Heippa.
Tänään eletään päivää 6+5.
Hassua, että nyt kun olen raskaana, on blogiin kirjoittaminen muuttunut kertaheitolla vaikeammaksi.
Juuri nyt ei tarvitse tuskailla omaa epäonnea, eikä nyt tarvitse tehdä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, että tulisi raskaaksi. Silti vielä ei pysty nauttimaankaan. Nyt täytyy vain odottaa, ja yrittää olla stressaamatta.
Mies kommentoi muutama päivä sitten, että voi kun oltaisiin jo pidemmällä. Niin, että pystyisi oikeasti iloitsemaan asiasta ja olemaan onnellinen. Voisi miettiä käytännön järjestelyitä, ihmetellä kasvavaa mahaa ja ostaa tutteja laatikkoon odottamaan.
Niinpä. Sitä odotellessa.
Ensi viikolla on luvassa ultra, ja jos kaikki menee oikein hyvin, siellä löytyy pieni sydämensyke. Ja bonuksena siellä saattaa tietysti löytyä kaksi pientä sydämensykettä.
Mutta kunhan kaikki vain olisi hyvin, niin ei ole väliä, onko vauvoja yksi vai kaksi. Ja kahden todennäköisyys on joka tapauksessa todella pieni, vaikka alkioita siirrettiinkin kaksi.
Kaksoset. Täytyy myöntää, että olemme miettineet jo ajatusta. Jos vauvoja tulisi kerralla kaksi, menisi kerralla vaihtoon sekä asunto että auto. Elämä kokonaan uusiksi. Sitähän olemme halunneet jo monta vuotta, joten emme voisi valittaa :)
Kaksoset olisi jotain täysin käsittämätöntä. Onneksi tätä asiaa enää ei tarvitse jännittää kovin montaa päivää. Kunhan vain ultrassa olisi kaikki hyvin.
Oireista ei voi päätellä hirveästi mitään. Samat oireet vaivaavat, jotka minulla oli jo viikko sitten.
Viikon aikana väsymys on ehkäpä tuplaantunut. Kahtena iltana olen nukahtanut yhdeksän tienoilla sohvalle ilman mitään mahdollisuutta pysytellä hereillä. Kun väsymys tulee, se iskee niin kovaa, että sille ei mahda yhtään mitään!
Uskomatonta, kuinka pakottava unen tarve saattaa yhtäkkiä ollakin!
Hyvää yötä ja pehmoisia unia kaikille siellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti