Sain eilen keskenmenon.
Itkin hetkittäin jo useana päivänä etukäteen. Ennusmerkit olivat nähtävissä. Mutta silti toivoin, että pieni vuoto olisi vain ohimenevää, ei mitään vakavaa. Ja että jouluun mennessä sylissäni olisi pieni suloinen käärö.
Vuoto alkoi torstaiaamuna pienellä vaaleanruskealla tiputtelulla. Aamulla ylireagoin tuohon ja olin varma keskenmenosta, mutta iltapäivällä vuoto oli lakannut ja nauroin jo itselleni - ei kaikkea pidä säikähtää. Lauantaina tiputtelu oli punaisempaa ja tummempaa, mutta vuotoa tuli vain vähän. Sunnuntaina alavatsassa alkoi pieni jomotus, niin kuin kuukautiskivut. Pieni tumma vuoto lisääntyi. Eilen aamulla tiesin jo, ettei kaikki ole hyvin. Alavatsakipu koveni koko ajan. Vuotoa tuli silti vain vähän. Epäilin kohdunulkoista raskautta ja pelkäsin sen seurauksia. Vatsakipu koveni, eikä särkylääkkeistä ollut mitään hyötyä. Tiesin, etten ole kunnossa.
Iltapäivällä menin vessaan ja yhtäkkiä pönttöön tipahti jotain. Iso punainen verimöhkäle. Raskausmateriaalia, opin myöhemmin.
Pahin vatsakipu hellitti ja kova vuoto alkoi. Enää ei ollut kysymysmerkki, mikä on tilanne. Pääsiäinen sai muistoissani uuden merkityksen. Olin saanut keskenmenon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti