Viimeisen puolentoista kuukauden aikana 10 ihmistä tuttavapiirissäni on saanut vauvan. Ystäviä, vanhoja työkavereita, opiskelukavereita, tuttavia. Toiset hyviä ystäviä ja toiset ihmisiä, joiden elämää seuraan nykyisin ainoastaan Facebookissa.
10 ihmistä. Tuntuu siltä kuin siinä olisi muutama liikaa näin lyhyelle ajalle. Reilu kuukausi. Ihan niin kuin muutenkin ei olisi jo tarpeeksi vaikeaa.
Facebook muistaa iloisesti ilmoittaa tapahtuneesta joka kerta. Minä tykkään ja yritän olla iloinen muiden puolesta, mutta kurkkuun nousee pala joka kerta. Uutiset tuntuvat puukoniskuilta, iloitsemista helpompaa on yrittää olla ajattelematta koko asiaa.
Läheisten ystävien kohdalla tilanne on eri. Heidän onnistumisestaan olen aidosti iloinen. On mahtava nähdä, kuinka minulle läheiset ihmiset onnistuvat tuomaan maailmaan uuden ihmisen, joka on ihan uusi, mutta silti tuttu. Samalla olen salaa kauhuissani, että jään aivan yksin, kun kaikki vauvalliset ystävät siirtyvät viettämään perhe-elämää ja viettämään aikaa toisten lapsiperheiden kanssa.
Kesällä vallinnut synnytysbuumi ei lopu syksyn tuloon. Tunnen raskaana olevia naisia, joiden tiedän synnyttävän tänä vuonna. Ja tälle vuodelle ehtii myös iso kasa vauvoja, joiden tulosta en tiedä vielä mitään.
Tuntuu, että koko maailma olisi raskaana tai juuri synnyttänyt.
Eikä kyse ole vain tästä vuodesta. Viimeisen neljän vuoden aikana vauvojentekotahti on vain kiihtynyt ja pieniä perheenlisäyksiä on joka vuosi tullut edellistä vuotta enemmän.
Pikaisesti laskien viime vuonna sai vauvan 15 ystävääni ja tuttavaani. Tänä vuonna luvusta on tulossa suurempi. Olisin niin kovasti halunnut olla samassa joukossa. Se keskenmennyt kaveri olisi syntynyt joulukuun alussa. Jos olisin raskaana, tietäisin keiden kanssa äitiyslomaani viettäisin vauvaperheen arkea ihmetellen.
Nyt ihmettelen muiden vauvoja, joita tulee maailmaan kuin liukuhihnalta. Tuskailen omaa tilannettani keskellä näitä kirottuja vauvavuosia. Ja jatkossa yritän pitää Facebookin tiukemmin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti