana (tai oikeastaan vasta hoitojen jälkeen) on havaittu, että tarvitsen paljon progesteronilisää, etteivät kuukautiset ala liian aikaisin. Tällä kertaa IVF:n päätteeksi olinkin saanut käyttööni sekä lugesteronin että zumenonin, molempia otin kolme kertaa päivässä.
Positiivisen raskaustestin jälkeen lääkäri opasti minut lopettamaan molempien käytön vähitellen. Noudatin ohjeita, vaikka olisin mieluummin pitänyt lääkityksen.
Otin viimeisen lugesteronin tiistaina. Tiputteluvuoto alkoi torstaina ja maanantaina tuli keskenmeno. Silloin olin seitsemännellä viikolla raskaana.
Olisiko raskaus kestänyt, jos olisin jatkanut lugesteronia pidemmälle?
Kuka tietää. Ehkä, ehkä ei.
Toki lääkärit pohjaavat päätöksensä tutkimuksiin. Tuossa vaiheessa progesteronin poisjättämisen ei ilmeisesti pitäisi enää vaikuttaa asiaan. Mutta eivät tutkimuksetkaan ole täydellisiä.
Toivon, että tulen vielä joskus uudestaan raskaaksi. Ja silloin keskustelen progesteronista lääkärin kanssa vielä tarkemmin. Siihen asti unohdan koko aiheen.
Mutta toki kuulen mielelläni, jos jollakin teistä on tietämystä aiheesta tai muuten kommentteja asiaan :)
Heti keskenmenon jälkeen päätin, etten lähde miettimään päätäni puhki, mistä keskenmenoni johtui. Täytyy silti myöntää, että olen ajatellut asiaa. Onko keskenmenolleni olemassa jokin selkeä syy?
Tahdon uskoa lääkärien ja hoitajien toistelemia lauseita: Suurin osa keskenmenoista johtuu alkionkehityksen häiriöistä. Keskenmenoon ei voi itse vaikuttaa mitenkään.
Jos lähtisin pohtimaan asiaa perinpohjin, saisin erinomaisen mahdollisuuden seota täysin. Söinkö jotain väärää? Liikuinko liikaa tai liian vähän? Stressasinko liikaa työasioita? Johtuiko se rooibos-teestä, jota join, vaikka raskaana ei pitäisi? Sama pohdinta jatkuisi loputtomiin. Voisin syyllistää itseäni ja tehdä tuskasta entistä suuremman. Siksi on parempi olla ajattelematta asiaa liikaa.
Yksi asia on kuitenkin mietityttänyt minua. Se on progesteronin vaikutus.
Kuukautiskiertoni on aina ollut lyhyt ja erilaisten lapsettomuushoitojen aikana (tai oikeastaan vasta hoitojen jälkeen) on havaittu, että tarvitsen paljon progesteronilisää, etteivät kuukautiset ala liian aikaisin. Tällä kertaa IVF:n päätteeksi olinkin saanut käyttööni sekä lugesteronin että zumenonin, molempia otin kolme kertaa päivässä.
Positiivisen raskaustestin jälkeen lääkäri opasti minut lopettamaan molempien käytön vähitellen. Noudatin ohjeita, vaikka olisin mieluummin pitänyt lääkityksen.
Otin viimeisen lugesteronin tiistaina. Tiputteluvuoto alkoi torstaina ja maanantaina tuli keskenmeno. Silloin olin seitsemännellä viikolla raskaana.
Olisiko raskaus kestänyt, jos olisin jatkanut lugesteronia pidemmälle?
Kuka tietää. Ehkä, ehkä ei.
Toki lääkärit pohjaavat päätöksensä tutkimuksiin. Tuossa vaiheessa progesteronin poisjättämisen ei ilmeisesti pitäisi enää vaikuttaa asiaan. Mutta eivät tutkimuksetkaan ole täydellisiä.
Toivon, että tulen vielä joskus uudestaan raskaaksi. Ja silloin keskustelen progesteronista lääkärin kanssa vielä tarkemmin. Siihen asti unohdan koko aiheen.
Mutta toki kuulen mielelläni, jos jollakin teistä on tietämystä aiheesta tai muuten kommentteja asiaan :)
perjantai 2. toukokuuta 2014
Lapsettomuus on taaksepäin menoa
Eilen iloitsin blogissa loppunutta verenvuotoa. Ajattelin päässeeni eteenpäin keskenmenosta. Olevani siinä vaiheessa, jossa odotetaan seuraavia kuukautisia, ja sitä seuraavia. Että sitten jossain vaiheessa voi taas yrittää uudelleen.
Tänään verenvuoto alkoi uudelleen rajuna. Ihan kuin muistutuksena koko lapsettomuuden tuskasta. Lapsettomuus on juuri tätä. Pysähtyneisyyttä. Taaksepäin menoa. Sitä, että suree ja odottaa. Välillä iloitsee ja sitten taas kerran pettyy.
Välillä luulee, että asia etenee. Kuvittelee menevänsä eteenpäin. Tekee paljon, mutta mikään ei muutu. Hetken päästä on taas lähtötilanteessa. Yhä uudestaan ja uudestaan.
Ja kun muut ovat raskaana ensimmäisen kerran ja sitten toisen kerran, itse huomaa olevansa edelleen siinä samassa lähtötilanteessa, jossa oli jo monta vuotta sitten.
Odottaen, että jossain vaiheessa elämä menisi eteenpäin.
torstai 1. toukokuuta 2014
Vuodan verta kuin seula - keskenmeno ja erikoiset kokemukset
Myönnän heti alkuun, että otsikko on huijausta. En enää vuoda verta kuin seula. Itse asiassa nyt kun keskenmenosta on kulunut 10 päivää, vuoto on vihdoin lakannut lähes kokonaan. Mutta palaan nyt hetkeksi keskenmenon jälkeiseen päivään.
Analyyttisesti ajatellen keskenmeno on yksi elämän erikoisista kokemuksista.
Keskenmenoon liittyy vahvasti tunne siitä, että kaikki on jo menetetty eikä millään ole mitään väliä. Pienet haasteet eivät vaivaa mieltä, sillä se millä oli merkitystä, on jo mennyttä. Tuo saa arjen yksityiskohdat tuntumaan absurdilta. Maailma menee eteenpäin, mutta itse on jossain toisessa ulottuvuudessa. Tuntuu siltä kuin katselisi oman elämänsä arjen tapahtumia elokuvana, joka sattuu tapahtumaan oman itsensä ympärillä.
Itse yritin keskenmenon ja yhden kotona itketyn yön jälkeen palata heti normaaliin elämään. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tuo ei ollut kovin järkevää. Keskenmeno vaatii kropalta paljon eikä silloin kannata yrittää yhtään mitään.
Minulla selkein fyysinen ongelma oli todella kova verenvuoto. Keskenmenon jälkeisenä päivänä oli hetkiä, kun sain vaihtaa uuden siteen 15 minuutin välein. Ja aina sidettä vaihtaessa suoraan vessanpönttöön tipahti kasa hyytynyttä verta.
Tuo teetti aikamoisia haasteita normaalielämääni, jota tuona päivänä yritin elää. Mitä tehdä, kun verenvuoto alkaa ulkona niin kovana, että tietää, ettei mikään side ime sitä verimäärää..? Onneksi pääsin kiireellä kotiin. Tai mitä tehdä, jos autolla ajaessa verta tulee yhtäkkiä niin paljon, että pelkää sotkevansa koko auton? Ei ole totta, mietin ensimmisenä, kun tajusin, mitä tapahtuu. Taas vauhdilla kotiin! Ja onneksi autokin säilyi puhtaana.
Ilmeisesti läheskään kaikilla verenvuoto ei ole noin voimakasta. Minulla oli. Olen onnellinen, että vuoto on lakannut jo lähes kokonaan.
Nyt koko homma outoudessaan lähinnä huvittaa. Suurempia vahinkoja ei tapahtunut. Ja toisaalta pienet vahingot eivät tuntuneet juuri miltään, sillä se kaikkein suurin vahinko oli jo tapahtunut.
Mutta huh - melko erikoinen kokemus!
Analyyttisesti ajatellen keskenmeno on yksi elämän erikoisista kokemuksista.
Keskenmenoon liittyy vahvasti tunne siitä, että kaikki on jo menetetty eikä millään ole mitään väliä. Pienet haasteet eivät vaivaa mieltä, sillä se millä oli merkitystä, on jo mennyttä. Tuo saa arjen yksityiskohdat tuntumaan absurdilta. Maailma menee eteenpäin, mutta itse on jossain toisessa ulottuvuudessa. Tuntuu siltä kuin katselisi oman elämänsä arjen tapahtumia elokuvana, joka sattuu tapahtumaan oman itsensä ympärillä.
Itse yritin keskenmenon ja yhden kotona itketyn yön jälkeen palata heti normaaliin elämään. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tuo ei ollut kovin järkevää. Keskenmeno vaatii kropalta paljon eikä silloin kannata yrittää yhtään mitään.
Minulla selkein fyysinen ongelma oli todella kova verenvuoto. Keskenmenon jälkeisenä päivänä oli hetkiä, kun sain vaihtaa uuden siteen 15 minuutin välein. Ja aina sidettä vaihtaessa suoraan vessanpönttöön tipahti kasa hyytynyttä verta.
Tuo teetti aikamoisia haasteita normaalielämääni, jota tuona päivänä yritin elää. Mitä tehdä, kun verenvuoto alkaa ulkona niin kovana, että tietää, ettei mikään side ime sitä verimäärää..? Onneksi pääsin kiireellä kotiin. Tai mitä tehdä, jos autolla ajaessa verta tulee yhtäkkiä niin paljon, että pelkää sotkevansa koko auton? Ei ole totta, mietin ensimmisenä, kun tajusin, mitä tapahtuu. Taas vauhdilla kotiin! Ja onneksi autokin säilyi puhtaana.
Ilmeisesti läheskään kaikilla verenvuoto ei ole noin voimakasta. Minulla oli. Olen onnellinen, että vuoto on lakannut jo lähes kokonaan.
Nyt koko homma outoudessaan lähinnä huvittaa. Suurempia vahinkoja ei tapahtunut. Ja toisaalta pienet vahingot eivät tuntuneet juuri miltään, sillä se kaikkein suurin vahinko oli jo tapahtunut.
Mutta huh - melko erikoinen kokemus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)