lauantai 14. helmikuuta 2015

Lapsettomuuden kiertokulkua

-2.
Sitten kun ollaan 27v, meillä on varmaan molemmilla mies, omakotitalo, auto ja kaksi lasta. Ja ollaan toistemme lasten kummeja! Mitähän me tehdään sitten työksemme?

-1.
Olis ihan hirveetä, jos kävis vahinko ja tulis raskaaksi. Koko elämä olis täysin pilalla!

0.
Kyllä me halutaan lapsia, mies haluaisi ehkä neljä - mutta ei nyt ihan vielä :)

1.
Jätettiin pillerit pois, ihan jännää. Mutta minä en aio seota tän jutun kaa ja alkaa tikutteleen ovulaatioita ja mittaileen aamulämpöjä. Tulee jos on tullakseen.

2.
Me tultiin tänne ihan vaan varmistaan, että kaikki on ok. Ollaan nyt yritetty hetki, mutta ei oo onnistunut.

3.
Joo, voidaan kokeilla ovulaation induktiota ja inseminaatiota. Ei meillä oo mikään tosi kova kiire, kokeillaan nyt noita.

4.
Hemmetin lapsettomuusklinikka. Eikö ne tajua huolehtia mistään perusjutuista ennen kuin määräävät lääkkeitään?! Olisivat nyt tsekanneet edes kilpirauhasarvot!! Ja ei ihme, ettei tuu inseminaatiosta tuloksia, jos kuukautiset alkaa heti parin päivän päästä!! Ne ei tunnu välittävän kokonaisuudesta ollenkaan...

5.
Ehkä onnistutaan nyt kun aloitan kilpirauhaslääkityksen ja syön vitamiineja. Ja varasin akupunktion ja vyöhyketerapian. Jotkut on onnistuneet niiden avulla tulemaan raskaaksi. Mittailen aamulämpöjä ja tsekkaan, että kaikki on ok. Jos on pohja kunnossa, niin kai se raskaaksi tuleminen on helpompaa.

6.
Ai, nekin on raskaana. Voi perse. Miksi hemmetissä kaikki muut onnistuu samantien?

7.
Haluttaisiin koeputkihedelmöitykseen julkiselle. Me haluttaisiin saada vauva nyt heti. Koeputkihedelmöityksissä on onneksi melko hyvä todennäköisyys.

8.
Vihaan tätä! Miksi ihmeessä ihmisen pitää myrkyttää itsensä hemmetin hormoneilla kun toiset onnistuu vahingossa.

9.
Nega tuli. Ja loput alkiot meni roskiin. Munasoluissa on kai jotain vikaa. Tää on ihan perseestä.

10.
Itkettää koko ajan. Ei millään oo mitään väliä. En oo koskaan ollut näin rikki.

11.
Eikö ihmiset yhtään mieti, mitä ne puhuu? Eikö ne tajua, että kaikille lapsen saaminen ei oo ihan niin helppoa?

12.
Tämä odottelu on todella turhauttavaa. Miksi ihmeessä me viivyteltiin alussa? Olis pitänyt viedä hoitoja nopeammin eteenpäin. Miksi miksi miksi?

13.
Tällä kertaa onnistutaan.

14.
Se on plussa!!!!!!!!!!! Olen raskaana!

15.
Pelottaa ihan hulluna, että tulee keskenmeno. Mutta ei sille vois mitään, joten parempi vaan nauttia.

16.
Mitä tää pieni verenvuoto on? Toivottavasti kaikki on ok.

17.
Sattuuuuu!!!!! Tältäkö keskenmeno tuntuu? Voi kun tää kipu jo loppuis..!!

18.
Itkettää. Aloitin blogin, niin on jokin paikka, minne purkaa ajatuksia. Tuleekohan sinne koskaan yhtään lukijaa..?

19.
Eikö tää vuoto lopu ikinä?

20.
Pidän nyt lomaa koko hommasta.

21.
Ai, niille tulee toinen lapsi. Niinpä tietysti. Toivottavasti mekin joskus saataisiin edes yksi oma lapsi.

22.
Onneksi meillä on kaksi alkiota pakastimessa.

23.
Nega. Toinenkin nega. Itkettää. Saadaanko me koskaan omaa lasta? En jaksa tätä hemmetin lapsettomuutta. Millään ei ole mitään väliä. Voisin itkeä koko ajan. Vaikka hymyilen, sisällä itken.

24.
Tyhjyys. En jaksa edes omia ajatuksiani.

25.
Hei, elämässä on niin paljon hyviä asioita! Olen kai löytänyt jonkinlaisen rauhan, ainakin hetkeksi. Haluan olla kiinni elämässä. En aio murehtia lapsettomuudesta vähään aikaan.

26.
Olen jälleen yhden piikityksen verran lähempänä oman lapsen saamista.




torstai 12. helmikuuta 2015

Ensimmäinen pistos

Tänään aloitin Menopur-pistokset.

Outo fiilis. Viimeisimmistä pistoksista on jo melkein vuosi. Ja ensimmäisistä hormonipistoksista 2,5 vuotta.

Täällä ollaan taas. Lähdetään alusta jälleen kerran.

Olen pistämisen konkari. Ei ehkä sellainen asia, mitä haluaisin olla.

Kohta paisun kuin pullataikina. Pelkkä synarela on nostanut painoani parissa viikossa 1,6 kiloa. Ja tiedän paisuvani vielä paljon tässä hoitokierrossa. Mutta mitäpä sitä ei oman vauvan eteen tekisi.

Tiedättekö, kuinka inhottavaa on näyttää raskaana olevalta silloin, kun ei ole raskaana? Tiedätte varmaankin - en ole varmaankaan ole ainoa, joka turpoaa silminnähtävästi hoitojen aikana. Mistä löydän joka päivä vaatteet? Mitä jos mitkään vaatteet ei mahdu päälle?

Suuria ongelmia siis. Yritän olla murehtimatta oikeista asioista. Keskityn mieluummin epäolennaisiin asioihin - kuten siihen, mitä laittaa päälle, kun maha turpoaa.

Hassua, että tämä on tosiaan kolmas IVF. Tällä kertaa olo on rauhallisempi kuin aiemmin. Lääkkeet ovat eri lääkkeitä, mutta enää ei tarvitse käydä niin paljon oman pään sisäistä keskustelua. Kaikkea sitä pohdintaa siitä, kuinka epäreilua on, että joutuu myrkyttämään oman kroppansa, kun toiset tulevat raskaaksi puolihuolimattomasti ohimennen.

Nyt on mieli rauhallinen. Elämä jatkuu joka tapauksessa. Tämä on meidän keinomme saada se ihan oma vauva.

Nyt innolla kohti uusia hoitoja!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Lääkkeitä ja siivekkäitä hevosia

Nyt jo yli viikon ajan minulla on ollut Synarela ilonani.

Tsuh. Tsuh. Sumuttelua aamuin ja illoin. Tiedätte varmasti, kuinka hauskaa tuo on.

Seurauksena tulee kaikenlaista pientä kivaa. Nukun huonommin. Illalla en saa unta. Yöllä heräilen vähän väliä ja joudun käymään yöllä wc:ssä. Näen todella omituisia unia ja paljon. Ihan jatkuvasti.

Viime yönä asuin hienossa valkoisessa kivitalossa, olin pieni lapsi, ja lensin siivekkäällä valkoisella hevosella talon parvekkeelta alas. Valkoinen mekkoni liihotti tuulessa. Joku näki minut ulkoa, ja ehdin huolestua. Minua ja siivekästä hevostani ei olisi saanut kukaan nähdä. Mutta minä vain lensin hevosellani pois.

Aamulla olen puhki unien katselusta.

Päivällä aivastelen välillä niin paljon, ettei sille meinaa tulla loppua.

Kuljin töissä jo ihan unessa, mutta sitten huomasin, että nukun syvemmin, jos otan magnesium-tabletteja ja magnesium-suihketta illalla. Niiden avulla onnistun nukkumaan paremmin, vaikka silloinkin yöt menevät unia katsellessa.

Pieniä ongelmiahan nämä ovat. Ja kuukautiset ovat alkamassa hetkenä minä hyvänsä. Nyt tiputtelee jo. Sitten hoidot pääsevät etenemään.

Ihan kohta meillä alkaa kolmas IVF-kierto. Nyt ryhdytään (taas kerran) tekemään vauvoja!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Kuinka selvitä lapsettomuuden keskellä?

Hilkka kirjoitteli taannoin lapsettomuusblogissaan aiheesta Miten jaksaa kun tuntuu toivottomalta?

Kävin silloin kommentoimassa aihetta, ja halusin nyt kirjoittaa hieman muokattuna omat vinkkini tänne itselleni talteen, jotta itsekin jaksaisin paremmin silloin, kun tuntuu täysin toivottomalta. Sellaisella hetkellä kaikki hyvät ajatukset ovat tarpeen, joten ehkä teiltä muilta  löytyy lisää vinkkejä aiheeseen?


1) Kunnon yöunet. Tämä on ihan ehdoton. Väsyneenä kaikki ongelmat ovat isompia.

2) Liikunta. Juoksulenkki, sali, mikä vaan urheilu. Lopputuloksena takuuvarma parempi mieli. Jos ei tule pyöreää vauvamahaa, niin ehkä odotellessa tulee edes upea sixpäkki ;)

3) Kirjojen lukeminen. Kun oma mieli pyörii lähes pelkästään lapsettomuusajatusten keskellä, saa lapsettomuusblogien lukemisesta mukavaa vertaistukea, mutta valitettavasti mieli ei yleensä parane - jokaisella meistä on ongelmia ihan liikaa. Piristystä omiin ajatuksiin saa romaaneista tai muista kirjoista. Maailma on täynnä elämänhallinnan oppaita ja self-help-kirjoja, ja ainakin itselläni muiden ajatusten lukeminen pelasti minut joulukuun ikävistä fiiliksistä.

4) Ystävät
Ystävät on yksi tärkeimpiä asioita elämässäni, mutta en haluaisi kuormittaa heitä liikaa omalla lapsettomuustuskallani. Siksi on parempi, että saan oman pääkopan kuntoon ja sen jälkeen voin todella vain nauttia ystävieni seurasta. Hätätilanteessa ystäville voi purkaa suurinta tuskaa silloin, kun mieli on eniten maassa.

5) Tapahtumarikas elämä. On parempi jos ei ehdi koko ajan miettiä lapsettomuutta. Tapahtumarikas elämä rakentuu mielellään yhdessä ystävien kanssa, kivalla porukalla kaikki on mukavampaa.

6) Uuden oppiminen. Uuden oppiminen on iso osa onnellisen elämän elementeistä. Lapsettomuuden keskellä elämä pyörii paikoillaan. Vuodet kuluvat, mutta mikään ei etene. Ehkä uutta oppimalla voisi saada itselleen tunteen, että jokin asia etenee?

7) Terveellinen ruoka. Lapsettomuudesta kärsiessä ei kaipaa lisämorkkista huonoista ruokavalinnoista, parempi vaan ottaa tavaksi terveellinen ruokavalio niin voi olla joka päivä hyvillä mielin ruokatottumuksistaan :)

8) Armollisuus itseään kohtaan. Vaikka kaikki yllä olevat menisivät pieleen, ei se haittaa. Huomenna on toivottavasti parempi päivä.


lauantai 31. tammikuuta 2015

Onnea ilman extrahormoneita

Tammikuun aikana en ole juuri häirinnyt teitä kirjoituksillani.

Olen keskittynyt olemaan onnellinen. (Olen esimerkiksi mennyt aikuisten kesken pulkkamäkeen ja naamioinut retken seitsemänkuukautisen vauvan ensimmäiseksi pulkkaretkeksi - pieni ei tainnut paljon tajuta koko hommasta, mutta aikuisilla oli hurjan hauskaa!)

En tiedä, mitä pääni sisällä on tapahtunut. Ehkä se oli tuo loma auringossa. Tai ehkä se johtuu tauosta kaikkien ylimääräisten hormonien käytössä.

Joka tapauksessa olen vain ollut ihan hirvittävän onnellinen.

Tietystikään kaikki asiat eivät ole menneet ihan putkeen - ihmisen elämässä on varmasti ongelmia aina. Mutta jopa noiden ongelmien keskellä olen onnistunut nauramaan ongelmille ja nauttimaan niistä asioista, jotka ovat hyvin.

Sekoittiko joku onnellisuuspillereitä aamupalaani?

Muutos aiempaan on niin merkittävä, että olen itsekin hämmentynyt. Pääni sisällä palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Olen löytänyt oman sisäisen aurinkoni.

Tiedättekö, millaisia ajatukseni olivat viime vuoden puolella?

Ajattelin - vaikka ehkä en ihan täysin tietoisesti, vaan enemmän alitajuisesti pinnan alla, että olen täysin epäonnistunut ihmisenä. Olen epäonnistunut naisena, vaimona, ystävänä, työkaverina, lounasseurana, aikuisena, kadullakävelijänä, paikallaolijana. Listaa voi jatkaa  [keksitähänjokinrooli]. Koska en ole saanut lasta. Ja kaikki muut minun ikäiseni ovat jo saaneet lapsen (mikä ei tietystikään edes pidä paikkaansa).

Ajattelin myös (alitajuisesti), että en ole tärkeä. Minulla ja ajatuksillani ei ole merkitystä. Ja että kukaan ei voisi koskaan haluta olla ystäväni. Koska en ole saanut lasta.

Huoh. Kuinka tyhmä ihmisen pitää välillä ollakin? Olenko ainoa, jonka alitajuinen ajatusmaailma on päässyt lapsettomuuskokemusten aikana vinksahtamaan näin?

Onneksi viimeisen kuukauden aikana olen ymmärtänyt, että en ole epäonnistunut ihmisenä. Ihan oikeasti en ole. Itse asiassa olen onnistunut melko monessa asiassa. Minulla menee monessa asiassa hurjan hyvin, ja ympärilläni on ihania ystäviä ja muita todella hienoja ihmisiä. Ja kaikki nämä ihmiset varmasti tukisivat minua vaikeuksissani, jos antaisin heille tilaisuuden siihen.

Tämä yhtäkkinen onnellisuuden kokemus on ollut vapauttavaa. Viimeisen kuukauden aikana olen ollut enemmän läsnä ja nauttinut hetkestä. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluita ja oppinut paljon.

Olen todella onnekas: olen terve, minulla on ihania ystäviä ja mies, johon olen yhä hulluna kaikkien vuosien jälkeenkin.

Ei hullumpaa siis. Jännityksellä jään odottamaan helmikuuta ja hormonilääkityksen sivuoireita - katsotaan kauanko onnellisuuden tunteeni kestää.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Back to business - ja takaisin hoitoihin

Täällä ollaan Suomi. Lomat on vietetty ja olemme jo ehtineet palata normaaliin arkeen Suomessa. Nyt on kylmää ja pimeää, ja lomamatkan aurinko on muisto vain.

Ja nyt se sitten taas alkaa. Meidän kolmas ja viimeinen hoitokierto julkisella lapsettomuusklinikalla.

Kävimme jo hoidon suunnittelukäynnillä. Kolmas yritys mennään pitkällä kaavalla ja kolmannen kerran kunniaksi otetaan taas kerran uudet lääkekombinaatiot käyttöön.

Lääkitys alkaa reilun viikon päästä. Näennäisesti nyt alkaa siis tapahtua pian. Keräys ja siirto ovat kuitenkin todennäköisesti vasta helmikuun viimeisellä viikolla.

Odottavalle aika helmikuun loppuun tuntuu pitkältä.




* edit: teknisten ongelmien vuoksi teksti oli hetken pois näkyvistä julkaisun jälkeen... Huoh, näitä laitteita..

maanantai 5. tammikuuta 2015

Paratiisi

Kerron teille nyt salaisuuden.

Olen paratiisissa.

Paikassa, jossa aurinko paistaa, merivesi on lämmintä, ruoka on hyvää ja ihmiset hymyilevät. Sellaisessa paikassa, jossa on sopivasti eksotiikkaa ja ihmeteltävää, niin että lapsettomuusajatukset unohtuvat.

Kun viimeisimmät hoidot epäonnistuivat, päätimme löytää elämäämme hetkeksi auringon toisaalta.

Täällä sitä on riittänyt.

Hassua, miten vähän lapsettomuutta miettii, kun mieli on kiireinen muissa ajatuksissa ja kun ympäristö ei jatkuvasti muistuta, kuinka poikkeavia omassa elinpiirissämme olemme.

Täällä on hyvä antaa mielen levätä.