Tänään keskiviikkona eletään raskauskielellä päivää 5+1.
Vuosi sitten perehdyin tähän raskausmatematiikkaan oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Ihmettelin, mitä ihmettä nuo numerot ja plussa niiden välissä tarkoittavat. Jos merkitään plussa, miksi lukuja ei vain lasketa yhteen?
Jossain vaiheessa minulle selvisi, että kyseessä on kuluneet viikot ja päivien määrä. En keksinyt tuota itse, piti googlettaa.
Nyt, kun päiviä on 5+1, eletään raskausviikkoa 6. Olisikin liian helppoa, jos luvut täsmäisivät.
Oma epäloogisuutensa on myös siinä, kuinka nyt voi olla raskausviikko 6, vaikka alkio on vasta kolme viikkoa vanha.
Raskausajan matematiikka on selvästi ihan oma taiteenlajinsa, jolla on hyvin vähän tekemistä sen tavallisen matematiikan kanssa.
Onneksi laskelmia ei tarvitse tehdä itse. Netistä löytyy vastaus kaikkeen. Kuten esimerkiksi siihen, että "Laskettu aikasi on 17. marraskuuta 2015 ja olet 5 viikkoa ja 1 päivää raskaana!".
Hämmentävää.
Viime päivinä olen yrittänyt totutella ajatukseen, että olen ihan oikeasti raskaana. Se kuulostaa mielettömältä. Se on jotain niin hienoa, ettei sitä pysty käsittämään.
Olen yrittänyt keskittyä muihin asioihin, etten miettisi liikaa raskautta. Ja myös, etten huolehtisi ja murehtisi liikaa. Jos miettii liikaa, on helppo ajautua murehtimaan asiaa liikaa. Tiedän sen kokemuksesta.
Vuosi sitten pelkäsin hurjan paljon. Yritin nauttia alkuraskaudesta, mutta silti pelkäsin kovasti. Pieni pessimisti sisälläni oli kauhuissaan.
Nytkin pelkään. Ehkä silti vähemmän kuin viime vuonna. Nyt se on satunnaista, ei mielessä ihan koko ajan.
Olenko ihmisenä vahvempi? Ehkä. Kai ne vaikeudet sitten ihan oikeasti vahvistavat.
Joka tapaksessa on kummallista, miten voi pelätä menettävänsä jotain, mikä on vain pieni lupaus tulevasta. Miten voin pelätä menettäväni sellaista, mitä minulla ei edes ole? Ja miten voisin unohtaa pelkoni ja luottaa siihen, että sisälläni ihan oikeasti kasvaa jotain?
En ole tehnyt uusia raskaustestejä. En tiedä, lisääntyykö raskaushormonin määrä. Tiedän, että rinnat ovat arat ja se onkin paras, tai ainoa, merkki itsessäni siihen, että olen ihan oikeasti raskaana.
Raskaana nyt ja huomenna. Nyt täytyy vain luottaa. Uskoa siihen, että kaikki menee hyvin ihan loppuun asti.
Todelliselta ei tämä tunnu, kun olo on täysin oireeton. Reilun viikon päästä olisi ensimmäinen uä ja varasin jo neuvolankin..Tuntui niiin oudolta varata ajat ja väkisin mieleen hiipi, että mitä jos sen joutuu sitten perumaan. No, ei saa maalata piruja seinälle, nyt olisi vaan asennoiduttava niin,että kaikki menee hyvin ja tönnettävä pelko taka-alalle..eihän tässä pysy selväjärkisenä, jos 8kk huolehtii..ja sittenhän alkaakin jo toiset huolet. Mitenkäs sun vointi, lähes oireeton sinäkin?
VastaaPoistaBertta
Jep, oireettomana ollaan. Toivottavasti silti kaikki on hyvin :)
Poista