Piinapäivien kuulumisia

Viimeisen 10 päivän aikana olen pyrkinyt nauttimaan elämästä ja rentoutumaan.

Olen nähnyt ystäviäni, käynyt taidenäyttelyssä, leiponut kotona terveellisiä herkkuja, lukenut hyvää kirjaa ja käynyt kampaajalla.

Ja tietysti joka päivä toivonut, että sisälläni kasvaisi pieni elämän alku.

Mikähän mahtaa olla tilanne?

Pari päivää siirron jälkeen palelin koko illan kotona. Vietimme tuolloin iltaa ystävien kanssa. Muut istuivat t-paidoissa ja kommentoivat, että on kuuma. Minä pakkauduin villasukkiin ja paksuun college-paitaan. Join kuumaa teetä. Palelin silti.

En tullut kipeäksi. Seuraavana päivänä olo oli normaali.

Samanlainen olotila minulla oli viime keväänä pari päivää siirron jälkeen. Silloin tulin raskaaksi.

Kiinnittymispalelua? Toivottavasti.

Olen tietysti kaivannut kovasti kaikenlaisia raskausoireita. Jos siirto olisi onnistunut, eikös niitä pitäisi olla jo?

Rinnat ovat arat, mutta zumenon ja lugesteron aiheuttavat sitä. Aamulämmöt ovat koholla, mutta siihenkin syynä on zumenonin ja lugesteronin käyttö.

Siirron jälkeen olen joutunut käymään säännöllisesti yöllä vessassa. Tuokin voisi olla raskausoire, mutta voi se olla oire myös zumenonin ja lugesteronin käytöstä. Ne heikentävät unen laatua, joten on erittäin loogista, että sen takia herään joka yö vessaan.

Sitten on vielä vatsa. Tunnen alavatsassa nipistelyä muutaman kerran päivässä. Välillä pientä, välillä kovaa. Omissa mielikuvassani kuvittelen tietysti pienenpienen vauvanalun, joka tarrailee kohdun seinämistä kiinni. Eihän se tietenkään oikeasti niin mene. Mielikuva on silti hauska.

Omituiset tuntemukset. Nautin niistä nyt, vaikka en ole varma pitäisikö.

Kolme alkionsiirtoa kokenut ystäväni kommentoi, ettei itse tuntenut yhtään mitään sillä kerralla, kun tuli raskaaksi esikoisestaan. Oli ollut varma, ettei siirrosta tullut yhtään mitään. Ja aiemmalla siirtokerralla sama ystävä oli ollut lähes varma raskaudesta, mutta testi oli negatiivinen.

Oman kehon tulkinta ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi.

Ensi viikolla luvassa on testipäivä. Ehkä hölmöä, mutta juuri nyt en odota tuota päivää innoissani.

Olen varsin tyytyväinen tässä omassa kuplassani. Nyt olen raskaana niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Iltaisin kuuntelen raskausmeditaatiota youtubesta ja kuvittelen vauvan syntymään kesäkuussa.

Elän kuplassa. Enkä miltään osin halua hajottaa sitä.

#115078443 / gettyimages.com