Lähimpänä hyödyllistä on blogin kirjoittaminen. Siispä kirjoitan.
Tänään on piinapäivä numero 11. Raskaustesti kertoisi luultavasti jo totuuden, mutta toistaiseksi en ajatellut kiirehtiä.
Testi keskiviikkona tai torstaina kuulostaa hyvältä.
Jos testi on negatiivinen, täytyy päättää jatkosuunnitelmat.
1) Pitäisikö odottaa kolmatta IVF-hoitoa julkisella klinikalla? Tuo toteutuisi joskus keväällä, jolloin voisimme saada vauvan aikaisintaan joulukuussa 2015. Positiivisena puolena yksityistä pienemmät kustannukset ja se, että nyt ehtisi vielä valmistelemaan munasoluja sen kolmen kuukauden kehittymisajan. Olettaen siis, että vielä löytyy jotain tapoja munasolujen laadun parantamiseksi. Mutta odottavan aika on pitkä ja ehkä-vauva joulukuussa 2015 tuntuu tuskaisen kaukaiselta.
2) Pitäisikö mennä heti samantien yksityiselle hoitoon? Tuo on kallista, mutta ainakin pääsisi heti eteenpäin. Meillä on säästöjä tarvittava määrä, mutta rahalle olisi varmasti käyttöä myöhemminkin. Ja entä jos munasolujen laatu on taas huono? Olisiko kuitenkin parempi parannella niitä ensin esimerkiksi DHEA-hormoneilla sen kolmen kuukauden ajan? Tai entä jos rahoja tarvittaisiinkin myöhemmin lahjasoluhoitoihin?
3) Vai pitäisikö noudattaa funktionaalisen lääkärini vinkkejä, joka kannatti kaiken mahdollisen testausta? Eli varmistuttaisiin siitä, että kehossani on kaikki ok raskautumista varten. Tämäkin tarkoittaa rahanmenoa. Veikkaan, että lasku kaiken-mahdollisen testauksesta olisi lähemmäs 1000€. Tuo on tietysti pikkusumma verrattuna lapsettomuushoitoihin yksityisellä.
Ilman lisätestejä tiedetään jo, että:
- Munasoluni ovat hieman huonolaatuisia (syy tuntematon)
- Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta (lääkkeet on, mutta aina lääkkeet eivät välttämättä korjaa tilannetta oikealla tavalla)
- Progesteronini on luonnostaan liian alhainen ja kuukautiset alkavat liian aikaisin, mutta tuo näyttää olevan hallinnassa lugesteron + zumenon -kombinaatiolla.
Te, ihanat lukijani, olette kaikki parhaita lapsettomuusasiantuntijoita. Te tiedätte, miltä tämä tuntuu. Pohditte samoja asioita päivästä toiseen.
Olisi mukava kuulla kommenttejanne.
Mitä mieltä olette? Mitä itse tekisitte, jos olisitte siinä, missä itse olen nyt?
Jos vaan on varaa niin menisin yksityiselle :) sulla kuitenkin on varmaan lääkekatto täysi? Siinä säästää jo pitkän pennin. Mikäli siis pääkoppa kestää. Kaikki vaihtoehdot kuitenkin kuulostavat hyviltä, sieltä vain valitsette teille sopivimman. Tsemppiä <3 ja voihan se testi olla positiivinenkin...
VastaaPoistaKiitos viestistäsi :) Harmi, että tällä kertaa testi ei ollut positiivinen, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla - oli se sitten yksityisellä tai julkisella klinikalla.
PoistaTää on niin henkilökohtainen valinta, että ei toisen puolesta voi sanoa mitään.
VastaaPoistaItse valitsin ja valitsisin uudestaankin julkisen puolen hoitojen odottamisen omassa tilanteessani. Me ei menty ollenkaan yksityiselle, vaan säästettiin rahat (silloin ajatuksissa) tulevaan adoptioon. Koska olin opiskelija ja oltiin miehen palkan varassa eli säästöjä ei tullut lisää.
Sun tilanteessasi minä odottaisin myös, koska munasolujen pitää olla hyviä, on ihan turha "tuhlata rahaa huonoihin munasoluihin", jos kerran on jotain tehtävissä niiden parantamiseksi. Kolme kuukautta on lyhyt aika. Kolmas vaihtoehtosi ei ole poissulkeva muiden kanssa. Houkutteleva vaihtoehto olisi kyllä tietää kaikki, jotta voisi tehdä kaikkensa asioiden parantamiseksi. Itse olisin todennäköisesti tuossa tilanteessa taas valinnut rahansäästölinjan, mutta tällä kertaa katunut sitä jälkeen päin. :) Tämä ei ole neuvo tai ehdotus, tämä on vain ajatus mitä minä tekisin.
Tällä hetkellä ehkä-vauva joulukuussa 2015 kuulostais musta mahtavalta ja tosi läheiseltä ajatukselta. Laskin, että adoptiolla lapsi voisi tulla aikaisintaan vuonna 2018, jos käy hyvä tuuri. Muistan kyllä odotuksen hoidoissa ja sen kiireisen tuskan saada tuloksia aikaan ja ymmärrän hyvin, että 2015 joulu kuulostaa kaukaiselta.
Toivon teille parasta onnea mitä ikinä valitsettekaan tieksenne tässä kohtaa.
Ehkä-vauva joulukuussa 2015 kuulostaa tosiaan itsestä kaukaiselta, mutta adoptioihin verrattuna kyse on tosiaan silmänräpäyksestä. Jollain tavalla adoptiojonossa oleminen kuulostaa vielä tätäkin rankemmalta. Ja harva taitaa olla adoptiojonossa ilman, ettei olisi jo rankkoja kokemuksia ennestään takana.
PoistaOnnea sinullekin, toivottavasti lapsi tulisi tuolloin 2018!
Itse olen kärsinyt sekundäärisestä lapsettomuudesta, johon löytyi sitten harvinainen syy (miehestä) ja raskaus alkoi lopulta luomusti. Ehdimme kuitenkin saada hieman kokemusta hoidoista Väestöliitolla, jossa kaikki sujui todella hienosti. Teidän tilanteessanne itse ehkä kuitenkin kallistuisin odottamaan tuota mviimeistä julkista hoitoa. Syyt: siihen ei kuitenkaan ole kovin pitkää aikaa (vai onko riskiä, että hoidon aloitus venyisi tuosta keväästä?) ja tietenkin talous, lisäplussana se, että munasolusi ehtivät parantua.
VastaaPoistaToisaalta meidän kokemusten valossa voisin suositella noita tarkempia tutkimuksia. Meillä kyse oli siis harvinaisesta ongelmasta, joka selvisi lisätutkimuksissa, ja joka oli helposti korjattavissa.
Sitten vielä, ja anteeksi, mutta jos olet 37 tai vanhempi, niin itse lähtisin sittenkin yksityiselle heti. Olen ymmärtänyt, että olet alle 35, missä tapauksessa nuo aiemmat kommenttini pätevät.
Kuitenkin, itse tiedät tilanteesi ja sinun on tehtävä se ratkaisu, joka tuntuu teille oikealta. Tsemppiä! Toivottavasti tätä ei edes tarvitse pohtia.
On ollut tosi mielenkiintoista lukea teidän kaikkien kommentteja tähän tilanteeseen :)
PoistaTällä hetkellä tarkemmat tutkimukset ovat harkinnassa, mutta niin ovat kaikki muutkin vaihtoehdot. Täytyy ensin antaa pölyn hieman laskeutua.
Ja vastauksena kysymykseesi: olen kyllä vielä alle 35. Jännityksellä voimme odottaa, missä tilanteessa olen sitten, kun olen 35v - vielä tällä hetkellä kaikki on mahdollista :)