Blogini täytti eilen kaksi viikkoa ja samana päivänä 1000 sivun katselun raja ylittyi. Määrä ei tietenkään ole blogimaailmassa päätähuimaava, mutta itse olen tuosta todella iloinen! Etukäteen ajattelin, että blogini jää yksinäiseksi linnakkeeksi internetin laidalle. Mietin, miksi ketään ylipäänsä kiinnostaisi lukea minun lapsettomuustuskaani käsitteleviä tekstejä. Mieheni sai minut ylipuhuttua blogin kirjoittamiseen ja hyvä niin. Todella viisas mies minulla!
Lukijoiden suhteen olin ainakin pikkaisen väärässä, sillä tänne on todistettavasti eksynyt muutama lukija ja joku ehkä useammankin kerran. Se on hienoa!
Kiitos jokaiselle lukijalle! Omalla lapsettomuusmatkalla jopa tieto äänettömistä virtuaalisista tukijoista kannustaa ja piristää mieltä. Ja kommentit ovat toki aina tervetulleita, eli äänettömänä ei tarvitse pysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti