Tällä hetkellä kyllästyttää.
Olen kyllästynyt lapsettomuuteen. Olen kyllästynyt lapsettomuuteen jatkuvana ongelmana elämässäni, mutta etenkin pysyvänä ajatusteni aiheena.
Ihminen ajattelee päivässä noin 60 000 ajatusta.
Itselläni ihan liian moni noista ajatuksista liittyy lapsettomuuteen.
Jos lapsettomuusajatuksia olisi alle 20% päiväni ajatuksista, liittyisi silti lapsettomuuteen yli 10 000 ajatusta päivässä.
Se on hemmetin monta kertaa ajatella lapsettomuutta. Olen ihan syystä kyllästynyt omiin ajatuksiini.
Ei, en ole masentunut. Enkä ajattele, että tämä ei koskaan onnistu. Olen vain pitkästynyt niihin samoihin juttuihin, joita pääni sisällä liikkuu.
Veikkaan, että moni teistä tuntee tämän fiiliksen.
Ajatusten vaihtaminen on hankalaa. Jos kyllästyttää syödä kaurapuuroa ja raejuustoa joka päivä, voi kaurapuuron ja raejuuston jättää kauppaan. Ostaa jotain muuta. Vaikka porkkanaa ja kananmunia. Sitten ei syödä kaurapuuroa, vaikka tekisi mieli.
Lapsettomuusajatuksista eroon pääseminen on paljon vaikeampaa.
Ajatukset ovat jumissa.
Kaipaan uusia ajatuksia. Sitä "hei, sain uuden ajatuksen"-ilofiilistä.
Jos ajatukset ovat jumissa lapsettomuudessa, voiko enää monen vuoden jälkeen saada uusia ajatuksia?
Kaikki lapsettomuusajatukset on ajateltu jo.
***
Valitettavasti lapsettomuutta ei tarvitse edes ajatella. Se myllertää jossain tuolla mielen syövereissä luoden perustilan olemukselle.
Sellaisen, joka vallitsee lähes koko ajan.
Mitä kuuluu, kysyy joku.
Ihan hyvää, vastaan.
Miksi ei voisi kerrankin kuulua todella hyvää?
Tuo kiukuttaa.
Tunnen lapsettomuudesta kärsineitä ihmisiä, jotka ovat myöhemmin saaneet lapsen.
Ero olemuksessa on merkittävä. Ilo kumpuaa syvemmältä. Taakka on poissa ja sen voi nähdä omin silmin. Näistä ihmisistä loistavat ihan toisenlaiset asiat. Vapaus. Ilo. Onnellisuus. Tavallinen tuskailu elämän pienistä ongelmista.
Kun näen näitä ihmisiä, näen silmissäni oman taakkani. Ja kun eron tajuaa, itsestä tuntuu vielä entistä pahemmalta. Harmikseni huomaan kaikki ne värit, jotka ovat minussa, mutta puuttuvat olemuksestani tällä hetkellä. Olen harmaa.
***
Blogiin kirjoittaminen piristää usein mieltä. Ja vielä enemmän mieltä piristävät kaikki kivat blogiin tulevat kommentit. Silti en ole viime päivinä halunnut kirjoittaa.
Näiden samojen tuskailujen kirjoittaminen ei tunne vievän minnekään. En haluaisi kirjoittaa negatiivissävytteisiä pohdintoja aiheeseen liittyen. Mutta ajatukset kulkevat omia ratojaan ja tässä lopputulos siitä. Ensi kerralla ehkä jotain muuta?
Miten osasitkin kirjoittaa juuri niin kuin minusta tuntuu?? Kai se täytyy uskoa ettei ole ainoa tämän taakan kanssa.. tänään alkoi uusi kierto ensimmäisin inssin jälkeen ja mieli on jumissa. Itkettää, muttei kuitenkaan. Olen surullinen, vihainen, väsynyt ja hyvin pettynyt itseeni. Samalla en kuitenkaan tunne mitään. Hämmentävää.
VastaaPoistaT: M
Osui ja upposi. Tuleva joulu ahdistaa, pidän joulua lasten juhlana ja joka vuosi se kirpaisee enemmän. Varsinkin nyt hoitojen aloituksen jälkeen. 1 iui takana. Toivottavasti uusi vuosi toisi elämiimme uusia asioita! Emme ole yksin vaikka siltä usein tuntuukin. T. Lara_
VastaaPoistaTämä teksti pysäytti, kiteyttää täydellisesti omia ajatuksia! Tsemppiä meille ja uusia parempia ajatuksia ensi vuodelle :) Helpommin sanottu kuin tehty! T.Minttu
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteista! Kiva kuulla, etten ole yksin näiden ankeiden mietteiden kanssa. Toivottavasti löydämme jokainen myös tavan nauttia tästä joulusta, vaikkapa sitten nukkumalla pitkään ja syömällä rauhassa ja hartaasti, nuo taitavat olla niitä lapsettomien pieniä etuja verrattuna lapsellisiin ;)
VastaaPoistaTuo on niin totta, mitä kirjoitit! Tuo "kaikki lapsettomuuteen liittyvät ajatukset on jo ajateltu". Niistä tuli kehä, josta ei päässyt pois, koska jos ei olisi ajatellut, ei olisi ollut syytä yrittää.
VastaaPoistaOikein hyvää joulua Pippuri ja kaikkea tosi hyvää ensi vuodelle!
Kiitos Hilkka!
PoistaOikein hyvää joulua teillekin!