Toivon kaikille blogini lukijoille satumaista joulua - sellaista, jossa lunta riittää, joulupukki tuo porolla lentäen joululahjat, ja jossa joululahjaksi tulee tieto, että meidän kaikkien lapsettomien joululahjat toimitetaan ensi vuoden aikana pienessä huutavassa paketissa.
Sitä joululahjojen toimitusta odotellessa yritän opetella nauttimaan tästä hetkestä ja tästä joulusta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat luonani nyt.
Oikein lämmintä joulua kaikille teille!
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Aivopesu ihan itse
Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia. Olisihan se pitänyt tietää, mutta kaikkea ei voi aina muistaa.
Hassu juttu tapahtui. Kirjoittelin täällä reilu viikko sitten tuskastuneena, kuinka ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa ja kuinka se tuo ikävän tunnelman koko elämään.
Kirjoittamisen jälkeen, heti kun olin saanut ongelmani kirjalliseen muotoon, päähäni pälkähti ajatus: Jos olen jumissa omien ajatusteni kanssa, kuinka voisin saada uusia ajatuksia?
Yksinkertainen kysymys, johon löytyy uskomattoman helppo vastaus. Lue jonkun muun ajatuksia. Täytä mieli toisen ihmisen ajatuksilla, jos et halua hukkua omiisi.
Otin kirjan käteeni ja luin. Luin toisen ihmisen ajatuksia elämästä. Se auttoi. Pääsin taas hetkeksi ohi siitä pahimmasta tuskasta, jossa olin vellonut muutaman viikon.
Toki lapsettomuus painaa mieltä edelleen joka päivä ja monta kertaa päivässä. Hormonitoiminta on heittänyt kuperkeikkaa, ja tässä kierrossa tiputteluvuoto alkoi samoihin aikoihin, kun viimeksi sain aikaan positiivisen ovulaatiotestin. Ehkä ovulaatio jäi väliin kokonaan, who knows. Hormonitoiminta ei siis ole parhaimmillaan. Mutta silti oma fiilis on positiivissävytteisempi kuin vielä hetki sitten.
Aivojen tuuletus auttoi. Hyvä niin. Silloin kun fiilis on maassa, on kaikki vaan niin synkkää.
Veikkaan, ettei mene kauaa, kun taas tarvitsisin vinkkejä oman mieleni piristämiseen. Kunnon aivojen tuuletus on ainakin tuolla vinkkilistalla! :)
Hassu juttu tapahtui. Kirjoittelin täällä reilu viikko sitten tuskastuneena, kuinka ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa ja kuinka se tuo ikävän tunnelman koko elämään.
Kirjoittamisen jälkeen, heti kun olin saanut ongelmani kirjalliseen muotoon, päähäni pälkähti ajatus: Jos olen jumissa omien ajatusteni kanssa, kuinka voisin saada uusia ajatuksia?
Yksinkertainen kysymys, johon löytyy uskomattoman helppo vastaus. Lue jonkun muun ajatuksia. Täytä mieli toisen ihmisen ajatuksilla, jos et halua hukkua omiisi.
Otin kirjan käteeni ja luin. Luin toisen ihmisen ajatuksia elämästä. Se auttoi. Pääsin taas hetkeksi ohi siitä pahimmasta tuskasta, jossa olin vellonut muutaman viikon.
Toki lapsettomuus painaa mieltä edelleen joka päivä ja monta kertaa päivässä. Hormonitoiminta on heittänyt kuperkeikkaa, ja tässä kierrossa tiputteluvuoto alkoi samoihin aikoihin, kun viimeksi sain aikaan positiivisen ovulaatiotestin. Ehkä ovulaatio jäi väliin kokonaan, who knows. Hormonitoiminta ei siis ole parhaimmillaan. Mutta silti oma fiilis on positiivissävytteisempi kuin vielä hetki sitten.
Aivojen tuuletus auttoi. Hyvä niin. Silloin kun fiilis on maassa, on kaikki vaan niin synkkää.
Veikkaan, ettei mene kauaa, kun taas tarvitsisin vinkkejä oman mieleni piristämiseen. Kunnon aivojen tuuletus on ainakin tuolla vinkkilistalla! :)
lauantai 13. joulukuuta 2014
Samat vanhat ajatukset lapsettomuudesta
Kirjoitin blogiini viimeksi kaksi viikkoa sitten. Valitettavasti kirjoittamattomuus ei tarkoita, etten olisi ajatellut asiaa. [Eivainoleollutmitäänuuttasanottavaa.]
Tällä hetkellä kyllästyttää.
Olen kyllästynyt lapsettomuuteen. Olen kyllästynyt lapsettomuuteen jatkuvana ongelmana elämässäni, mutta etenkin pysyvänä ajatusteni aiheena.
Ihminen ajattelee päivässä noin 60 000 ajatusta.
Itselläni ihan liian moni noista ajatuksista liittyy lapsettomuuteen.
Jos lapsettomuusajatuksia olisi alle 20% päiväni ajatuksista, liittyisi silti lapsettomuuteen yli 10 000 ajatusta päivässä.
Se on hemmetin monta kertaa ajatella lapsettomuutta. Olen ihan syystä kyllästynyt omiin ajatuksiini.
Ei, en ole masentunut. Enkä ajattele, että tämä ei koskaan onnistu. Olen vain pitkästynyt niihin samoihin juttuihin, joita pääni sisällä liikkuu.
Veikkaan, että moni teistä tuntee tämän fiiliksen.
Ajatusten vaihtaminen on hankalaa. Jos kyllästyttää syödä kaurapuuroa ja raejuustoa joka päivä, voi kaurapuuron ja raejuuston jättää kauppaan. Ostaa jotain muuta. Vaikka porkkanaa ja kananmunia. Sitten ei syödä kaurapuuroa, vaikka tekisi mieli.
Lapsettomuusajatuksista eroon pääseminen on paljon vaikeampaa.
Ajatukset ovat jumissa.
Kaipaan uusia ajatuksia. Sitä "hei, sain uuden ajatuksen"-ilofiilistä.
Jos ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa, voiko enää monen vuoden jälkeen saada uusia ajatuksia?
Kaikki lapsettomuusajatukset on ajateltu jo.
Valitettavasti lapsettomuutta ei tarvitse edes ajatella. Se myllertää jossain tuolla mielen syövereissä luoden perustilan olemukselle.
Sellaisen, joka vallitsee lähes koko ajan.
Mitä kuuluu, kysyy joku.
Ihan hyvää, vastaan.
Miksi ei voisi kerrankin kuulua todella hyvää?
Tuo kiukuttaa.
Tunnen lapsettomuudesta kärsineitä ihmisiä, jotka ovat myöhemmin saaneet lapsen.
Ero olemuksessa on merkittävä. Ilo kumpuaa syvemmältä. Taakka on poissa ja sen voi nähdä omin silmin. Näistä ihmisistä loistavat ihan toisenlaiset asiat. Vapaus. Ilo. Onnellisuus. Tavallinen tuskailu elämän pienistä ongelmista.
Kun näen näitä ihmisiä, näen silmissäni oman taakkani. Ja kun eron tajuaa, itsestä tuntuu vielä entistä pahemmalta. Harmikseni huomaan kaikki ne värit, jotka ovat minussa, mutta puuttuvat olemuksestani tällä hetkellä. Olen harmaa.
Blogiin kirjoittaminen piristää usein mieltä. Ja vielä enemmän mieltä piristävät kaikki kivat blogiin tulevat kommentit. Silti en ole viime päivinä halunnut kirjoittaa.
Näiden samojen tuskailujen kirjoittaminen ei tunne vievän minnekään. En haluaisi kirjoittaa negatiivissävytteisiä pohdintoja aiheeseen liittyen. Mutta ajatukset kulkevat omia ratojaan ja tässä lopputulos siitä. Ensi kerralla ehkä jotain muuta?
Tällä hetkellä kyllästyttää.
Olen kyllästynyt lapsettomuuteen. Olen kyllästynyt lapsettomuuteen jatkuvana ongelmana elämässäni, mutta etenkin pysyvänä ajatusteni aiheena.
Ihminen ajattelee päivässä noin 60 000 ajatusta.
Itselläni ihan liian moni noista ajatuksista liittyy lapsettomuuteen.
Jos lapsettomuusajatuksia olisi alle 20% päiväni ajatuksista, liittyisi silti lapsettomuuteen yli 10 000 ajatusta päivässä.
Se on hemmetin monta kertaa ajatella lapsettomuutta. Olen ihan syystä kyllästynyt omiin ajatuksiini.
Ei, en ole masentunut. Enkä ajattele, että tämä ei koskaan onnistu. Olen vain pitkästynyt niihin samoihin juttuihin, joita pääni sisällä liikkuu.
Veikkaan, että moni teistä tuntee tämän fiiliksen.
Ajatusten vaihtaminen on hankalaa. Jos kyllästyttää syödä kaurapuuroa ja raejuustoa joka päivä, voi kaurapuuron ja raejuuston jättää kauppaan. Ostaa jotain muuta. Vaikka porkkanaa ja kananmunia. Sitten ei syödä kaurapuuroa, vaikka tekisi mieli.
Lapsettomuusajatuksista eroon pääseminen on paljon vaikeampaa.
Ajatukset ovat jumissa.
Kaipaan uusia ajatuksia. Sitä "hei, sain uuden ajatuksen"-ilofiilistä.
Jos ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa, voiko enää monen vuoden jälkeen saada uusia ajatuksia?
Kaikki lapsettomuusajatukset on ajateltu jo.
***
Valitettavasti lapsettomuutta ei tarvitse edes ajatella. Se myllertää jossain tuolla mielen syövereissä luoden perustilan olemukselle.
Sellaisen, joka vallitsee lähes koko ajan.
Mitä kuuluu, kysyy joku.
Ihan hyvää, vastaan.
Miksi ei voisi kerrankin kuulua todella hyvää?
Tuo kiukuttaa.
Tunnen lapsettomuudesta kärsineitä ihmisiä, jotka ovat myöhemmin saaneet lapsen.
Ero olemuksessa on merkittävä. Ilo kumpuaa syvemmältä. Taakka on poissa ja sen voi nähdä omin silmin. Näistä ihmisistä loistavat ihan toisenlaiset asiat. Vapaus. Ilo. Onnellisuus. Tavallinen tuskailu elämän pienistä ongelmista.
Kun näen näitä ihmisiä, näen silmissäni oman taakkani. Ja kun eron tajuaa, itsestä tuntuu vielä entistä pahemmalta. Harmikseni huomaan kaikki ne värit, jotka ovat minussa, mutta puuttuvat olemuksestani tällä hetkellä. Olen harmaa.
***
Blogiin kirjoittaminen piristää usein mieltä. Ja vielä enemmän mieltä piristävät kaikki kivat blogiin tulevat kommentit. Silti en ole viime päivinä halunnut kirjoittaa.
Näiden samojen tuskailujen kirjoittaminen ei tunne vievän minnekään. En haluaisi kirjoittaa negatiivissävytteisiä pohdintoja aiheeseen liittyen. Mutta ajatukset kulkevat omia ratojaan ja tässä lopputulos siitä. Ensi kerralla ehkä jotain muuta?
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Mollivoittoinen elämäni
Viimeinen viikko on ollut vaikea.
Outo juttu tämä lapsettomuus. Juuri kun saa päähänsä, että maailma on täynnä mahdollisuuksia ja tulevaisuus on toivoa täynnä, tulee samantien ryminällä alas.
Elämässäni ei ole tapahtunut mitään ikävää. Kaikki tapahtuu vain pään sisällä. Kuinka paljon itkua ja surua voikaan ihminen kantaa sisällään?
Alakulooni on syy nimeltä kuukautiskierto, mutta sen tajuaminen ei tee päiviä helpommaksi.
Tällä viikolla olen viettänyt aikaa kivojen ihmisten kanssa. Muiden seurassa voi nauraa ja iloita, vaikka sisälle sattuu. Suru menee piiloon iloisen maskin alle. Ja vaikka hymyilee ja nauraa, voi sisällään itkeä.
Yksin ollessani olisin halunnut vain itkeä. Itkeä voi aamulla ennen töihin menoa ja illalla ennen nukahtamista. Kaikki se tyhjyys! Kuinka merkityksetöntä elämä voikaan olla.
Jouduin tekemään raskaustestin nyt kierron päätteeksi. Lapsettomuuslääkärin suosituksesta olen käyttänyt lugesteroneja nyt tässä luomukierrossakin. Hieman yllättävästi tällä kertaa vuoto on pysynyt pois pelkillä lugesteroneilla, hieno juttu sinänsä. Samalla lugesteroni saattaa olla syy normaalia mollivoittoisempiin ajatuksiini - jokainen kuukausi ei ole näin vaikea.
Raskaustesti oli tietysti negatiivinen. Tulos ei tietenkään ollut maailman suurin pettymys, onnistumisen todennäköisyys olisi ollut ehkä yksi miljoonasta. Yhtäkkinen luomuplussa olisi ollut jotain täysin käsittämätöntä.
Tänään alkoivat kuukautiset, joten pian pitäisi helpottaa. Luvassa on vain tätä hetkeä positiivisempia ajatuksia suunnilleen seuraavat kolme viikkoa.
Tiedän, että onnellisuus on vain päätös. Siksikin oma olo on typerä. Piehtaroin omassa ankeudessani enkä tosissaan edes yritä olla onnellinen.
Juuri nyt olen vain hemmetin huono tekemään hyviä päätöksiä.
Outo juttu tämä lapsettomuus. Juuri kun saa päähänsä, että maailma on täynnä mahdollisuuksia ja tulevaisuus on toivoa täynnä, tulee samantien ryminällä alas.
Elämässäni ei ole tapahtunut mitään ikävää. Kaikki tapahtuu vain pään sisällä. Kuinka paljon itkua ja surua voikaan ihminen kantaa sisällään?
Alakulooni on syy nimeltä kuukautiskierto, mutta sen tajuaminen ei tee päiviä helpommaksi.
Tällä viikolla olen viettänyt aikaa kivojen ihmisten kanssa. Muiden seurassa voi nauraa ja iloita, vaikka sisälle sattuu. Suru menee piiloon iloisen maskin alle. Ja vaikka hymyilee ja nauraa, voi sisällään itkeä.
Yksin ollessani olisin halunnut vain itkeä. Itkeä voi aamulla ennen töihin menoa ja illalla ennen nukahtamista. Kaikki se tyhjyys! Kuinka merkityksetöntä elämä voikaan olla.
Jouduin tekemään raskaustestin nyt kierron päätteeksi. Lapsettomuuslääkärin suosituksesta olen käyttänyt lugesteroneja nyt tässä luomukierrossakin. Hieman yllättävästi tällä kertaa vuoto on pysynyt pois pelkillä lugesteroneilla, hieno juttu sinänsä. Samalla lugesteroni saattaa olla syy normaalia mollivoittoisempiin ajatuksiini - jokainen kuukausi ei ole näin vaikea.
Raskaustesti oli tietysti negatiivinen. Tulos ei tietenkään ollut maailman suurin pettymys, onnistumisen todennäköisyys olisi ollut ehkä yksi miljoonasta. Yhtäkkinen luomuplussa olisi ollut jotain täysin käsittämätöntä.
Tänään alkoivat kuukautiset, joten pian pitäisi helpottaa. Luvassa on vain tätä hetkeä positiivisempia ajatuksia suunnilleen seuraavat kolme viikkoa.
Tiedän, että onnellisuus on vain päätös. Siksikin oma olo on typerä. Piehtaroin omassa ankeudessani enkä tosissaan edes yritä olla onnellinen.
Juuri nyt olen vain hemmetin huono tekemään hyviä päätöksiä.
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Valtava follikkeli
Minusta 14 mm follikkeli on valtava.
Valtavuudessaan se on samalla valtava ilon aihe. Yhden päivän pelastus jopa!
Tämä vaatii ehkä selityksen.
Niinkuin viime viikolla kirjoittelin, viime viikon ultrassa lääkäri löysi 14.3mm kokoisen follikkelin kasvamasta munasarjoissa. Luonnollisessa kierrossa. Ja kiertopäivänä 10.
Tuo on isompi kuin yksikään koskaan aiemmin! Siis luonnollisessa kierrossa. Lääkekierrot on sitten toki asia erikseen.
Yleensä tarina on ollut tämä: munarakkulat on pieniä ja vaste hormonilääkitykselle huono. Rakkulat ei kasva riittävän hyvin, ovat liian pieniä. Tarvitaan enemmän hormoneita. Sitten ne kasvavat, mutta ovat laadultaan vähän huonoja. Parempiakin voisivat olla.
Ja nyt munasarjoista löytyi yhtäkkiä valtava munarakkula! Ei mikään pieni 7mm kasvatusyritys vaan ihan oikea vakavastiotettava munarakkula. Mahtavaa.
Ja mahtavuus jatkuu: lauantaina sain ovulaatiotestiin positiivisen tuloksen. Sellaisen kuvista tutun hymynaaman. Ekaa kertaa ikinä.
Olen ehkä hieman höpsö, mutta olen ollut aivan fiiliksissä näistä kahdesta asiasta. Samalla olen ollut ylpeä. Minun kroppani on saanut aikaan jotain ihan oikeaa. Ilman hormoneita, ihan itse.
Voisiko olla, että kroppani toimisi pikkuriikkisen paremmin?
Voisiko olla, että ne kaikki vitamiinit, joita olen popsinut, olisivat vaikuttaneet johonkin?
Kun isommat ilonaiheet ovat vähissä, voi iloita pienistä - oli se ilonaihe sitten vaikkapa vain millimetrien kokoinen asia.
Valtavuudessaan se on samalla valtava ilon aihe. Yhden päivän pelastus jopa!
Tämä vaatii ehkä selityksen.
Niinkuin viime viikolla kirjoittelin, viime viikon ultrassa lääkäri löysi 14.3mm kokoisen follikkelin kasvamasta munasarjoissa. Luonnollisessa kierrossa. Ja kiertopäivänä 10.
Tuo on isompi kuin yksikään koskaan aiemmin! Siis luonnollisessa kierrossa. Lääkekierrot on sitten toki asia erikseen.
Yleensä tarina on ollut tämä: munarakkulat on pieniä ja vaste hormonilääkitykselle huono. Rakkulat ei kasva riittävän hyvin, ovat liian pieniä. Tarvitaan enemmän hormoneita. Sitten ne kasvavat, mutta ovat laadultaan vähän huonoja. Parempiakin voisivat olla.
Ja nyt munasarjoista löytyi yhtäkkiä valtava munarakkula! Ei mikään pieni 7mm kasvatusyritys vaan ihan oikea vakavastiotettava munarakkula. Mahtavaa.
Ja mahtavuus jatkuu: lauantaina sain ovulaatiotestiin positiivisen tuloksen. Sellaisen kuvista tutun hymynaaman. Ekaa kertaa ikinä.
Olen ehkä hieman höpsö, mutta olen ollut aivan fiiliksissä näistä kahdesta asiasta. Samalla olen ollut ylpeä. Minun kroppani on saanut aikaan jotain ihan oikeaa. Ilman hormoneita, ihan itse.
Voisiko olla, että kroppani toimisi pikkuriikkisen paremmin?
Voisiko olla, että ne kaikki vitamiinit, joita olen popsinut, olisivat vaikuttaneet johonkin?
Kun isommat ilonaiheet ovat vähissä, voi iloita pienistä - oli se ilonaihe sitten vaikkapa vain millimetrien kokoinen asia.
perjantai 14. marraskuuta 2014
Uutta toivoa 150:llä eurolla
Enpäs osannut odottaa tällaista tilannetta tulevaksi.
Pari viikkoa sitten tein jälleen kerran raskaustestin ja jälleen kerran petyin: ei raskaana.
Kaikenlaista pientä on tapahtunut parin viikon aikana oman pääkopan sisällä. Ja nyt olen jälleen kerran täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Välillä mietin, olenko ihan hölmö.
Miten kummassa ihminen jaksaakin nostaa aina uusien pettymysten jälkeen pään pystyyn ja kulkea kohti uusia yrityksiä? Eikö neljä alkionsiirtoa pitäisi jo riittää kertomaan, että helppoa hommaa tämä ei ole eikä tule olemaan?
Hassu optimisti on taas nostanut minussa päätään. Kyllä se sitten seuraavalla kerralla. Seuraava kerta on erilainen. Tulee uusi yritys ja tällä kertaa tilanne on niin paljon parempi!
Seuraavaa kertaa ajatellen kasasin tällä viikolla jälleen kerran kaikki lääkärinkertomukset, verikoetulokset ja hoitosuunnitelmat yhteen läjään.
Tapasimme yksityisen lapsettomuusklinikan lääkärin. Ja mikä ihana lääkäri tuo olikaan!
Juttelutuokion päätteeksi uskoin, että on vain ajan kysymys, koska olen raskaana. Sillä kaikki isoimmat asiat ovat kunnossa. Sanoi lääkäri.
Munasarjat toimivat. Ei ole ylipainoa. Ei ole viitteitä endometrioosista. Munasarjoissa näkyi 14mm munasolu kasvamassa ja useita pienempiä odottelemassa vuoroaan. Hedelmöittyminen onnistuu hyvin. Kaikki labrakoetulokset näyttivät olevan ok. En ole liian vanha, vaan olen suorastaan Nuori. Ja kaiken lisäksi olen jo kerran onnistunut tulemaan raskaaksi!
Käynnin aikana lääkäri sai minut myös uskomaan, että luomuraskaus on meillä ihan todellinen vaihtoehto. Meillä, joilla yritystä on takana yli neljä vuotta ja luomuajatukset on haudattu jo kauan aikaa sitten. Seksiä on jo pitkään harrastettu ihan muista syistä, ei lapsentekomielessä.
Miten hassu lääkärikäynti.
Emme aloita nyt hoitoja yksityisellä. Pitkän kaavan mukaisia hoitoja ei ehdittäisi tekemään ennen joulua. Odotamme luultavasti vuoroamme julkisella.
150 euroa meni tyhjään. Silti olen sitä mieltä, että tuo lääkärivisiitti oli joka pennin arvoinen. Koko raha tuli käytetyksi uuteen toivoon.
Käynnin jälkeen ostin kaupasta ovulaatiotestin. Minä, joka en ole koskaan onnistunut saamaan ovulaatiota testillä näkyviin.
En ole onnistunut edelleenkään. Vaikka ovulaation pitäisi olla jo tullut. En silti ole menettänyt tätä uudesti syntynyttä uskoani.
Sillä meidän tilanteestamme ei kuulemma kannata olla ollenkaan huolissaan.
Nyt keskitytään luomupuuhiin.
Pari viikkoa sitten tein jälleen kerran raskaustestin ja jälleen kerran petyin: ei raskaana.
Kaikenlaista pientä on tapahtunut parin viikon aikana oman pääkopan sisällä. Ja nyt olen jälleen kerran täynnä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Välillä mietin, olenko ihan hölmö.
Miten kummassa ihminen jaksaakin nostaa aina uusien pettymysten jälkeen pään pystyyn ja kulkea kohti uusia yrityksiä? Eikö neljä alkionsiirtoa pitäisi jo riittää kertomaan, että helppoa hommaa tämä ei ole eikä tule olemaan?
Hassu optimisti on taas nostanut minussa päätään. Kyllä se sitten seuraavalla kerralla. Seuraava kerta on erilainen. Tulee uusi yritys ja tällä kertaa tilanne on niin paljon parempi!
Seuraavaa kertaa ajatellen kasasin tällä viikolla jälleen kerran kaikki lääkärinkertomukset, verikoetulokset ja hoitosuunnitelmat yhteen läjään.
Tapasimme yksityisen lapsettomuusklinikan lääkärin. Ja mikä ihana lääkäri tuo olikaan!
Juttelutuokion päätteeksi uskoin, että on vain ajan kysymys, koska olen raskaana. Sillä kaikki isoimmat asiat ovat kunnossa. Sanoi lääkäri.
Munasarjat toimivat. Ei ole ylipainoa. Ei ole viitteitä endometrioosista. Munasarjoissa näkyi 14mm munasolu kasvamassa ja useita pienempiä odottelemassa vuoroaan. Hedelmöittyminen onnistuu hyvin. Kaikki labrakoetulokset näyttivät olevan ok. En ole liian vanha, vaan olen suorastaan Nuori. Ja kaiken lisäksi olen jo kerran onnistunut tulemaan raskaaksi!
Käynnin aikana lääkäri sai minut myös uskomaan, että luomuraskaus on meillä ihan todellinen vaihtoehto. Meillä, joilla yritystä on takana yli neljä vuotta ja luomuajatukset on haudattu jo kauan aikaa sitten. Seksiä on jo pitkään harrastettu ihan muista syistä, ei lapsentekomielessä.
Miten hassu lääkärikäynti.
Emme aloita nyt hoitoja yksityisellä. Pitkän kaavan mukaisia hoitoja ei ehdittäisi tekemään ennen joulua. Odotamme luultavasti vuoroamme julkisella.
150 euroa meni tyhjään. Silti olen sitä mieltä, että tuo lääkärivisiitti oli joka pennin arvoinen. Koko raha tuli käytetyksi uuteen toivoon.
Käynnin jälkeen ostin kaupasta ovulaatiotestin. Minä, joka en ole koskaan onnistunut saamaan ovulaatiota testillä näkyviin.
En ole onnistunut edelleenkään. Vaikka ovulaation pitäisi olla jo tullut. En silti ole menettänyt tätä uudesti syntynyttä uskoani.
Sillä meidän tilanteestamme ei kuulemma kannata olla ollenkaan huolissaan.
Nyt keskitytään luomupuuhiin.
torstai 30. lokakuuta 2014
Ja sitten se testin tulos
Heippa.
Olen ollut ikävä ihminen ja pimittänyt teiltä tietoa jo pitkään.
Tein raskaustestin jo eilen aamulla. Haluatte varmaankin kuulla, miten testissä kävi.
No, sanotaan vaikkapa niin, että mikään ei muuttunut.
Testi oli negatiivinen.
Tulos ei ollut yllättävä, mutta tottakai olin pettynyt. Niinkuin myös mieheni oli pettynyt, ehkä jopa enemmän kuin minä. Perseestähän tämä on.
Nyt on neljä alkionsiirtoa takana. Yhdestä olen saanut positiivisen raskaustestituloksen, joten onnistumisen todennäköisyys minun alkionsiirroista on tällä hetkellä 25%.
Olen kai onnekas. Olen kerran tullut raskaaksi, joten pitäisi uskoa, että se voi tapahtua toisenkin kerran.
Olemme pohtineet jatkoa ja laskeneet säästöjämme. Kertoisipa joku, kuinka kauan tätä vielä jatkuu. Riittäisikö yksi yritys julkisella? Vai riittäisikö yksi yritys yksityisellä? Tai kaksi yritystä yksityisellä? Vai lahjasoluhoito tuplahinnalla? Vai kannattaisiko säästää myös adoptiokustannuksiin? Vai olemmeko väsyneet koko hommaan ja hylänneet ajatuksen lapsesta jo kauan ennen kuin adoptiojonoon päästäisiin?
Pakkanen on tyhjä, joten nyt on taas puhdas paperi edessä. Tulevaisuus täynnä vaihtoehtoja siis.
Olen ollut ikävä ihminen ja pimittänyt teiltä tietoa jo pitkään.
Tein raskaustestin jo eilen aamulla. Haluatte varmaankin kuulla, miten testissä kävi.
No, sanotaan vaikkapa niin, että mikään ei muuttunut.
Testi oli negatiivinen.
Tulos ei ollut yllättävä, mutta tottakai olin pettynyt. Niinkuin myös mieheni oli pettynyt, ehkä jopa enemmän kuin minä. Perseestähän tämä on.
Nyt on neljä alkionsiirtoa takana. Yhdestä olen saanut positiivisen raskaustestituloksen, joten onnistumisen todennäköisyys minun alkionsiirroista on tällä hetkellä 25%.
Olen kai onnekas. Olen kerran tullut raskaaksi, joten pitäisi uskoa, että se voi tapahtua toisenkin kerran.
Olemme pohtineet jatkoa ja laskeneet säästöjämme. Kertoisipa joku, kuinka kauan tätä vielä jatkuu. Riittäisikö yksi yritys julkisella? Vai riittäisikö yksi yritys yksityisellä? Tai kaksi yritystä yksityisellä? Vai lahjasoluhoito tuplahinnalla? Vai kannattaisiko säästää myös adoptiokustannuksiin? Vai olemmeko väsyneet koko hommaan ja hylänneet ajatuksen lapsesta jo kauan ennen kuin adoptiojonoon päästäisiin?
Pakkanen on tyhjä, joten nyt on taas puhdas paperi edessä. Tulevaisuus täynnä vaihtoehtoja siis.
maanantai 27. lokakuuta 2014
Piinapäivä 11: mitä jatkossa?
En aikonut kirjoittaa tänään mitään. Jouduin kuitenkin tilanteeseen, jossa joudun odottamaan paikallani, enkä juuri tällä hetkellä pysty tekemään mitään hyödyllistä.
Lähimpänä hyödyllistä on blogin kirjoittaminen. Siispä kirjoitan.
Tänään on piinapäivä numero 11. Raskaustesti kertoisi luultavasti jo totuuden, mutta toistaiseksi en ajatellut kiirehtiä.
Testi keskiviikkona tai torstaina kuulostaa hyvältä.
Jos testi on negatiivinen, täytyy päättää jatkosuunnitelmat.
1) Pitäisikö odottaa kolmatta IVF-hoitoa julkisella klinikalla? Tuo toteutuisi joskus keväällä, jolloin voisimme saada vauvan aikaisintaan joulukuussa 2015. Positiivisena puolena yksityistä pienemmät kustannukset ja se, että nyt ehtisi vielä valmistelemaan munasoluja sen kolmen kuukauden kehittymisajan. Olettaen siis, että vielä löytyy jotain tapoja munasolujen laadun parantamiseksi. Mutta odottavan aika on pitkä ja ehkä-vauva joulukuussa 2015 tuntuu tuskaisen kaukaiselta.
2) Pitäisikö mennä heti samantien yksityiselle hoitoon? Tuo on kallista, mutta ainakin pääsisi heti eteenpäin. Meillä on säästöjä tarvittava määrä, mutta rahalle olisi varmasti käyttöä myöhemminkin. Ja entä jos munasolujen laatu on taas huono? Olisiko kuitenkin parempi parannella niitä ensin esimerkiksi DHEA-hormoneilla sen kolmen kuukauden ajan? Tai entä jos rahoja tarvittaisiinkin myöhemmin lahjasoluhoitoihin?
3) Vai pitäisikö noudattaa funktionaalisen lääkärini vinkkejä, joka kannatti kaiken mahdollisen testausta? Eli varmistuttaisiin siitä, että kehossani on kaikki ok raskautumista varten. Tämäkin tarkoittaa rahanmenoa. Veikkaan, että lasku kaiken-mahdollisen testauksesta olisi lähemmäs 1000€. Tuo on tietysti pikkusumma verrattuna lapsettomuushoitoihin yksityisellä.
Ilman lisätestejä tiedetään jo, että:
Te, ihanat lukijani, olette kaikki parhaita lapsettomuusasiantuntijoita. Te tiedätte, miltä tämä tuntuu. Pohditte samoja asioita päivästä toiseen.
Olisi mukava kuulla kommenttejanne.
Mitä mieltä olette? Mitä itse tekisitte, jos olisitte siinä, missä itse olen nyt?
Lähimpänä hyödyllistä on blogin kirjoittaminen. Siispä kirjoitan.
Tänään on piinapäivä numero 11. Raskaustesti kertoisi luultavasti jo totuuden, mutta toistaiseksi en ajatellut kiirehtiä.
Testi keskiviikkona tai torstaina kuulostaa hyvältä.
Jos testi on negatiivinen, täytyy päättää jatkosuunnitelmat.
1) Pitäisikö odottaa kolmatta IVF-hoitoa julkisella klinikalla? Tuo toteutuisi joskus keväällä, jolloin voisimme saada vauvan aikaisintaan joulukuussa 2015. Positiivisena puolena yksityistä pienemmät kustannukset ja se, että nyt ehtisi vielä valmistelemaan munasoluja sen kolmen kuukauden kehittymisajan. Olettaen siis, että vielä löytyy jotain tapoja munasolujen laadun parantamiseksi. Mutta odottavan aika on pitkä ja ehkä-vauva joulukuussa 2015 tuntuu tuskaisen kaukaiselta.
2) Pitäisikö mennä heti samantien yksityiselle hoitoon? Tuo on kallista, mutta ainakin pääsisi heti eteenpäin. Meillä on säästöjä tarvittava määrä, mutta rahalle olisi varmasti käyttöä myöhemminkin. Ja entä jos munasolujen laatu on taas huono? Olisiko kuitenkin parempi parannella niitä ensin esimerkiksi DHEA-hormoneilla sen kolmen kuukauden ajan? Tai entä jos rahoja tarvittaisiinkin myöhemmin lahjasoluhoitoihin?
3) Vai pitäisikö noudattaa funktionaalisen lääkärini vinkkejä, joka kannatti kaiken mahdollisen testausta? Eli varmistuttaisiin siitä, että kehossani on kaikki ok raskautumista varten. Tämäkin tarkoittaa rahanmenoa. Veikkaan, että lasku kaiken-mahdollisen testauksesta olisi lähemmäs 1000€. Tuo on tietysti pikkusumma verrattuna lapsettomuushoitoihin yksityisellä.
Ilman lisätestejä tiedetään jo, että:
- Munasoluni ovat hieman huonolaatuisia (syy tuntematon)
- Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta (lääkkeet on, mutta aina lääkkeet eivät välttämättä korjaa tilannetta oikealla tavalla)
- Progesteronini on luonnostaan liian alhainen ja kuukautiset alkavat liian aikaisin, mutta tuo näyttää olevan hallinnassa lugesteron + zumenon -kombinaatiolla.
Te, ihanat lukijani, olette kaikki parhaita lapsettomuusasiantuntijoita. Te tiedätte, miltä tämä tuntuu. Pohditte samoja asioita päivästä toiseen.
Olisi mukava kuulla kommenttejanne.
Mitä mieltä olette? Mitä itse tekisitte, jos olisitte siinä, missä itse olen nyt?
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Itkupotkuraivari piinapäivien kunniaksi
Zumenonissa ja lugesteronissa on sellainen hauska puoli, että niiden vuoksi nukun huonommin kuin normaalisti. Heräilen yöllä eikä uni ole niin syvää kuin tavallisesti.
Olin nukkunut huonosti ehkä viisi yötä putkeen. Väsytti himskatin paljon. Oli kiire ja stressasin työjuttuja. Ja sitten menin viettämään aikaa ihmisten kanssa, joilla kaikilla muilla on lapsia - ja tottakai jossain vaiheessa keskustelu siirtyi lasten toilailuihin.
Kun pääsin kotiin (väsyneenä, kiireisenä ja töistä stressaantuneena), tuntui, ettei mistään tule ikinä mitään. Että koko maailma kaatuu meidän päälle, kun kaikki muut ihmiset saavat suunnitella elämäänsä ja sitten vain toteuttaa niitä suunnitelmia.
Niinhän se menee. Asetetaan tavoitteet ja sitten määrätietoisesti pyritään niitä kohti. Visualisoidaan tavoite ja sitten otetaan pieni askel kerrallaan, kunnes päästään tavoitteeseen. Yksinkertaista, eikö niin?
Kaikilla muilla on helppoa, ja meillä mikään ei onnistu. Muilla elämä menee eteenpäin, ja meillä se menee enimmäkseen taaksepäin.
En enää tiedä, mitä tapahtui, mutta kaikki nämä pettymyksen tunteet tiivistyivät kotona itkupotkuraivariksi. Ensin sain aikaan valtavan tappelun mieheni kanssa. Kun sitä kesti aikansa, päädyin itkemään miehen kainaloon sitä, kuinka emme ikinä saa lapsia ja kuinka perseestä koko elämä on.
Varsinainen ilonhetki siis piristämässä piinapäiviä.
Tuosta on kulunut nyt muutama päivä. Sen jälkeen olen nukkunut paremmin. Maailma ei tunnu enää ihan niin ankealta paikalta. Meillä on moni asia hyvin.
Edellistä episodia lukuunottamatta olen miettinyt tätä tilannetta melko vähän viime päivinä. Tänään on piinapäivä numero 10. Hetken päästä saan tehdä testin ja nähdä neljännen alkionsiirron tuloksen.
Harmittaa valtavasti, mutta en usko, että olen raskaana. Ei tunnu siltä. Nipistyksiä olen tuntenut mahassa samalla tavalla kuin viime kuussakin, mutta luulen, että ne eivät liity asiaan.
Tyhmää. Toivoisin niin kovasti, että mekin pääsisimme jo lapsellisten puolelle.
Mutta ei hätää. Nyt vaan siis enää 1) visualisoidaan tavoite, 2) asetetaan tavoitteelle päivämäärä, 3) konkretisoidaan mitä sen saavuttaminen vaatii, 4) suunnitellaan välietapit ja 5) otetaan askel kerrallaan ja saavutaan lopulta tavoitteeseen. Helppo homma.
Välillä vaan tuntuu, että siinä vaiheessa, kun me saadaan lapsi, niin elefantitkin lentää.
Olin nukkunut huonosti ehkä viisi yötä putkeen. Väsytti himskatin paljon. Oli kiire ja stressasin työjuttuja. Ja sitten menin viettämään aikaa ihmisten kanssa, joilla kaikilla muilla on lapsia - ja tottakai jossain vaiheessa keskustelu siirtyi lasten toilailuihin.
Kun pääsin kotiin (väsyneenä, kiireisenä ja töistä stressaantuneena), tuntui, ettei mistään tule ikinä mitään. Että koko maailma kaatuu meidän päälle, kun kaikki muut ihmiset saavat suunnitella elämäänsä ja sitten vain toteuttaa niitä suunnitelmia.
Niinhän se menee. Asetetaan tavoitteet ja sitten määrätietoisesti pyritään niitä kohti. Visualisoidaan tavoite ja sitten otetaan pieni askel kerrallaan, kunnes päästään tavoitteeseen. Yksinkertaista, eikö niin?
Kaikilla muilla on helppoa, ja meillä mikään ei onnistu. Muilla elämä menee eteenpäin, ja meillä se menee enimmäkseen taaksepäin.
En enää tiedä, mitä tapahtui, mutta kaikki nämä pettymyksen tunteet tiivistyivät kotona itkupotkuraivariksi. Ensin sain aikaan valtavan tappelun mieheni kanssa. Kun sitä kesti aikansa, päädyin itkemään miehen kainaloon sitä, kuinka emme ikinä saa lapsia ja kuinka perseestä koko elämä on.
Varsinainen ilonhetki siis piristämässä piinapäiviä.
Tuosta on kulunut nyt muutama päivä. Sen jälkeen olen nukkunut paremmin. Maailma ei tunnu enää ihan niin ankealta paikalta. Meillä on moni asia hyvin.
Edellistä episodia lukuunottamatta olen miettinyt tätä tilannetta melko vähän viime päivinä. Tänään on piinapäivä numero 10. Hetken päästä saan tehdä testin ja nähdä neljännen alkionsiirron tuloksen.
Harmittaa valtavasti, mutta en usko, että olen raskaana. Ei tunnu siltä. Nipistyksiä olen tuntenut mahassa samalla tavalla kuin viime kuussakin, mutta luulen, että ne eivät liity asiaan.
Tyhmää. Toivoisin niin kovasti, että mekin pääsisimme jo lapsellisten puolelle.
Mutta ei hätää. Nyt vaan siis enää 1) visualisoidaan tavoite, 2) asetetaan tavoitteelle päivämäärä, 3) konkretisoidaan mitä sen saavuttaminen vaatii, 4) suunnitellaan välietapit ja 5) otetaan askel kerrallaan ja saavutaan lopulta tavoitteeseen. Helppo homma.
Välillä vaan tuntuu, että siinä vaiheessa, kun me saadaan lapsi, niin elefantitkin lentää.
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Voisinko saada hieman raskausoireita, kiitos?
Tänään tuli kuluneeksi kolme päivää alkionsiirrosta.
Kolme päivää!
Missä viipyvät kaikki raskausoireet? Kai nyt jo pitäisi tietää, jos on raskaana?
Voin kuvitella, että tunsin torstaina pari nipistystä. Ja pari nipistystä perjantaina. Ehkä myös yhden nipistyksen sekä eilen että tänään. Kai nyt yhteensä kuusi nipistystä voisi tarkoittaa, että olen raskaana?
Raskausoireet taitavat olla vähän liian paljon toivottu tässä vaiheessa. Mutta voisinko silti saada muutaman sellaisen? Vaikka nyt heti? Ottaisin ne mielelläni vastaan.
Muuten elämä on ollut varsin mukavaa. Positiivisella tavalla kiireistä ja sosiaalista. Kaikki olisi oikein hyvin nyt.
Olisipa vielä muutama raskausoire, tai ainakin se positiivinen testi.
Kolme päivää!
Missä viipyvät kaikki raskausoireet? Kai nyt jo pitäisi tietää, jos on raskaana?
Voin kuvitella, että tunsin torstaina pari nipistystä. Ja pari nipistystä perjantaina. Ehkä myös yhden nipistyksen sekä eilen että tänään. Kai nyt yhteensä kuusi nipistystä voisi tarkoittaa, että olen raskaana?
Raskausoireet taitavat olla vähän liian paljon toivottu tässä vaiheessa. Mutta voisinko silti saada muutaman sellaisen? Vaikka nyt heti? Ottaisin ne mielelläni vastaan.
Muuten elämä on ollut varsin mukavaa. Positiivisella tavalla kiireistä ja sosiaalista. Kaikki olisi oikein hyvin nyt.
Olisipa vielä muutama raskausoire, tai ainakin se positiivinen testi.
torstai 16. lokakuuta 2014
Neljäs alkionsiirtoni
Kuinka kova pissahätä ihmisellä voi olla ennen kuin tulee housuun?
En tiedä, mutta luulen, että tänään olin aika lähellä tuota tilannetta.
Pääsimme jälleen alkionsiirtoon (Jee!), mutta ajat olivat reilusti myöhässä, ja olin kiltisti noudattanut klinikan ohjetta "tule rakko mahdollisimman täynnä".
Olin räjähtämäisilläni.
Kello mateli. En pystynyt olemaan mitenkään päin, en istumaan, en seisomaan.
En usko, että olen kokenut niin kovaa pissahätää koko aikuisiälläni. Ja lapsuuden kokemuksia on vaikea vertailla.
Selvisin pissaamatta housuihini.
Nyt kohdussani oleilee 12 soluinen alkio. Pakastettaessa 10 soluinen, sulatuksen jälkeen 9 soluinen ja tuon jälkeen 12 soluiseksi kasvanut tyyppi.
Oleilisipa kauan. Jos vaikka sen yhdeksän kuukautta.
Toivottavasti se ei saanut traumoja sulatuksesta ja yhden solun häviämisestä.
Hei, sinä tyyppi siellä kohdussani, nähdään sitten yhdeksän kuukauden päästä!
En tiedä, mutta luulen, että tänään olin aika lähellä tuota tilannetta.
Pääsimme jälleen alkionsiirtoon (Jee!), mutta ajat olivat reilusti myöhässä, ja olin kiltisti noudattanut klinikan ohjetta "tule rakko mahdollisimman täynnä".
Olin räjähtämäisilläni.
Kello mateli. En pystynyt olemaan mitenkään päin, en istumaan, en seisomaan.
En usko, että olen kokenut niin kovaa pissahätää koko aikuisiälläni. Ja lapsuuden kokemuksia on vaikea vertailla.
Selvisin pissaamatta housuihini.
Nyt kohdussani oleilee 12 soluinen alkio. Pakastettaessa 10 soluinen, sulatuksen jälkeen 9 soluinen ja tuon jälkeen 12 soluiseksi kasvanut tyyppi.
Oleilisipa kauan. Jos vaikka sen yhdeksän kuukautta.
Toivottavasti se ei saanut traumoja sulatuksesta ja yhden solun häviämisestä.
Hei, sinä tyyppi siellä kohdussani, nähdään sitten yhdeksän kuukauden päästä!
tiistai 14. lokakuuta 2014
Kilpirauhaskikkailua
Anteeksi. Olen pahoillani jo etukäteen. Ajattelin tällä kertaa pitkästyttää teidät kirjoittamalla pitkästi asiaa kilpirauhasesta. Postaus luultavasti kiinnostaa vain niitä, joilla on haasteita kilpirauhasen kanssa, joten pahoittelen, että pitkästytän kaikki muut.
Jos kilpirauhasen ongelmiin lähtee perehtymään yhtään syvemmin netin avustuksella, huomaa hetken päästä, ettei tuohon tule loppua. Äkkiä saa sen käsityksen, että kyse on yksinkertaisista jutuista: t4v ja tsh ja siinä se. Mutta kun asiaan perehtyy tarkemmin, selviää, että on myös t1, t2, t3 ja rt3. Ja sitten asia menee monimutkaiseksi. Kilpirauhasasioista kiistellään, eikä maailmalta löydy yhtä totuutta, joka olisi kaikkien hyväksymä. Veikkaan, ettei ainakaan Suomesta löydy lääkäriä, joka ihan oikeasti tietäisi tarkalleen, miten kokonaisuus toimii. Tämä näin johdatuksena aiheeseen.
Olen aiemmin hoidattanut funktionaalisella lääkärillä kilpirauhasen vajaatoimintaani. Sitten julkinen lapsettomuusklinikka halusi minun vaihtuvan t3-lääkitykseni t4-lääkitykseksi. Niin loppui funktionaalinen hoitoni.
Sen jälkeen olen kokeillut esimerkiksi jodin vaikutusta olotilaani. Elokuussa säikähdin erikoisia verikoetuloksian, lopetin jodin syönnin ja palasin vanhaan lääkitykseen, vaikka jodi oli tuntunut hyvältä.
Syyskuun lopussa kävin mittauttamassa arvot uudelleen. Nyt arvot olivat yleisesti hyväksyttyjen rajojen sisällä:
Nyt kävin tapaamassa funktionaalista lääkäriä.
Keskustelin lääkärin kanssa jodista ja kilpirauhasarvoistani. Lääkärin mielestä jodi onkin hyvä juttu ja sen syömistä kannattaa jatkaa. Ilman lapsettomuushoitoja lääkäri olisi suositellut minulle huomattavasti suurempia jodiannostuksia. (Kilpirauhasarvoihin jodin käytön ei hänen mukaansa pitäisi vaikuttaa, vaikka netistä löytyy myös muunlaisia mielipiteitä.)
Sovimme siis, että alan taas syömään 300ug jodia päivässä. 150 ug tulee monivitamiinista ja 150ug merilevätabletista.
Olen nyt syönyt jodia muutamana päivänä ja palelu on vähentynyt. Sormet tuntuvat hieman lämpöisemmiltä. Mahtavaa!
Lisäksi otan t4-lääkityksen rinnalle käyttöön pienen määrän t3-lääkettä. Julkinen lapsettomuusklinikka ei välttämättä hyväksyisi tätä. On kuitenkin helpompaa pyytää anteeksi kuin saada lupa. Haluan tehdä kaikki pienet asiat, jotka voivat edesauttaa raskautta.
Teimme myös jatkosuunnitelmia. Jos seuraava alkionsiirto ei tuota tulosta, lääkäri haluaisi tehdä lisää tutkimuksia ja varmistaa että kaikki arvoni ovat raskauden kannalta optimaaliset. Vasta sen jälkeen hän päästäisi minut uusiin lapsettomuushoitoihin.
En jaksaisi odottaa enää yhtään. Lääkärin kommentit ovat kuitenkin fiksuja. Keho pitäisi saada ensin muuten optimikuntoon.
Tavallaan tuo on lohdullista. On olemassa ihminen, jolla on vielä ideoita siihen, kuinka voidaan varmistaa, että olisin optimikunnossa tulemaan raskaaksi. Ajatus on varsin looginen. Mutta niin kuin aina näissä lapsettomuusasioissa - lopputuloksesta ei tietenkään ole takuita.
Jos kilpirauhasen ongelmiin lähtee perehtymään yhtään syvemmin netin avustuksella, huomaa hetken päästä, ettei tuohon tule loppua. Äkkiä saa sen käsityksen, että kyse on yksinkertaisista jutuista: t4v ja tsh ja siinä se. Mutta kun asiaan perehtyy tarkemmin, selviää, että on myös t1, t2, t3 ja rt3. Ja sitten asia menee monimutkaiseksi. Kilpirauhasasioista kiistellään, eikä maailmalta löydy yhtä totuutta, joka olisi kaikkien hyväksymä. Veikkaan, ettei ainakaan Suomesta löydy lääkäriä, joka ihan oikeasti tietäisi tarkalleen, miten kokonaisuus toimii. Tämä näin johdatuksena aiheeseen.
Sen jälkeen olen kokeillut esimerkiksi jodin vaikutusta olotilaani. Elokuussa säikähdin erikoisia verikoetuloksian, lopetin jodin syönnin ja palasin vanhaan lääkitykseen, vaikka jodi oli tuntunut hyvältä.
Syyskuun lopussa kävin mittauttamassa arvot uudelleen. Nyt arvot olivat yleisesti hyväksyttyjen rajojen sisällä:
| Ajankohta | Lääkitys | TSH | T4V | Kommentti |
| 07/2014 | t4: 50ug, lisäksi 300ug/pv jodia lisäravinteena. | 4.6 | 12.1 | TSH liian korkea, joko johtuen liian vähästä t4:stä tai jodista. |
| 09/2014 | t4: 100ug, lisäksi muutamana päivänä olen ottanut 5ug T3-lääkettä. | 0.76 | 15.3 | Arvot ok, mutta paleltaa ja sormet aina jääkylmät. |
Nyt kävin tapaamassa funktionaalista lääkäriä.
Keskustelin lääkärin kanssa jodista ja kilpirauhasarvoistani. Lääkärin mielestä jodi onkin hyvä juttu ja sen syömistä kannattaa jatkaa. Ilman lapsettomuushoitoja lääkäri olisi suositellut minulle huomattavasti suurempia jodiannostuksia. (Kilpirauhasarvoihin jodin käytön ei hänen mukaansa pitäisi vaikuttaa, vaikka netistä löytyy myös muunlaisia mielipiteitä.)
Sovimme siis, että alan taas syömään 300ug jodia päivässä. 150 ug tulee monivitamiinista ja 150ug merilevätabletista.
Olen nyt syönyt jodia muutamana päivänä ja palelu on vähentynyt. Sormet tuntuvat hieman lämpöisemmiltä. Mahtavaa!
Lisäksi otan t4-lääkityksen rinnalle käyttöön pienen määrän t3-lääkettä. Julkinen lapsettomuusklinikka ei välttämättä hyväksyisi tätä. On kuitenkin helpompaa pyytää anteeksi kuin saada lupa. Haluan tehdä kaikki pienet asiat, jotka voivat edesauttaa raskautta.
Teimme myös jatkosuunnitelmia. Jos seuraava alkionsiirto ei tuota tulosta, lääkäri haluaisi tehdä lisää tutkimuksia ja varmistaa että kaikki arvoni ovat raskauden kannalta optimaaliset. Vasta sen jälkeen hän päästäisi minut uusiin lapsettomuushoitoihin.
En jaksaisi odottaa enää yhtään. Lääkärin kommentit ovat kuitenkin fiksuja. Keho pitäisi saada ensin muuten optimikuntoon.
Tavallaan tuo on lohdullista. On olemassa ihminen, jolla on vielä ideoita siihen, kuinka voidaan varmistaa, että olisin optimikunnossa tulemaan raskaaksi. Ajatus on varsin looginen. Mutta niin kuin aina näissä lapsettomuusasioissa - lopputuloksesta ei tietenkään ole takuita.
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Kohti uutta alkionsiirtoa
Taas on viikko vierähtänyt.
Havaintoni jälkeen (eli sen, ettei lapsettomuuden tarvitse olla elämäni keskipiste, vaikka se olisikin elämäni tärkein asia) olen näköjään muuttunut kerran viikossa postaajaksi.
Ei se mitään. Jos fokus pysyy pääasiassa muualla, se ei haittaa.
Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin olen pystynyt keskittymään muihin asioihin. Vaikka olen edelleen lukenut teidän muiden blogipostauksia, olen onnistunut olemaan murehtimatta liikoja. Lapsettomuus on mielessä joka päivä, mutta ei ehkä enää joka tunti niin kuin aiemmin.
En tiedä, vaikuttaako tämä teistä siltä kuin olisin luovuttanut. Siitä ei ole kyse.
En aio yrittää yhtään vähempää kuin tähänkään asti. Teen kaikkeni. Olen vain ymmärtänyt, ettei lopputulos muutu paremmaksi sillä, että ajattelisin asiaa joka ikinen sekunti.
Lapsettomuushoidot ovat edenneet hieman taas tällä viikolla. Kävin lapsettomuusklinikalla tarkastuksessa. Kohdun limakalvo oli reilut 6mm. Seuraava alkionsiirto on ensi viikolla.
Katsotaan, miten tällä kertaa käy. Ehkäpä neljäs kerta toden sanoo?
Havaintoni jälkeen (eli sen, ettei lapsettomuuden tarvitse olla elämäni keskipiste, vaikka se olisikin elämäni tärkein asia) olen näköjään muuttunut kerran viikossa postaajaksi.
Ei se mitään. Jos fokus pysyy pääasiassa muualla, se ei haittaa.
Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin olen pystynyt keskittymään muihin asioihin. Vaikka olen edelleen lukenut teidän muiden blogipostauksia, olen onnistunut olemaan murehtimatta liikoja. Lapsettomuus on mielessä joka päivä, mutta ei ehkä enää joka tunti niin kuin aiemmin.
En tiedä, vaikuttaako tämä teistä siltä kuin olisin luovuttanut. Siitä ei ole kyse.
En aio yrittää yhtään vähempää kuin tähänkään asti. Teen kaikkeni. Olen vain ymmärtänyt, ettei lopputulos muutu paremmaksi sillä, että ajattelisin asiaa joka ikinen sekunti.
Lapsettomuushoidot ovat edenneet hieman taas tällä viikolla. Kävin lapsettomuusklinikalla tarkastuksessa. Kohdun limakalvo oli reilut 6mm. Seuraava alkionsiirto on ensi viikolla.
Katsotaan, miten tällä kertaa käy. Ehkäpä neljäs kerta toden sanoo?
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Mitä on elämä lapsettomuuden ympärillä?
Hassua, että tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin viimeisimmästä kirjoituksestani olisi ikuisuus.
Siitä on viikko.
Viikko ei ole ikuisuus.
Havahduin jotenkin viimekertaisen kirjoitukseni jälkeen. Kirjoitin, kuinka lapsettomuus ja lapsen saaminen on elämämme keskipiste tällä hetkellä. Kerroin todellisuudesta.
Ja hetki kirjoittamisen jälkeen havahduin siihen, että tuossa ei ole mitään järkeä.
Olen tehnyt lähes kaiken mahdollisen, että tulisin raskaaksi. Mistään noista asioista ei ole ollut hyötyä.
Tai no, en voi sanoa, etteikö niistä olisi ollut hyötyä. Olen esimerkiksi nykyisin paljon terveempi, en ole oikeastaan koskaan flunssassa, vatsani voi paremmin ja olen parempi käsittelemään stressiä.
Lapsettomuusprosessin aikana olen myös (ainakin omasta mielestäni) kasvanut ihmisenä. Olen oppinut ymmärtämään, mitkä asiat ovat minulle ihan oikeasti tärkeitä, ja mitkä asiat ovat niitä, joita joskus kuvittelin haluavani.
Jotain hyötyä on siis ollut tästä lapsettomuusprosessistakin. Ehkä muuten olisin suorittanut elämääni kiireisestä elämänvaiheesta toiseen. Nyt on pakostakin ollut aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaa.
Kuinka pitkälle olen valmis menemään lapsen saamisen vuoksi? En tiedä. Ainakin olen vielä valmis jatkamaan.
Tällä hetkellä koen, että en voi juuri nyt tehdä paljoakaan enemmän lapsensaannin mahdollistamiseksi. Vanhat jutut menevät rutiinilla. Vitamiinit, terveellinen ruokavalio ja muut sellaiset.
Viime kertaisen kirjoitukseni jälkeen ajattelin asiaa ja totesin, että lapsettomuuden ei tarvitsisi olla elämäni keskipiste. Lapsen saaminen voi yhä edelleen olla elämäni tärkein asia, mutta minun ei tarvitse ajatella sitä jatkuvasti. Se ei tee siitä yhtään helpompaa.
Lopetin ihan jatkuvan asian ajattelun. (Ajattelen asiaa toki yhä edelleen todella paljon, mutta en Koko Ajan.)
Tämän viikon olen tehnyt paljon töitä, nähnyt parina päivänä ystäviäni ja käynyt kolme kertaa kuntosalilla. Olen lisäksi käynyt parina päivänä shoppailemassa. (Periaatteessa vastustan turhan materian keräämistä. Tavara ei tee onnelliseksi, muut asiat tekevät. Mutta täytyy myöntää, että shoppailu oli silti piristävää pitkästä aikaa. )
Sinänsä elämä on ollut ihan mukavaa. Alan kai olla väsynyt murehtimiseen.
Mitä muuta viimeisen viikon aikana on tapahtunut?
Kerroin äidilleni lapsettomuudestamme. Aiemmin en ollut puhunut asiasta. Äitini ei ollut yllättynyt, oli osannut odottaa tällaista. Äitini oli varsin kannustava. Jälkeenpäin hän ei ole ottanut asiaa puheeksi - se on hyvä. Pelkäsin, että jatkossa joutuisin raportoimaan hänelle jatkuvasti hoitojen etenemisestä.
Olen aloittanut uuden zumenon-kuurin. Valmistaudun toiseen pakastealkionsiirtoon. Odotukset eivät ole korkealla. Jäljellä oleva alkio on huonompilaatuinen kuin kaksi edellistä. Veikkaan, että olemme pian taas IVF-jonossa.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu silti selkeältä. Mennään eteenpäin puhtaalta pöydältä. Vanhoja taakkoja ei kannata kuljettaa mukana.
Ehkä tämä on taas tyyntä myrskyn edellä. Tyyntä kuitenkin ja hyvä niin.
Siitä on viikko.
Viikko ei ole ikuisuus.
Havahduin jotenkin viimekertaisen kirjoitukseni jälkeen. Kirjoitin, kuinka lapsettomuus ja lapsen saaminen on elämämme keskipiste tällä hetkellä. Kerroin todellisuudesta.
Ja hetki kirjoittamisen jälkeen havahduin siihen, että tuossa ei ole mitään järkeä.
Olen tehnyt lähes kaiken mahdollisen, että tulisin raskaaksi. Mistään noista asioista ei ole ollut hyötyä.
Tai no, en voi sanoa, etteikö niistä olisi ollut hyötyä. Olen esimerkiksi nykyisin paljon terveempi, en ole oikeastaan koskaan flunssassa, vatsani voi paremmin ja olen parempi käsittelemään stressiä.
Lapsettomuusprosessin aikana olen myös (ainakin omasta mielestäni) kasvanut ihmisenä. Olen oppinut ymmärtämään, mitkä asiat ovat minulle ihan oikeasti tärkeitä, ja mitkä asiat ovat niitä, joita joskus kuvittelin haluavani.
Jotain hyötyä on siis ollut tästä lapsettomuusprosessistakin. Ehkä muuten olisin suorittanut elämääni kiireisestä elämänvaiheesta toiseen. Nyt on pakostakin ollut aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaa.
Kuinka pitkälle olen valmis menemään lapsen saamisen vuoksi? En tiedä. Ainakin olen vielä valmis jatkamaan.
Tällä hetkellä koen, että en voi juuri nyt tehdä paljoakaan enemmän lapsensaannin mahdollistamiseksi. Vanhat jutut menevät rutiinilla. Vitamiinit, terveellinen ruokavalio ja muut sellaiset.
Viime kertaisen kirjoitukseni jälkeen ajattelin asiaa ja totesin, että lapsettomuuden ei tarvitsisi olla elämäni keskipiste. Lapsen saaminen voi yhä edelleen olla elämäni tärkein asia, mutta minun ei tarvitse ajatella sitä jatkuvasti. Se ei tee siitä yhtään helpompaa.
Lopetin ihan jatkuvan asian ajattelun. (Ajattelen asiaa toki yhä edelleen todella paljon, mutta en Koko Ajan.)
Tämän viikon olen tehnyt paljon töitä, nähnyt parina päivänä ystäviäni ja käynyt kolme kertaa kuntosalilla. Olen lisäksi käynyt parina päivänä shoppailemassa. (Periaatteessa vastustan turhan materian keräämistä. Tavara ei tee onnelliseksi, muut asiat tekevät. Mutta täytyy myöntää, että shoppailu oli silti piristävää pitkästä aikaa. )
Sinänsä elämä on ollut ihan mukavaa. Alan kai olla väsynyt murehtimiseen.
Mitä muuta viimeisen viikon aikana on tapahtunut?
Kerroin äidilleni lapsettomuudestamme. Aiemmin en ollut puhunut asiasta. Äitini ei ollut yllättynyt, oli osannut odottaa tällaista. Äitini oli varsin kannustava. Jälkeenpäin hän ei ole ottanut asiaa puheeksi - se on hyvä. Pelkäsin, että jatkossa joutuisin raportoimaan hänelle jatkuvasti hoitojen etenemisestä.
Olen aloittanut uuden zumenon-kuurin. Valmistaudun toiseen pakastealkionsiirtoon. Odotukset eivät ole korkealla. Jäljellä oleva alkio on huonompilaatuinen kuin kaksi edellistä. Veikkaan, että olemme pian taas IVF-jonossa.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu silti selkeältä. Mennään eteenpäin puhtaalta pöydältä. Vanhoja taakkoja ei kannata kuljettaa mukana.
Ehkä tämä on taas tyyntä myrskyn edellä. Tyyntä kuitenkin ja hyvä niin.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Kipu kuolee huutamalla
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
(Apulanta)
Olen saanut totutella pettymykseen muutaman päivän ajan.
Sattuu, tottakai.
En usko, että tämä oli ainoa pettymys lähiaikoina. Meillä on vielä toinen alkio pakastimessa, huonompilaatuinen kuin tuo edellinen kaveri.
Olen alkanut ajatella, että ainoa keino selvitä tästä kaikesta lapsettomuuden tuskasta, on nousta tuskan ja kivun yläpuolelle. Eriyttää ne minusta. On se tuska ja kipu, joka asuu minussa. Ja sitten olen minä. Annan tuskalle tilaa hengittää ja olla. En yritä tukahduttaa tai kieltää sitä. Se on minussa ja ansaitsee elää. Mutta minä olen vahvempi kuin tuo tuska. Minulla on muutakin.
Lapsettomuus, tai lapsen saaminen, on koko elämämme keskipiste. Mies kertoo, kuinka millään ei ole mitään väliä. Ei mitään merkitystä. Kun ei ole lapsia. Tunnen oman tuskani ja tunnen hänen tuskansa. Kuulen, kuinka se hengittää.
Itken.
Mutta olen siltikin vahvempi kuin meidän tuskamme.
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
(Apulanta)
Olen saanut totutella pettymykseen muutaman päivän ajan.
Sattuu, tottakai.
En usko, että tämä oli ainoa pettymys lähiaikoina. Meillä on vielä toinen alkio pakastimessa, huonompilaatuinen kuin tuo edellinen kaveri.
Olen alkanut ajatella, että ainoa keino selvitä tästä kaikesta lapsettomuuden tuskasta, on nousta tuskan ja kivun yläpuolelle. Eriyttää ne minusta. On se tuska ja kipu, joka asuu minussa. Ja sitten olen minä. Annan tuskalle tilaa hengittää ja olla. En yritä tukahduttaa tai kieltää sitä. Se on minussa ja ansaitsee elää. Mutta minä olen vahvempi kuin tuo tuska. Minulla on muutakin.
Lapsettomuus, tai lapsen saaminen, on koko elämämme keskipiste. Mies kertoo, kuinka millään ei ole mitään väliä. Ei mitään merkitystä. Kun ei ole lapsia. Tunnen oman tuskani ja tunnen hänen tuskansa. Kuulen, kuinka se hengittää.
Itken.
Mutta olen siltikin vahvempi kuin meidän tuskamme.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Ei voittoa arpapelissä
Ei tullut voittoa arpapelissä.
Tein testin. Negatiivinen.
Näin loppui piinapäivät. Voihan tyhjyys. Miten tätä jaksaisi jaksaa?
Tein testin. Negatiivinen.
Näin loppui piinapäivät. Voihan tyhjyys. Miten tätä jaksaisi jaksaa?
maanantai 22. syyskuuta 2014
Arpapeliä raskaustesteillä
Menin tänään apteekkiin ja ostin kaksi raskaustestiä.
Fiilis oli samanlainen kuin silloin, kun ostaa arpoja kioskin kassalla. Tiedättehän. Minkä näistä ottaisin? Mikä arvoista voittaa?
Jos arvoista haluaa voittaa, on parempi ostaa useampi. Pikkuvoiton todennäköisyys on heti aika hyvä, kun arpoja on kaksi.
Ostin siis kaksi raskaustestiä. Kaksi samanlaista.
Voin yrittää ensin toisella testillä. Jos ensimmäisestä ei tule voittoa, voin kokeilla vielä toista.
Harmi, etteivät raskaustestit toimi niin kuin arvat.
Mies jo lohdutti minua, että päävoiton saaminen tässä on huomattavasti todennäköisempää kuin arvoissa.
Kaikkein mieluiten olisin tekemättä testiä ollenkaan. Luultavasti en voi kuitenkaan käyttää zumenonia ja lugesteronia maailman tappiin teeskennellen olevani raskaana. En siis pääse pälkähästä. Testi on tehtävä.
Virallinen testipäivä on keskiviikko. Luultavasti lopputulos olisi nähtävillä jo nyt.
Jännittää. Pelottaakin. Saa nähdä, miten tässä vielä käy.
Fiilis oli samanlainen kuin silloin, kun ostaa arpoja kioskin kassalla. Tiedättehän. Minkä näistä ottaisin? Mikä arvoista voittaa?
Jos arvoista haluaa voittaa, on parempi ostaa useampi. Pikkuvoiton todennäköisyys on heti aika hyvä, kun arpoja on kaksi.
Ostin siis kaksi raskaustestiä. Kaksi samanlaista.
Voin yrittää ensin toisella testillä. Jos ensimmäisestä ei tule voittoa, voin kokeilla vielä toista.
Harmi, etteivät raskaustestit toimi niin kuin arvat.
Mies jo lohdutti minua, että päävoiton saaminen tässä on huomattavasti todennäköisempää kuin arvoissa.
Kaikkein mieluiten olisin tekemättä testiä ollenkaan. Luultavasti en voi kuitenkaan käyttää zumenonia ja lugesteronia maailman tappiin teeskennellen olevani raskaana. En siis pääse pälkähästä. Testi on tehtävä.
Virallinen testipäivä on keskiviikko. Luultavasti lopputulos olisi nähtävillä jo nyt.
Jännittää. Pelottaakin. Saa nähdä, miten tässä vielä käy.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Rakas ystävä
Rakas ystävä,
Olet ihana. Olet minulle tärkeä, olenhan tuntenut sinut jo yli 30 vuotta. Olen kiitollinen siitä, että yhä jaksat viettää aikaa kanssani, vaikka teillä on oikea perhe ja meillä ei.
En ollut nähnyt sinua pitkään aikaan. Sillä välin olit kasvattanut taas valtavan mahan. Olen onnellinen puolestasi. Minusta on hienoa, että teille tulee toinen lapsi. Mutta on harmi, ettemme ole nyt syksyllä molemmat yhtä aikaa isomahaisia niin kuin suunnittelimme vielä keväällä.
Olen surullinen siitä, että ystävyytemme on kärsinyt lapsettomuudestani. Voin puhua sinulle hoidoistani ja sinä voit puhua minulle väsymyksestäsi, arjen kiireistäsi ja siitä, kuinka lapsesi vaatii sinulta paljon huomiotasi. Voimme puhua toisillemme ja olla ymmärtävinämme, miltä toisesta tuntuu, mutta samaan aikaan meillä ei ole asiasta hajuakaan.
Miehesi kertoo, kuinka elämänne on muuttunut. Kuinka nykyisin Kanarian saaret kuulostaa oikein houkuttelevalta lomakohteelta. Aurinko, hyvä uima-allas ja ruoka valmiiksi katettuna. Siinä tärkeimmät vaatimukset lomalle.
Kerrotte, kuinka nykyisin rahankäyttöä joutuu suunnittelemaan pidemmälle. Kun on perhe elätettävänä. Ei voi enää muuttaa kaksin kaverin nurkkiin uuteen kaupunkiin ja lähteä sitten etsimään töitä. Elämä on erilaista.
Kerrot, kuinka olette tutustuneet toisiin lapsiperheisiin ja kuinka heidän kanssaan on näppärä viettää aikaa - heillä on samanikäisiä lapsia. Uskon tuon.
Minä kerron sinulle, kuinka tunnen oloni ulkopuoliseksi, kun lapsiperheet siirtyvät viettämään perhe-elämää enkä näe ystäviäni enää niin usein. Ei ole kyse siitä, etteikö haluaisi nähdä ystäviään, sinä vastaat. Mutta usein on väsynyt. Ja samalla usein on vain mukava viettää viikonloppua rauhassa oman perheen kesken. Lapset kasvavat nopeasti ja tuntuu, ettei heille ole koskaan riittävästi aikaa.
Niin, ymmärrän. En silti tiedä, miltä se tuntuu. Voin vain kuvitella.
Luulen, että yritätte molemmat piristää meitä. Lohduttaa. Kyllä teidänkin elämänne on kurjaa. Kaupunkilomatkaan eivät ole enää hauskoja. Ja ravintoloissa käymisestäkin voi vain haaveilla, kun pieni ei jaksa istua paikoillaan hetkeäkään.
Kaikessa on puolensa, yritätte kertoa.
Ongelma on vain siinä, että lohdutus ei toimi. Ottaisin liian lyhyt yöunet ja kiukuttelevan lapsen jos saisin. Olen ollut jo monella kaupunkilomalla ja seikkailulomilla eksoottisissa maissa. Tiedän millaista se on.
Mutta minulla ei ole hajuakaan, miltä tuntuu, kun pieni otus potkii mahassa tai kun vauva herättää yöllä monta kertaa huutamalla nälkäänsä. En tiedä, miltä tuntuu, kun omassa kohdussa kasvanut vauva nauraa ensimmäisen kerran. En tiedä, millaista on katsella oman vauvan ja hänen isänsä touhuiluja. Millaista on viettää äitienpäivää, isänpäivää, jouluja...
En osaa kuvitella, millaista on vertailla omia kokemuksia äitiystävien kanssa. Lujittaako se ystävyyttä?
Olet minulle tärkeä ja rakas, mutta tällä hetkellä välillämme on ikävä kuilu. Sinulle tuo kaikki on ollut aina niin helppoa. Ja minulle niin vaikeaa. Yritämme ymmärtää toisiamme, mutta emme ole olleet siellä, missä toinen on. Voimme kuunnella toisiamme ja voimme keskustella. Mutta emme voi tosissaan sisäistää toistemme ajatuksia.
Luulen, että tämä on sinullekin hankalaa. Et oikein tiedä, mitä minulle pitäisi sanoa. Näemme niin harvoin, että et tiedä, miten lapsettomuuteeni pitäisi suhtautua. Olet varmasti surullinen puolestani. Tiedän sen siitä, kuinka kovasti iloitsit, kun keväällä kuulit minun olevan raskaana ja kuinka surulliselta vaikutit, kun sainkin keskenmenon.
Ehkä tulevaisuus tuo tullessaan muutoksen. Raskauden?
Toivottavasti hetken päästä minäkin ymmärrän, millaista on olla äiti.
Olet ihana. Olet minulle tärkeä, olenhan tuntenut sinut jo yli 30 vuotta. Olen kiitollinen siitä, että yhä jaksat viettää aikaa kanssani, vaikka teillä on oikea perhe ja meillä ei.
En ollut nähnyt sinua pitkään aikaan. Sillä välin olit kasvattanut taas valtavan mahan. Olen onnellinen puolestasi. Minusta on hienoa, että teille tulee toinen lapsi. Mutta on harmi, ettemme ole nyt syksyllä molemmat yhtä aikaa isomahaisia niin kuin suunnittelimme vielä keväällä.
Olen surullinen siitä, että ystävyytemme on kärsinyt lapsettomuudestani. Voin puhua sinulle hoidoistani ja sinä voit puhua minulle väsymyksestäsi, arjen kiireistäsi ja siitä, kuinka lapsesi vaatii sinulta paljon huomiotasi. Voimme puhua toisillemme ja olla ymmärtävinämme, miltä toisesta tuntuu, mutta samaan aikaan meillä ei ole asiasta hajuakaan.
Miehesi kertoo, kuinka elämänne on muuttunut. Kuinka nykyisin Kanarian saaret kuulostaa oikein houkuttelevalta lomakohteelta. Aurinko, hyvä uima-allas ja ruoka valmiiksi katettuna. Siinä tärkeimmät vaatimukset lomalle.
Kerrotte, kuinka nykyisin rahankäyttöä joutuu suunnittelemaan pidemmälle. Kun on perhe elätettävänä. Ei voi enää muuttaa kaksin kaverin nurkkiin uuteen kaupunkiin ja lähteä sitten etsimään töitä. Elämä on erilaista.
Kerrot, kuinka olette tutustuneet toisiin lapsiperheisiin ja kuinka heidän kanssaan on näppärä viettää aikaa - heillä on samanikäisiä lapsia. Uskon tuon.
Minä kerron sinulle, kuinka tunnen oloni ulkopuoliseksi, kun lapsiperheet siirtyvät viettämään perhe-elämää enkä näe ystäviäni enää niin usein. Ei ole kyse siitä, etteikö haluaisi nähdä ystäviään, sinä vastaat. Mutta usein on väsynyt. Ja samalla usein on vain mukava viettää viikonloppua rauhassa oman perheen kesken. Lapset kasvavat nopeasti ja tuntuu, ettei heille ole koskaan riittävästi aikaa.
Niin, ymmärrän. En silti tiedä, miltä se tuntuu. Voin vain kuvitella.
Luulen, että yritätte molemmat piristää meitä. Lohduttaa. Kyllä teidänkin elämänne on kurjaa. Kaupunkilomatkaan eivät ole enää hauskoja. Ja ravintoloissa käymisestäkin voi vain haaveilla, kun pieni ei jaksa istua paikoillaan hetkeäkään.
Kaikessa on puolensa, yritätte kertoa.
Ongelma on vain siinä, että lohdutus ei toimi. Ottaisin liian lyhyt yöunet ja kiukuttelevan lapsen jos saisin. Olen ollut jo monella kaupunkilomalla ja seikkailulomilla eksoottisissa maissa. Tiedän millaista se on.
Mutta minulla ei ole hajuakaan, miltä tuntuu, kun pieni otus potkii mahassa tai kun vauva herättää yöllä monta kertaa huutamalla nälkäänsä. En tiedä, miltä tuntuu, kun omassa kohdussa kasvanut vauva nauraa ensimmäisen kerran. En tiedä, millaista on katsella oman vauvan ja hänen isänsä touhuiluja. Millaista on viettää äitienpäivää, isänpäivää, jouluja...
En osaa kuvitella, millaista on vertailla omia kokemuksia äitiystävien kanssa. Lujittaako se ystävyyttä?
Olet minulle tärkeä ja rakas, mutta tällä hetkellä välillämme on ikävä kuilu. Sinulle tuo kaikki on ollut aina niin helppoa. Ja minulle niin vaikeaa. Yritämme ymmärtää toisiamme, mutta emme ole olleet siellä, missä toinen on. Voimme kuunnella toisiamme ja voimme keskustella. Mutta emme voi tosissaan sisäistää toistemme ajatuksia.
Luulen, että tämä on sinullekin hankalaa. Et oikein tiedä, mitä minulle pitäisi sanoa. Näemme niin harvoin, että et tiedä, miten lapsettomuuteeni pitäisi suhtautua. Olet varmasti surullinen puolestani. Tiedän sen siitä, kuinka kovasti iloitsit, kun keväällä kuulit minun olevan raskaana ja kuinka surulliselta vaikutit, kun sainkin keskenmenon.
Ehkä tulevaisuus tuo tullessaan muutoksen. Raskauden?
Toivottavasti hetken päästä minäkin ymmärrän, millaista on olla äiti.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Piinapäivien kuulumisia
Viimeisen 10 päivän aikana olen pyrkinyt nauttimaan elämästä ja rentoutumaan.
Olen nähnyt ystäviäni, käynyt taidenäyttelyssä, leiponut kotona terveellisiä herkkuja, lukenut hyvää kirjaa ja käynyt kampaajalla.
Ja tietysti joka päivä toivonut, että sisälläni kasvaisi pieni elämän alku.
Mikähän mahtaa olla tilanne?
Pari päivää siirron jälkeen palelin koko illan kotona. Vietimme tuolloin iltaa ystävien kanssa. Muut istuivat t-paidoissa ja kommentoivat, että on kuuma. Minä pakkauduin villasukkiin ja paksuun college-paitaan. Join kuumaa teetä. Palelin silti.
En tullut kipeäksi. Seuraavana päivänä olo oli normaali.
Samanlainen olotila minulla oli viime keväänä pari päivää siirron jälkeen. Silloin tulin raskaaksi.
Kiinnittymispalelua? Toivottavasti.
Olen tietysti kaivannut kovasti kaikenlaisia raskausoireita. Jos siirto olisi onnistunut, eikös niitä pitäisi olla jo?
Rinnat ovat arat, mutta zumenon ja lugesteron aiheuttavat sitä. Aamulämmöt ovat koholla, mutta siihenkin syynä on zumenonin ja lugesteronin käyttö.
Siirron jälkeen olen joutunut käymään säännöllisesti yöllä vessassa. Tuokin voisi olla raskausoire, mutta voi se olla oire myös zumenonin ja lugesteronin käytöstä. Ne heikentävät unen laatua, joten on erittäin loogista, että sen takia herään joka yö vessaan.
Sitten on vielä vatsa. Tunnen alavatsassa nipistelyä muutaman kerran päivässä. Välillä pientä, välillä kovaa. Omissa mielikuvassani kuvittelen tietysti pienenpienen vauvanalun, joka tarrailee kohdun seinämistä kiinni. Eihän se tietenkään oikeasti niin mene. Mielikuva on silti hauska.
Omituiset tuntemukset. Nautin niistä nyt, vaikka en ole varma pitäisikö.
Kolme alkionsiirtoa kokenut ystäväni kommentoi, ettei itse tuntenut yhtään mitään sillä kerralla, kun tuli raskaaksi esikoisestaan. Oli ollut varma, ettei siirrosta tullut yhtään mitään. Ja aiemmalla siirtokerralla sama ystävä oli ollut lähes varma raskaudesta, mutta testi oli negatiivinen.
Oman kehon tulkinta ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi.
Ensi viikolla luvassa on testipäivä. Ehkä hölmöä, mutta juuri nyt en odota tuota päivää innoissani.
Olen varsin tyytyväinen tässä omassa kuplassani. Nyt olen raskaana niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Iltaisin kuuntelen raskausmeditaatiota youtubesta ja kuvittelen vauvan syntymään kesäkuussa.
Elän kuplassa. Enkä miltään osin halua hajottaa sitä.
Olen nähnyt ystäviäni, käynyt taidenäyttelyssä, leiponut kotona terveellisiä herkkuja, lukenut hyvää kirjaa ja käynyt kampaajalla.
Ja tietysti joka päivä toivonut, että sisälläni kasvaisi pieni elämän alku.
Mikähän mahtaa olla tilanne?
Pari päivää siirron jälkeen palelin koko illan kotona. Vietimme tuolloin iltaa ystävien kanssa. Muut istuivat t-paidoissa ja kommentoivat, että on kuuma. Minä pakkauduin villasukkiin ja paksuun college-paitaan. Join kuumaa teetä. Palelin silti.
En tullut kipeäksi. Seuraavana päivänä olo oli normaali.
Samanlainen olotila minulla oli viime keväänä pari päivää siirron jälkeen. Silloin tulin raskaaksi.
Kiinnittymispalelua? Toivottavasti.
Olen tietysti kaivannut kovasti kaikenlaisia raskausoireita. Jos siirto olisi onnistunut, eikös niitä pitäisi olla jo?
Rinnat ovat arat, mutta zumenon ja lugesteron aiheuttavat sitä. Aamulämmöt ovat koholla, mutta siihenkin syynä on zumenonin ja lugesteronin käyttö.
Siirron jälkeen olen joutunut käymään säännöllisesti yöllä vessassa. Tuokin voisi olla raskausoire, mutta voi se olla oire myös zumenonin ja lugesteronin käytöstä. Ne heikentävät unen laatua, joten on erittäin loogista, että sen takia herään joka yö vessaan.
Sitten on vielä vatsa. Tunnen alavatsassa nipistelyä muutaman kerran päivässä. Välillä pientä, välillä kovaa. Omissa mielikuvassani kuvittelen tietysti pienenpienen vauvanalun, joka tarrailee kohdun seinämistä kiinni. Eihän se tietenkään oikeasti niin mene. Mielikuva on silti hauska.
Omituiset tuntemukset. Nautin niistä nyt, vaikka en ole varma pitäisikö.
Kolme alkionsiirtoa kokenut ystäväni kommentoi, ettei itse tuntenut yhtään mitään sillä kerralla, kun tuli raskaaksi esikoisestaan. Oli ollut varma, ettei siirrosta tullut yhtään mitään. Ja aiemmalla siirtokerralla sama ystävä oli ollut lähes varma raskaudesta, mutta testi oli negatiivinen.
Oman kehon tulkinta ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi.
Ensi viikolla luvassa on testipäivä. Ehkä hölmöä, mutta juuri nyt en odota tuota päivää innoissani.
Olen varsin tyytyväinen tässä omassa kuplassani. Nyt olen raskaana niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Iltaisin kuuntelen raskausmeditaatiota youtubesta ja kuvittelen vauvan syntymään kesäkuussa.
Elän kuplassa. Enkä miltään osin halua hajottaa sitä.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Piinapäivistä nauttimista
Keskiviikkoisen alkionsiirron jälkeen olen pyrkinyt pysymään poissa lapsettomuusblogeista.
No, en ole siinä ihan onnistunut, sillä teidän muiden kirjoituksia olen käynyt lukemassa. Omasta blogistani olen sentään onnistunut pysynyt poissa. Olen myös pyrkinyt olemaan miettimättä lapsettomuutta ja ajattelemaan kevyempiä aiheita sen sijaan.
Siirron jälkeen tuskailin jo etukäteen noita tulevaa kahta viikkoa. Piinapäiviä.
Ymmärsin perjantaina, että tuskailu on aivan turhaa. Kokonaisuuden huomioiden tämä on paras mahdollinen tilanne, jossa voin olla.
Missä voisin olla nyt?
a) Olla lapsellisena lapsettomana olemisen sijaan. Tämä olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta fakta on, että en ole ja sen faktan muuttaminen nyt on hyvin vaikeaa. Samoin voisin olla viimeisilläni raskaana, mutta en ole. Ensimmäinen vaihtoehto tippuu siis pois joukosta mahdottomuutensa vuoksi.
b) Olla hoitotauolla. Tällöin ei tarvitse koko ajan miettiä lapsettomuutta ja hoitoja, mutta onhan tuo todella turhauttavaa. Aika kuluu, mutta mikään ei etene.
c) Odottaa hoitojen alkamista. Myös tämä on turhauttavaa. Kun odotan hoitojen alkamista, mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Miten voisin valmistautua paremmin? Miten voisin saada kehostani vielä terveemmän?
d) Olla keskellä hoitoja. Lääkkeet, pistämiset, väsyminen, mielialanvaihtelut, punktiokivut, turpoaminen. Elämää kellon kanssa, että muistaa ottaa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Hoidoista stressaamista. Ei kuulosta hauskalta eikä ole.
e) Elää "piinapäiviä" alkionsiirron jälkeen. Nyt ei tarvitse tehdä mitään. Enää ei tarvitse yrittää. Nyt on hyvä syy rentoutua, nukkua hyvin ja syödä hyvin. Nyt on hyvä syy pyytää ylimääräisiä halauksia mieheltä. Juuri nyt olen tavallaan raskaana, joten mikä voisi olla paremmin?
Kun asiaa järkeilee, piinapäivät on paras paikka olla. Loppujen lopuksi ei hullumpaa siis.
p.s. Piinapäivät on nimitys, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Jo kyseinen sana ohjaa ajatuksia kohti piinailua. Jokainen pystyy ihan itse valitsemaan omat ajatuksensa, mutta on hölmöä, että keksimme asioille nimityksiä, jotka ohjaavat meitä naisia massoittain stressaamaan asioista. Nimeän omassa mielessäni piinapäivät rentoutumispäiviksi. Nämä päivät alkionsiirron jälkeen ovat meidän naisten hetki rentoutua ja nauttia siitä, että juuri nyt ei tarvitse yrittää yhtään mitään.
No, en ole siinä ihan onnistunut, sillä teidän muiden kirjoituksia olen käynyt lukemassa. Omasta blogistani olen sentään onnistunut pysynyt poissa. Olen myös pyrkinyt olemaan miettimättä lapsettomuutta ja ajattelemaan kevyempiä aiheita sen sijaan.
Siirron jälkeen tuskailin jo etukäteen noita tulevaa kahta viikkoa. Piinapäiviä.
Ymmärsin perjantaina, että tuskailu on aivan turhaa. Kokonaisuuden huomioiden tämä on paras mahdollinen tilanne, jossa voin olla.
Missä voisin olla nyt?
a) Olla lapsellisena lapsettomana olemisen sijaan. Tämä olisi tietysti paras vaihtoehto, mutta fakta on, että en ole ja sen faktan muuttaminen nyt on hyvin vaikeaa. Samoin voisin olla viimeisilläni raskaana, mutta en ole. Ensimmäinen vaihtoehto tippuu siis pois joukosta mahdottomuutensa vuoksi.
b) Olla hoitotauolla. Tällöin ei tarvitse koko ajan miettiä lapsettomuutta ja hoitoja, mutta onhan tuo todella turhauttavaa. Aika kuluu, mutta mikään ei etene.
c) Odottaa hoitojen alkamista. Myös tämä on turhauttavaa. Kun odotan hoitojen alkamista, mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Miten voisin valmistautua paremmin? Miten voisin saada kehostani vielä terveemmän?
d) Olla keskellä hoitoja. Lääkkeet, pistämiset, väsyminen, mielialanvaihtelut, punktiokivut, turpoaminen. Elämää kellon kanssa, että muistaa ottaa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan. Hoidoista stressaamista. Ei kuulosta hauskalta eikä ole.
e) Elää "piinapäiviä" alkionsiirron jälkeen. Nyt ei tarvitse tehdä mitään. Enää ei tarvitse yrittää. Nyt on hyvä syy rentoutua, nukkua hyvin ja syödä hyvin. Nyt on hyvä syy pyytää ylimääräisiä halauksia mieheltä. Juuri nyt olen tavallaan raskaana, joten mikä voisi olla paremmin?
Kun asiaa järkeilee, piinapäivät on paras paikka olla. Loppujen lopuksi ei hullumpaa siis.
p.s. Piinapäivät on nimitys, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Jo kyseinen sana ohjaa ajatuksia kohti piinailua. Jokainen pystyy ihan itse valitsemaan omat ajatuksensa, mutta on hölmöä, että keksimme asioille nimityksiä, jotka ohjaavat meitä naisia massoittain stressaamaan asioista. Nimeän omassa mielessäni piinapäivät rentoutumispäiviksi. Nämä päivät alkionsiirron jälkeen ovat meidän naisten hetki rentoutua ja nauttia siitä, että juuri nyt ei tarvitse yrittää yhtään mitään.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Kolmas alkionsiirtoni
Tänään päästiin alkionsiirtoon!
Upeaa, mahtavaa ja ihanaa!
Se meidän kaunis, mutta vähän hidas tyyppi, josta eilen kerroin, oli yllättänyt ja kasvattanut itsensä kahdeksansoluiseksi juuri ennen pakastusta. Alkio oli pakastuspäivänä tutkittu vähän aiemmin ja koneelle oli kirjattu tiedot seitsemänsoluisesta alkiosta. Yllättäen tänään sulatuksessa esiin oli tullut kahdeksansoluinen alkio.
Kaikki solut olivat selvinneet sulatuksesta hienosti.
Tänään alkio siirrettiin. Nyt se on hyvässä tallessa minun kohdussani. Toivottavasti se pysyy siellä pitkään.
Kun siirto oli ohi, samalla hetkellä alkoi siis parin viikon odotus ja jännitys.
Toinen alkio jäi vielä pakastimeen. Toivottavasti siitä tulee vielä joskus pikkusisko tai pikkuveli tuolle tänään siirretylle tyypille.
Upeaa, mahtavaa ja ihanaa!
Se meidän kaunis, mutta vähän hidas tyyppi, josta eilen kerroin, oli yllättänyt ja kasvattanut itsensä kahdeksansoluiseksi juuri ennen pakastusta. Alkio oli pakastuspäivänä tutkittu vähän aiemmin ja koneelle oli kirjattu tiedot seitsemänsoluisesta alkiosta. Yllättäen tänään sulatuksessa esiin oli tullut kahdeksansoluinen alkio.
Kaikki solut olivat selvinneet sulatuksesta hienosti.
Tänään alkio siirrettiin. Nyt se on hyvässä tallessa minun kohdussani. Toivottavasti se pysyy siellä pitkään.
Kun siirto oli ohi, samalla hetkellä alkoi siis parin viikon odotus ja jännitys.
Toinen alkio jäi vielä pakastimeen. Toivottavasti siitä tulee vielä joskus pikkusisko tai pikkuveli tuolle tänään siirretylle tyypille.
tiistai 9. syyskuuta 2014
Meidän alkiot
Huomenna on alkionsiirto (toivottavasti).
Meillä on pakastettuna kaksi alkiota. Ne odottavat pakastimessa ja ovat siellä valmiina sulatukseen ja valmiina siirtoon.
Kaksi ei ole kovin montaa, mutta samalla se on hurja määrä. Kaksi on äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Nuo kaksi alkiota eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat riittävän hyviä pakastettavaksi.
Toinen alkioista on kaunis, mutta hieman hidas. Ja toinen nopea hosuli, mutta vähän ruma.
(Ja tämä oli siis lääkärin tieteellinen analyysi aiheesta!)
Ensimmäinen alkioista on seitsemänsoluinen. Kaikki solut ovat kauniita, mutta niitä on vähän liian vähän. Toisessa soluja on 10. Ja ne 10 solua taas ovat vähän sinnepäin.
Se keväällä siirretty alkio oli kahdeksansoluinen, sellaisia kolme päivää vanhojen alkioiden kuuluisi olla.
Jos kaikki menee hyvin, huomenna siirretään tuo nätti, mutta vähän hidas tyyppi.
Melkoista ulkonäkösyrjintää. Lääketiede suosii kauniimpia jo alkionsiirtovaiheessa! Pienillä ei ole edes vielä elämä alussa, ja nyt jo toinen joutuu syrjityksi ulkonäkönsä takia. Rankka elämä tulossa ;)
Vaikka nuo meidän alkiomme eivät täytä kaikkia lääketieteen kriteereitä, se ei haittaa. Meille ne ovat täydellisiä silti.
p.s. Ainiin, pitäkää peukkuja huomista varten! :)
Meillä on pakastettuna kaksi alkiota. Ne odottavat pakastimessa ja ovat siellä valmiina sulatukseen ja valmiina siirtoon.
Kaksi ei ole kovin montaa, mutta samalla se on hurja määrä. Kaksi on äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Nuo kaksi alkiota eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat riittävän hyviä pakastettavaksi.
Toinen alkioista on kaunis, mutta hieman hidas. Ja toinen nopea hosuli, mutta vähän ruma.
(Ja tämä oli siis lääkärin tieteellinen analyysi aiheesta!)
Ensimmäinen alkioista on seitsemänsoluinen. Kaikki solut ovat kauniita, mutta niitä on vähän liian vähän. Toisessa soluja on 10. Ja ne 10 solua taas ovat vähän sinnepäin.
Se keväällä siirretty alkio oli kahdeksansoluinen, sellaisia kolme päivää vanhojen alkioiden kuuluisi olla.
Jos kaikki menee hyvin, huomenna siirretään tuo nätti, mutta vähän hidas tyyppi.
Melkoista ulkonäkösyrjintää. Lääketiede suosii kauniimpia jo alkionsiirtovaiheessa! Pienillä ei ole edes vielä elämä alussa, ja nyt jo toinen joutuu syrjityksi ulkonäkönsä takia. Rankka elämä tulossa ;)
Vaikka nuo meidän alkiomme eivät täytä kaikkia lääketieteen kriteereitä, se ei haittaa. Meille ne ovat täydellisiä silti.
p.s. Ainiin, pitäkää peukkuja huomista varten! :)
maanantai 8. syyskuuta 2014
Koeputkihedelmöityksiä ja alkionsiirtoja
Keskiviikkona menen kolmannen kerran alkionsiirtoon (toivottavasti).
Jo kaksi kertaa aiemmin olen mennyt samaan paikkaan mieli täynnä odotuksia ja virtsarakko täynnä hetkeä aiemmin juotua vettä. Olen kokenut kaksi erilaista alkionsiirtoa, vaikka prosessi oli ihan sama.
Kymmenestä munasolusta kypsiä oli yhdeksän. Niistä hedelmöittyi seitsemän. Edelleen tulos oli hyvä ja olin tuloksesta valtavan iloinen.
Seitsemästä munasolusta yksi siirrettiin. Jäljelle jäänyttä kuutta ryhdyttiin jatkoviljelemään. Viikko siirron jälkeen sain kotiin kirjeen. Loput alkiot olivat menneet roskiin. Ne eivät olleet lähteneet jakautumaan vaadittavalla tavalla.
Itkin kirjettä lukiessani. Istutettuun alkioon en uskonut. En tuntenut olevani raskaana. Olin vain turvonnut, isomahainen ja näytin siltä kuin olisin raskaana.
Kuukautiset alkoivat tiputellen noin viikko siirron jälkeen ja 10 päivää alkionsiirron jälkeen vuoto oli jo runsasta. Ihan liian aikaisin. Ei tarvinnut jännittää raskaustestin tulosta.
Muistan edelleen hyvin ensimmäisen kiertopäivän. Sinä päivänä kävelin kadulla ja itkin valtoimenaan. Ajattelin, että en ikinä onnistuisi tulemaan raskaaksi.
Toinen munasolujen keräys oli sujunut paremmin. Tunsin olevani valmis keräykseen, keräys sattui vähemmän ja fyysinen oloni oli parempi.
Munarakkuloita oli taas parikymmentä ja niistä löytyi jälleen 10 munasolua. Kaikki olivat kypsiä ja niistä hedelmöittyi kahdeksan. Saimme pian tietää, että alkioista yksi siirretään ja kaksi pakastetaan. Kaksi pakastetaan! Äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Mahtavaa!
Kaikki sujui hyvin. Tunsin, että nyt voisin tulla raskaaksi. Kiinnittymisen tunsin kaksi päivää siirron jälkeen voimakkaana nipistelynä. Piinapäivien aikana aavistin olevani raskaana. Olin asiasta lähes varma, vaikka minulla ei ollut fyysisiä oireita, joista olisin voinut sen päätellä.
Kun raskaustestin aika koitti, se kertoi sen, minkä sisimmässäni aavistin jo. Olin raskaana.
Harmi, ettei raskaus kestänyt loppuun saakka.
Jo kaksi kertaa aiemmin olen mennyt samaan paikkaan mieli täynnä odotuksia ja virtsarakko täynnä hetkeä aiemmin juotua vettä. Olen kokenut kaksi erilaista alkionsiirtoa, vaikka prosessi oli ihan sama.
Ensimmäinen IVF
Ensimmäinen munasolujen keräys oli rankka. Kipu oli kova. Munarakkuloita oli parikymmentä ja niistä löytyi 10 munasolua. 10, sehän on monta, ajattelin keräyksen jälkeen.Kymmenestä munasolusta kypsiä oli yhdeksän. Niistä hedelmöittyi seitsemän. Edelleen tulos oli hyvä ja olin tuloksesta valtavan iloinen.
Seitsemästä munasolusta yksi siirrettiin. Jäljelle jäänyttä kuutta ryhdyttiin jatkoviljelemään. Viikko siirron jälkeen sain kotiin kirjeen. Loput alkiot olivat menneet roskiin. Ne eivät olleet lähteneet jakautumaan vaadittavalla tavalla.
Itkin kirjettä lukiessani. Istutettuun alkioon en uskonut. En tuntenut olevani raskaana. Olin vain turvonnut, isomahainen ja näytin siltä kuin olisin raskaana.
Kuukautiset alkoivat tiputellen noin viikko siirron jälkeen ja 10 päivää alkionsiirron jälkeen vuoto oli jo runsasta. Ihan liian aikaisin. Ei tarvinnut jännittää raskaustestin tulosta.
Muistan edelleen hyvin ensimmäisen kiertopäivän. Sinä päivänä kävelin kadulla ja itkin valtoimenaan. Ajattelin, että en ikinä onnistuisi tulemaan raskaaksi.
Toinen IVF
Tasan viisi kuukautta myöhemmin olen jälleen alkionsiirtohuoneessa.Toinen munasolujen keräys oli sujunut paremmin. Tunsin olevani valmis keräykseen, keräys sattui vähemmän ja fyysinen oloni oli parempi.
Munarakkuloita oli taas parikymmentä ja niistä löytyi jälleen 10 munasolua. Kaikki olivat kypsiä ja niistä hedelmöittyi kahdeksan. Saimme pian tietää, että alkioista yksi siirretään ja kaksi pakastetaan. Kaksi pakastetaan! Äärettömän paljon enemmän kuin nolla. Mahtavaa!
Kaikki sujui hyvin. Tunsin, että nyt voisin tulla raskaaksi. Kiinnittymisen tunsin kaksi päivää siirron jälkeen voimakkaana nipistelynä. Piinapäivien aikana aavistin olevani raskaana. Olin asiasta lähes varma, vaikka minulla ei ollut fyysisiä oireita, joista olisin voinut sen päätellä.
Kun raskaustestin aika koitti, se kertoi sen, minkä sisimmässäni aavistin jo. Olin raskaana.
Harmi, ettei raskaus kestänyt loppuun saakka.
Ensimmäinen pakastealkionsiirto
Ylihuomenna luvassa on ensimmäinen pakastealkionsiirto. Viime kerrasta tuolla alkionsiirtohuoneessa on lähes kuusi kuukautta. Näin ne vuodet vierivät, parin yrityksen vuosivauhdilla. Olen väsynyt odottamaan. Toivottavasti keskiviikko tuottaa tuloksia.sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Lähempänä siirtoa
Kävin perjantaina taas lääkärillä. Tarkoituksena oli tarkistaa, onko kaikki kunnossa alkionsiirtoa varten.
Kohtu oli ok, ja limakalvo 6mm paksu. Kuulostaa vähältä. Aiemmin kuusi millimetriä paksu limakalvo on ollut ihan liian vähän raskautumiseen. Onnekseni ei enää. Lääkäri kertoi uusimmista tutkimuksista, joiden mukaan 6-8mm on ideaalipaksuus onnistumisen kannalta.
Jihuu siis! Kohdun limakalvo on valmis ottamaan vastaan kerran jäädytetyn ja kerran sulatetun minipalleron.
Nyt alkoi myös lugesteron-kuuri. Toisin sanoen kolme kertaa päivässä tabletti sisään ja mömmöt alkkareissa loppupäivän ajan. Mikä etuoikeus! Nyt leikitään, että ovulaatio on jo tapahtunut. Vaikka sehän on estetty kokonaan zumenonilla. Lääkkeet ovat ihmeellisiä.
Zumenonin ja lugesteronin kanssa minulla on siis lääkkeet kasassa seuraaviksi viikoiksi. Toivottavasti käytän noita vielä noin 10 viikkoa eteenpäin. (Se tietysti tarkoittaisi maailman parhaita uutisia.)
Siirtopäiväksi sovittiin keskiviikko. Olen innoissani!
Keskiviikkoon asti joudun jännittämään, selviääkö alkio sulatuksesta. Joudun järjestämään työpäiväni niin, että voin olla pois siirron vuoksi. Lopulta tuo voi olla ihan turhaa, jos jo sulatus epäonnistuu.
Lääkärikäynnin jälkeen tajusin jotain. Kun siirto on tehty, olen tavallaan raskaana. Siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivista, ryhdytään laskemaan raskausviikkoja. Tällä hetkellä elän noita ensimmäisiä raskausviikkoja.
Ilman alkiota toki. Silti tuo oma kieroutunut ajatukseni hymyilyttää suuresti. Olen raskaana. Salaa itseltänikin.
Kohtu oli ok, ja limakalvo 6mm paksu. Kuulostaa vähältä. Aiemmin kuusi millimetriä paksu limakalvo on ollut ihan liian vähän raskautumiseen. Onnekseni ei enää. Lääkäri kertoi uusimmista tutkimuksista, joiden mukaan 6-8mm on ideaalipaksuus onnistumisen kannalta.
Jihuu siis! Kohdun limakalvo on valmis ottamaan vastaan kerran jäädytetyn ja kerran sulatetun minipalleron.
Nyt alkoi myös lugesteron-kuuri. Toisin sanoen kolme kertaa päivässä tabletti sisään ja mömmöt alkkareissa loppupäivän ajan. Mikä etuoikeus! Nyt leikitään, että ovulaatio on jo tapahtunut. Vaikka sehän on estetty kokonaan zumenonilla. Lääkkeet ovat ihmeellisiä.
Zumenonin ja lugesteronin kanssa minulla on siis lääkkeet kasassa seuraaviksi viikoiksi. Toivottavasti käytän noita vielä noin 10 viikkoa eteenpäin. (Se tietysti tarkoittaisi maailman parhaita uutisia.)
Siirtopäiväksi sovittiin keskiviikko. Olen innoissani!
Keskiviikkoon asti joudun jännittämään, selviääkö alkio sulatuksesta. Joudun järjestämään työpäiväni niin, että voin olla pois siirron vuoksi. Lopulta tuo voi olla ihan turhaa, jos jo sulatus epäonnistuu.
Lääkärikäynnin jälkeen tajusin jotain. Kun siirto on tehty, olen tavallaan raskaana. Siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivista, ryhdytään laskemaan raskausviikkoja. Tällä hetkellä elän noita ensimmäisiä raskausviikkoja.
Ilman alkiota toki. Silti tuo oma kieroutunut ajatukseni hymyilyttää suuresti. Olen raskaana. Salaa itseltänikin.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Pakastealkionsiirtokierto ja muita hankalia sanoja
Voihan Zumenon!
Mitä luulette, voisikohan zumenon toimia kirosanana? Tällä hetkellä tuo käyttö sopisi minulle hyvin. Hemmetin lääkkeet!
Olen syönyt zumenonia nyt reilun viikon ajan kolme kertaa päivässä. Tuona aikana olen saanut yhtenä päivänä vatsani sekaisin. Toisena päivänä olen saanut turvotusta ja ilmavaivoja. Kolmantena päivänä olen ollut masennuksesta lamaantunut ja varma siitä, että ei tästä kierrosta mitään tule.
Kaikki nuo edellä mainitut oireet ovat luultavimmin zumenonin aikaansaannosta. Vatsa ei yleensä aiheuta haasteita ja masennus on kaverinani kuukaudessa vain sen yhden päivän juuri ennen kuukautisten alkamista. Muun ajan kuukaudesta olen valmis onnistumaan.
Mitä jos meidän alkiot ei selviä sulatuksesta? Mitä jos me ei onnistuta koskaan? Tämä ei ole minä, nämä eivät ole minun ajatuksiani, vaan pikkuriikkisten tablettien tuomia. Kivoja kavereita nuo tabletit. Mutta en valita, pientähän tämä on piikityksiin ja munasolujen kasvatukseen verrattuna. Helppo homma.
Silti, tällä hetkellä en kaipaisi zumenonin luomaa harmaata olotilaa hetkeksikään.
Haluaisin olla joka hetki innoissani tulevasta pakastealkionsiirrosta. Ja tällä hetkellä olenkin! Pakastealkionsiirto saattaa olla edessä ensi viikolla, ja minä olen ihmeissäni. Samaan aikaan kaikki tapahtuu niin hitaasti, mutta toisaalta niin nopeasti.
Meillä on pakastimessa kaksi alkiota. Niistä sulatetaan toinen. Ja jos se selviää sulatuksesta, saan olla ainakin hetken aikaa raskaana. Ainakin raskaustestiin asti.
Nyt siis peukut pystyyn, että sulatus onnistuu. Eri lapsettomuusklinikoiden nettisivujen mukaan pakastetuista alkioista selviää sulatuksen jälkeen 70-90% alkioista. Onneksi luku on melko iso. Oman klinikkamme lukua en tiedä.
Sulatuksesta selviäminen ei tietysti riitä ihan loppuun asti.
Väestöliitön mukaan noin joka neljäs pakastetun alkion siirto johtaa kliiniseen raskauteen. Synnytykseen johtavan raskauden alkamisen todennäköisyys on noin 15 % alkionsiirtoa kohti.
15%. Se ei ole kovin iso luku. Oikeastaan tässä yhteydessä se on aivan pikkuriikkinen.
Pikkuriikkinen määrä onnea riittäisi kuitenkin siihen, että me onnistuisimme.
Seuraava lääkärikäynti on perjantaina. Silloin kuulen pyritäänkö siirtoon ensi viikolla vai jatketaanko kohdun kalvon kasvattamista zumenonilla pidemmälle.
Mitä luulette, voisikohan zumenon toimia kirosanana? Tällä hetkellä tuo käyttö sopisi minulle hyvin. Hemmetin lääkkeet!
Olen syönyt zumenonia nyt reilun viikon ajan kolme kertaa päivässä. Tuona aikana olen saanut yhtenä päivänä vatsani sekaisin. Toisena päivänä olen saanut turvotusta ja ilmavaivoja. Kolmantena päivänä olen ollut masennuksesta lamaantunut ja varma siitä, että ei tästä kierrosta mitään tule.
Kaikki nuo edellä mainitut oireet ovat luultavimmin zumenonin aikaansaannosta. Vatsa ei yleensä aiheuta haasteita ja masennus on kaverinani kuukaudessa vain sen yhden päivän juuri ennen kuukautisten alkamista. Muun ajan kuukaudesta olen valmis onnistumaan.
Mitä jos meidän alkiot ei selviä sulatuksesta? Mitä jos me ei onnistuta koskaan? Tämä ei ole minä, nämä eivät ole minun ajatuksiani, vaan pikkuriikkisten tablettien tuomia. Kivoja kavereita nuo tabletit. Mutta en valita, pientähän tämä on piikityksiin ja munasolujen kasvatukseen verrattuna. Helppo homma.
Silti, tällä hetkellä en kaipaisi zumenonin luomaa harmaata olotilaa hetkeksikään.
Haluaisin olla joka hetki innoissani tulevasta pakastealkionsiirrosta. Ja tällä hetkellä olenkin! Pakastealkionsiirto saattaa olla edessä ensi viikolla, ja minä olen ihmeissäni. Samaan aikaan kaikki tapahtuu niin hitaasti, mutta toisaalta niin nopeasti.
Meillä on pakastimessa kaksi alkiota. Niistä sulatetaan toinen. Ja jos se selviää sulatuksesta, saan olla ainakin hetken aikaa raskaana. Ainakin raskaustestiin asti.
Nyt siis peukut pystyyn, että sulatus onnistuu. Eri lapsettomuusklinikoiden nettisivujen mukaan pakastetuista alkioista selviää sulatuksen jälkeen 70-90% alkioista. Onneksi luku on melko iso. Oman klinikkamme lukua en tiedä.
Sulatuksesta selviäminen ei tietysti riitä ihan loppuun asti.
Väestöliitön mukaan noin joka neljäs pakastetun alkion siirto johtaa kliiniseen raskauteen. Synnytykseen johtavan raskauden alkamisen todennäköisyys on noin 15 % alkionsiirtoa kohti.
15%. Se ei ole kovin iso luku. Oikeastaan tässä yhteydessä se on aivan pikkuriikkinen.
Pikkuriikkinen määrä onnea riittäisi kuitenkin siihen, että me onnistuisimme.
Seuraava lääkärikäynti on perjantaina. Silloin kuulen pyritäänkö siirtoon ensi viikolla vai jatketaanko kohdun kalvon kasvattamista zumenonilla pidemmälle.
torstai 28. elokuuta 2014
Kuinka parantaa munasolujen, siemennesteen ja kohdun limakalvon laatua?
Oletko koskaan miettinyt kuinka voisit parantaa munasolujen laatua, parantaa siemennesteen laatua tai valmistaa kohtua ottamaan hedelmöittynyt alkio vastaan?
Jos nettiä uskoo, vitamiinien avulla nuo kaikki asiat pitäisi olla helposti tehtävissä.
Aiemmin olen kertonut siitä, kuinka olen tehnyt aika paljon kaikenlaisia asioita tullakseni raskaaksi. Vitamiinien hyötyihin tutustuminen on yksi noista asioista. Kesällä kävin hivenaineasiantuntijalla lapsettomuuden vuoksi ja hankin minua varten suunnitellun vitamiinikuurin. Jo ennen tämänkesäistä vitamiinikuuriani olen pyrkinyt parantamaan hedelmällisyyttäni vitamiinien avulla.
Aiemman vitamiinitankkauksemme aikana mieheni siemenneste parantui ja myös omat munasoluni kehittyivät parempilaatuisiksi. Omat kokemuksemme ovat positiiviset, mutta en voi väittää, että tietäisin 100% varmasti muutoksen johtuneen vitamiineista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, emmekä elä eristetyssä laboratoriomaailmassa. Itse haluan uskoa vitamiinien vaikutukseen, sillä vitamiinien syönti on asia, johon pystyn itse vaikuttamaan.
Alkionsiirto lähenee, joten palauttelin mieleeni, mitä vitamiineja minun olisi hyvä muistaa syödä nyt ja mitä vitamiineja pitäisi ehkä välttää. Jos haluat parantaa hedelmällisyyttäsi vitamiinien avulla, muistathan, että sekä munasolujen että siittiöiden kehittymiseen menee aikaa kolme kuukautta, joten vitamiinitankkaus kannattaa aloittaa ajoissa ennen hormonihoitoja.
Mistä vitamiineista voisi sitten olla hyötyä raskaaksi tulemisen kannalta?
Jos nettiä uskoo, vitamiinien avulla nuo kaikki asiat pitäisi olla helposti tehtävissä.
Aiemmin olen kertonut siitä, kuinka olen tehnyt aika paljon kaikenlaisia asioita tullakseni raskaaksi. Vitamiinien hyötyihin tutustuminen on yksi noista asioista. Kesällä kävin hivenaineasiantuntijalla lapsettomuuden vuoksi ja hankin minua varten suunnitellun vitamiinikuurin. Jo ennen tämänkesäistä vitamiinikuuriani olen pyrkinyt parantamaan hedelmällisyyttäni vitamiinien avulla.
Aiemman vitamiinitankkauksemme aikana mieheni siemenneste parantui ja myös omat munasoluni kehittyivät parempilaatuisiksi. Omat kokemuksemme ovat positiiviset, mutta en voi väittää, että tietäisin 100% varmasti muutoksen johtuneen vitamiineista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, emmekä elä eristetyssä laboratoriomaailmassa. Itse haluan uskoa vitamiinien vaikutukseen, sillä vitamiinien syönti on asia, johon pystyn itse vaikuttamaan.
Alkionsiirto lähenee, joten palauttelin mieleeni, mitä vitamiineja minun olisi hyvä muistaa syödä nyt ja mitä vitamiineja pitäisi ehkä välttää. Jos haluat parantaa hedelmällisyyttäsi vitamiinien avulla, muistathan, että sekä munasolujen että siittiöiden kehittymiseen menee aikaa kolme kuukautta, joten vitamiinitankkaus kannattaa aloittaa ajoissa ennen hormonihoitoja.
Mistä vitamiineista voisi sitten olla hyötyä raskaaksi tulemisen kannalta?
- Monivitamiini: Tärkeä perusraaka-aine hedelmällisyyden kannalta. Muista, että monivitamiinissa ei saa olla mukana A-vitamiinia.
- Magnesium: Rentouttaa. Auttaa kivuliaisiin kuukautisiin ja vähentää ennenaikaisen synnytyksen todennäköisyyttä. Magnesiumin puute voi haitata alkion kiinnittymistä.
- Sinkki: Parantaa hedelmällisyyttä. Parantaa munasolujen laatua. Vaikuttaa solujen jakautumiseen. Sinkin puute aiheuttaa keskenmenoja. Miehillä sinkki parantaa siittiöiden laatua, liikkuvuutta ja määrää.
- Kromi: Voi parantaa hedelmällisyyttä, koska laskee insuliinitasoja. Ei kuitenkaan pitäisi käyttää raskausaikana.
- Boori: Lisää luonnollisten sukupuolihormonien määrää kehossa.
- Jodi: Jodin puute voi aiheuttaa keskenmenoja ja laskea syntyvän lapsen älykkyyttä.
- B-vitamiinit: Parantavat hedelmällisyyttä. B-vitamiiniyhdisteen käyttö on suositeltavaa. Lisäksi voi olla hyvä käyttää yksittäisiä B-vitamiineja:
- Foolihappo (B9-vitamiini): Vähentää epämuodostumia.
- B6: B6-vitamiini auttaa progesteronin muodostuksessa.
- B12: B12-vitamiinin puute aiheuttaa ovulaatio-ongelmia, vaikeuttaa kiinnittymistä ja aiheuttaa keskenmenoja. Miehillä puute huonontaa siemennesteen laatua. Raskausaikana B12 auttaa vauvaa kehittymään normaalisti.
- E-vitamiini: Parantaa munasolujen laatua, lisää kohdunkaulan liman määrää, voi pidentää luteaalivaihetta. Parantaa siittiöiden laatua, liikkuvuutta ja määrää. Toisissa lähteissä e-vitamiini voi aiheuttaa syntyvälle vauvalle sydänongelmia. Ristiriitaisia tutkimustuloksia.
- C-vitamiini: Parantaa siittiöiden laatua, liikkuvuutta ja määrää. Auttaa estämään keskenmenoja.
- D-vitamiini: Vähentää keskenmenoja. D-vitamiini ja kalsium yhdessä tekevät kierrosta säännöllisemmän ja auttavat munasoluja kehittymään paremmin.
- Kalaöljy: Tärkeä sekä vauvalle että äidille. Tukee mm. sydäntä, immuunipuolustusta ja aivotoimintaa. Syntymän jälkeen tärkeä rintamaidon muodostuksessa.
- Rauta: Raudan puute aiheuttaa keskenmenoja.
- Ruusunjuuri: Rentouttaa. Parantaa hedelmällisyyttä. Yrtti, joten ei suositella käytettäväksi raskausaikana.
- Arginiini (L-Arginine): Parantaa siittiöiden laatua, liikkuvuutta ja määrää. Lisää kohdunkaulan liman määrää. Parantaa kiinnittymisen todennäköisyyttä.
- Karnitiini (L-Carnitine): Parantaa siittiöiden laatua, liikkuvuutta ja määrää.
- Propolis: Parantaa hedelmällisyyttä. Toimii luonnollisena antibioottina ja vähentää tulehduksia. Voi auttaa endometrioosista kärsiviä.
- Seleeni: Parantaa hedelmällisyyttä. Lisää siittiöiden määrää. Parantaa kiinnittymisen todennäköisyyttä.
- Vitex: Tasapainottaa kuukautiskiertoa. Pidentää luteaalivaihetta. Ei tule käyttää lapsettomuushoitojen aikana.
- Royal Jelly: Parantaa immuunipuolustusta, parantaa munasolujen laatua. Voi lisätä siittiöiden määrää.
- Ubiquinol: Parantaa munasolujen laatua.
Muita, jotka voivat auttaa asiassa:
- Helokkiöljy (Evening primrose oil): Parantaa kohdunkaulan limaa.
- Robitussin yskänlääke: Parantaa kohdunkaulan limaa.
- Alfalipoiinihappo (Alpha Lipoic Acid, ALA): Auttaa alkiota jakautumaan.
- Vihreä tee: Sisältää antioksidantteja, voi parantaa munasolujen laatua ja hedelmällisyyttä.
Yllä listatuista asioista löytyy lisätietoja esimerkiksi englanninkieliseltä keskustelupalstalta.
Yllä mainittujen lisäksi onnistumisen todennäköisyyttä voi hoitojen yhteydessä parantaa lääkkeellisesti. DHEA parantaa munasolujen määrää ja laatua, ja kortisoni voi parantaa kiinnittymisen todennäköisyyttä. Käsittääkseni molemmat näistä ovat keinoja, jotka otetaan lapsettomuusklinikoilla käyttöön vasta sitten, kun mikään muu ei auta. Eräs lääkäri kommentoi minulle, että näitä hyödynnetään siinä vaiheessa, kun on neljä tai viisi epäonnista alkionsiirtoa takana.
***
Puuttuuko listasta jokin hyödyllinen hivenaine tai yrtti? Kommentoi ja kerro omia kokemuksiasi aiheesta :)keskiviikko 27. elokuuta 2014
Kuinka valmistautua alkionsiirtoon?
Tällä hetkellä omat ajatukseni pyörivät pakastealkionsiirron ympärillä. Sen vuoksi ryhdyin kokoamaan tänne listaa asioita, mitä voisin tehdä valmistautuakseni tulevaan alkionsiirtoon.
Suunnitelmani on tällä hetkellä seuraavanlainen.
p.s. Samat asiat pyörivät tällä hetkellä mielessä muillakin, ks. Toiveena vauva -blogin kirjoitus eiliseltä.
Suunnitelmani on tällä hetkellä seuraavanlainen.
- Syön ainakin kaikkia tärkeimpiä vitamiineja. (Näistä voisin koota erillisen blogipostauksen.)
- En juo kahvia. (Yli viisi kuppia heikentää IVF:n onnistumistodennäköisyyttä todistetusti, mutta tuskin pienemmästäkään määrästä hyötyä on.)
- En juo alkoholia. (Tästä on tosin eri lähteissä hieman ristiriitaista tietoa liittyen siihen, onko parempi olla täysin ilman alkoholia vai auttaisiko pieni määrä punaviinia kiinnittymiseen.).
- Vältän soijaa (joka aiheuttaa hiirillä hedelmättömyyttä).
- Nukun riittävästi. (Vähintään 8 tuntia yössä.)
- Liikun sopivasti. En tee rääkkitreeniä, mutta liikun sen verran, että verenkierto toimii kunnolla.
- Käyn akupunktiossa juuri ennen alkionsiirtoa, sillä akupunktio parantaa onnistumisen todennäköisyyttä.
- Lämmitän vatsaani lämmitettävällä viljapussilla tai lämmitetyllä merisuolalla ennen alkionsiirtoa.
- Pidän itseni lämpöisenä akupunktiohoitajani ohjeiden mukaan: laitan villasukat jalkaan, syön lämmintä ruokaa, juon teetä ja lämmitän jalkojani lämmitettävällä viljapussilla tai lämmitetyllä merisuolalla.
- Juon riittävästi vettä, mieluiten lämpöisenä teen muodossa.
- En hanki pelleä paikalle alkionsiirtoon, mutta pyydän miestäni hoitamaan pellen virkaa. (Pelle-shown hyödyistä IVF:n onnistumisessa kerrotaan esimerkiksi täällä).
- En käytä hajuvettä, sillä joidenkin lähteiden mukaan ylimääräiset tuoksut voivat haitata kiinnittymistä.
- Nauran ja iloitsen mahdollisimman paljon.
- Rentoudun, teen meditaatioharjoituksia ja uskon tulevani raskaaksi.
Onko teillä muilla vinkkejä, kuinka voisin valmistautua alkionsiirtoon? Kuinka voisin parantaa alkion kiinnittymisen todennäköisyyttä? Mitä itse olette tehneet, tai ajattelitte tehdä tuoresiirron tai pakastealkionsiirron onnistumiseksi?
p.s. Samat asiat pyörivät tällä hetkellä mielessä muillakin, ks. Toiveena vauva -blogin kirjoitus eiliseltä.
tiistai 26. elokuuta 2014
Vauvaunia
Näin viime yönä jälleen vauvaunta. Edellisestä vauvaunesta kirjoittelin heinäkuussa. Synnytys on selvästi hittiaineksena useissa unissani mukana.
Tällä kertaa juuri alkaneet kuukautiseni muuttuivat yhtäkkiä synnytykseksi ja synnytin näppärästi pienen poikavauvan. Vauvalla oli ruskeat hiukset, siniruskeat silmät ja siniset vaatteet yllään. Pojan pukeutuminen tai silmien hieman erikoinen väri eivät herättäneet meissä ollenkaan ihmetystä. Sen sijaan olimme kovin kummissamme, miten kummassa saatoin olla yhdeksän kuukauden ajan raskaana tietämättäni!
Olin myös hieman huolissani siitä, että kesän aikana olin nauttinut alkoholia pienissä määrin useana päivänä. Poika näytti kuitenkin olevan kaikin puolin kunnossa, joten ilmeisesti alkoholinkäyttöni ei ollut ollut liian tiivistä.
Olimme pakahtua ilosta ja onnesta. Vauva, ja ihan näin yhtäkkiä!
Olimme juuri pohtimassa, kenelle ilmoittaisimme ensimmäisenä iloisesta uutisesta, kun heräsin. Voihan pettymys. Ei ollut meillä vauvaa tässä hereillä olevien maailmassa.
Tällä kertaa juuri alkaneet kuukautiseni muuttuivat yhtäkkiä synnytykseksi ja synnytin näppärästi pienen poikavauvan. Vauvalla oli ruskeat hiukset, siniruskeat silmät ja siniset vaatteet yllään. Pojan pukeutuminen tai silmien hieman erikoinen väri eivät herättäneet meissä ollenkaan ihmetystä. Sen sijaan olimme kovin kummissamme, miten kummassa saatoin olla yhdeksän kuukauden ajan raskaana tietämättäni!
Olin myös hieman huolissani siitä, että kesän aikana olin nauttinut alkoholia pienissä määrin useana päivänä. Poika näytti kuitenkin olevan kaikin puolin kunnossa, joten ilmeisesti alkoholinkäyttöni ei ollut ollut liian tiivistä.
Olimme pakahtua ilosta ja onnesta. Vauva, ja ihan näin yhtäkkiä!
Olimme juuri pohtimassa, kenelle ilmoittaisimme ensimmäisenä iloisesta uutisesta, kun heräsin. Voihan pettymys. Ei ollut meillä vauvaa tässä hereillä olevien maailmassa.
maanantai 25. elokuuta 2014
Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin
Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Tämän neuvon sain vyöhyketerapeutiltani muutama kuukausi sitten. Hän tarkoitti lapsettomuutta, ja oli oikeassa siinä, että se vaara on olemassa meillä kaikilla, jotka saamme nauttia lapsettomuudesta seuranamme.
Vyöhyketerapeuttini on herttainen vanhempi nainen, joka jaksaa aina suhtautua positiivisesti mahdollisuuksiimme saada oma vauva.
Ensitapaamisestamme on jo melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen olen käynyt hänen luonaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Samalla olemme tulleet tutuiksi ja jutelleet kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyen. Hormonihoidoista, parisuhteesta, peloistani, haaveistani.
Aluksi halusin kokeilla, auttaisiko pelkkä vyöhyketerapia minua tulemaan raskaaksi. Ei auttanut. Sen jälkeen olen kokeillut hormonihoitojen yhteydessä, tukisiko vyöhyketerapia noita lapsettomuusklinikan hoitoja.
En osaa sanoa, onko vyöhyketerapiahoidoista ollut fyysistä hyötyä hormonihoitojen rinnalla. Fyysisiä vaikutuksia niillä on ollut, sen tiedän. Erään hoitokerran jälkeen kilpirauhaseni käynnistyi oikein kunnolla, ja olin täysin ylienerginen pari päivää vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Hoidon jälkeisenä yönä olin niin energinen, etten saanut nukuttua. Syy ylikierroksilla oloon oli päivänselvä. Etukäteen en olisi uskonut tuollaista mahdolliseksi, mutta itse sen kokeneena en voi väittää vastaankaan.
Silti fyysistä puolta isompana asiana olen pitänyt sitä, että nuo käynnit ovat olleet äärimmäisen rentouttavia ja tärkeitä henkisen jaksamisen kannalta. Hoito tuntuu hyvältä, rentouttaa ja samalla saan jutella koko hoidon ajan tutulle ihmiselle lapsettomuuden tuskista ja hormonihoitojen etenemisestä.
Vyöhyketerapeutiltani olen myös saanut tuon ehkä parhaan neuvon lapsettomuuteen liittyen. Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Se olisi niin helppoa. Antaa lapsettomuuden syödä itseään sisältäpäin.
Tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. En aio antaa. En anna sille periksi. Kävi miten kävi, tuosta on pidettävä kiinni. Siinä ilmainen neuvo teille muillekin. Lapsettomuushoitojen tuloksiin ei välttämättä pysty itse täysin vaikuttamaan teki mitä tahansa. Mutta omaan pääkoppaan voi. Kävi miten kävi, älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Keskenmenon jälkeen olen käynyt vyöhyketerapeutilla hoidossa kolme kertaa valmistaakseni kehoani tulevaan. Tänään kävin tapaamassa vyöhyketerapeuttiani viimeksi. Hän on sitä mieltä, että kehoni on valmis tulemaan raskaaksi. Että hän löytää kehostani ainoastaan hyvin pieniä vikoja, jotka eivät mitenkään haittaa raskaaksi tulemistani.
Kommentit ovat hyväntahtoisella tavalla täysin hupsuja, mutta hupsuus ei haittaa. Otan niistä kaiken ilon irti. Vakuutan itselleni, että näin on. Olen valmis tulemaan raskaaksi ja pysymään raskaana.
Nyt tuohon olisi myös hyvä mahdollisuus, sillä tänään alkoi uusi kierto. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tässä kierrossa päästään tekemään pakastealkionsiirto. Tänään aloitin zumenonin ja varasin ajan kontrolliultraan.
Nyt alkaa toden teolla valmistautuminen pakastealkionsiirtoon.
Tämän neuvon sain vyöhyketerapeutiltani muutama kuukausi sitten. Hän tarkoitti lapsettomuutta, ja oli oikeassa siinä, että se vaara on olemassa meillä kaikilla, jotka saamme nauttia lapsettomuudesta seuranamme.
Vyöhyketerapeuttini on herttainen vanhempi nainen, joka jaksaa aina suhtautua positiivisesti mahdollisuuksiimme saada oma vauva.
Ensitapaamisestamme on jo melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen olen käynyt hänen luonaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Samalla olemme tulleet tutuiksi ja jutelleet kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyen. Hormonihoidoista, parisuhteesta, peloistani, haaveistani.
Aluksi halusin kokeilla, auttaisiko pelkkä vyöhyketerapia minua tulemaan raskaaksi. Ei auttanut. Sen jälkeen olen kokeillut hormonihoitojen yhteydessä, tukisiko vyöhyketerapia noita lapsettomuusklinikan hoitoja.
En osaa sanoa, onko vyöhyketerapiahoidoista ollut fyysistä hyötyä hormonihoitojen rinnalla. Fyysisiä vaikutuksia niillä on ollut, sen tiedän. Erään hoitokerran jälkeen kilpirauhaseni käynnistyi oikein kunnolla, ja olin täysin ylienerginen pari päivää vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Hoidon jälkeisenä yönä olin niin energinen, etten saanut nukuttua. Syy ylikierroksilla oloon oli päivänselvä. Etukäteen en olisi uskonut tuollaista mahdolliseksi, mutta itse sen kokeneena en voi väittää vastaankaan.
Silti fyysistä puolta isompana asiana olen pitänyt sitä, että nuo käynnit ovat olleet äärimmäisen rentouttavia ja tärkeitä henkisen jaksamisen kannalta. Hoito tuntuu hyvältä, rentouttaa ja samalla saan jutella koko hoidon ajan tutulle ihmiselle lapsettomuuden tuskista ja hormonihoitojen etenemisestä.
Vyöhyketerapeutiltani olen myös saanut tuon ehkä parhaan neuvon lapsettomuuteen liittyen. Älä anna sen syödä itseäsi sisältäpäin.
Se olisi niin helppoa. Antaa lapsettomuuden syödä itseään sisältäpäin.
Keskenmenon jälkeen olen käynyt vyöhyketerapeutilla hoidossa kolme kertaa valmistaakseni kehoani tulevaan. Tänään kävin tapaamassa vyöhyketerapeuttiani viimeksi. Hän on sitä mieltä, että kehoni on valmis tulemaan raskaaksi. Että hän löytää kehostani ainoastaan hyvin pieniä vikoja, jotka eivät mitenkään haittaa raskaaksi tulemistani.
Kommentit ovat hyväntahtoisella tavalla täysin hupsuja, mutta hupsuus ei haittaa. Otan niistä kaiken ilon irti. Vakuutan itselleni, että näin on. Olen valmis tulemaan raskaaksi ja pysymään raskaana.
Nyt tuohon olisi myös hyvä mahdollisuus, sillä tänään alkoi uusi kierto. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, tässä kierrossa päästään tekemään pakastealkionsiirto. Tänään aloitin zumenonin ja varasin ajan kontrolliultraan.
Nyt alkaa toden teolla valmistautuminen pakastealkionsiirtoon.
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Ensi vuoden ensimmäinen vauvauutinen
Tällä viikolla kuulin ensi vuoden ensimmäisen vauvauutisen. Eräs ystäväni saa toisen lapsen. Tämä ystäväpariskunta aloitti ensimmäisen lapsensa yrittämisen paljon meidän jälkeemme. Heillä yritys tuotti tuloksia nopeasti.
Muistan hetken, kun kuulin ystäväni ensimmäisestä raskaudesta. Istuin autossa ja sain ystävältäni tekstiviestin. Silloin olin muutaman päivän sisällä kuullut liian monta raskausuutista. Itse yritimme vielä luomuna, mutta yrittämisestä oli tullut jo tuskaista. Miksi emme vaan voi onnistua, mietin silloin. Ystäväni iloinen perheuutinen aiheutti minussa täydellisen romahduksen. Miksi kaikki muut onnistuvat, mutta me ei? Vietin automatkan kyyneleet silmissä.
Tänä keväänä ystävämme kertoivat meille, kuinka ovat miettineet toista lasta. Toisilla suunnitelman toteuttaminen on varsin helppoa. Nyt raskaus on jo pitkällä.
Tästä se sitten taas lähtee liikkeelle, ensi vuoden vauvauutiset. Joka kerta se kirpaisee. Kirpaisee, vaikka se ei ole minulta pois. Vaikka järki sanoo, että omassa pahassa mielessä ei ole mitään järkeä. Ja vaikka vastaavia uutisia kuulee niin usein, että niihin on jo osittain turtunut.
Turtuminen on todellisuutta, sillä eivät toistuvatkaan vauvauutiset enää aiheuta minussa samanlaista romahdusta kuin aiemmin. Ai tulee vauva? Niinpä tietenkin. Uutinen sattuu ja vetää hiljaiseksi. Suljen suuni omasta lapsettomuudestani.
Toivon, että itsekin saisimme joskus tulevaisuudessa kertoa vauvauutisia. Ja jos se hetki joskus tulee, toivon, että oman innostukseni keskellä osaisin silti huomioida muut ihmiset, joita uutinen saattaakin satuttaa.
Muistan hetken, kun kuulin ystäväni ensimmäisestä raskaudesta. Istuin autossa ja sain ystävältäni tekstiviestin. Silloin olin muutaman päivän sisällä kuullut liian monta raskausuutista. Itse yritimme vielä luomuna, mutta yrittämisestä oli tullut jo tuskaista. Miksi emme vaan voi onnistua, mietin silloin. Ystäväni iloinen perheuutinen aiheutti minussa täydellisen romahduksen. Miksi kaikki muut onnistuvat, mutta me ei? Vietin automatkan kyyneleet silmissä.
Tänä keväänä ystävämme kertoivat meille, kuinka ovat miettineet toista lasta. Toisilla suunnitelman toteuttaminen on varsin helppoa. Nyt raskaus on jo pitkällä.
Tästä se sitten taas lähtee liikkeelle, ensi vuoden vauvauutiset. Joka kerta se kirpaisee. Kirpaisee, vaikka se ei ole minulta pois. Vaikka järki sanoo, että omassa pahassa mielessä ei ole mitään järkeä. Ja vaikka vastaavia uutisia kuulee niin usein, että niihin on jo osittain turtunut.
Turtuminen on todellisuutta, sillä eivät toistuvatkaan vauvauutiset enää aiheuta minussa samanlaista romahdusta kuin aiemmin. Ai tulee vauva? Niinpä tietenkin. Uutinen sattuu ja vetää hiljaiseksi. Suljen suuni omasta lapsettomuudestani.
tiistai 19. elokuuta 2014
Mitä olet tehnyt tullaksesi raskaaksi?
Neljä vuotta on pitkä aika. Nykyisin kirjoittelen täällä lapsettomuusblogiini asioita, joista en tiennyt mitään neljä vuotta sitten. En osannut veikata ajattelevani tällaisia asioita tulevaisuudessa. Huh.
Voisin selittää asiaa hieman tarkemmin.
Kun aloitimme raskautumisprojektin, olin varsin huoleton asian suhteen. Vaikka aloitimme yrittämisen, minulle oli selvää, että minusta ei ikinä tule sellaista, joka sekoaa vauva-asiasta. Eikös niitä vauvoja nyt yleensä perusterveille ihmisille tule, kun vaan malttaa odottaa... Ja jos ei tule, niin sitten niitä saa ilmeisesti koeputkihedelmöityksen avulla. Minusta ei tule sellaista, joka lukee vauvablogeja, tekee ovulaatiotestejä, mittaa aamulämpöjään ja kirjoittaa edistymisestään internetissä. Näin ajattelin.
Uskoin myös vahvasti lääketieteeseen, tutkimuksiin ja järjen käyttöön. Mitä ei pystytä sataprosenttisesti todistamaan, sitä ei ole.
Huoh. Niin monta päätöstä olen joutunut neljän vuoden aikana pyörtämään.
Mitä sitten tein tullakseni raskaaksi?
Aluksi en tehnyt mitään kummempia. Tulee jos on tullakseen. Kun tilanne ei edistynyt mihinkään, menimme lopulta yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Sen jälkeen tilanne muuttui. Ryhdyin itse selvittämään, mitä voisin tehdä tullakseni raskaaksi. Yksi asia johti toiseen. Lopulta ryhdyin tekemään kaikkea, mikä vaan vähänkin voisi auttaa. Asioita, jotka auttaisivat siihen, että olisin mahdollisimman terve olemaan raskaana. Ryhdyin tekemään myös sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä auttaisi raskaaksi tulemiseen, mutta ehkä vaikuttaisivat siihen, että jossain vaiheessa syntyvä lapsi olisi mahdollisimman terve.
Mikään vaihtoehto ei ole liian pieni eikä liian kummallinen, etteikö sitä voisi kokeilla. Raskaaksi tulemisessa kaikki keinot ovat sallittuja. Oli kyse sitten akupunktiosta, vyöhyketerapiasta tai vaikka päällä seisonnasta. Tervetuloa virallinen lääketiede ja vaihtoehtohoidot. Jos se saattaa auttaa, olen valmis siihen.
Mitä kaikkea keinoja raskaaksi tulemiseen olen kokeillut?
Olen yrittänyt huolettomana.
Olen käynyt yksityisellä lapsettomuusklinikalla (monta kertaa).
Olen aloittanut lapsettomuushoidot.
Olen juonut greippimehua.
Olen pitänyt jalkojani seinää vasten seksin jälkeen.
Olen käyttänyt clomifenia.
Olen aloittanut todella aktiivisen liikunnan (liikunta auttaa lapsettomuuteen, eikö niin?).
Olen vähentänyt liikuntaa todella paljon (liika liikunta aiheuttaa lapsettomuutta, eikö niin?).
Olen ryhtynyt syömään paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
Olen ryhtynyt syömään enemmän lihaa ja proteiinia.
Olen vähentänyt merkittävästi hiilihydraattien ja sokerien käyttöä.
Olen lopettanut limsojen ja mehujen juonnin.
Olen käynyt inseminaatiossa.
Olen tehnyt ovulaatiotestejä virtsasta.
Olen tehnyt ovulaatiotestejä syljestä.
Olen mitannut aamulämpötilojani.
Olen mitannut verenpainettani (miksi ihmeessä, ei kai se edes vaikuta tähän mitenkään).
Olen käyttänyt erilaisia luontaistuotteita: Maca-jauhetta, vitexiä, ashwagandhaa, ruusunjuurta..
Olen käyttänyt erilaisia vitamiineja.
Olen juonut viherjauhejuomaa.
Olen käynyt vyöhyketerapiassa (monta kertaa).
Olen käynyt akupunktiossa (monta kertaa).
Olen syöttänyt vitamiineja myös miehelleni.
Olen käynyt yksityisellä kilpirauhaslääkärillä (monta kertaa).
Olen aloittanut T3-kilpirauhaslääkityksen.
Olen kokeillut DHEA-hormonilisää.
Olen mennyt julkiselle lapsettomuusklinikalle.
Olen vaihtanut T3-kilpirauhaslääkityksen T4-kilpirauhaslääkitykseen julkisen lapsettomuushoidon vaatimuksesta.
Olen yrittänyt perehtyä siihen, mistä kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu.
Olen kokeillut kalevalaista jäsenkorjausta.
Olen lukenut kirjoja lapsettomuudesta.
Olen lukenut lapsettomuusblogeja ja vauvablogeja.
Olen lukenut läjäpäin englanninkielisiä nettiartikkeleita lapsettomuudesta.
Olen lukenut läjäpäin tekstiä kilpirauhasen ja muun hormonitoiminnan vaikutuksista hedelmällisyyteen.
Olen käynyt rentoutumistunneilla.
Olen käynyt avannossa.
Olen piikittänyt itseäni ja itkenyt kotona piikittäessäni itseäni.
Olen piikittänyt itseäni ravintolan wc:ssä ollessani illallisella työkavereiden kanssa.
Olen lakannut värjäämästä hiuksiani.
Olen lopettanut kahvinjuonnin.
Olen lopettanut mustan teen juonnin.
Olen opetellut juomaan vihreää teetä.
Olen lisännyt ruokavaliooni kookosöljyä ja voita ja pyrkinyt nostamaan alhaisia kolesteroliarvojani.
Olen opetellut stressaamaan vähemmän.
Olen opetellut nauttimaan enemmän (tämä projekti yhä pahasti kesken).
Olen kokenut munasolujen keräyksen ja koeputkihedelmöityksen (x2).
Olen toivonut sydämeni pohjasta, että alkioita saataisiin pakastimeen.
Olen lopettanut kynsieni lakkaamisen.
Olen pyrkinyt vaihtamaan shampooni, hoitoaineeni ja kosteusvoiteeni terveellisempiin vaihtoehtoihin.
Olen lopettanut alumiinideodoranttien käytön.
Olen vaihtanut hammastahnani fluorihammastahnasta yrttitahnaan ja suolahammastahnaan.
Olen yrittänyt harjoitella meditaatiota.
Olen vaatinut lääkäreiltä extra-annosta progesteronia, jotta kuukautiseni pysyisivät poissa edes raskaustestipäivään asti.
Olen yrittänyt selvittää, mikä aiheuttaa keskenmenon.
Olen kirjoittanut blogia purkaakseni mieltäni.
Olen tilittänyt lapsettomuudesta miehelleni, ystävilleni, vyöhyketerapeutilleni, lääkärilleni, siskolleni...
Olen käynyt hivenaineasiantuntijalla.
Olen teettänyt hivenaineanalyysin hiuksista.
Olen aloittanut asiantuntijan suunnitteleman vitamiinikuurin lapsettomuuteen.
Olen kokeillut monivitamiinia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, seleeniä, foolihappoa, kromia, booria, jodia, B12-vitamiinia, B-vitamiinisekoitusta, biotiinia, pantoteenihappoa, E-vitamiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, kalaöljyä, maitohappobakteereja, L-arginiinia, L-carnitiinia, ubikinolia, ruusunjuurta, propolista, royal jellyä, vitexiä, macaa, primrose oilia, ashwagandhaa, inositolia...
Monet ihmiset ajattelevat varmasti, että olen seonnut. Niin ajattelisi myös entinen minäni neljän vuoden takaa. Toivon, että te blogini lukijat ymmärrätte. Lapsettomuus ei ole helppo asia. Jää nähtäväksi, kuinka pitkä listastani tulee ennen kuin tavoite on saavutettu.
Kaipaan kommenttejanne. Mitä sinä olet tehnyt tullaksesi raskaaksi? Miten sinulla ajatusmaailma on muuttunut yrityksen aikana? Entä tiedätkö vielä jonkin keinon, kuinka tulla raskaaksi, joka yllä olevasta listasta puuttuu? :)
Voisin selittää asiaa hieman tarkemmin.
Kun aloitimme raskautumisprojektin, olin varsin huoleton asian suhteen. Vaikka aloitimme yrittämisen, minulle oli selvää, että minusta ei ikinä tule sellaista, joka sekoaa vauva-asiasta. Eikös niitä vauvoja nyt yleensä perusterveille ihmisille tule, kun vaan malttaa odottaa... Ja jos ei tule, niin sitten niitä saa ilmeisesti koeputkihedelmöityksen avulla. Minusta ei tule sellaista, joka lukee vauvablogeja, tekee ovulaatiotestejä, mittaa aamulämpöjään ja kirjoittaa edistymisestään internetissä. Näin ajattelin.
Uskoin myös vahvasti lääketieteeseen, tutkimuksiin ja järjen käyttöön. Mitä ei pystytä sataprosenttisesti todistamaan, sitä ei ole.
Huoh. Niin monta päätöstä olen joutunut neljän vuoden aikana pyörtämään.
Mitä sitten tein tullakseni raskaaksi?
Aluksi en tehnyt mitään kummempia. Tulee jos on tullakseen. Kun tilanne ei edistynyt mihinkään, menimme lopulta yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Sen jälkeen tilanne muuttui. Ryhdyin itse selvittämään, mitä voisin tehdä tullakseni raskaaksi. Yksi asia johti toiseen. Lopulta ryhdyin tekemään kaikkea, mikä vaan vähänkin voisi auttaa. Asioita, jotka auttaisivat siihen, että olisin mahdollisimman terve olemaan raskaana. Ryhdyin tekemään myös sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä auttaisi raskaaksi tulemiseen, mutta ehkä vaikuttaisivat siihen, että jossain vaiheessa syntyvä lapsi olisi mahdollisimman terve.
Mikään vaihtoehto ei ole liian pieni eikä liian kummallinen, etteikö sitä voisi kokeilla. Raskaaksi tulemisessa kaikki keinot ovat sallittuja. Oli kyse sitten akupunktiosta, vyöhyketerapiasta tai vaikka päällä seisonnasta. Tervetuloa virallinen lääketiede ja vaihtoehtohoidot. Jos se saattaa auttaa, olen valmis siihen.
Mitä kaikkea keinoja raskaaksi tulemiseen olen kokeillut?
Olen yrittänyt huolettomana.
Olen käynyt yksityisellä lapsettomuusklinikalla (monta kertaa).
Olen aloittanut lapsettomuushoidot.
Olen juonut greippimehua.
Olen pitänyt jalkojani seinää vasten seksin jälkeen.
Olen käyttänyt clomifenia.
Olen aloittanut todella aktiivisen liikunnan (liikunta auttaa lapsettomuuteen, eikö niin?).
Olen vähentänyt liikuntaa todella paljon (liika liikunta aiheuttaa lapsettomuutta, eikö niin?).
Olen ryhtynyt syömään paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
Olen ryhtynyt syömään enemmän lihaa ja proteiinia.
Olen vähentänyt merkittävästi hiilihydraattien ja sokerien käyttöä.
Olen lopettanut limsojen ja mehujen juonnin.
Olen käynyt inseminaatiossa.
Olen tehnyt ovulaatiotestejä virtsasta.
Olen tehnyt ovulaatiotestejä syljestä.
Olen mitannut aamulämpötilojani.
Olen mitannut verenpainettani (miksi ihmeessä, ei kai se edes vaikuta tähän mitenkään).
Olen muuttanut elämäntapojani merkittävästi.
Olen vähentänyt alkoholinkäyttöäni.
Olen muuttanut ruokavalioni kokonaan gluteenittomaksi.Olen vähentänyt alkoholinkäyttöäni.
Olen käyttänyt erilaisia luontaistuotteita: Maca-jauhetta, vitexiä, ashwagandhaa, ruusunjuurta..
Olen käyttänyt erilaisia vitamiineja.
Olen juonut viherjauhejuomaa.
Olen käynyt vyöhyketerapiassa (monta kertaa).
Olen käynyt akupunktiossa (monta kertaa).
Olen syöttänyt vitamiineja myös miehelleni.
Olen käynyt yksityisellä kilpirauhaslääkärillä (monta kertaa).
Olen aloittanut T3-kilpirauhaslääkityksen.
Olen kokeillut DHEA-hormonilisää.
Olen mennyt julkiselle lapsettomuusklinikalle.
Olen vaihtanut T3-kilpirauhaslääkityksen T4-kilpirauhaslääkitykseen julkisen lapsettomuushoidon vaatimuksesta.
Olen yrittänyt perehtyä siihen, mistä kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu.
Olen kokeillut kalevalaista jäsenkorjausta.
Olen lukenut kirjoja lapsettomuudesta.
Olen lukenut lapsettomuusblogeja ja vauvablogeja.
Olen lukenut läjäpäin englanninkielisiä nettiartikkeleita lapsettomuudesta.
Olen lukenut läjäpäin tekstiä kilpirauhasen ja muun hormonitoiminnan vaikutuksista hedelmällisyyteen.
Olen käynyt rentoutumistunneilla.
Olen käynyt avannossa.
Olen piikittänyt itseäni ja itkenyt kotona piikittäessäni itseäni.
Olen piikittänyt itseäni ravintolan wc:ssä ollessani illallisella työkavereiden kanssa.
Olen lakannut värjäämästä hiuksiani.
Olen lopettanut kahvinjuonnin.
Olen lopettanut mustan teen juonnin.
Olen opetellut juomaan vihreää teetä.
Olen lisännyt ruokavaliooni kookosöljyä ja voita ja pyrkinyt nostamaan alhaisia kolesteroliarvojani.
Olen opetellut stressaamaan vähemmän.
Olen opetellut nauttimaan enemmän (tämä projekti yhä pahasti kesken).
Olen kokenut munasolujen keräyksen ja koeputkihedelmöityksen (x2).
Olen toivonut sydämeni pohjasta, että alkioita saataisiin pakastimeen.
Olen lopettanut kynsieni lakkaamisen.
Olen pyrkinyt vaihtamaan shampooni, hoitoaineeni ja kosteusvoiteeni terveellisempiin vaihtoehtoihin.
Olen lopettanut alumiinideodoranttien käytön.
Olen vaihtanut hammastahnani fluorihammastahnasta yrttitahnaan ja suolahammastahnaan.
Olen yrittänyt harjoitella meditaatiota.
Olen vaatinut lääkäreiltä extra-annosta progesteronia, jotta kuukautiseni pysyisivät poissa edes raskaustestipäivään asti.
Olen yrittänyt selvittää, mikä aiheuttaa keskenmenon.
Olen kirjoittanut blogia purkaakseni mieltäni.
Olen tilittänyt lapsettomuudesta miehelleni, ystävilleni, vyöhyketerapeutilleni, lääkärilleni, siskolleni...
Olen käynyt hivenaineasiantuntijalla.
Olen teettänyt hivenaineanalyysin hiuksista.
Olen aloittanut asiantuntijan suunnitteleman vitamiinikuurin lapsettomuuteen.
Olen kokeillut monivitamiinia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, seleeniä, foolihappoa, kromia, booria, jodia, B12-vitamiinia, B-vitamiinisekoitusta, biotiinia, pantoteenihappoa, E-vitamiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, kalaöljyä, maitohappobakteereja, L-arginiinia, L-carnitiinia, ubikinolia, ruusunjuurta, propolista, royal jellyä, vitexiä, macaa, primrose oilia, ashwagandhaa, inositolia...
Monet ihmiset ajattelevat varmasti, että olen seonnut. Niin ajattelisi myös entinen minäni neljän vuoden takaa. Toivon, että te blogini lukijat ymmärrätte. Lapsettomuus ei ole helppo asia. Jää nähtäväksi, kuinka pitkä listastani tulee ennen kuin tavoite on saavutettu.
Kaipaan kommenttejanne. Mitä sinä olet tehnyt tullaksesi raskaaksi? Miten sinulla ajatusmaailma on muuttunut yrityksen aikana? Entä tiedätkö vielä jonkin keinon, kuinka tulla raskaaksi, joka yllä olevasta listasta puuttuu? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)