Meillä on huomenna ultra. Totuuden hetki siis.
Fiilikset nyt?
Jännittää. Mitä kaikkea siellä selviää?
Pelottaa. Apua, mitä jos siellä tulee huonoja uutisia?
Kauhistuttaa. Mitä jos en olekaan oikeasti raskaana vaan koko homma onkin vain yksi iso huijaus? Aprillipila? Maailman huonoin sellainen? Tuulimuna tai kohdunulkoinen? Tässä on liian monta vaihtoehtoa pelättäväksi.
Sitten on vielä neljäs fiilis.
Väsyttää. Väsyttää aivan suunnattomasti.
Toivottavasti se on hyvä merkki, että nukkuminen ei kuulostaisi ollenkaan huonolta vaihtoehdolta nyt.
tiistai 31. maaliskuuta 2015
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Kuinka monta vauvaa?
Heippa.
Tänään eletään päivää 6+5.
Hassua, että nyt kun olen raskaana, on blogiin kirjoittaminen muuttunut kertaheitolla vaikeammaksi.
Juuri nyt ei tarvitse tuskailla omaa epäonnea, eikä nyt tarvitse tehdä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, että tulisi raskaaksi. Silti vielä ei pysty nauttimaankaan. Nyt täytyy vain odottaa, ja yrittää olla stressaamatta.
Mies kommentoi muutama päivä sitten, että voi kun oltaisiin jo pidemmällä. Niin, että pystyisi oikeasti iloitsemaan asiasta ja olemaan onnellinen. Voisi miettiä käytännön järjestelyitä, ihmetellä kasvavaa mahaa ja ostaa tutteja laatikkoon odottamaan.
Niinpä. Sitä odotellessa.
Ensi viikolla on luvassa ultra, ja jos kaikki menee oikein hyvin, siellä löytyy pieni sydämensyke. Ja bonuksena siellä saattaa tietysti löytyä kaksi pientä sydämensykettä.
Mutta kunhan kaikki vain olisi hyvin, niin ei ole väliä, onko vauvoja yksi vai kaksi. Ja kahden todennäköisyys on joka tapauksessa todella pieni, vaikka alkioita siirrettiinkin kaksi.
Kaksoset. Täytyy myöntää, että olemme miettineet jo ajatusta. Jos vauvoja tulisi kerralla kaksi, menisi kerralla vaihtoon sekä asunto että auto. Elämä kokonaan uusiksi. Sitähän olemme halunneet jo monta vuotta, joten emme voisi valittaa :)
Kaksoset olisi jotain täysin käsittämätöntä. Onneksi tätä asiaa enää ei tarvitse jännittää kovin montaa päivää. Kunhan vain ultrassa olisi kaikki hyvin.
Oireista ei voi päätellä hirveästi mitään. Samat oireet vaivaavat, jotka minulla oli jo viikko sitten.
Viikon aikana väsymys on ehkäpä tuplaantunut. Kahtena iltana olen nukahtanut yhdeksän tienoilla sohvalle ilman mitään mahdollisuutta pysytellä hereillä. Kun väsymys tulee, se iskee niin kovaa, että sille ei mahda yhtään mitään!
Uskomatonta, kuinka pakottava unen tarve saattaa yhtäkkiä ollakin!
Hyvää yötä ja pehmoisia unia kaikille siellä!
Tänään eletään päivää 6+5.
Hassua, että nyt kun olen raskaana, on blogiin kirjoittaminen muuttunut kertaheitolla vaikeammaksi.
Juuri nyt ei tarvitse tuskailla omaa epäonnea, eikä nyt tarvitse tehdä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, että tulisi raskaaksi. Silti vielä ei pysty nauttimaankaan. Nyt täytyy vain odottaa, ja yrittää olla stressaamatta.
Mies kommentoi muutama päivä sitten, että voi kun oltaisiin jo pidemmällä. Niin, että pystyisi oikeasti iloitsemaan asiasta ja olemaan onnellinen. Voisi miettiä käytännön järjestelyitä, ihmetellä kasvavaa mahaa ja ostaa tutteja laatikkoon odottamaan.
Niinpä. Sitä odotellessa.
Ensi viikolla on luvassa ultra, ja jos kaikki menee oikein hyvin, siellä löytyy pieni sydämensyke. Ja bonuksena siellä saattaa tietysti löytyä kaksi pientä sydämensykettä.
Mutta kunhan kaikki vain olisi hyvin, niin ei ole väliä, onko vauvoja yksi vai kaksi. Ja kahden todennäköisyys on joka tapauksessa todella pieni, vaikka alkioita siirrettiinkin kaksi.
Kaksoset. Täytyy myöntää, että olemme miettineet jo ajatusta. Jos vauvoja tulisi kerralla kaksi, menisi kerralla vaihtoon sekä asunto että auto. Elämä kokonaan uusiksi. Sitähän olemme halunneet jo monta vuotta, joten emme voisi valittaa :)
Kaksoset olisi jotain täysin käsittämätöntä. Onneksi tätä asiaa enää ei tarvitse jännittää kovin montaa päivää. Kunhan vain ultrassa olisi kaikki hyvin.
Oireista ei voi päätellä hirveästi mitään. Samat oireet vaivaavat, jotka minulla oli jo viikko sitten.
Viikon aikana väsymys on ehkäpä tuplaantunut. Kahtena iltana olen nukahtanut yhdeksän tienoilla sohvalle ilman mitään mahdollisuutta pysytellä hereillä. Kun väsymys tulee, se iskee niin kovaa, että sille ei mahda yhtään mitään!
Uskomatonta, kuinka pakottava unen tarve saattaa yhtäkkiä ollakin!
Hyvää yötä ja pehmoisia unia kaikille siellä!
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Oireettomuutta vai oireita?
Tällä viikolla koin tämän raskauden ensimmäiset kunnon paniikkiajatukset.
Miksi ei ole oireita? Miksi ei tunnu miltään? Voiko mitenkään kaikki olla hyvin? Mitä jos molemmat alkiot ovat lopettaneet kehittymisen? Mitä jos tästäkään kerrasta ei tule mitään? Kuinka saan voimia yrittää taas uudelleen?
Seuraavana päivänä soitin neuvolaan. Puhelu tuli hyvään paikkaan, sillä henkilö toisessa päässä osasi valita sanat juuri oikein:
Tietäisit varmasti kyllä jos olisi tullut keskenmeno.
Kaikilla ei tule alkuraskaudessa selkeitä oireita. Myös tukilääkkeet Zumenon ja Lugesteron voivat vaikuttaa niin, että vahvoja raskausoireita ei tule.
Puhelun jälkeen pystyin taas uskomaan siihen, että on mahdollista, että kaikki sujuu hyvin.
Ja kyllä niitä oireitakin on, kun oikein kiinnittää huomiota.
Heräilen yöllä vessaan entistä useammin.
Aamulla on aiempaa kovempi nälkä.
Välillä päässä sumenee, kun nousee äkkiä alhaalta ylös.
Tulee hieman huono olo, jos on pidempään syömättä.
Rinnat ovat arat, etenkin iltaisin.
Jano tulee aiempaa useammin.
Hajut tuntuvat välillä todella voimakkailta! (Ja miksi kukaan muu ei huomaa mitään?!)
Tavallisten ruoka-aineiden suhteen saattaa tulla olo, että ei nyt vaan tee mieli, vaan ennemmin ällöttää pikkaisen.
Väsymys tulee illalla yhtäkkiä ja sitten on samantien aivan poikki.
Eiköhän tuossa ole ihan hyvä lista potentiaalisia oireita, kun eletään päivää 5+5.
Miksi ei ole oireita? Miksi ei tunnu miltään? Voiko mitenkään kaikki olla hyvin? Mitä jos molemmat alkiot ovat lopettaneet kehittymisen? Mitä jos tästäkään kerrasta ei tule mitään? Kuinka saan voimia yrittää taas uudelleen?
Seuraavana päivänä soitin neuvolaan. Puhelu tuli hyvään paikkaan, sillä henkilö toisessa päässä osasi valita sanat juuri oikein:
Tietäisit varmasti kyllä jos olisi tullut keskenmeno.
Kaikilla ei tule alkuraskaudessa selkeitä oireita. Myös tukilääkkeet Zumenon ja Lugesteron voivat vaikuttaa niin, että vahvoja raskausoireita ei tule.
Puhelun jälkeen pystyin taas uskomaan siihen, että on mahdollista, että kaikki sujuu hyvin.
Ja kyllä niitä oireitakin on, kun oikein kiinnittää huomiota.
Heräilen yöllä vessaan entistä useammin.
Aamulla on aiempaa kovempi nälkä.
Välillä päässä sumenee, kun nousee äkkiä alhaalta ylös.
Tulee hieman huono olo, jos on pidempään syömättä.
Rinnat ovat arat, etenkin iltaisin.
Jano tulee aiempaa useammin.
Hajut tuntuvat välillä todella voimakkailta! (Ja miksi kukaan muu ei huomaa mitään?!)
Tavallisten ruoka-aineiden suhteen saattaa tulla olo, että ei nyt vaan tee mieli, vaan ennemmin ällöttää pikkaisen.
Väsymys tulee illalla yhtäkkiä ja sitten on samantien aivan poikki.
Eiköhän tuossa ole ihan hyvä lista potentiaalisia oireita, kun eletään päivää 5+5.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Raskausajan matematiikkaa ja menettämisen pelkoa
Tänään keskiviikkona eletään raskauskielellä päivää 5+1.
Vuosi sitten perehdyin tähän raskausmatematiikkaan oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Ihmettelin, mitä ihmettä nuo numerot ja plussa niiden välissä tarkoittavat. Jos merkitään plussa, miksi lukuja ei vain lasketa yhteen?
Jossain vaiheessa minulle selvisi, että kyseessä on kuluneet viikot ja päivien määrä. En keksinyt tuota itse, piti googlettaa.
Nyt, kun päiviä on 5+1, eletään raskausviikkoa 6. Olisikin liian helppoa, jos luvut täsmäisivät.
Oma epäloogisuutensa on myös siinä, kuinka nyt voi olla raskausviikko 6, vaikka alkio on vasta kolme viikkoa vanha.
Raskausajan matematiikka on selvästi ihan oma taiteenlajinsa, jolla on hyvin vähän tekemistä sen tavallisen matematiikan kanssa.
Onneksi laskelmia ei tarvitse tehdä itse. Netistä löytyy vastaus kaikkeen. Kuten esimerkiksi siihen, että "Laskettu aikasi on 17. marraskuuta 2015 ja olet 5 viikkoa ja 1 päivää raskaana!".
Hämmentävää.
Viime päivinä olen yrittänyt totutella ajatukseen, että olen ihan oikeasti raskaana. Se kuulostaa mielettömältä. Se on jotain niin hienoa, ettei sitä pysty käsittämään.
Olen yrittänyt keskittyä muihin asioihin, etten miettisi liikaa raskautta. Ja myös, etten huolehtisi ja murehtisi liikaa. Jos miettii liikaa, on helppo ajautua murehtimaan asiaa liikaa. Tiedän sen kokemuksesta.
Vuosi sitten pelkäsin hurjan paljon. Yritin nauttia alkuraskaudesta, mutta silti pelkäsin kovasti. Pieni pessimisti sisälläni oli kauhuissaan.
Nytkin pelkään. Ehkä silti vähemmän kuin viime vuonna. Nyt se on satunnaista, ei mielessä ihan koko ajan.
Olenko ihmisenä vahvempi? Ehkä. Kai ne vaikeudet sitten ihan oikeasti vahvistavat.
Joka tapaksessa on kummallista, miten voi pelätä menettävänsä jotain, mikä on vain pieni lupaus tulevasta. Miten voin pelätä menettäväni sellaista, mitä minulla ei edes ole? Ja miten voisin unohtaa pelkoni ja luottaa siihen, että sisälläni ihan oikeasti kasvaa jotain?
En ole tehnyt uusia raskaustestejä. En tiedä, lisääntyykö raskaushormonin määrä. Tiedän, että rinnat ovat arat ja se onkin paras, tai ainoa, merkki itsessäni siihen, että olen ihan oikeasti raskaana.
Raskaana nyt ja huomenna. Nyt täytyy vain luottaa. Uskoa siihen, että kaikki menee hyvin ihan loppuun asti.
Vuosi sitten perehdyin tähän raskausmatematiikkaan oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Ihmettelin, mitä ihmettä nuo numerot ja plussa niiden välissä tarkoittavat. Jos merkitään plussa, miksi lukuja ei vain lasketa yhteen?
Jossain vaiheessa minulle selvisi, että kyseessä on kuluneet viikot ja päivien määrä. En keksinyt tuota itse, piti googlettaa.
Nyt, kun päiviä on 5+1, eletään raskausviikkoa 6. Olisikin liian helppoa, jos luvut täsmäisivät.
Oma epäloogisuutensa on myös siinä, kuinka nyt voi olla raskausviikko 6, vaikka alkio on vasta kolme viikkoa vanha.
Raskausajan matematiikka on selvästi ihan oma taiteenlajinsa, jolla on hyvin vähän tekemistä sen tavallisen matematiikan kanssa.
Onneksi laskelmia ei tarvitse tehdä itse. Netistä löytyy vastaus kaikkeen. Kuten esimerkiksi siihen, että "Laskettu aikasi on 17. marraskuuta 2015 ja olet 5 viikkoa ja 1 päivää raskaana!".
Hämmentävää.
Viime päivinä olen yrittänyt totutella ajatukseen, että olen ihan oikeasti raskaana. Se kuulostaa mielettömältä. Se on jotain niin hienoa, ettei sitä pysty käsittämään.
Olen yrittänyt keskittyä muihin asioihin, etten miettisi liikaa raskautta. Ja myös, etten huolehtisi ja murehtisi liikaa. Jos miettii liikaa, on helppo ajautua murehtimaan asiaa liikaa. Tiedän sen kokemuksesta.
Vuosi sitten pelkäsin hurjan paljon. Yritin nauttia alkuraskaudesta, mutta silti pelkäsin kovasti. Pieni pessimisti sisälläni oli kauhuissaan.
Nytkin pelkään. Ehkä silti vähemmän kuin viime vuonna. Nyt se on satunnaista, ei mielessä ihan koko ajan.
Olenko ihmisenä vahvempi? Ehkä. Kai ne vaikeudet sitten ihan oikeasti vahvistavat.
Joka tapaksessa on kummallista, miten voi pelätä menettävänsä jotain, mikä on vain pieni lupaus tulevasta. Miten voin pelätä menettäväni sellaista, mitä minulla ei edes ole? Ja miten voisin unohtaa pelkoni ja luottaa siihen, että sisälläni ihan oikeasti kasvaa jotain?
En ole tehnyt uusia raskaustestejä. En tiedä, lisääntyykö raskaushormonin määrä. Tiedän, että rinnat ovat arat ja se onkin paras, tai ainoa, merkki itsessäni siihen, että olen ihan oikeasti raskaana.
Raskaana nyt ja huomenna. Nyt täytyy vain luottaa. Uskoa siihen, että kaikki menee hyvin ihan loppuun asti.
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Vähemmän kuin yhdeksän kuukautta
Kun tekee raskaustestiä, kuuluisi jännittää. Silloin pitäisi vatsassa kihelmöidä ja käsien täristä jännityksestä!
Minulla oli tänään edessä tuo hetki. Mutta koska tähän kirjoitukseen ei saa draaman kaarta mukaan mitenkään, kerron suoraan, mitä tapahtui.
Kihelmöinnin ja jännityksen sijaan minä mietin sitä, kauankohan kestää, että testiin piirtyy positiivinen viiva. Mielessä ei edes käynyt sellainen vaihtoehto, että en olisi raskaana.
Eikä ollut syytäkään, sillä testin tulos oli täysin selkeä plussa! :)
Aamu meni hymyillessä, mutta en silti ole oikein tajunnut tätä koko juttua vielä.
Nyt voin kerrankin sanoa, että jos kaikki menee hyvin, on omaan vauvaan aikaa vähemmän kuin yhdeksän kuukautta.
Se on aivan mielettömän hienoa!
Mutta nyt jännittäminen jatkuu:
1) Meneekö kaikki hyvin?
2) Onko niitä siellä tulossa yksi vai kaksi?
Minulla oli tänään edessä tuo hetki. Mutta koska tähän kirjoitukseen ei saa draaman kaarta mukaan mitenkään, kerron suoraan, mitä tapahtui.
Kihelmöinnin ja jännityksen sijaan minä mietin sitä, kauankohan kestää, että testiin piirtyy positiivinen viiva. Mielessä ei edes käynyt sellainen vaihtoehto, että en olisi raskaana.
Eikä ollut syytäkään, sillä testin tulos oli täysin selkeä plussa! :)
Aamu meni hymyillessä, mutta en silti ole oikein tajunnut tätä koko juttua vielä.
Nyt voin kerrankin sanoa, että jos kaikki menee hyvin, on omaan vauvaan aikaa vähemmän kuin yhdeksän kuukautta.
Se on aivan mielettömän hienoa!
Mutta nyt jännittäminen jatkuu:
1) Meneekö kaikki hyvin?
2) Onko niitä siellä tulossa yksi vai kaksi?
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Piinapäivä 12 ja aikaa veikkauksille
Tänään on piinapäivä numero 12.
Täysin hölmöä olla tekemättä raskaustestiä. Tulos luultavasti näkyisi jo. Tai ainakin se näkyisi huomenna aamulla.
Huomisen aamun suhteen tuli vastaan kasa käytännön järjestelyitä. Voisin tehdä testin, mutta huomenna testin teon jälkeen en pystyisi juttelemaan tuloksesta mieheni kanssa. En siis tee testiä huomenna vaan vasta virallisena päivänä. Vielä kaksi yötä tulokseen siis.
Piinapäivä 14 tulee silti hurjan pian. Mitä jos joudun perjantaina pettymään?
Tähän yrityskertaan olen ammentanut kaiken positiivisuuteni. Olen pääni sisällä jutellut itselleni positiivisen ajattelun voimasta. Olen tsempannut itseäni siihen, että tällä kertaa on aiempaa paremmat todennäköisyydet onnistua. Olen viime kuukaudet elänyt terveellisesti, syönyt vitamiineja ja ollut stressaamatta. Alkiot olivat parempilaatuisia kuin koskaan aiemmin. Käytössä oli kiinnityspiikki ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa istutettiin ensimmäistä kertaa kaksi alkiota. Kaksi hyvälaatuista alkiota.
Niin monta syytä onnistua.
Oireiden perusteella on mahdoton päätellä mitään. Lähes koko ajan olo on täysin normaali. Jopa liian normaali niin kuin kirjoittelin jo aiemmin.
Kahdella edellisellä yrityskerralla olen tuntenut vatsassani nipistelyitä lähes joka päivä. Tällä kertaa olen tuntenut jomotusta ja vihlontaa ehkä parin kolmen päivän välein. Onko jomotus ja vihlonta parempi juttu kuin nipistely? Vai onko silloin tällöin tuleva kova ja kipeä vihlonta huono merkki?
Rinnat ovat juuri tällä hetkellä arat. Aamulla ja päivällä ne eivät tunnu mitenkään erikoisen aroilta, mutta illalla ne tulevat koko ajan kipeämmäksi yötä kohden. Omasta mielestäni tuo rintojen kipeys tuntuu eri kohdassa kuin aiemmin. Nyt se tuntuu enemmän rinnan päällä, ei pelkästään jossain syvällä sisällä.
Onko rintojen kipeys hyvä merkki? Entä onko se huono merkki, että rinnat eivät ole koko ajan yhtä kipeät?
Reilu vuosi sitten olin raskaana. Siitä kerrasta muistan, että ennen testiä minulla oli hyvin vahva tunne siitä, että nyt tulee plussa. Ja niin tuli. Silloin en kirjoittanut blogia enkä analysoinut omia tuntemuksiani niin tarkkaan kuin nyt. Muistan, että rinnat olivat arat, mutta olivatko ne yhtä arat koko ajan vai riippuiko se vuorokauden ajasta? Luulen, etten tuolloin edes kiinnittänyt huomiota erilaisiin tuntemuksiin eri vuorokauden aikoina. Tai ainakaan en kirjoittanut tuntemuksiani ylös.
Plussatestin jälkeen ihmettelin monena päivänä, onkohan normaalia, ettei olo tunnu mitenkään erilaiselta vaan ihan täysin tavalliselta.
Veikkaaminen on yhtä hölmöä kuin se, ettei tee testiä, vaikka jo voisi. Mieheni mielestä testin tekeminen etuajassa on lähes huijaamista. Ja huijatessa voi lopulta käydä huonosti. Oma veikkaaminen sen sijaan ei ole huijaamista - sehän on vain veikkaus.
Vielä on huominen aikaa omille veikkauksille. Sen jälkeen todellinen tilanne paljastuu. Tulos saadaan tietää niin nopeasti, että enää ei ole tarvetta kristallipalloille.
Mutta ihan meidän kesken - jos ei kerrota kenellekään muulle - juuri nyt, juuri tällä hetkellä veikkaisin plussaa.
Täysin hölmöä olla tekemättä raskaustestiä. Tulos luultavasti näkyisi jo. Tai ainakin se näkyisi huomenna aamulla.
Huomisen aamun suhteen tuli vastaan kasa käytännön järjestelyitä. Voisin tehdä testin, mutta huomenna testin teon jälkeen en pystyisi juttelemaan tuloksesta mieheni kanssa. En siis tee testiä huomenna vaan vasta virallisena päivänä. Vielä kaksi yötä tulokseen siis.
Piinapäivä 14 tulee silti hurjan pian. Mitä jos joudun perjantaina pettymään?
Tähän yrityskertaan olen ammentanut kaiken positiivisuuteni. Olen pääni sisällä jutellut itselleni positiivisen ajattelun voimasta. Olen tsempannut itseäni siihen, että tällä kertaa on aiempaa paremmat todennäköisyydet onnistua. Olen viime kuukaudet elänyt terveellisesti, syönyt vitamiineja ja ollut stressaamatta. Alkiot olivat parempilaatuisia kuin koskaan aiemmin. Käytössä oli kiinnityspiikki ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa istutettiin ensimmäistä kertaa kaksi alkiota. Kaksi hyvälaatuista alkiota.
Niin monta syytä onnistua.
Oireiden perusteella on mahdoton päätellä mitään. Lähes koko ajan olo on täysin normaali. Jopa liian normaali niin kuin kirjoittelin jo aiemmin.
Oireita
Kahdella edellisellä yrityskerralla olen tuntenut vatsassani nipistelyitä lähes joka päivä. Tällä kertaa olen tuntenut jomotusta ja vihlontaa ehkä parin kolmen päivän välein. Onko jomotus ja vihlonta parempi juttu kuin nipistely? Vai onko silloin tällöin tuleva kova ja kipeä vihlonta huono merkki?
Rinnat ovat juuri tällä hetkellä arat. Aamulla ja päivällä ne eivät tunnu mitenkään erikoisen aroilta, mutta illalla ne tulevat koko ajan kipeämmäksi yötä kohden. Omasta mielestäni tuo rintojen kipeys tuntuu eri kohdassa kuin aiemmin. Nyt se tuntuu enemmän rinnan päällä, ei pelkästään jossain syvällä sisällä.
Onko rintojen kipeys hyvä merkki? Entä onko se huono merkki, että rinnat eivät ole koko ajan yhtä kipeät?
Vuosi sitten
Reilu vuosi sitten olin raskaana. Siitä kerrasta muistan, että ennen testiä minulla oli hyvin vahva tunne siitä, että nyt tulee plussa. Ja niin tuli. Silloin en kirjoittanut blogia enkä analysoinut omia tuntemuksiani niin tarkkaan kuin nyt. Muistan, että rinnat olivat arat, mutta olivatko ne yhtä arat koko ajan vai riippuiko se vuorokauden ajasta? Luulen, etten tuolloin edes kiinnittänyt huomiota erilaisiin tuntemuksiin eri vuorokauden aikoina. Tai ainakaan en kirjoittanut tuntemuksiani ylös.
Plussatestin jälkeen ihmettelin monena päivänä, onkohan normaalia, ettei olo tunnu mitenkään erilaiselta vaan ihan täysin tavalliselta.
Veikkauksia
Veikkaaminen on yhtä hölmöä kuin se, ettei tee testiä, vaikka jo voisi. Mieheni mielestä testin tekeminen etuajassa on lähes huijaamista. Ja huijatessa voi lopulta käydä huonosti. Oma veikkaaminen sen sijaan ei ole huijaamista - sehän on vain veikkaus.
Vielä on huominen aikaa omille veikkauksille. Sen jälkeen todellinen tilanne paljastuu. Tulos saadaan tietää niin nopeasti, että enää ei ole tarvetta kristallipalloille.
Mutta ihan meidän kesken - jos ei kerrota kenellekään muulle - juuri nyt, juuri tällä hetkellä veikkaisin plussaa.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Piinapäivä 10 ja rutinoituminen piinapäiviin
Täällä taas kirjoittamassa piinapäiväanalyysiä. Tällä hetkellä menossa on piinapäivä numero 10.
Aika käy vähiin. Päivä numero 14 tulee liian pian. Tämä tietämättömänä oleminen on lopulta ihan ok.
Tähän asti piinapäivät ovat sujuneet hyvin. Turvotus on laskenut ja olo on täysin normaali. Oma pääkin on pysynyt edelleen kunnossa.
Kai näihin siirtoihin ja piinapäiviin rutinoituu - niin karua kuin se onkin. Tällaisten asioiden ei pitäisi olla kenellekään rutiinia.
Mutta onko jotain oireita?
Perjantai-iltana tunsin ikävää jomotusta vatsassani ehkä tunnin ajan. Jomotusta ja kipeän tuntuista vihlontaa.
Mutta tuosta ei voi oikein päätellä mitään. Se saattoi olla positiivinen tai negatiivinen merkki, who knows.
Perjantaisen jomotuksen lisäksi rinnat ovat hieman arat. Öisin ne ovat tuskaisen kipeät. En silti edes tietäisi tuota ellen olisi valvonut perjantaina pidempään. Silloin yöllä pienikin kosketus sattui. Nukkuessani huomaan, että rinnat tuntuvat normaalia kipeämmiltä, mutta vasta valvoessani pidempään huomasin, kuinka paljon pienikin kosketus sattui.
Päivisin rinnat ovat vain hieman arat. Yöllä tapahtuu siis jotain kummia.
Tuostakaan ei silti taida voida päätellä varmasti mitään. Minuun on pumpattu niin monenlaisia hormoneja viime viikkoina, että ei se olisi ihme, jos rinnat olisivat arat pelkästään niistä. Lisäksi asiaan voivat vaikuttaa keltarauhaset, jotka ovat muodostuneet kerättyjen munarakkuloiden paikalle.
Vaikuttaa siltä, että kaikki hormonit aktivoituvat juuri yöllä. Ilmeisesti niillä on omat bileet aina silloin, kun minä nukun. Pienen pienet hormonipallerot juhlivat yöllä ympäri kroppaani. Minä olen asiasta enimmäkseen autuaan tietämätön, kun seikkailen itse omissa unimaailmoissani.
Olotila on kokonaisuutena edelleen hämmentävän normaali.
Toivottavasti oireettomuus on lopulta positiivinen merkki. Ajatuksissani voin keskittyä plussaan ainakin testiin asti. Ja toivottavasti pitkään vielä sen jälkeenkin!
Ps. Nyt on raskaustestit hankittu: Yliopiston apteekin raskaustesti 25 mlU/ml sekä Early predictor 12,5mlU/ml. Teen ehkä molemmat perjantaina. Tai päivän etuajassa torstaina :)
Aika käy vähiin. Päivä numero 14 tulee liian pian. Tämä tietämättömänä oleminen on lopulta ihan ok.
Tähän asti piinapäivät ovat sujuneet hyvin. Turvotus on laskenut ja olo on täysin normaali. Oma pääkin on pysynyt edelleen kunnossa.
Kai näihin siirtoihin ja piinapäiviin rutinoituu - niin karua kuin se onkin. Tällaisten asioiden ei pitäisi olla kenellekään rutiinia.
Mutta onko jotain oireita?
Perjantai-iltana tunsin ikävää jomotusta vatsassani ehkä tunnin ajan. Jomotusta ja kipeän tuntuista vihlontaa.
Mutta tuosta ei voi oikein päätellä mitään. Se saattoi olla positiivinen tai negatiivinen merkki, who knows.
Perjantaisen jomotuksen lisäksi rinnat ovat hieman arat. Öisin ne ovat tuskaisen kipeät. En silti edes tietäisi tuota ellen olisi valvonut perjantaina pidempään. Silloin yöllä pienikin kosketus sattui. Nukkuessani huomaan, että rinnat tuntuvat normaalia kipeämmiltä, mutta vasta valvoessani pidempään huomasin, kuinka paljon pienikin kosketus sattui.
Päivisin rinnat ovat vain hieman arat. Yöllä tapahtuu siis jotain kummia.
Tuostakaan ei silti taida voida päätellä varmasti mitään. Minuun on pumpattu niin monenlaisia hormoneja viime viikkoina, että ei se olisi ihme, jos rinnat olisivat arat pelkästään niistä. Lisäksi asiaan voivat vaikuttaa keltarauhaset, jotka ovat muodostuneet kerättyjen munarakkuloiden paikalle.
Vaikuttaa siltä, että kaikki hormonit aktivoituvat juuri yöllä. Ilmeisesti niillä on omat bileet aina silloin, kun minä nukun. Pienen pienet hormonipallerot juhlivat yöllä ympäri kroppaani. Minä olen asiasta enimmäkseen autuaan tietämätön, kun seikkailen itse omissa unimaailmoissani.
Olotila on kokonaisuutena edelleen hämmentävän normaali.
Toivottavasti oireettomuus on lopulta positiivinen merkki. Ajatuksissani voin keskittyä plussaan ainakin testiin asti. Ja toivottavasti pitkään vielä sen jälkeenkin!
Ps. Nyt on raskaustestit hankittu: Yliopiston apteekin raskaustesti 25 mlU/ml sekä Early predictor 12,5mlU/ml. Teen ehkä molemmat perjantaina. Tai päivän etuajassa torstaina :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)