Paniikki ennen punktiota

Huomenna on luvassa munasolupunktio, ja eilen illalla tajusin sen koko mahtavuudessaan.

Makasin sängyssä enkä saanut unta. Irroituspiikki oli pistetty, viimeiset synarelat suihkautettu. Tiistaina kerättäisiin munasoluja.

Jos kerättäisiin.

Mitä jos synarela ei ole toiminut? Mitä jos olen ovuloinut kaikki munasolut kadoksiin jo etuajassa? Mitä jos munasarjat ovat ihan tyhjät? Mitä jos munasoluja on ihan liian vähän? Mitä jos rakkuloista ei löydy yhtäkään munasolua? Mitä jos munasolut ovat laadultaan surkeita? Mitä jos ne eivät hedelmöity? Mitä jos yksikään ei lähde jakautumaan? Mitä jos siirtoon ei päästä? Mitä jos yhtään ei saada pakastimeen?

Huoh.

Onneksi nämä ajatukset eivät ole tulleet mieleen aiemmin hoitoon valmistautuessa. Olisi saattanut jännittää jo aiemmin.

Ehdin kuin ehdinkin saamaan jännityksen päälle ennen keräystä. Jännittää ihan oikeasti, miten tässä käy.

Kahdella ensimmäisellä kerralla munarakkuloita on ollut parikymmentä ja munasoluja on molemmilla kerroilla saatu 10 kpl. Tällä kertaa lääkärit halusivat tavoitella sekä suurempaa määrää että parempaa laatua. Mutta viime viikon ultrassa sopivan kokoisia munarakkuloita oli vain 10. Se kuulostaa todella vähältä. Mutta tosiaan, eihän sitä tarvita kuin yksi laadukas yksilö yhteen vauvaan.

Tämän illan saan vielä jännittää munasolujeni puolesta. Aamulla olemme viisaampia. Pitäkää peukkuja!

View image | gettyimages.com