Olen harjoitellut kiitollisuutta, yrittänyt muistaa iloita kaikesta siitä, mitä meillä, minulla ja miehelläni nyt on. Meillä(kin) on syitä olla onnellisia, vaikka se kolmas, joka tekisi meistä oikean perheen, puuttuu. Lapsettomuus täyttää pään ja välillä noita muita asioita on kovin vaikea muistaa.
Mutta sitten on loma ja kiitollisuusharjoitus.
Olen syönyt hyvin ja juonut punaviiniä. Ottanut oluen kaverikseni saunaan. Olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa. Valvonut myöhään, nukkunut pitkään.
Olen lukenut kirjaa lentokoneessa, sulkenut korvani viereisen penkkirivin vauvan itkuilta.
Olen juonut kuohuviiniä aamupalalla. Syönyt raakaa lihaa ja kypsentämättömiä juustoja.
Olen nauttinut auringosta, ihmetellyt vihreää nurmea ja värikkäitä kukkia. Olen kiertänyt uusissa kaupungeissa, väsyttänyt jalkani kapeilla kujilla. Olen ostanut juuri sopivan tiukkoja vaatteita shoppailuhetkeni päätteeksi.
Nyt nautin siivotusta kodistani, vesisateen puhdistamasta ulkoilmasta ja rauhallisesta illasta. Loma ja hiljaisuus. Ihan ikioma aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti