Mitä on elämä lapsettomuuden ympärillä?

Hassua, että tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin viimeisimmästä kirjoituksestani olisi ikuisuus.

Siitä on viikko.

Viikko ei ole ikuisuus.

Havahduin jotenkin viimekertaisen kirjoitukseni jälkeen. Kirjoitin, kuinka lapsettomuus ja lapsen saaminen on elämämme keskipiste tällä hetkellä. Kerroin todellisuudesta.

Ja hetki kirjoittamisen jälkeen havahduin siihen, että tuossa ei ole mitään järkeä.

Olen tehnyt lähes kaiken mahdollisen, että tulisin raskaaksi. Mistään noista asioista ei ole ollut hyötyä.

Tai no, en voi sanoa, etteikö niistä olisi ollut hyötyä. Olen esimerkiksi nykyisin paljon terveempi, en ole oikeastaan koskaan flunssassa, vatsani voi paremmin ja olen parempi käsittelemään stressiä.

Lapsettomuusprosessin aikana olen myös (ainakin omasta mielestäni) kasvanut ihmisenä. Olen oppinut ymmärtämään, mitkä asiat ovat minulle ihan oikeasti tärkeitä, ja mitkä asiat ovat niitä, joita joskus kuvittelin haluavani.

Jotain hyötyä on siis ollut tästä lapsettomuusprosessistakin. Ehkä muuten olisin suorittanut elämääni kiireisestä elämänvaiheesta toiseen. Nyt on pakostakin ollut aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaa.

Kuinka pitkälle olen valmis menemään lapsen saamisen vuoksi? En tiedä. Ainakin olen vielä valmis jatkamaan.

Tällä hetkellä koen, että en voi juuri nyt tehdä paljoakaan enemmän lapsensaannin mahdollistamiseksi. Vanhat jutut menevät rutiinilla. Vitamiinit, terveellinen ruokavalio ja muut sellaiset.

Viime kertaisen kirjoitukseni jälkeen ajattelin asiaa ja totesin, että lapsettomuuden ei tarvitsisi olla elämäni keskipiste. Lapsen saaminen voi yhä edelleen olla elämäni tärkein asia, mutta minun ei tarvitse ajatella sitä jatkuvasti. Se ei tee siitä yhtään helpompaa.

Lopetin ihan jatkuvan asian ajattelun. (Ajattelen asiaa toki yhä edelleen todella paljon, mutta en Koko Ajan.)

Tämän viikon olen tehnyt paljon töitä, nähnyt parina päivänä ystäviäni ja käynyt kolme kertaa kuntosalilla. Olen lisäksi käynyt parina päivänä shoppailemassa. (Periaatteessa vastustan turhan materian keräämistä. Tavara ei tee onnelliseksi, muut asiat tekevät. Mutta täytyy myöntää, että shoppailu oli silti piristävää pitkästä aikaa. )

Sinänsä elämä on ollut ihan mukavaa. Alan kai olla väsynyt murehtimiseen.

Mitä muuta viimeisen viikon aikana on tapahtunut?

Kerroin äidilleni lapsettomuudestamme. Aiemmin en ollut puhunut asiasta. Äitini ei ollut yllättynyt, oli osannut odottaa tällaista. Äitini oli varsin kannustava. Jälkeenpäin hän ei ole ottanut asiaa puheeksi - se on hyvä. Pelkäsin, että jatkossa joutuisin raportoimaan hänelle jatkuvasti hoitojen etenemisestä.

Olen aloittanut uuden zumenon-kuurin. Valmistaudun toiseen pakastealkionsiirtoon. Odotukset eivät ole korkealla. Jäljellä oleva alkio on huonompilaatuinen kuin kaksi edellistä. Veikkaan, että olemme pian taas IVF-jonossa.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu silti selkeältä. Mennään eteenpäin puhtaalta pöydältä. Vanhoja taakkoja ei kannata kuljettaa mukana.

Ehkä tämä on taas tyyntä myrskyn edellä. Tyyntä kuitenkin ja hyvä niin.

#513055641 / gettyimages.com