Tänään verenvuoto alkoi uudelleen rajuna. Ihan kuin muistutuksena koko lapsettomuuden tuskasta. Lapsettomuus on juuri tätä. Pysähtyneisyyttä. Taaksepäin menoa. Sitä, että suree ja odottaa. Välillä iloitsee ja sitten taas kerran pettyy.
Välillä luulee, että asia etenee. Kuvittelee menevänsä eteenpäin. Tekee paljon, mutta mikään ei muutu. Hetken päästä on taas lähtötilanteessa. Yhä uudestaan ja uudestaan.
Ja kun muut ovat raskaana ensimmäisen kerran ja sitten toisen kerran, itse huomaa olevansa edelleen siinä samassa lähtötilanteessa, jossa oli jo monta vuotta sitten.
Odottaen, että jossain vaiheessa elämä menisi eteenpäin.
"Lapsettomuus on juuri tätä. Pysähtyneisyyttä. Taaksepäin menoa." Hitsi vieköön, miten hienosti ilmaistu - kaikessa karuudessaan. Niin minä kuin varmasti moni muukin lapsettomuuden kokenut voi tuon allekirjoittaa. Pysähtyneisyys, odotus, innostus, pettymys, pysähtyneisyys. Siinäpä ne "tärkeimmät".
VastaaPoistaJep. Noinhan se valitettavasti menee. Kirjoitukseni on vanha, ja tuonkin jälkeen olen kokenut monta taaksepäin menon hetkeä. Mutta tänä vuonna mennään eteenpäin, eikö niin? :)
Poista