Sekin vielä. Ensin lapsettomuus ja sitten tekstitkään ei pysy tallessa. Tiedätte varmasti tunteen. Kirjoitan nyt uuden tekstin ja yritän tallentaa sen ajoissa, ennen kuin teksti taas häviää.
Ensin katsottiin kohtu. Se oli puhdistunut hyvin. Sain lääkäriltä luvan uuteen yritykseen ja pakastealkionsiirtoon. (Jihuu!)
Lääkäri olisi ollut valmis tekemään siirron jo tässä kierrossa. Kerroin hänelle itse, että aiempien lääkärien kanssa on sovittu hormonaalisesta kierrosta. Kerroin tilanteestani vielä tarkemmin, jonka jälkeen lääkäri kommentoi, että hormonaalinen kierto on varmasti hyvä idea.
Sen jälkeen lääkäri sähläsi lääkereseptini kanssa. Luuli minulla olevan käyttämättömän Zumenon-reseptin eikä aikonut kirjoittaa uutta. Minähän en ole voinut tarvita reseptiä, koska keväällä tehtiin IVF ja Zumenonia käytetään vain pakastealkionsiirroissa. Epäilin lääkäriä ja muistelin jo käyttäneeni Zumenonia. Lopulta hän suostui tarkistamaan asian koneelta, löysi sieltä tiedot ja totesi minun olleen oikeassa.
Lopuksi juttelin lääkärille siitä, kuinka sain keskenmenon heti, kun lopetin progesteronilääkityksen keväällä. Että epäilen tuon vaikuttaneen asiaan. Lääkäri ei väittänyt vastaan. Hän ei myöskään myöntänyt tuota, mutta kuunteli ja halusi huomioida asian jatkossa.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Millaisista asioista olette itse joutuneet huolehtimaan hoitojen yhteydessä? Onko se itse asiassa ihan ok, että itse joutuu myös huolehtimaan hoidostaan ja ettei lääkäreihin voi luottaa sokeana? Vai onko kaikki sujunut niin hyvin, ettei tällaiset asiat ole tulleet mieleen?
Ensinnäkin, myötätuntoiset pahoittelut keskenmenosta. Lapsettomuus on kamalaa, lapsettomuus on niin väärin, mutta että hoidoilla ja kyynelillä saatu raskaus otetaan vielä pois. Iso rutistus Pippuri <3
VastaaPoistaKiitos, kun kommentoit blogiini. Ehdin lukea muutaman postauksen Jaakon syventyä blogiisi ajatuksella. Pidän tavastasi kirjoittaa ja siitä, miten lähestyt asioita. Ollaan ehkä jollain samanlaisella tavalla kiinnostuneita siitä, mitä itse voisi tehdä parantaakseen mahdollisuutta raskauteen.
Hyvin mielenkiintoinen tuo kirjoitus jodista. Olen itse silloin tällöin ottanut merilevää ja tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, etten saa sitä millään päivittäiseksi tavaksi. Mutta ehkä se voi olla hyväkin asia.
Jään seuraamaan mielenkiinnolla matkaasi. Toivottavasti teille se pieni vielä suodaan <3
Kiitos Suvi :) Luotetaan siihen, että molemmat vielä onnistutaan.
PoistaSitä odotellessa voidaankin jakaa täällä blogeissa kaikki vinkit raskautumiseen! Tosin minun vinkit eivät ole kovin hyviä, kun en ole itsekään niillä onnistunut ;)
Jaakon (lue: ja aion). Ihana ennakoiva tekstinsyöttö!
VastaaPoista