Piinapäivä 12 ja aikaa veikkauksille

Tänään on piinapäivä numero 12.

Täysin hölmöä olla tekemättä raskaustestiä. Tulos luultavasti näkyisi jo. Tai ainakin se näkyisi huomenna aamulla.

Huomisen aamun suhteen tuli vastaan kasa käytännön järjestelyitä. Voisin tehdä testin, mutta huomenna testin teon jälkeen en pystyisi juttelemaan tuloksesta mieheni kanssa. En siis tee testiä huomenna vaan vasta virallisena päivänä. Vielä kaksi yötä tulokseen siis.

Piinapäivä 14 tulee silti hurjan pian. Mitä jos joudun perjantaina pettymään?

Tähän yrityskertaan olen ammentanut kaiken positiivisuuteni. Olen pääni sisällä jutellut itselleni positiivisen ajattelun voimasta. Olen tsempannut itseäni siihen, että tällä kertaa on aiempaa paremmat todennäköisyydet onnistua. Olen viime kuukaudet elänyt terveellisesti, syönyt vitamiineja ja ollut stressaamatta. Alkiot olivat parempilaatuisia kuin koskaan aiemmin. Käytössä oli kiinnityspiikki ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa istutettiin ensimmäistä kertaa kaksi alkiota. Kaksi hyvälaatuista alkiota.

Niin monta syytä onnistua.

Oireiden perusteella on mahdoton päätellä mitään. Lähes koko ajan olo on täysin normaali. Jopa liian normaali niin kuin kirjoittelin jo aiemmin.

Oireita

Kahdella edellisellä yrityskerralla olen tuntenut vatsassani nipistelyitä lähes joka päivä. Tällä kertaa olen tuntenut jomotusta ja vihlontaa ehkä parin kolmen päivän välein. Onko jomotus ja vihlonta parempi juttu kuin nipistely? Vai onko silloin tällöin tuleva kova ja kipeä vihlonta huono merkki?

Rinnat ovat juuri tällä hetkellä arat. Aamulla ja päivällä ne eivät tunnu mitenkään erikoisen aroilta, mutta illalla ne tulevat koko ajan kipeämmäksi yötä kohden. Omasta mielestäni tuo rintojen kipeys tuntuu eri kohdassa kuin aiemmin. Nyt se tuntuu enemmän rinnan päällä, ei pelkästään jossain syvällä sisällä.

Onko rintojen kipeys hyvä merkki? Entä onko se huono merkki, että rinnat eivät ole koko ajan yhtä kipeät?

Vuosi sitten

Reilu vuosi sitten olin raskaana. Siitä kerrasta muistan, että ennen testiä minulla oli hyvin vahva tunne siitä, että nyt tulee plussa. Ja niin tuli. Silloin en kirjoittanut blogia enkä analysoinut omia tuntemuksiani niin tarkkaan kuin nyt. Muistan, että rinnat olivat arat, mutta olivatko ne yhtä arat koko ajan vai riippuiko se vuorokauden ajasta? Luulen, etten tuolloin edes kiinnittänyt huomiota erilaisiin tuntemuksiin eri vuorokauden aikoina. Tai ainakaan en kirjoittanut tuntemuksiani ylös.

Plussatestin jälkeen ihmettelin monena päivänä, onkohan normaalia, ettei olo tunnu mitenkään erilaiselta vaan ihan täysin tavalliselta.

Veikkauksia  

Veikkaaminen on yhtä hölmöä kuin se, ettei tee testiä, vaikka jo voisi. Mieheni mielestä testin tekeminen etuajassa on lähes huijaamista. Ja huijatessa voi lopulta käydä huonosti. Oma veikkaaminen sen sijaan ei ole huijaamista - sehän on vain veikkaus.

Vielä on huominen aikaa omille veikkauksille. Sen jälkeen todellinen tilanne paljastuu. Tulos saadaan tietää niin nopeasti, että enää ei ole tarvetta kristallipalloille.

Mutta ihan meidän kesken - jos ei kerrota kenellekään muulle - juuri nyt, juuri tällä hetkellä veikkaisin plussaa.

View image | gettyimages.com